EUROOPAN UNIONILLA on lähinaapurusto, jonka olisi pitänyt jo pitkään olla joko osa EU:ta tai tiiviissä yhteistyössä sen kanssa. Länsi-Balkanin maat ovat tärkeä osa Eurooppaa ja sen poliittista ja kulttuurista identiteettiä. Alue on silti yhä EU:lle trauma, jota ei osata hoitaa.
Kun Berliinin muuri noin 30 vuotta sitten murtui ja Neuvostoliitto romahti, valtaosa itäisestä Keski-Euroopasta ravisteli kommunismin harteiltaan rauhanomaisesti. Ei kuitenkaan entinen Jugoslavia, joka ei ollut osa Neuvostoliiton valtapiiriä. Muu Eurooppa ei tuolloin vielä ymmärtänyt, mikä ruutitynnyri Balkanilla kyti.
Jugoslavian 1990-luvun alussa alkaneet ja kymmenkunta vuotta kestäneet hajoamissodat jättivät jälkensä koko Eurooppaan. Muu Eurooppa jättäytyi pitkään sivustaseuraajaksi, ja EU:n on ollut vaikea rakentaa henkistä yhteyttä osaan uusista maista.
Sodan jälkeen maille avattiin näkymä EU-jäsenyyteen sillä ajatuksella, ettei Eurooppaan enää koskaan haluttaisi sotaa. Sloveniasta tuli jäsen vuonna 2004, ja tämänhetkisestä EU-puheenjohtajamaasta Kroatiasta vuonna 2012. Kosovo jäi avohaavaksi. Serbia taiteilee EU:n ja Venäjän vaikutuspiirien välillä.
Viimeistään pakolaiskriisi havahdutti EU:n siihen, että suhteen Albaniaan, Bosnia ja Hertsegovinaan, Kosovoon, Montenegroon, Pohjois-Makedoniaan ja Serbiaan pitäisi olla strategisesti vahvempi. Pakolaiskriisiä ei voi pitää millään mittareilla EU:n onnistumisena. Vasta hetkeä aiemmin oli herätty siihen, että jos EU kääntäisi selkäänsä, Venäjä ja Kiina vahvistaisivat otettaan aivan EU:n kyljessä sijaitsevasta alueesta. Krimin miehitys pakotti EU:n arvioimaan naapuruuspolitiikkansa todella hyytävissä tunnelmissa.
Kun Berliinin muuri noin 30 vuotta sitten murtui ja Neuvostoliitto romahti, valtaosa itäisestä Keski-Euroopasta ravisteli kommunismin harteiltaan rauhanomaisesti. Ei kuitenkaan entinen Jugoslavia, joka ei ollut osa Neuvostoliiton valtapiiriä. Muu Eurooppa ei tuolloin vielä ymmärtänyt, mikä ruutitynnyri Balkanilla kyti.
Jugoslavian 1990-luvun alussa alkaneet ja kymmenkunta vuotta kestäneet hajoamissodat jättivät jälkensä koko Eurooppaan. Muu Eurooppa jättäytyi pitkään sivustaseuraajaksi, ja EU:n on ollut vaikea rakentaa henkistä yhteyttä osaan uusista maista.
Sodan jälkeen maille avattiin näkymä EU-jäsenyyteen sillä ajatuksella, ettei Eurooppaan enää koskaan haluttaisi sotaa. Sloveniasta tuli jäsen vuonna 2004, ja tämänhetkisestä EU-puheenjohtajamaasta Kroatiasta vuonna 2012. Kosovo jäi avohaavaksi. Serbia taiteilee EU:n ja Venäjän vaikutuspiirien välillä.
Viimeistään pakolaiskriisi havahdutti EU:n siihen, että suhteen Albaniaan, Bosnia ja Hertsegovinaan, Kosovoon, Montenegroon, Pohjois-Makedoniaan ja Serbiaan pitäisi olla strategisesti vahvempi. Pakolaiskriisiä ei voi pitää millään mittareilla EU:n onnistumisena. Vasta hetkeä aiemmin oli herätty siihen, että jos EU kääntäisi selkäänsä, Venäjä ja Kiina vahvistaisivat otettaan aivan EU:n kyljessä sijaitsevasta alueesta. Krimin miehitys pakotti EU:n arvioimaan naapuruuspolitiikkansa todella hyytävissä tunnelmissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisihan nuo todellakin hyvä saada EU:n jäseniksi, mutta ongelmia on kaksi:
1. talous, joka noissa maissa ei oikeasti ole ihan sillä tasolla kuin EU-jäsenmaalla pitäisi olla ja
2. EU:n sisäinen köydenveto siitä, ketkä saavat liittyä
Brexit voi olla pitkälti siunaus tämän asian suhteen (vaikka onkin muuten ikävää), hehän ovat tehokkaasti vastustaneet kaikkea laajenemista tuohonkin suuntaan. En ihan usko, että viidessä vuodessa noista vielä EU-maita tulee, mutta kymmenessä varmaan alkaa jo suurin osa olla.
Tuossa muuten kivaa luettavaa asiasta: https://www.europarl.europa.eu/factsheets/fi/sheet/168/lansi-balkan
Vaarana on sekin, että nuo maat tuovat ikiaikaisia riitojaan myös EU:n sisälle,jos jäseniksi pääsevät.
Ehkä. Mutta sitten ne ehkä ratkovat niitä EU:n pöydissä mielummin kuin aseellisesti (ja siinähän ne sitten kutistuvat yhteistyön vuosien myötä). Olihan se aika pysäyttävää kun Dubrovnikissa kävi sotamuseassa katsomassa millaista jälkeä oli tullut ihan lähiaikoina tuolla, kun ei ole sellaista yhteiselintä, jossa noita voisi ratkoa.
Koko vitun eu on pian historiaa, niin kuin Hitlerin hallintokin oli.
Turha on toivosi.
EU on kaikessa juuri päinvastainen Hitlerin hallintoon verrattuna. Se on jo kestänyt moninkertaisesti Hitlerin hallinnon ajan.
Koronakriisi osoittaa jo laantumisenmerkkejä.
Uutta nousua valmistellaan täyttä häkää.
Sellainen pännii EU-vihaajia.