Taas oli puhetta samanarvoisuudesta, eilen oikein Kultarannasta käsin.
En oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa kun sitä aina niin hehkutetaan että kaikkien pitäisi olla samanarvoisia.
Kaukainen utopia tuo asia on niin kauan kun on erilaisia ihmisiä, koulutettuja ja ei koulutettuja, vanhoja ja nuoria, työläisiä ja työttömiä, parempi- ja huonompiosaisia, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.
Puuttuu vain kastijärjestelmä mutta meillä ei tarvita merkkiä otsaan kun joka paikassa ihmisten tiedot ovat koneilla milloin kenenkin nähtävissä, tarpeen mukaan.
Itsekin olen köyhä ja huonompiosainen, elämä ollut vähän sitä sun tätä, ja tunnen paljon ihmisiä sekä omanlaisiani että myös näitä parempiosaisia.
Ei ole kovin vaikea huomata eroja vaikkapa terveydenhuolto puolella.
Rikkaammat ja työssä käyvät yleensä saavat hoitoa paremmin, jos ei muuten niin yksityisellä puolella. Johon taas harvemmin on köyhemmillä varaa.
Julkisella puolella ihmisiä juoksutetaan paikasta toiseen eikä terveydenhoidossa ole mitään tolkkua. Tuntuu että vastuuta heitetään aina jollekin seuraavalle taholle.
Jo pelkästään senkin takia on olemassa kuva että huonommin pärjäävät sairastavat enemmän vaikka suhteessa se ei aina ole niin.
Kun ihminen on ns. huonompiosainen, on vaikka jotain ongelmia niin siitä saa kyllä palautetta monelta taholta eri muodoissa, eikä se ihmistä paranna, päinvastoin se tuottaa lisää henkistä kärsimystä. Etenkin heille joilla on jo valmiiksi huonompi itsetunto.
Alkaa vaan aina tuntua ihan hölmöltä kun puhutaan samanarvoisuudesta.
Itse sentään tunnen itseni vielä ihmisenä samanarvoiseksi muiden kanssa vaikka heikommin meneekin sekä taloudellisesti että muutenkin elämän ympyröissä.
Jokaisella on olemassa ihmisarvo vaikka elämä olisi minkälaista tahansa.
Mutta sekin arvo saattaa herkästi murtua etenkin ihmisen omassa mielessä ja siihen annetaan hyvät edellytykset kyllä yhteiskunnan puolesta.
Toki itseänikin hieman pelottaa ja arveluttaa mitä tulee tämän coronan jälkeen, kuinka paljon me köyhemmät joudumme kärsimään vielä enemmän.
En täysin luota siihen kun on puhetta että heikommat pitää ottaa paremmin huomioon siinä vaiheessa kun alkaa paikkaustoimet.
Ei ole tähänkään asti kovin hyvältä suunta näyttänyt, mikä sen muuttaisi.
Kunhan tässä ajatuksiani yliväsyneenä vähän purkailin.
En oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa kun sitä aina niin hehkutetaan että kaikkien pitäisi olla samanarvoisia.
Kaukainen utopia tuo asia on niin kauan kun on erilaisia ihmisiä, koulutettuja ja ei koulutettuja, vanhoja ja nuoria, työläisiä ja työttömiä, parempi- ja huonompiosaisia, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.
Puuttuu vain kastijärjestelmä mutta meillä ei tarvita merkkiä otsaan kun joka paikassa ihmisten tiedot ovat koneilla milloin kenenkin nähtävissä, tarpeen mukaan.
Itsekin olen köyhä ja huonompiosainen, elämä ollut vähän sitä sun tätä, ja tunnen paljon ihmisiä sekä omanlaisiani että myös näitä parempiosaisia.
Ei ole kovin vaikea huomata eroja vaikkapa terveydenhuolto puolella.
Rikkaammat ja työssä käyvät yleensä saavat hoitoa paremmin, jos ei muuten niin yksityisellä puolella. Johon taas harvemmin on köyhemmillä varaa.
Julkisella puolella ihmisiä juoksutetaan paikasta toiseen eikä terveydenhoidossa ole mitään tolkkua. Tuntuu että vastuuta heitetään aina jollekin seuraavalle taholle.
Jo pelkästään senkin takia on olemassa kuva että huonommin pärjäävät sairastavat enemmän vaikka suhteessa se ei aina ole niin.
Kun ihminen on ns. huonompiosainen, on vaikka jotain ongelmia niin siitä saa kyllä palautetta monelta taholta eri muodoissa, eikä se ihmistä paranna, päinvastoin se tuottaa lisää henkistä kärsimystä. Etenkin heille joilla on jo valmiiksi huonompi itsetunto.
Alkaa vaan aina tuntua ihan hölmöltä kun puhutaan samanarvoisuudesta.
Itse sentään tunnen itseni vielä ihmisenä samanarvoiseksi muiden kanssa vaikka heikommin meneekin sekä taloudellisesti että muutenkin elämän ympyröissä.
Jokaisella on olemassa ihmisarvo vaikka elämä olisi minkälaista tahansa.
Mutta sekin arvo saattaa herkästi murtua etenkin ihmisen omassa mielessä ja siihen annetaan hyvät edellytykset kyllä yhteiskunnan puolesta.
Toki itseänikin hieman pelottaa ja arveluttaa mitä tulee tämän coronan jälkeen, kuinka paljon me köyhemmät joudumme kärsimään vielä enemmän.
En täysin luota siihen kun on puhetta että heikommat pitää ottaa paremmin huomioon siinä vaiheessa kun alkaa paikkaustoimet.
Ei ole tähänkään asti kovin hyvältä suunta näyttänyt, mikä sen muuttaisi.
Kunhan tässä ajatuksiani yliväsyneenä vähän purkailin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.