Rivatril 2mg

Käytin Rivatrilia 0,5mg x 3-4kpl päivittäin ja siihen päälle välillä joitai ssri ja snri lääkkeitäkin paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon noin 3,5 vuotta. Vuonna 2018huomasin kuitenkin, että vointi huononi ja huononi eli tuli jo käytönaikaisia vieroitusoireita rutkasti. Tämän lisäksi join lääkkeitten kanssa aina viikonloppuisin yleensä lauantaisin, koska kuvittelin, ettei siitä tulisi mitään. Olo oli aivan järkyttävän kamala kokoajan, koska olin riippuvainen ja toleranssit paukkui, vieroitusoireita pukkasi annosten välissä, koska en halunnut ryhtyä annosten nostamiseen. Viimeiset kaksi vuotta elämässäni olen elänyt kuin jossain horkassa vapisten. Vuonna 2019 päätin, että nyt on lopetettava tää lääke jos koskaan haluan tästä parantua ja no 2019 huhtikuussa lopetin kerrasta, koska halusin siitä olosta eroon mahdollisimman nopeaa. Vieroitus on ollut aivan yhtä helvettiä ja viekkareita on vaikka kuinka paljon vieläkin esim lihasjäykkyyttä, lhasjännityksiä, huteraa oloa, pelkotiloja, vapinaa, stressinsieto on täysi nolla, unta onneksi saa nykyään, että saa edes yöt olla rauhassa. Alku vieroituksessa siis käytännössä valvoin 2 kk ja olin varmaan osittain jo jonkinaisteisessa psykoosissa. Nyt mietinkin, että onko tää normaalia, että viekkarit kestää vieläkin vaikka ilman lääkkeitä ole ollut yli vuoden? Olen nainen ja ikää on vasta 24 ja koko elämä on yhtä kärsimystä ja täysin mennyt pilalle kun näitä minulle määrättiin. Koko vieroituksen ja olot olen kärsinyt yksin, koska lääkäri on pessyt kätensä tästä ja sanoo, ettei viekkarit voi kestää kun korkeintaan 2 tai 4 viikkoa, joten olen tän asian kanssa yksin kun kukaan kuuntele. Tää kärsimys on jotain sellasta, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla eikä selittää. Mitä voin tehdä? pitääkö mun vain odottaa, että joskus vielä helpottaa vai jäänkö tosiaan pysyvästi tälläiseksi? Tekikö lääkkeet mulle jonkin asteisen aivovaurion? ainakin minusta tuntuu siltä. En enää yhtään osaa kontrolloida itseäni, mitkään arkiset asiatkaan ei enää onnistu, keskittyminen mihinkään on todella vaikeaa eikä siitä tule yhtään mitään. En ole vuoteen pystynyt käymään kaupassa, enkä nähdä kavereita, koska hermostoni on ihan sekaisin samoin pää. Olo on todella tuskainen vaikka onkin helpottanut hieman niistä alun oloista. Kertokaa kokemuksia jos teillä on ja kertokaa jäänkö tälläiseksi. Olen todella loppu enkä tiedä kauanko enää jaksan. Oon kadottanut tässä 3 vuoden aikana itseni ihan totaalisesti. Elämä on ollut vain vieroitusoireita ja paniikkia.