Tälläinen tarina, tupakointia alkoa teininä, aikuisuuden kynnyksellä kannabis.
Homma menee usein niin, että jonkin ajan kuluttua oma weedmanisi paljastuu myös paikalliseksi buprejuhtaksi.
Onnistuu houkuttelemaan sitäkin kokeileen, sitten ottaa viikonloppuisin, kohta vähän viikollakin ja siinä sumussa niin huomaakkaan sitä kulutuksen kasvua salakavalasti, lopulta se ei enään toimi kuin lääkkeenä, pitäen silti otteessaan.
Ensin ajattelee, että otanpa vähän, ku tuntuu jotenkin nihkeeltä ja kas, sehän helpottaa oloa.
Siitä se lähtee ja pidemmän päälle siitä on äärimmäisen vmäinen rimpuilla irti.
Järki sanoo, ettei tässä ole mitään järkeä, kun taas hermot ja mielikin kaipaa vetoja.
Aika helpottaa, mutta kunnolliseen toipumiseen menee piiitkäään.
Reflat (fyysiset ja möröt) kestaa pahempina noin vkon yleensä riippuen ja toinenki viikko siinä vielä menee..
Kitkut saattavat kestää puolesta-vuoteenkin.
Se ei tosiaankaan ole mikään leikin asia ja raitistuminen vaatii todella suuren muutoksen jos ja kun se on edessä, että aineet täytyy lopettaa, tai muuten...
Mutta mahdollista ja kannattavaa se on.
Ensimmäinen vuosi taitaa olla hankala.
Itse tässä ajatuksen asteella miettinyt asiaa ja fyysinen buprekoukku alkaa olemaan ohi. Helpolla pääsi nyt kun oli Sarajevon terveisiä hiukan apuna.
Edellisellä kerralla makasin viikon sohvalla ilmaan mitään apua.
Väliin tuntui, että pitää lähteä alasti juoksemaan ulos, mutta sain sen henkisen tuskan ja rikkinäiset hermot rauhoitettua varjonyrkkeilyllä :D.
Mutta joo tupakki, alko, kannabis ja muut aineet.
Siitä se lähti aikoinaan, nyt pari vuotta mennyt hurjempaan suuntan ja tienristeys alkaisi olemaan edessä.
Homma menee usein niin, että jonkin ajan kuluttua oma weedmanisi paljastuu myös paikalliseksi buprejuhtaksi.
Onnistuu houkuttelemaan sitäkin kokeileen, sitten ottaa viikonloppuisin, kohta vähän viikollakin ja siinä sumussa niin huomaakkaan sitä kulutuksen kasvua salakavalasti, lopulta se ei enään toimi kuin lääkkeenä, pitäen silti otteessaan.
Ensin ajattelee, että otanpa vähän, ku tuntuu jotenkin nihkeeltä ja kas, sehän helpottaa oloa.
Siitä se lähtee ja pidemmän päälle siitä on äärimmäisen vmäinen rimpuilla irti.
Järki sanoo, ettei tässä ole mitään järkeä, kun taas hermot ja mielikin kaipaa vetoja.
Aika helpottaa, mutta kunnolliseen toipumiseen menee piiitkäään.
Reflat (fyysiset ja möröt) kestaa pahempina noin vkon yleensä riippuen ja toinenki viikko siinä vielä menee..
Kitkut saattavat kestää puolesta-vuoteenkin.
Se ei tosiaankaan ole mikään leikin asia ja raitistuminen vaatii todella suuren muutoksen jos ja kun se on edessä, että aineet täytyy lopettaa, tai muuten...
Mutta mahdollista ja kannattavaa se on.
Ensimmäinen vuosi taitaa olla hankala.
Itse tässä ajatuksen asteella miettinyt asiaa ja fyysinen buprekoukku alkaa olemaan ohi. Helpolla pääsi nyt kun oli Sarajevon terveisiä hiukan apuna.
Edellisellä kerralla makasin viikon sohvalla ilmaan mitään apua.
Väliin tuntui, että pitää lähteä alasti juoksemaan ulos, mutta sain sen henkisen tuskan ja rikkinäiset hermot rauhoitettua varjonyrkkeilyllä :D.
Mutta joo tupakki, alko, kannabis ja muut aineet.
Siitä se lähti aikoinaan, nyt pari vuotta mennyt hurjempaan suuntan ja tienristeys alkaisi olemaan edessä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet rohkea, kun tänne laitoit asiasta. Itselläni ei omakohtaisia kokemuksia, mutta sinulla selkeästi voimavaroja ja vahvuutta kääntyä oikeaan suuntaan. Tiedät, että se on vaikeaa, mutta tiedät myös,että se kannattaa. Voimia sinulle!!!
Koukuttaako bupropioni? Olin aikoinaan sitä ajatellut pyytää masennukseen, vaikka Suomessa se kai on vain tupakanvieroitukseen indikoitu.
Kaikkea hyvää Sinulle elämääsi!
Sori vaan, mulla meni buprenorfiini ja bupropioni sekaisin...:)
Sisäkanisteri Hutisalo haluaa vapauttaa kannabiksen.
Saadaan lisää huumekokeilijoita. Kolmasosa siirtyy suonensisäisiin.
Jokin osa kuolee yliannostukseen.