Kolonisaation kolmannessa vaiheessa ruotsalaiset siirtyivät rannikkoa itäänpäin Uudellemaalle vaiheittain ensin siirtyen Länsi-Uudellemaalle. Gunvor Kerkkonen on esittänyt, että tanskalainen itirenaario eli purjehdusopas, olisi kuvannut ruotsalaisen asutuksen tilannetta joskus 1200-luvulla. Siinä paikannimet vaihtuvat suomalaisiksi hieman Hangon itäpuolella.[7] Näin ollen ruotsalaisten kolonisaatio ei olisi ylettynyt Uudellemaalle vielä itirenaarion kirjoittamisen aikoihin.[8]
Uudenmaan asutus liittyy mahdollisesti vuosina 1249-50 hämäläisiä vastaan tehtyyn niin sanottuun toiseen ristiretkeen. Ristiretken seurauksena Varsinais-Suomeen aiemmin siirtyneet ruotsalaiset levittäytyivät paikannimien perusteella myös Karjaan saaristoon. [7] Uudenmaan rannikolla ruotsalaiset siirtolaiset kohtasivat alueella asuneita hämäläisiä ja varsinaissuomalaisia.[9] Suurimmat määrät ruotsalaisia siirtolaisia asettui Pohjan pitäjään, Inkoon suurpitäjän sekä Helsingen ja Pernajan itäosiin, josta he jatkoivat Karjalohjan ja Lohjan eteläosiin sekä Tuusulaan, Askolaan ja Myrskylään.[10]
Uudenmaan ruotsalaisen kolonisaation kunniaksi Johannes Bureus laati vuonna 1599 Uudenmaan ja Helsingin vaakunat, jotka esittävät meren aalloilla kulkevaa laivaa, näin kuvaten ruotsalaisten saapumista Uudellemaalle.[11]
Länsi-Uudenmaan asuttaminen
Länsi-Uudellamaalla ruotsalaiset tulivat ensin Tenholaan ja Karjaalle ja he asettuivat vanhan suomalaisasutuksen lomaan.[12] Karjaan synty on ajoitettu vuoteen 1326, Kirkkonummen vuoteen 1330, Inkoon vuoteen 1337 ja Lohjan vuoteen 1382. Karjaan seutu vaikuttaa tulleen täydellisesti ruotsalaisten asuttamaksi vuoden 1400 tienoilla. 1300-luvulla muuttoliike kohdistui myös Raaseporiin jossa linnan rakennustyöt mahdollisesti vetivät paikalle väestöä Ruotsista.[7]
Itä-Uudenmaan asuttaminen
Itä-Uusimaa sai asutuksensa yhdestä järjestelmällisestä väestönsiirrosta Porvooseen. Se oli ylhäältäpäin johdettua ja siirtolaiset kuljetettiin Suomeen vankoilla aluksilla kaikilta Svean valtakunnan alueilta. Tulijat saivat palkinnoksi siemenviljaa ja pienkarjaa sekä neljän vuoden verovapauden. Heitä oli työvoimana kuninkaankartanoiden rakentamisessa ja heidän velvollisuutenaan oli ylläpitää sotaväkeä. Itä-Uudenmaan rannikon ja jokilaaksojen viljelyskelpoiset maat asutettiin ripeästi, mistä asutus myöhemmin levisi eri suuntiin.[13] Itä-Uudenmaan vanhin historiallisissa lähteissä mainittu ruotsalaisesiintymä on maininta Porvoon Stensbölästä vuodelta 1327.[14]
Kymijoen itäpuolen ruotsalaisasutus
Viimeinen ruotsalaisten kolonisaation vaihe liittyy karjalaisia vastaan vuonna 1293 tehtyyn kolmanteen ristiretkeen. Kymijoki oli aiemmin ilmeisesti toiminut hämäläisten ja karjalaisten rajana ja siirtolaisten asutus ylitti sen joskus 1200-luvun lopulla tai 1300-luvun alussa. Tästä ruotsalaisen maahanmuuton viimeisestä vaiheesta on jäänyt vain vähän tietoja. Sen jäljet ovat hävinneet jo 1500-luvulla useita paikannimiä lukuun ottamatta. Rannikolta tunnetaan useita satoja suomentuneita paikannimiä Vehkalahden ja Virolahden alueelta. Muuttoaallon on tulkittu olleen järjestäytynyttä ja ruotsalaisen yläluokan tukemaa. Mitä kauemmaksi Ruotsin keskusseuduilta tultiin, sitä vaikeampaa talonpoikien oli muuttaa alueelle omin voimin.[15]
Uudenmaan asutus liittyy mahdollisesti vuosina 1249-50 hämäläisiä vastaan tehtyyn niin sanottuun toiseen ristiretkeen. Ristiretken seurauksena Varsinais-Suomeen aiemmin siirtyneet ruotsalaiset levittäytyivät paikannimien perusteella myös Karjaan saaristoon. [7] Uudenmaan rannikolla ruotsalaiset siirtolaiset kohtasivat alueella asuneita hämäläisiä ja varsinaissuomalaisia.[9] Suurimmat määrät ruotsalaisia siirtolaisia asettui Pohjan pitäjään, Inkoon suurpitäjän sekä Helsingen ja Pernajan itäosiin, josta he jatkoivat Karjalohjan ja Lohjan eteläosiin sekä Tuusulaan, Askolaan ja Myrskylään.[10]
Uudenmaan ruotsalaisen kolonisaation kunniaksi Johannes Bureus laati vuonna 1599 Uudenmaan ja Helsingin vaakunat, jotka esittävät meren aalloilla kulkevaa laivaa, näin kuvaten ruotsalaisten saapumista Uudellemaalle.[11]
Länsi-Uudenmaan asuttaminen
Länsi-Uudellamaalla ruotsalaiset tulivat ensin Tenholaan ja Karjaalle ja he asettuivat vanhan suomalaisasutuksen lomaan.[12] Karjaan synty on ajoitettu vuoteen 1326, Kirkkonummen vuoteen 1330, Inkoon vuoteen 1337 ja Lohjan vuoteen 1382. Karjaan seutu vaikuttaa tulleen täydellisesti ruotsalaisten asuttamaksi vuoden 1400 tienoilla. 1300-luvulla muuttoliike kohdistui myös Raaseporiin jossa linnan rakennustyöt mahdollisesti vetivät paikalle väestöä Ruotsista.[7]
Itä-Uudenmaan asuttaminen
Itä-Uusimaa sai asutuksensa yhdestä järjestelmällisestä väestönsiirrosta Porvooseen. Se oli ylhäältäpäin johdettua ja siirtolaiset kuljetettiin Suomeen vankoilla aluksilla kaikilta Svean valtakunnan alueilta. Tulijat saivat palkinnoksi siemenviljaa ja pienkarjaa sekä neljän vuoden verovapauden. Heitä oli työvoimana kuninkaankartanoiden rakentamisessa ja heidän velvollisuutenaan oli ylläpitää sotaväkeä. Itä-Uudenmaan rannikon ja jokilaaksojen viljelyskelpoiset maat asutettiin ripeästi, mistä asutus myöhemmin levisi eri suuntiin.[13] Itä-Uudenmaan vanhin historiallisissa lähteissä mainittu ruotsalaisesiintymä on maininta Porvoon Stensbölästä vuodelta 1327.[14]
Kymijoen itäpuolen ruotsalaisasutus
Viimeinen ruotsalaisten kolonisaation vaihe liittyy karjalaisia vastaan vuonna 1293 tehtyyn kolmanteen ristiretkeen. Kymijoki oli aiemmin ilmeisesti toiminut hämäläisten ja karjalaisten rajana ja siirtolaisten asutus ylitti sen joskus 1200-luvun lopulla tai 1300-luvun alussa. Tästä ruotsalaisen maahanmuuton viimeisestä vaiheesta on jäänyt vain vähän tietoja. Sen jäljet ovat hävinneet jo 1500-luvulla useita paikannimiä lukuun ottamatta. Rannikolta tunnetaan useita satoja suomentuneita paikannimiä Vehkalahden ja Virolahden alueelta. Muuttoaallon on tulkittu olleen järjestäytynyttä ja ruotsalaisen yläluokan tukemaa. Mitä kauemmaksi Ruotsin keskusseuduilta tultiin, sitä vaikeampaa talonpoikien oli muuttaa alueelle omin voimin.[15]
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ja tietenkin ääliön wikipediasta tai jostakin muualta copy pasteerattua paskaa.
Kyse on tutkimustuloksista, joita palstan idiootit eivät tied ämitään, vaan esittelevät valeitaan.
Tämä valesepitelmä on selvästi samalta taholta kuin FSTn aloittamat huumoria tavoittelevat historian uudelleenkirjoitussketsit. Ristiretkiä ei Suomeen hitoriantutkimuksen mukaan ole todistettu tehdyn, katolinen legeda on ryöstöretkien fantasiapyhitystä. Ainoa viikinkien tunkeutumisyritys Hämeen sisämaahan toi täystuhon valloittajille. Päällikön kuoltua hyökkääjät pakenivat verissäpäin ja sen koommin eivät yrittäneet vastaavaa.
Rannikolla suomalainen innovaatio ,vainotulet, suojasi väestöä pitkään viikinkijoukkioiden julmuuksilta.
Hölynpölyä
Ruotsin kuninkaat jamuut suurmiehet tekivät Suomeen käännytys- ja asutusretkiä,joilla maa vähitellen liitettiin Ruotsiin.Samalla tuotiin ruotsalainen lainsäädäntö ja yhteiskuntamuoto.
Ne liittyivät kilpaan idästä leviävän kreikkalaiskatolisuuden kanssa. Samalla purettiin Ruotsin ylikansoitusta.
Tosiasiassa saksalaisista Baltiasta ja Gotlannista katolinen kirkko sai jalansijan Aurajoelta vasta 1200 luvun puoliväliin mennessä kun paikallisten uhrilehdot tuhottiin. Karjala, Savo ja osa Hämeestä olivat pitkään olleet ortodoksisia. Ruotsalaisten hyökkäys ja hävitys retki hämäläisiä vastaan tuottanut mitään tulosta. Valheelliset väitteet käännytyksestä olivat profiilinnosto yritys Rooman suuntaan. Vasta myöhempinä aikoina ruotsalaisia kalastajia alkoi korvata saksalaiset lounaisrannikolla.
Asutusretket loppuivat Mustaan Surmaan,joka ratkaisi Ruotsin liikakansoituksen.
Ihmeellistä se kun lähellä rantoja asuneet hämäläiset ja baltit eivät muka halunneet asuttaa ja hyödyntää rikkaita meren rantojaan vaan jättivät ne tyhjiksi ja asukkaat tulivat satojen kilometrien päästä. Se vähän ihmetyttää, että jos ne rannat eivät kelvanneet paikallisasukkaille asuttaviksi niin miksi ne kelpasivat ruotsalaisille. Mikä oli ero ihmisissä ja heidän arvoissaan ?
Lykkäät pötyä.
Baltithan nimenomaan asuttivat myös rannikot.
Ruotsalaisia muutti pieni määrä Viron saarille.
Hämäläiset hyödynsivät jokisuistojen lohikoskia sekä helposti viljeltäviä alueita, mutta asujaimiston pääoa oli Hämeen sydänmailla,jonne oli aikojen alussa vaellettu idästä.
Lännestä tulleilla oli hallussaan jotenkin parempaa viljelytekniikkaa. Rantamaat olivat paikoitellen vasta paljastuneet merestä maannousemisen jälkeen ja olivat siis erilaisia kuin Hämeen pellot.
------Näin asutettiin Uusimaa-----
Avaus on vajavainen. Kyse on tietenkin koko rannikostamme, joka oli lähes Pohjanlahden pohjoisosista ihan Viipuriin asti valloittajan asuttamaa. Eikä vain rannikko vaan sisämaahankin kuten Jepua ja sen ympäristö.
Ruotsinkielinen väestö tuli Pohjanlahden rannikolle ja Turun seudulle lähinnä rauhallisina muuttajina P-Ruotsita ja Ahvenanmaalta.Vastaavasti suomenkielistä väestöä levittäytyi Kalix-joelle asti.
Ja muuttihan savolaisia Värmlantiinkin.
Suomenlahdella asuttaminen pysähtyi Kymijoelle. Ja Mustaan Surmaan.
Mitä kertoisi hävinnyt Liivinmaan kronikka?
Rusien matkat itään ja Russian synty?
Jokin ritarikunta taisi tehdä valan "Suomen" puolustamisesta?
"1100- ja 1200-luvuilla Tanska oli ristiretkien myötä Itämeren alueen voimakkain valtio. Tanska piti ristiretkien jälkeen Viroa hallinnassaan 1300-luvun puoliväliin saakka, jolloin se joutui luovuttamaan Viron saksalaiselle ritarikunnalle. "
Muuttoon Uudellemaalle oli joskus syynä myös se, että Ruotsissa oli sisäistä valtataistelua. Sveanmaan ja Göötanmaan johtavat suvut kamppailivat keskenään, ja kuningas valittiin vaalilla käytännössä muutaman harvan suvun jäsenistä.
Ruotsissa oli vanhastaan valtakeskittymä Sveanmaan Uppsalassa. Sitä lähtivät haastamaan uudet ryhmät, jotka myös rakensivat Ruotsin ensimmäisen kuninkaanlinnan Visingsön saarelle, Itä- ja Länsi-Göötanmaan rajalle.
Kompromissina Birger Jarl päätyi rakentamaan uuden pääkaupungin Tukholmaan, Mälarenin ja Itämeren rajakohtaan. Merkiksi Ruotsin halusta kasvaa itään, sama Birger Jarl perusti myös Hämeenlinnan.
Mälaren kuroutui kiinni murtovetisestä merenlahdesta makeavetiseksi järveksi vuoden 1200 tienoilla maannousun seurauksena. Sen jälkeen Tukholman kohdalla oli luonnollinen kauppapaikka merenkulkijoiden ja sisävesipurjehtijoiden välillä. Birger perusti oikeastaan vain linnoituksen suojaamaan Mälarenin rantoja merirosvoilta.
Varmaan käytännössä jotenkin niin. Uppsalassa ei varmaan innostuttu siitä, että paikkakunta alkoi olla yhä enemmän vain hengellisen eliitin keskus. Tämä on sinänsä hauska yksityiskohta Ruotsin sekularisoitumisen historiassa. Kustaa Vaasa varusti Uppsalan linnan tykeillä, jotka muistuttivat kirkko-isiä siitä, että kuningas on kuningas kirkko-isillekin. :)
Silti pitää muistaa, että Birger Jarl ja hänen Folkunga-sukunsa samalla jättivät Vättern-järven Visingsön saaren ja sinne perustetun kuninkaanlinnan. Ruotsin kuningaskunnan hallinto siirtyi Folkunga-suvun alueilta uuteen Tukholmaan.
Vättern oli silloin vaarallisen lähellä Tanskan rajaa ja Tukholma oli lähempänä valtakunnan uusia osia, esim Hämeenlinnaa.
Visingön saarella viihtyivät lähinnä Sverkerin suvun kuninkaat, eivät niinkään Folkungat (Bjälbot), jotka olivat kilpaileva suku ja joiden kannatus oli suurinta pohjoisella Göötanmaalla ja Upplannissa.
Arkeologia kertoo, että Varsinais-Suomen ja Itä-Göötanmaan kulttuuri on jo hyvin kauan ollut varsin samanlaista. Ihmiset kävivät kauppaa ja elivät rauhassa. Ruotsin valtion laajeneminen itään kohtasi mainittavaa vastarintaa vasta Karjalassa.
Vastarintaa tekivät RUSIT ?
Vastarintaa Ruotsille tekivät Novgorodin slaavit. Kauppakeskus oli laajentunut alueeltaan valtavaksi ruhtinaskunnaksi ja levitti ortodoksista uskoa kohti länttä aina Kymijoelle asti.
Valtakamppailun käynnisti ns.kolmas ristiretki, joka loi pohjan Ruotsin vallalle Karjalassa.
Ketkä perustivat RUSSIAN?
https://areena.yle.fi/audio/1-2827417
Tässä on vähän yritystä edes ollaakseen suomalainen.