Suomen armeija ryhmitettiin puolustukseen voimassa olevan suunnitelman mukaisesti 10.6. 41 alkaen.Täysi lkp julistettiin17.6.
Ryhmitys oli valmis 25. 6. 41.
Hitlerin hyökättyä ja Suomen lähdettyä sotaan mukaan tilanne muuttui täysin.
Mannerheim päätti 27.6.siirtyä hyökkäykseen ja julkisti 30.6. päiväkäskyn,jossa asetti juuri perustetulle Karjalan Armeijalle tavoitteiksi Syvärin ja Äänisen.
Ryhmitys oli valmis 25. 6. 41.
Hitlerin hyökättyä ja Suomen lähdettyä sotaan mukaan tilanne muuttui täysin.
Mannerheim päätti 27.6.siirtyä hyökkäykseen ja julkisti 30.6. päiväkäskyn,jossa asetti juuri perustetulle Karjalan Armeijalle tavoitteiksi Syvärin ja Äänisen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Saksan yhteysupseeri Erfurth taivutti Mannerheimin hyökkäämään Kannaksen sijasta Laatokan itäpuolelle ja Syvärille.
Se johti suuriin ryhmitysmuutoksiin ja komentajiston tehtävä vaihtoihin.
Liikkeelle lähdettiin 10.7. 41.
Älä valehtele, näin se meni.
Maaselän sotilasläänin esikunta sai 18. kesäkuuta 1941 Päämajan käskyn perustaa 14. divisioonan esikunnan. Käskyn mukaan divisioona tulisi toimimaan suoraan Päämajan alaisena ja se vastaanotti 26. kesäkuuta rajanvartioinnin välirauhan aikaiselta 10. prikaatilta. Samassa yhteydessä divisioona sai hyökkäystehtävän.
https://fi.wikipedia.org/wiki/14._divisioona_(jatkosota)
Varmaan noin.Kyse olikin Karjalan Armeijan saamasta käskystä.
14. D aloitti 4.7. hyökkäyksen kohti Repolaa.
14.Divisioona sai 25.6. hyökkäyskäskyn, jonka mukaan sen oli vallattava Lentiera – Kolvasjärvi –Roukkula – Luvanjärvi -tasa. Siitä jatkettaisiin valtaamalla Repola ja
Omelia. 23.6. joukot saivat käskyn ottaa haltuunsa lähimaasto rajan takana.
Miksi ihmeessä sitten suomalaiset vaihtoivat tuon puolustusryhmityksensä hyökkäysryhmitykseen ja lähtivät sitten vielä hyökkäämään täydellä teholla itää kohti?
Eihän siinä ollut nyt mitään järkeä tehdä noin.
Tahdottiin käyttää tilannetta hyväksi Saksan suurmenestyksen siivellä.
Samalla Mannerheim tuli tehneeksi uransa suurimman strategisen virheen.
Sen jäljet näkyvät vieläkin.
Myöhän sitä rosvoretkellä oltiin. Toiset ne vaan turvallisuutta varjeli, kun rajoja siirteli.
Eno oli silloin vääpeli. Minulle hän kertoi:"En minä mitään tiedä, mutta sen ymmärsin, että hyökkäysryhmitykseen asetuimme."
Milloin tämä mahtoi olla ja missä? Tottakai ennen hyökkäystä asetutaan hyökkäysryhmitykseen, mikä ei kuitenkaan mitätöi sitä, että ensin oltiin puolustusryhmityksessä. Jopa kymmeniä tuhansia rajaseudun asukkaita evakuoitiin kesäkuussa 1941, Tätä ei olisi tarvinnut tehdä, jos olisi heti päätetty painaa eteenpäin.
Lukekaas poijaat Mauno Jokipiin Jatkosodan synty ja Hans Peter Krosbyn Suomen valinta 1941, niin jopa siitä mieli avartuu.
Suomi ryhmitti armeijansa odottamaan Saksan armeijan etenemistä riittävän pitkälle ja kun oikea aika tuli, hypättiin kärryyn.
Suunitelmat yhteiseen sotaan lähtöön tehtiin saksalais-suomalaisissa upseerineuvotteluissa Saksassa ja Suomessa touko-kesäkuun vaihteen molemmin puolin, ja niille saatiin poliittinen vahvistus sen jälkeen.
Erillissotaa se ei voinut olla ainakaan niiden Suomen armeijan osastojen kohdalla, jotka alistettiin Saksan Norjan Armeijan käskyvaltaan jo 15.6.1941, eli viikkoa ennen operaatio Barbarossan H-hetkeä.
"Ennen jatkosodan alkua
Itärajalle keskittymässä oleva välirauhan ajan V armeijakunta (sodanajan III) sai 15. kesäkuuta 1941 Puolustusvoimain pääesikunnan käskyn[1], jolla armeijakunta alistettiin keskityskuljetusten päätyttyä Rovaniemellä olevalle Saksan Norjan armeijalle (saks. AO Norwegen), jonka esikunta oli oikeutettu antamaan armeijakunnalle käskyjä jo sitä ennen keskitystä varten ja toiminnasta sen jälkeen."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_III_armeijakunta_(jatkosota)
Upseerineuvotteluissa sovitttiin teknisestä yhteistoiminnasta. Yhteisiä sotasuunnitelmia ei laadittu. Kaikki sellainen oli Mannerheimin takana.
LKP:n jälkeen ryhmityttiin voimassa olevan puolustussuunnitelman mukaisesti.
Samalla valmisteltiin hyökkäystä avauksen mukaisesti. Se vaati Mannerheimin päätöksen.
III AK alistettiin Saksan Norjan Armeijalle ja se alkoi hyökkäyksen 1.7. 41.
Se oli Mannerheimin toiseksi suurin strateginen virhe,jota hän yritti korjailla vuoden -42 alusta alkaen.
Tilanteen nopea kehitys johti myös pahaan lipahdukseen Mannerheimin julkistaesa ns. Miekantuppi- päiväkäskyn Rytin kanssa neuvottelematta.
"Upseerineuvotteluissa sovitttiin teknisestä yhteistoiminnasta. Yhteisiä sotasuunnitelmia ei laadittu."
Kyllä niissä laadittiin yhteisiä sotasuunnitelmia.
Vai miten sinä muuten selität, että Suomen armeijan III AK:n alistaminen Saksan Norjan Armeijalle sovittiin noissa samoissa suomalais-saksalaisissa upseerineuvotteluissa, ja jopa alistamispäivämääräkin?
Että ihanko vaan olivat kaffeen ja konjakkipierujen höystämää vapaata rupattelua, joka sitten "sattui" yllättävästi toteutumaan ylipäällikkö Mannerheimin määräyksestä.
Samoin sovittiin Suomen sotaan lähdön koordinointi Saksan joukkojen etenemisen kanssa.
Onko tullut perehdyttyä?
Oletan ettet.
https://www.finna.fi/Record/kirkes.110329
Itä-Preussista lennolle lähtenyt Saksan Luftwaffen pommikonelaivue miinoitti Suomen ilmatilaa käyttäen ja suomalaiseen lentokenttään, Uttiin, tukeutuen Neuvostoliiton Kronstadtin alueen merialueita jo ennen operaatio Barbarossan H-hetkeä.
Mukana tuolla lennolla oli Suomesta yhdysupseeriksi Saksaan komennettu kapteeni Pauli Ervi.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jojalonen/92344-jatkosota-ja-operaatio-barbarossa-22-6-1941/
Olet liian tyhmä käsittämään,että yhteistoiminnasta sopiminen ei merkitse hyökkäysssuunnitelmien laatimista.
Se oli Mannerheimin takana. Hän ryhtyi toimiin Suomen jouduttua viralliseen sotatilaan 25.6 41. Ei hän tietenkään tyhjästä aloittanut,mutta armeijan puolustusryhmitys vaati laajat muutokset ja komentajiston vaihdot.Siihen meni noin viikko.
Äläpä höperehdi tietämättömyyttäsi joutavia.
Minä taas vastaavasti olen riittävän viisas perehtymään historiaan sellaisena kuin tapahtui.
Ellei sitten hyökkäyssuunnitelmien laatimisesta, niin mistä muusta johtui Suomen III:n AK:n alistaminen Saksan Norjan armeijan käskyvaltaan jo 15.6., eli viikkoa ennen operaatio Barbarossan H-hetkeä, kuten suomalais-saksalaisissa upseerineuvotteluissa oli aiemmin sovittukin, määritellen siinä samalla tuolle armeijaosastolle jo hyökkäykseen lähtöpäivä ja rintama-osuus sekä hyökkäyksen päämäärä silloisen Neuvostoliiton alueella?
Mutta oli se ilon ja onnen päivä kuten isäni tapasi sanoa, kun tappio sodassa tunnus-
tettiin ja tuli aselepo. Sotaan tyystin kyllästyneet jermumme juhlivat aivan nupit kaa-
kossa rauhaa Neuvostoliiton ja Britannian kanssa suomalaisin menoin. -Olikin onni
että kärsimme häviön entiselle emomaallemme ja saimme hyvän kohtelun. Vot!
Suomalaiset kuvittelivat natsi-Saksan kaatavan Neuvostoliiton kuin savijalkaisen jättiläisen ja lähtivät peesissä saaliinjaolle.
Yllättäen Rysälä osoitti ällistyttävää resilienssiä,ja parin vuoden päästä karu totuus valkeni viksuimmalle porukalle:Ei tullut suur-Suomea natsien kanssa määräilemään,tulee hyvä jos Tynkä-Suomi!
Onneksi päästiin Natsi-Saksasta ja Neuvostoliitosta!