MISTÄ TIEDÄN MÄ TIEN OIKEAN.
Mistä tiedän mä tien oikean?
Mihin matkustan?
Kuljenko tietä karusellien?
Elämän ilojen?
Vai laahustanko majaan matalaan?
Ja jään paikallein asumaan?
En usko sitä, enkä tätä,
Mut veikkaamatta en jätä,
Josko vetäis arpa tuo,
Joka onnen suo.
Sinä kulkija mallinnen
Vaillineinen, tomu hiukkanen,
Kokeiles nenääs, tomuako?
Niin, jälkeen vuosikymmenten.
Mistä onnen löytäisin,?
Mihin majani rakentaisin?
Kehen nojaisin?
USKO, HERRA JEESUS ON LUJA LUOTTAMUS SIIHEN JOTA NÄHDÄ EI VOI,
MUTTA TIEDÄTHÄN HAPPEA ILMASSA OLEVAN,
VAIKKA NÄHDÄ ET VOI.
KUINKA ELÄMÄ JA KUOLEMA VOI RIIPPUA NÄKYMÄTTÖMISTÄ ASIOISTA
KUTEN HAPESTA JA JUMALASTA
JOITA ILMAN KUOLEMA KOITTAA SEKUNNEISSA
JOS SIERAIMIIS ILMAA ET SAA
NIIN KUOLON KELLO KUMAHTAA
JA RUUMISAUTO MATKUSTAA
SINUA KULJETTAA
silloin siellä ei ole enää sieluasi,
Se on liidetty taivaaseen
Tai alas tuliseen
Pätsiin rikkiseen.
Jos nimi ei kirjattu oo
Elämän kirjaan jumalan
Kautta rakkaan karitsan
Kristuksen vapahtajan,
Joka kerran roikkui ristin pulla
Sinun tähtesi, verensä vuoti
Ja naulat runteli,
Siis ystävä yksinäinen tai
Elämän melskeinen.
NOUSE SEISOMAAN KUOLIN VUOTEELTASI
SILLÄ KUOLLUT SINÄ OLET ILMAN KRSTUSTA
JO ELÄMÄSSÄ KENTIES NUORENA KUOLLUT.
Kuin virvoittavat vedet lähtehen
On sana jeesuksen,
Sinä syntinen
Käy jo luokse jeesuksen
Juokse jo, sinä luopio luojan
Luokse armon tuojan
Siellä sinut sovitetaan pukuun parhaimpaan
Tyköistuvaan,
Jossa voit käydä vaeltamaan
Herra armossaan,
Avaa raamautun syvimmät salaisuudet
Ja juovuttaa viinistään
Joka panee sydämes laulamaan
Ja hulluja puhumaan
Niin niin omasta rakkaastaan,
JEESUKSESTA.
Niin kevyt on kulku sen
Jol ei oo huolta repppujen
Matkatavaroiden
Koska purressa on
Galilean mies, joka kaikki tavaras ties
jo ennen kuin ne ostitkaan,
Samoin on matkasi viineinen
Kirjoissa taivaiden
Olit nuori, viisas, vai tyhmä,
Ei väliä sen,
Sillä paikka ensimmäinen lunastettu on
Joukossa rupusakkien
Taivaan matkalaisten,
RUNO RUPUSAKKIEN HELMASYNNIT
Toisella liian suuri on hattu, joten päätä pitää pitää ylös päin, katos, niinku nenästä ylös sieraimet sojottaa
Kun entinen ylpeä uskovainen tallustaa,
Koska ei ne helmasynnit koskaan katoa,
Vähenevät vain,
Kun rupusakki taivainen matkustaa.
Toisella selvästi kuin ympyrä kehä
Päänpäällä varjostaa
Liian kovasti yrittää pyhää esittää,
Kun ei uskalla tunnustaa
Vajavaista luonnettaan,
Mutta rupusakkiin pyhien
kuuluu tämäkin matkalainen
Kun kehää pikkasen koskettaa
Se melkein hajoaa
omavanhurskas homeelle haiskahtaa,
Mutta kun tuulet virvoittavien tuulien
Käy kohti sana Jeesuksen,
Niin molemmat yhdessä yhteen liityen
Ovat virrassa pyhien, sanojen voitelun
Ojennuksen ja korjauksen,
Niin hetkellisesti voimme jopa helmasynneistä hieman
Tuolin alle piilottaa,
Mutta hitsi
Aina ne esiin pulpahtaa.
SIIS SINÄ RAKAS LAPSI JEESUKSEN
HELMASYNTINEN
ÄLÄ HUOLEHDI
SILLÄ TAIVAASEEN EI PÄÄSE TÄYDELLISIÄ
SE JOUKKO ON VAJAVAISTEN,
HELMASYNTISTEN.
Kirjoittaja: rupusakkilainen.
Mistä tiedän mä tien oikean?
Mihin matkustan?
Kuljenko tietä karusellien?
Elämän ilojen?
Vai laahustanko majaan matalaan?
Ja jään paikallein asumaan?
En usko sitä, enkä tätä,
Mut veikkaamatta en jätä,
Josko vetäis arpa tuo,
Joka onnen suo.
Sinä kulkija mallinnen
Vaillineinen, tomu hiukkanen,
Kokeiles nenääs, tomuako?
Niin, jälkeen vuosikymmenten.
Mistä onnen löytäisin,?
Mihin majani rakentaisin?
Kehen nojaisin?
USKO, HERRA JEESUS ON LUJA LUOTTAMUS SIIHEN JOTA NÄHDÄ EI VOI,
MUTTA TIEDÄTHÄN HAPPEA ILMASSA OLEVAN,
VAIKKA NÄHDÄ ET VOI.
KUINKA ELÄMÄ JA KUOLEMA VOI RIIPPUA NÄKYMÄTTÖMISTÄ ASIOISTA
KUTEN HAPESTA JA JUMALASTA
JOITA ILMAN KUOLEMA KOITTAA SEKUNNEISSA
JOS SIERAIMIIS ILMAA ET SAA
NIIN KUOLON KELLO KUMAHTAA
JA RUUMISAUTO MATKUSTAA
SINUA KULJETTAA
silloin siellä ei ole enää sieluasi,
Se on liidetty taivaaseen
Tai alas tuliseen
Pätsiin rikkiseen.
Jos nimi ei kirjattu oo
Elämän kirjaan jumalan
Kautta rakkaan karitsan
Kristuksen vapahtajan,
Joka kerran roikkui ristin pulla
Sinun tähtesi, verensä vuoti
Ja naulat runteli,
Siis ystävä yksinäinen tai
Elämän melskeinen.
NOUSE SEISOMAAN KUOLIN VUOTEELTASI
SILLÄ KUOLLUT SINÄ OLET ILMAN KRSTUSTA
JO ELÄMÄSSÄ KENTIES NUORENA KUOLLUT.
Kuin virvoittavat vedet lähtehen
On sana jeesuksen,
Sinä syntinen
Käy jo luokse jeesuksen
Juokse jo, sinä luopio luojan
Luokse armon tuojan
Siellä sinut sovitetaan pukuun parhaimpaan
Tyköistuvaan,
Jossa voit käydä vaeltamaan
Herra armossaan,
Avaa raamautun syvimmät salaisuudet
Ja juovuttaa viinistään
Joka panee sydämes laulamaan
Ja hulluja puhumaan
Niin niin omasta rakkaastaan,
JEESUKSESTA.
Niin kevyt on kulku sen
Jol ei oo huolta repppujen
Matkatavaroiden
Koska purressa on
Galilean mies, joka kaikki tavaras ties
jo ennen kuin ne ostitkaan,
Samoin on matkasi viineinen
Kirjoissa taivaiden
Olit nuori, viisas, vai tyhmä,
Ei väliä sen,
Sillä paikka ensimmäinen lunastettu on
Joukossa rupusakkien
Taivaan matkalaisten,
RUNO RUPUSAKKIEN HELMASYNNIT
Toisella liian suuri on hattu, joten päätä pitää pitää ylös päin, katos, niinku nenästä ylös sieraimet sojottaa
Kun entinen ylpeä uskovainen tallustaa,
Koska ei ne helmasynnit koskaan katoa,
Vähenevät vain,
Kun rupusakki taivainen matkustaa.
Toisella selvästi kuin ympyrä kehä
Päänpäällä varjostaa
Liian kovasti yrittää pyhää esittää,
Kun ei uskalla tunnustaa
Vajavaista luonnettaan,
Mutta rupusakkiin pyhien
kuuluu tämäkin matkalainen
Kun kehää pikkasen koskettaa
Se melkein hajoaa
omavanhurskas homeelle haiskahtaa,
Mutta kun tuulet virvoittavien tuulien
Käy kohti sana Jeesuksen,
Niin molemmat yhdessä yhteen liityen
Ovat virrassa pyhien, sanojen voitelun
Ojennuksen ja korjauksen,
Niin hetkellisesti voimme jopa helmasynneistä hieman
Tuolin alle piilottaa,
Mutta hitsi
Aina ne esiin pulpahtaa.
SIIS SINÄ RAKAS LAPSI JEESUKSEN
HELMASYNTINEN
ÄLÄ HUOLEHDI
SILLÄ TAIVAASEEN EI PÄÄSE TÄYDELLISIÄ
SE JOUKKO ON VAJAVAISTEN,
HELMASYNTISTEN.
Kirjoittaja: rupusakkilainen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.