Suomen rikoslaissa ja asetuksissa tuomitaan rikoksena kunnianloukkaus, kiihotus kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan häiritseminen. Yhdenvertaisuuslaissa tuomitaan ihmisen eriarvoinen kohtelu esimerkiksi uskonnon vuoksi.
Jotkut ateistit sanovat Jumalaan uskovia mielisairaiksi ja psykoosissa oleviksi. Tähän syyllistyvät jopa älykkäimmät ja arvostetuimmat heistä: yksi ainakin, jos ei useampi. Tämän palstan joillakin ateisteilla on tapana siteerata näitä älykkäitä ateisteja tai kirjoittaa omasta päästään vastaavaa tekstiä.
Millä perusteella tuollaiset väärin yleistävät puheet eivät olisi kunnianloukkaus, kiihotus kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan häiritsemistä?
Kun tuollaista puhutaan työpaikalla, niin eikö se ole yhdenvertaisuuslain rikkomista, jos työnjohtajat tai työantajaosapuoli kohtelee uskovaista työntekijää noin? Tai hyväksyy sen, että työpaikalla kohdellaan jatkuvasti ja vuodesta toiseen uskovaisia tuolla tavalla?
Kun työntekijään kohdistetaan tuollaisia sanoja eikä työnantaja tee mitään sen tavan päättämiseksi, niin mitä neuvoisitte uskonsa vuoksi kiusattujen tekevän? Toistuva työnantajaan vetoaminen ei ole poistanut ongelmaa (on vain vähentänyt sitä), joten olisiko syytä etsiä ratkaisua oikeusteitse? Kuka maksaa viulut, kun kiusaajat ja kiusatut ovat kaikki ammattijärjestön jäseniä? Osa kiusaajista itse asiassa luottamusmiehiä.
Jotkut ateistit sanovat Jumalaan uskovia mielisairaiksi ja psykoosissa oleviksi. Tähän syyllistyvät jopa älykkäimmät ja arvostetuimmat heistä: yksi ainakin, jos ei useampi. Tämän palstan joillakin ateisteilla on tapana siteerata näitä älykkäitä ateisteja tai kirjoittaa omasta päästään vastaavaa tekstiä.
Millä perusteella tuollaiset väärin yleistävät puheet eivät olisi kunnianloukkaus, kiihotus kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan häiritsemistä?
Kun tuollaista puhutaan työpaikalla, niin eikö se ole yhdenvertaisuuslain rikkomista, jos työnjohtajat tai työantajaosapuoli kohtelee uskovaista työntekijää noin? Tai hyväksyy sen, että työpaikalla kohdellaan jatkuvasti ja vuodesta toiseen uskovaisia tuolla tavalla?
Kun työntekijään kohdistetaan tuollaisia sanoja eikä työnantaja tee mitään sen tavan päättämiseksi, niin mitä neuvoisitte uskonsa vuoksi kiusattujen tekevän? Toistuva työnantajaan vetoaminen ei ole poistanut ongelmaa (on vain vähentänyt sitä), joten olisiko syytä etsiä ratkaisua oikeusteitse? Kuka maksaa viulut, kun kiusaajat ja kiusatut ovat kaikki ammattijärjestön jäseniä? Osa kiusaajista itse asiassa luottamusmiehiä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Millä perusteella tuollaiset väärin yleistävät puheet eivät olisi kunnianloukkaus, kiihotus kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan häiritsemistä? "
Kunnianloukkaus on asianomistajarikos, "uskovaiset" ei ole kansanryhmä, eikä kritiikki ole uskonrauhan häiritsemistä.
Kiitos runsaasti asiaa sisältävästä viestistäsi!
En lähde kysymään sitä, oletko uskovainen vai jotakin muuta, koska sillä ei ole merkitystä siltä kannalta, jolta itse asiaa käsittelen (vaikutat tosin uskovaiselta, mutta kirjoitat hieman ristiriitaisesti, niin että sinusta ei saa selvää, kumpaa osapuolta edustat vai edustatko kumpaakaan). Käsittelen asiaa Suomen lain ja asetusten kannalta unohtamatta humaaneja moraalikäsityksiä.
(Kaikkien) uskovien sanominen mielisairaiksi tai psykoosissa oleviksi on huonojen käytöstapojen mukaista, mutta ei kunnianloukkaus, koska kunnianloukkaus voi kohdistua vain yhteen tai useampaan henkilöön kerrallaan, mutta ei kokonaiseen kansanryhmään tai sitä suurempaan ihmisjoukkoon. Väite ei ole nykyisen lääketieteellisen tautiluokituksen mukaan totuudenmukainen, joten sellaisen esittäjä esittää perättömän väitteen, mutta se ei ole rangaistava teko lain mukaan.
Kyseessä voi olla kiihottaminen kansanryhmää vastaan, jos väitteeseen liittyy vihaan tai väkivaltaan lietsovaa tai syrjivää puhetta, jonka tarkoitus on aiheuttaa merkittävää vahinkoa kyseiselle kansanryhmälle. "Teistejä" ei kuitenkaan yleisesti pidetä "kansanryhmänä", joten populaation osajoukkoa "teistit" tulisi pienentää: "kristityt" tai "muslimit" tai "pakolaisstatuksella maahan muuttaneet" tai "somalit" tai "romanit" ovat esimerkkejä kansanryhmästä, joista osaa vastaan kiihottamisesta on käyty oikeutta Suomessa ("kristityt" ja "muslimit" eivät kuulu tähän joukkoon "kansanryhmänä" tähän asti käydyissä tapauksissa).
"Uskonrauhan rikkomisesta" on säädetty laki, joka on hyvin tulkinnanvarainen ja sitä rikkovia vastaan nostetaan nykyään harvoin syytteitä. Se kieltää periaatteessa "Jumalan pilkkaamisen", mutta käytännössä sanan- ja uskonnon tai sen puutteen vapauteen liittyen Jumalan pilkkaamisesta ei enää ketään Suomessa rangaista tai edes syytetä. Jos joku kuitenkin häiritsee uskovien pyhiä toimituksia ja jumalanpalvelusta ilmeisenä tarkoituksena vahingoittaa heitä tai kyseistä uskovien ryhmää esittämällä muutoin heitä ja heidän pyhiä arvojaan halventavia mielipiteitä julkisuudessa, niin se on todettu vielä nykyään laissa rangaistavaksi teoksi.
Mielipiteet uskontoja kohtaan tällaisilla keskustelupalstoilla eivät ole ainakaan lähtökohtaisesti uskonrauhan rikkomista tai kiihottamista kansanryhmää vastaan, mutta jos mielipiteen ilmaisuun liittyy selvä uhkaus tai kehotus käyttää väkivaltaa tai muuten vahingoittaa uskontoaan harjoittavaa yhteisöä tai sen jäseniä, niin sitten kyseessä voi olla rangaistava rikos Suomen lakien ja asetusten mukaan. Mielipiteen lausujan asema yhteiskunnassa vaikuttaa siihen, missä rikoksen raja kulkee. Hyvien käytöstapojen valossa jokaisen on joka tapauksessa syytä pohtia omaa käytöstään eikä vähiten tällä palstalla.
Aloittaja on kristitty, joka mustamaalaa työksi verrattavissa määrissä ateisteja.
” Jotkut ateistit sanovat Jumalaan uskovia mielisairaiksi ja psykoosissa oleviksi.”
Tämä on pelkkä tieteellinen fakta. Esimerkiksi tässä Dawkins toteaa tylysti ja julkisesti uskovaiselle, että hänellä on hallusinaatioita.
https://www.youtube.com/watch?v=JKGtcVoBhBQ
Jaoin viestini sen pituuden vuoksi kahteen osaan. Tämä jälkimmäinen osa käsittelee Yhdenvertaisuuslakia.
Yhdenvertaisuuslain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Lakia sovelletaan yksityisessä ja julkisessa toiminnassa. Tyypillistä ovat sovellukset syrjintäepäilyksissä työpaikoilla ja työhön valinnassa.
Tuot esille tilanteen työpaikalla, jossa uskovaisia on mielestäsi kiusattu vuosikausia, mutta se ei ole päättynyt siitä huolimatta, että asiaa on käsitelty työantajaosapuolen ja asianomaisten kesken. Koska tapaukseen liittyy sanojesi mukaan kiusaajina luottamusmiehiä, on tilanne ongelmallinen ammattiliiton tarjoaman oikeusavun osalta.
Jos työntekijä kokee tulleensa väärin kohdelluksi työnantajansa toimesta, niin silloin hänellä on mahdollisuus ammattijärjestöön kuuluvana pyytää oikeusapua ammattijärjestöltä. Liitto katsoo sitten tapauskohtaisesti, täyttyvätkö ehdot tuelle vai eivät. Tämä koskee sekä luottamusmiehiä että niitä työntekijöitä, jotka ovat riidan osapuolina. Esimerkissäsi osa kiusaajista oli mainintasi mukaan luottamusmiehiä, joten myös heillä on mahdollisuus saada tukea ammattiliitolta, jos oikeuteen mennään ja työnantaja kohtelee heitä väärin.
Suosittelen sovittelun linjaa. Vaikka sinusta tuntuisi siltä, että ongelmaa ei ole saatu kitkettyä pois työpaikalta vuosia kestäneiden käsittelyjen jälkeen – mikä on mielestäni omituista – niin kehottaisin silti jatkamaan sovinnollisella linjalla. Asian vieminen oikeuteen on hyvin pitkällinen ja tuskallinen prosessi, joka vahingoittaa kaikkia osapuolia tavalla tai toisella henkisesti sekä taloudellisesti.
Järkevintä on istua pöydän ääreen neuvottelemaan niin kauan, kunnes se johtaa sellaisiin käytännön toimenpiteisiin, että kiusaaminen loppuu. Jos syytökset ovat olleet perusteettomia, niin nekin loppuvat aikanaan, kun asiaa käsitellään työpaikalla työnjohdon, turvallisuuspäällikön, luottamusmiesten ja asianosaisten kesken. Suomessa työpaikoilla on nollatoleranssi kiusaamiselle, joten on merkillistä, mikäli sellaisesta ei päästä eroon.
Jos olet uskovainen tai uskovaisten edustaja tässä riita-asiassa työpaikallasi, niin kannattaa tutkia myös omaa kantaasi tarkemmin. Onko ollut ylireagointia? Väärintulkintaa? Sopeutumattomuutta? Onko kenties evankelioitu tai yritetty käännyttää uskosta osattomia työntekijöitä? Ovatko väärinteot yksipuolisesti uskonnottomien syytä?
Mitä suurempi työntekijöiden määrä, sitä erilaisempia ihmisiä sinne työpaikalle mahtuu ja jokaiselta tarvitaan sopeutuvuutta sekä sietokykyä, jotta vastaavilta konflikteilta vältyttäisiin. Pääsääntöisesti tällaisia tapauksia ei pidä viedä oikeusistuimen ratkaistavaksi. Jos on tapahtunut irtisanomisia tai tehty väkivallantekoja tai laittomia uhkauksia, niin sitten asia voi olla toinen.
On hyvä erottaa toisistaan Suomen lain ja asetusten määrittelemä kunnianloukkaus siitä, että joku loukkaa toisen ihmisen tai ihmisryhmän kunniaa ilmaisemalla oman mielipiteensä sanan- ja uskonnonvapauden lakien nojalla.
Uskovien teistien olisi syytä tiedostaa yhä lisääntyvässä määrin se, että teistit ovat kautta vuosisatojen ja -tuhansien jopa surmanneet toisiaan eriuskoisuuden vuoksi. Myös ateistit ovat olleet teistien hampaissa ja väärintekojen kohteina.
Jos tällaisella palstalla ihan tavalliset ihmiset ilmaisevat sanan- ja uskonnonvapauteen perustuvalla tavalla mielipiteensä siitä, että teistiset uskonnot ovat syvältä, niin onko se edes kunnianloukkaus yleisen moraalitajun mukaan puhumattakaan siitä, että olisi sitä Suomen lakien ja asetusten mukaan?
Uskovaisten uskomukset ovat järjettömiä. Ihminen jolla on järjettömiä uskomuksia on järjetön. On sitten tulkintakysymys, voiko järjetöntä ihmistä sanoa myös hulluksi tai mielisairaaksi.
Uskovaisia kuuluu kohdella kuin kehitysvammaisia , hymähdellä vain ymmärtäväisesti.