Hei
Mitä oikein voisin tehdä, kun minusta tuntuu että minulle on laitettu aivan väärä diagnoosi Psykiatrin puolelta.
Aikaisemmalla kotipaikkakunnallani kävin psyk.polilla juttelemassa hoitajan kanssa säännöllisesti pitkittyneen masennuksen ja ahdistuksen takia. Näin siellä myös lääkärin ja hänen mielestään ei ollut tarvetta lisätutkimuksiin, koska minua vaivasi vain masennus ja ahdistus ja että voin jatkaa psyk.hoitajan kanssa tapaamisia. Ne käynti kerrat helpottivat oloani ja sain myös univaikeuksiini mietoa unilääkettä tarvittaessa otettavaksi.
Uudelle paikkakunnalle muuttaessani sain pahan hermoromahduksen ja ahdistuskohtauksen , koska silloinen mieheni oli jättänyt minut toisen naisen takia ja sain selville että hän oli pyöritellyt meitä samaan aikaan. Jouduin siis hakeutumaan psyk.polille asiakkaaksi, koska oloni oli niin kamala.
Kesti kauan että tapasin tän uuden psykiatrin , mutta sain käydä juttelemassa sairaanhoitajan kanssa säännöllisesti. Kun tapasin tän psykiatrin, niin häntä ei tuntunut millään tavalla kiinnostavan minun asiani, eikä hän myöskään kuunnellut minua kun kerroin mistä tämä olotilani johtui ja että minusta tuntuu että tilanne uusi aikaisemman masennukseni ja ahdistukseni. Lähinnä hän vain huokaili ja katsoi kelloa.
Sain täytettäväksi lapun ja tän lapun perusteella hän sitten teki minulle diagnoosin, vaikka noiden tulosten perusteella kriteerit eivät edes täyttyneet ja hän itsekin epäsuorasti myönsi asian. Hän laittoi diagnoosiksi Kaksisuuntaisen mielialahäirön ja määräsi minulle montaa eri lääkettä siihen.
Lääkkeet aiheuttivat minulle todella pahoja sivuvaikutuksia ja veivät myös toimintakyvyn lähes kokonaan, olin kuin olisi tehty lobotomia. Luin lisää tuosta häiriöstä ja en tunnistanut itseäni enkä oireita niistä ja lähiomaiseni ovat myös olleet sitä mieltä että diagnoosi ei pidä paikkaansa.
Sain uuden ajan tälle psykiatrille ja kerroin sitten epäilyni asiasta ja että en voi syödä kyseisiä lääkkeitä, sillä ne ovat vain pahentaneet oloani. Hän ei kuitenkaan suostunut tutkimaan asiaa enempää ja ja korosti sitä että "kaikissa näissä psyk.sairauksissa on samanlaisia piirteitä, on aika vaikee lähtee erikseen tutkimaan ja kyllä tähän bipolaarisuuteen kuuluu toi masennus ja ahdistus"
Minulla ei edes ole koskaan ollut mitään maniaan viittaavaa ja sanoin myös siitä että miten voi laittaa tälläisen diagnoosin, jos kriteeritkään eivät täyttyneet kunnolla.
Hän sivuutti asian ja sitten sanoi että voin olla syömättä lääkkeitä jos haluan ja hänen mielestään olin ilmeisesti liian hyvässä kunnossa, joten hän myös lopetti sairaanhoitajan kanssa käytävät keskustelut eikä suostunut tutkimaan tilannettani enää millään tavalla.
Olen ollut nyt 2 vuotta ilman mitään lääkkeitä ja selviytynyt tuosta masennuksesta ja mitään muitakaan oireita minulla ei ole ollut. Tuo diagnoosi vain häiritsee minua, sillä se on todella leimaava ja minulla ei ole mitään sellaisia oireita ollut jotka siihen viittaisivat. AIna jos käyn jossain lääkärillä jonkun muun asian tiimoilta, niin aina toi diagnoosi tulee eteen ja ihmitellään miksei ole lääkitystä. Oen yrittänyt hoitaa tätä asiaa psyk.polin kautta, mutta heidän mielestään millekään oikaisulle ei ole tarvetta. Kunnallisella puolella taas vastuu siirretiin psyk.polille. Tuolle psykiatrillekin tuntuu olevan mahdoton saada aikaa ja hoitajan mielestä minun asiani on täysin turha.
Miten minun tulisi toimia tässä tilanteessa? Onko muillakin samanlaisia kokemuksia?
väärä diagnoosi
49
1590
Vastaukset
- Anonyymi
ite oon saanut diagnoosiksi psykoosipiirteinen häiriö ja rajatilahäiriö vaikka ikinä ollut psykoosia tai nähnyt/kuullut harhoja. Myös masennus diagnoosi on edelleen voimassa vaikka olen parantunut siitä 9 vuotta sitten.Eli kun menen lääkäriin niin siellä lukee diagnoosina masennus ja saa selitellä aina että ole parantunut mutta sitä ei lisätä .Eli olen lopun ikääni masentunut koska sitä ei voida korjata tietoihin.Psykoosipiirteisessä häiriössä psykiatri kyseli haitanko sipsin hajun huoneessa johon sanoin etten haista että pitäiskö huoneessa haista sipseiltä.
- Anonyymi
Vähän sama juttu mulla. Paitsi että mulla oli sydäninfarkti, se on ja pysyy tiedoissani. Mihinkään ei ole kirjoitettu, että selviydyin siitä 15 vuotta sitten ja että uusia infarkteja ei ole. Tiedoissani ei myöskään lue, että minulla ei ole keuhkosyöpää. Niin, eikä lue sitäkään, että minulla ei ole skitsofreniaa eikä...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vähän sama juttu mulla. Paitsi että mulla oli sydäninfarkti, se on ja pysyy tiedoissani. Mihinkään ei ole kirjoitettu, että selviydyin siitä 15 vuotta sitten ja että uusia infarkteja ei ole. Tiedoissani ei myöskään lue, että minulla ei ole keuhkosyöpää. Niin, eikä lue sitäkään, että minulla ei ole skitsofreniaa eikä...
... sitäkään potskutiedoissasi lue, että sun korvien välissä ei näy olevan mitään ja sama juttu silmienkin takana, ei mitään sielläkään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
... sitäkään potskutiedoissasi lue, että sun korvien välissä ei näy olevan mitään ja sama juttu silmienkin takana, ei mitään sielläkään.
Niinpä, normaalistihan sieltä korvien välistä ja silmien takaa pitäisi ainakin aivot löytyä....
- Anonyymi
En osaa sanoa sinun tilanteeseen muuta kuin että kannattaa soittaa potilasasiamiehelle tai suoraan Aviin, ja kertoa tarkkaan mikä on asiasi ja kysyä esimerkiksi toimintaohjeita. Näiden tahojen ammattilaiset ymmärtävät potilaiden kysymyksiä puolesta sanasta ja osaavat antaa selkeitä vastauksia. Joskus terveydenhuollossa voi olla pahoja sisäisiä ristiriitoja selvitettävänä ja niiden parissa kuluu niin lääkäreiden kuin hoitajienkin voimat, silloin potilaille ei ymmärretä antaa riittävästi heidän tarvitsemaansa tietoa. Voi olla tärkeääkin, että esim. Avi saa tietää, minkälaista ongelmaa olet kokenut terveydenhuollossasi, ja että potilaana et tiedä, miten tulisi toimia tämmöisessä asiassa, jonka koet ongelmaksi, ja johon et ole osannut / tiennyt / ymmärtänyt puuttua heti.
Vaikka tuo asiasi pyrkisi pyörimään mielessäsi liiaksi, niin tee kuitenkin paljon sellaisia asioita, joista saat iloa.
Olet ilosi ansainnut, jokainen ihminen on :)- Anonyymi
Tuo Olga ne varastamasi takaisin!Ne eivät ole sun!
- Anonyymi
Noilla diagnooseilla ei ole mitään tieteellistä pohjaa. Ja psykiatrisi vain laittoi jonkun niistä yleisimmistä diagnooseista, kun ei hän voinut nähtävästi muutakaan. Sen pohjalta sai sitten määrättyä joitakin lääkkeitä.
- Anonyymi
Mullekin sanottiin jo useampi vuosi sitten että pitäisi katsoa noita diagnooseja uudestaan, siis psyk.puolella. Mutta se jäikin pelkäksi puheeksi.
Mulla on yksi diagnoosi joka on laitettu kauan sitten kun olin vielä päihteiden väärinkäyttäjä ja siitä seurasi jos minkälaista ongelmaa, harhoja, ahdistusta ym.
Myöhemmin olen lukenut että diagnoosia ei pitäisi edes antaa ennenkuin ihminen on ollut puoli vuotta raittiina.
Diagnoosi on myös usein haittaava somaattisen puolen sairaanhoidossa. Minultakin on joskus kysytty enkö syö mitään lääkettä.
Myös fyysisiä vaivoja on usein väitetty korvien välistä johtuvaksi, vaikka myöhemmin onkin selvinnyt etteivät ne olleet pelkkä kuvittelua.
Koen tuon vanhan diagnoosin aikalailla haitaksi joissain tilanteissa.- Anonyymi
Aikoinaan työterveyslääkäri kyseli tarkkaan minulta, missä hoidon vaiheessa ja kuka lääkäri on diagnosoinut sairauksiksi asiat, joista hänelle kerroin työterveystarkastuksessa.
Kenties silloiset käynnilläni puhumani asiat olisivat saaneet hälytyskellot kumisemaan tosi kovaa työterveyslääkärin korvissa, jos tuolloin olisin voinut antaa hänelle luettavaksi potilaskertomukseni, jonka oli laatinut mt-diagnoosini tehnyt, lääkitys- ja terapiahoidostani vastaava psykiatri-psykoterapeuttini. Olin kertonut tälle psykiatrille, että olen menossa työterveystarkastukseen ja olisi hyvä, jos voisin antaa työterveyslääkärille tietoja käynneistäni hänen vastaanotolla, olihan psykiatrikin tilannut luvallani muilta hoitotahoilta potilastietojani. Psykiatrin mielestä työterveyslääkäri ei kuitenkaan saisi hänen käsialastaan selvää enkä siksi saanut kopiota potilaskertomuksesta (nykyisillä tiedoillani en tietenkään olisi moista kieltäytymistä hyväksynyt, sanoi vielä että hänen käsialansa on kuin suoraa viivaa ja toisti tämän uudestaankin myöhemmin naureskellen ettei saa aina itsekään selvää käsialastaan; miksi piti potilaskertomusta kirjoittamalla niin ettei muut saa selvää, täytyyhän tarvittaessa esim. valvontaviranomaisten pystyä lukemaan lääkärin tekemät potilaskertomukset, ja tietyissä tilanteissa poliisien ja muidenkin oikeusviranomaisten on saatava _alkuperäiset tiedot_ eli alkuperäiset potilasasiakirjat, eikä pelkästään aikojen päästä jälkikäteen suorasta viivasta puhtaaksikirjoitettuja aanelosliuskoja).
Tuon psykiatrin mielestä riitti, että kerron työterveyslääkärille itse mitä mielen sairauksia psykiatri on minulle diagnosoinut. Kuten sitten tein. Papukaijana toistin tuon lääkärinkoulutuksen ja psykodynaamisen psykoterapiakoulutuksen saaneen terveydenhuollon ammattihenkilön tekemiä diagnooseja ja väitteitä voinnistani jota seurasi antamassaan psykoterapiassa. (Hänen vakkariväitteitä oli: jos koin voivani hyvin ja olin saanut asioita aikaiseksi, minussa oli liikaa vauhtia ja lääkitystä piti vaihdella; jos halusin hyvän vointini takia lääkityksen vähentämistä ja lopettamista, hän piti kokemaani hyvää vointia sairaudentunnottomuutena; jos en ollut hänen kanssa samaa mieltä, minulla oli vakava auktoriteettiongelma josta muistutti tonkimalla pintaan lääkekielteisyydeksi nimeänsä varovaisuuteni ja erilaisia epäonnistumisiani. Muistan vieläkin kun kertomastani auktoriteettiongelmasta työterveyslääkäri totesi ettei häntä yhtään häiritse vaikka olisin hänen kanssaan eri mieltä, ja kun kerroin tämän ilahduttavan asian psykoterapiassa psykiatrille niin sain siinäkin tuntea miten mykällä tuijotuksella lamaannutetaan väkivallan tavoin traumoista kärsivä potilas niin että varmasti säikähtää ja oppii vaikenemaan kaikesta mitä psykiatri-psykoterapeutti ei kestä eikä kritiikin pistona siedä).
Koska psykiatri ei antanut potilaskertomuksesta kopiota, niin jatkoin sitä menetelmää että muille hoitotahoille ja vastaaville annetaan hänen laatimia lääkärinlausuntoja, joiden alkuperäinen kohde on ollut Kela (lausuntoja kertyi koska psykiatri ui diagnooseilla ja oman terapiahoitonsa suosituksilla psykoterapeutikseni Kelan kuntoutuspsykoterapiassa ja sitten jatkaen sitä alati lisääntyvien diagnoosiensa ja lausuntojensa avulla sairaudenhoitona).
Nyt yleisen elämänkokemuksen perusteella tekemäni oletus on, että alueellani sote-palveluissa ja erityisesti psykiatrian piireissä laajemminkin tiedetään, että tietyistä syistä johtuen _ei voida luottaa_ siihen että tuon psykiatri-psykoterapeutin potilaat, ja tämä monikossa!, olisivat turvassa hänen antamassa lääkitys- ja terapiahoidossa. ->Omalla kohdallani kukaan lääkäri terveydenhuollossa ei sanonut, että tehdäkseen itse oikeat diagnoosit, hän tarvitsisi tarkat lääkitystietoni ja siksikin tuon psykiatrin laatimat potilaskertomustiedot. ->Nyt tunaroinnin vastuutasoilla levitellään käsiä ja pyöritellään silmiä ja harjoitetaan jälkikäteissurkuttelua kun potilaiden kokemaa vääryyttä ei voida enää korjata.
///
Taas on sote-uudistus julkisen keskustelun kohteena.
Jokaisen potilaan hyvän hoidon, turvallisuuden ja oikeusturvan puolesta pitää nyt vaatia: Poliitikot kunnissa ja eduskunnassa sekä ylimmät virkamiehet, KUUNNELKAA JATKUVASTI mitä toimenpiteitä viranomaisvalvojien taholta esitetään, jotta sote-palveluviidakon valvonta onnistuu oikea-aikaisesti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aikoinaan työterveyslääkäri kyseli tarkkaan minulta, missä hoidon vaiheessa ja kuka lääkäri on diagnosoinut sairauksiksi asiat, joista hänelle kerroin työterveystarkastuksessa.
Kenties silloiset käynnilläni puhumani asiat olisivat saaneet hälytyskellot kumisemaan tosi kovaa työterveyslääkärin korvissa, jos tuolloin olisin voinut antaa hänelle luettavaksi potilaskertomukseni, jonka oli laatinut mt-diagnoosini tehnyt, lääkitys- ja terapiahoidostani vastaava psykiatri-psykoterapeuttini. Olin kertonut tälle psykiatrille, että olen menossa työterveystarkastukseen ja olisi hyvä, jos voisin antaa työterveyslääkärille tietoja käynneistäni hänen vastaanotolla, olihan psykiatrikin tilannut luvallani muilta hoitotahoilta potilastietojani. Psykiatrin mielestä työterveyslääkäri ei kuitenkaan saisi hänen käsialastaan selvää enkä siksi saanut kopiota potilaskertomuksesta (nykyisillä tiedoillani en tietenkään olisi moista kieltäytymistä hyväksynyt, sanoi vielä että hänen käsialansa on kuin suoraa viivaa ja toisti tämän uudestaankin myöhemmin naureskellen ettei saa aina itsekään selvää käsialastaan; miksi piti potilaskertomusta kirjoittamalla niin ettei muut saa selvää, täytyyhän tarvittaessa esim. valvontaviranomaisten pystyä lukemaan lääkärin tekemät potilaskertomukset, ja tietyissä tilanteissa poliisien ja muidenkin oikeusviranomaisten on saatava _alkuperäiset tiedot_ eli alkuperäiset potilasasiakirjat, eikä pelkästään aikojen päästä jälkikäteen suorasta viivasta puhtaaksikirjoitettuja aanelosliuskoja).
Tuon psykiatrin mielestä riitti, että kerron työterveyslääkärille itse mitä mielen sairauksia psykiatri on minulle diagnosoinut. Kuten sitten tein. Papukaijana toistin tuon lääkärinkoulutuksen ja psykodynaamisen psykoterapiakoulutuksen saaneen terveydenhuollon ammattihenkilön tekemiä diagnooseja ja väitteitä voinnistani jota seurasi antamassaan psykoterapiassa. (Hänen vakkariväitteitä oli: jos koin voivani hyvin ja olin saanut asioita aikaiseksi, minussa oli liikaa vauhtia ja lääkitystä piti vaihdella; jos halusin hyvän vointini takia lääkityksen vähentämistä ja lopettamista, hän piti kokemaani hyvää vointia sairaudentunnottomuutena; jos en ollut hänen kanssa samaa mieltä, minulla oli vakava auktoriteettiongelma josta muistutti tonkimalla pintaan lääkekielteisyydeksi nimeänsä varovaisuuteni ja erilaisia epäonnistumisiani. Muistan vieläkin kun kertomastani auktoriteettiongelmasta työterveyslääkäri totesi ettei häntä yhtään häiritse vaikka olisin hänen kanssaan eri mieltä, ja kun kerroin tämän ilahduttavan asian psykoterapiassa psykiatrille niin sain siinäkin tuntea miten mykällä tuijotuksella lamaannutetaan väkivallan tavoin traumoista kärsivä potilas niin että varmasti säikähtää ja oppii vaikenemaan kaikesta mitä psykiatri-psykoterapeutti ei kestä eikä kritiikin pistona siedä).
Koska psykiatri ei antanut potilaskertomuksesta kopiota, niin jatkoin sitä menetelmää että muille hoitotahoille ja vastaaville annetaan hänen laatimia lääkärinlausuntoja, joiden alkuperäinen kohde on ollut Kela (lausuntoja kertyi koska psykiatri ui diagnooseilla ja oman terapiahoitonsa suosituksilla psykoterapeutikseni Kelan kuntoutuspsykoterapiassa ja sitten jatkaen sitä alati lisääntyvien diagnoosiensa ja lausuntojensa avulla sairaudenhoitona).
Nyt yleisen elämänkokemuksen perusteella tekemäni oletus on, että alueellani sote-palveluissa ja erityisesti psykiatrian piireissä laajemminkin tiedetään, että tietyistä syistä johtuen _ei voida luottaa_ siihen että tuon psykiatri-psykoterapeutin potilaat, ja tämä monikossa!, olisivat turvassa hänen antamassa lääkitys- ja terapiahoidossa. ->Omalla kohdallani kukaan lääkäri terveydenhuollossa ei sanonut, että tehdäkseen itse oikeat diagnoosit, hän tarvitsisi tarkat lääkitystietoni ja siksikin tuon psykiatrin laatimat potilaskertomustiedot. ->Nyt tunaroinnin vastuutasoilla levitellään käsiä ja pyöritellään silmiä ja harjoitetaan jälkikäteissurkuttelua kun potilaiden kokemaa vääryyttä ei voida enää korjata.
///
Taas on sote-uudistus julkisen keskustelun kohteena.
Jokaisen potilaan hyvän hoidon, turvallisuuden ja oikeusturvan puolesta pitää nyt vaatia: Poliitikot kunnissa ja eduskunnassa sekä ylimmät virkamiehet, KUUNNELKAA JATKUVASTI mitä toimenpiteitä viranomaisvalvojien taholta esitetään, jotta sote-palveluviidakon valvonta onnistuu oikea-aikaisesti.Toimiikohan vielä alalla, jos niin missä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toimiikohan vielä alalla, jos niin missä
siis psykiatria tarkoitan toimiikohan vielä alalla
- Anonyymi
Se että kysyvät josko syöt jotain lääkettä on rutiini kysymys , koska ne pitää kirjata tietoihisi mitä syöt, jos sattuu että saisit jonkun äkillisen kohtauksen vaikka niin tietävät mikä lääke ei sovi esim jos pitää nukuttaa. Ei ne uteliaisuudesta kenenkään lääkitystä kysele. Esim itse kun käyn esim hammas lääkärissä niin Hän haluaa tietää mitä lääkkeitä syön ja jos syön, ainoastaan siksi että tietää mitä puudutusta voi antaa ettei anna sellaista mistä voi tulla reaktio . Siiis ihan vaan rutiini homma kun kysytään lääkkeistä , sinun parhaaksesi, ei aiis uteliaisuudesta mitenkään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se että kysyvät josko syöt jotain lääkettä on rutiini kysymys , koska ne pitää kirjata tietoihisi mitä syöt, jos sattuu että saisit jonkun äkillisen kohtauksen vaikka niin tietävät mikä lääke ei sovi esim jos pitää nukuttaa. Ei ne uteliaisuudesta kenenkään lääkitystä kysele. Esim itse kun käyn esim hammas lääkärissä niin Hän haluaa tietää mitä lääkkeitä syön ja jos syön, ainoastaan siksi että tietää mitä puudutusta voi antaa ettei anna sellaista mistä voi tulla reaktio . Siiis ihan vaan rutiini homma kun kysytään lääkkeistä , sinun parhaaksesi, ei aiis uteliaisuudesta mitenkään.
Minulla kun tiedoissa näkyy vanhat psykiatriset diagnoosit, niin joskus on lääkärit kyselleet " etkö syö mitään psyykelääkettä ?".
Että välillä noinkin päin. On vaan jännä, kun tiedoissa jotakin näkyy, niin heti ihmetellään, miksi on niin ja näin, tai miksei ole niin ja näin.
Mt-leima seuraa aina...milloin missäkin yhteydessä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se että kysyvät josko syöt jotain lääkettä on rutiini kysymys , koska ne pitää kirjata tietoihisi mitä syöt, jos sattuu että saisit jonkun äkillisen kohtauksen vaikka niin tietävät mikä lääke ei sovi esim jos pitää nukuttaa. Ei ne uteliaisuudesta kenenkään lääkitystä kysele. Esim itse kun käyn esim hammas lääkärissä niin Hän haluaa tietää mitä lääkkeitä syön ja jos syön, ainoastaan siksi että tietää mitä puudutusta voi antaa ettei anna sellaista mistä voi tulla reaktio . Siiis ihan vaan rutiini homma kun kysytään lääkkeistä , sinun parhaaksesi, ei aiis uteliaisuudesta mitenkään.
Ihan niin minun hammaslääkärini on aina tarkka kysyy onko lääkityksensä tullut muutoksia , koska itselläni on autoimmuuni sairaus joten jokainen muutos lääkityksessä kirjataan , hyvä niin
- Anonyymi
Psykiatrian erikoislääkärin on kerrottava määräämänsä lääkityksen hyödyistä ja haitoista potilaalle.
Jos lääkäri ei voi jostain syystä tätä tehdä, ei ole aikaa tai osaamista, niin silloin ei voi olla aikaa lääkereseptien kirjoittamiseenkaan.
Lääkärin on seurattava antamansa lääkehoidon vaikutuksia, siis hyötyjä ja haittoja, ja näistä hoidon vaikutuksista on kerrottava potilaalle.
Edellä mainitut asiat koskevat tietysti kaikkia lääkäreitä, ei vain psykiatreja.
*
Vaikuttamattomat hoidot ja lääkitykset ovat potilaalle turhia, ja siksikin haitallisia.
Tämä tiedetään terveydenhuollossa, koska se opitaan jo lääkärinkoulutusvaiheessa.
Lääkärin on seurattava antamansa hoidon (lääkitykset, menetelmät) vaikutuksia potilaassa.
Hoidon seurannan avulla lääkäri saa tarvitsemaansa tietoa hoidon vaikutuksista, eikä tule vahingossa jatkaneeksi turhan / haitallisen hoidon antamista.
Lääkärin on kerrottava potilaalle tekemistään hyöty- ja haittahavainnoista, siis hoidon hyödyllisistä ja haitallisista vaikutuksista potilaassa.
Hoidon vaikutuksista lääkärin on kerrottava potilaalle konkreettisin esimerkein kuten miten hyödyt ja haitat ilmenevät potilaan toimintakyvyssä ja tunnemaailmassa.
Lääkäri ei saa romuttaa potilaan toimintakykyä ja tunnemaailmaa eikä ylläpitää/aiheuttaa potilaassa sairauksien oireita antamallaan hoitomenetelmällä / määräämillään lääkityksillä.
*
Lääkäri ei saa vaikuttaa potilaaseen niin, että potilas ei uskalla selvittää kokemiaan ongelmia lääkärin toiminnassa: diagnooseissa, hoidossa ja kohtelussa.
Lääkäri ei saa estää potilasta tekemästä kantelua esimerkiksi niin, että diagnosoi psyykkiseksi sairaudeksi potilaan perustuslain mukaisen toiminnan. Potilaalla on oikeus vaatia, että lääkäri noudattaa potilaslakia.
Lääkäri ei koskaan eikä missään tapauksessa saa kieltää potilasta kertomasta hoidon ongelmista kenellekään, eikä kieltää potilasta tekemästä kantelua valvontaviranomaiselle.
*
Lääkärikollegoiden on kerrottava valvontaviranomaisille heti huolihavainnoistaan, jotka liittyvät kollegan kohdalla ongelmiin diagnooseissa, hoidoissa ja potilaiden kohtelussa. Monelle potilaalle on syntynyt sellainen vaikutelma, että etenkin psykiatriassa kielenkannat alkavat laulamaan vasta sitten, kun väärin toiminut psykiatri kertoo valvontaviranomaiselle ns. kostona omat huolitietonsa siitä, mitä vääryyksiä muut lääkärikollegat (sekä laajemmin sote-ihmiset) ovat tehneet, jonka jälkeen kuoro kasvaa, kun joku kostoksi paljastettu muistaa mitä joku toinen on tehnyt jne... Ei ole kunniaksi tämmöiset tavat! Aikuisilla ammattilaisilla on terveen järjen suoma mahdollisuus toimia heti rehellisesti ja oikein, siis potilaiden parhaaksi ja terveydenhuoltojärjestelmän kokonaistoimivuutta parantaen. Joten: Miksei lääkärikollegat tajuu, vaikka apinakin sen tietää, että omavalvontaa ei saa jättää psyykkisesti väsyneiden ja väsytettyjen potilaiden harteille! (sori nyt tästäkin)- Anonyymi
Tuoteselostuksessa lukee lääkkeestä tarvittavat tiedot . Sitten on hyvä laittaa pitkät harangit miten lääkärin tulisi olla. Ja mitä hön ei saa tehdä,jne.
Ykeensä aikuinen ihminen toimii siten että heillä on hyvä dialogi potilaan kanssa samaalla kun heillä harvoin on aikaa pidempiin papereihin ! Koska usein ovat ylikuormitettuja. Sitten on hyvä muistaa ettei lääkäri suinkaan ole mikään kaikki tietävä kuten monet luulee, vuosien kuluessa oppii paljon paljon sairauksista . Niin että jokainen tekee parhaansa. Työssään.
Mutta sitten on niitäkin potilaista jotka kuvittelevat että lääkärillä olisi koko päivä aikaa. Kuunnella häntä . Niin ei ole heidän päivänsä on jo kirjoitettu valmiiksi aamulla kun alkavat ja toisinaan tuntuu ettei saisi ylikuormittaa niin paljon ihmisiä hoitoalalla . Mutta nyt kun vähennetään hoitopisteitä niin moni lääkäri tulee palamaan loppuun työssään , koska kukaan ei koskaan ajattele että on muitakin potilaista odottamassa eikö ainoastaan ” minä itse ” tyypit
- Anonyymi
Aikoinaan lääkärit eivät olisi saaneet hoitaa alkoholismia psyykelääkkeillä, tuntui kyllä hieman edesvastuuttomalta.
Käytin alkoholia ja rankat lääkitykset päälle, menihän siinä sekaisin kuin seinäkello.
Mitä enemmän olin sekaisin niin sitä enemmän tuli lääkkeitä ja jatkuvasti niitä vaihdeltiin valmisteista toisiin kun sekavuuteni ei mennyt ohi.
Onneksi se kaikki on takanapäin, jäljelle ovat jääneet vain fyysiset vaivat ja ikävät muistot.
Tosin en asiaa enää surkuttele koska se ei hyödytä yhtään, kiusaisin sillä vain itseäni.- Anonyymi
Kai sitä myt aikuisten ihminen tajuaa ettei kukaa. Oi ottaa lääkkeitä ja alkoholia saman aikaisesti. Vastuu se on oltava potilaillakin . Ei kenenkään elämän tyyli o,e toisen käsissä . Jokain normaali ihminen tietää että se on hengenvaarallista nauttia niin viinaa kun lääläkkeitäkin.
Ihme ettö olet hengissä. Mutta vastuu terveydestään on sinulla itsellä lääkäri vaan neuvoo työkalut siihen että ihminen voi taas olla terveenä kuten ennen viina kausia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kai sitä myt aikuisten ihminen tajuaa ettei kukaa. Oi ottaa lääkkeitä ja alkoholia saman aikaisesti. Vastuu se on oltava potilaillakin . Ei kenenkään elämän tyyli o,e toisen käsissä . Jokain normaali ihminen tietää että se on hengenvaarallista nauttia niin viinaa kun lääläkkeitäkin.
Ihme ettö olet hengissä. Mutta vastuu terveydestään on sinulla itsellä lääkäri vaan neuvoo työkalut siihen että ihminen voi taas olla terveenä kuten ennen viina kausia.Kasvoin aikuiseksi vähän turhan myöhäisessä vaiheessa, mutta onneksi lopulta kuitenkin.
- Anonyymi
Voisitko vaatia sinusta tehtdyistä kirjauksista ilmenevän nuo erinäiset asiahaarat , että sinulla ei ole lääkitystä, koska kriteeritkään eivät täyttyneet ?
Siis pyytää itsellesi luettavaksi mitä sinusta on kirjoitettu ja pyytää siihen korjauksia, jos skirjauksista saa virheellisen käsityksen.
I
tse en käytä psykiatrian palveluita, mutta muuten jos käyn lääkärissä luen mitä on kirjattu ja teen korjauspyynnön, jos siellä on virheitä-- Anonyymi
Annat hyvän ja oikean ohjeen. Mutta. Ongelma on siinä, että terveydenhuollossa psykiatrisia diagnooseja saaneita potilaita ei uskota, ja jos myöhemmin uskotaankin niin vedotaan siihen että lääkäri ei ole tahallaan "nähnyt" olemattomia sairauden oireita ja tulkinnut oireita tahallaan väärin, vaan hän on kokenut tekemänsä oire/sairaustulkintansa oikeaksi kirjaamisajankohtana, ja tästä syystä että lääkäri on itse kokenut oikeaksi omat tulkintansa, ei tulkintaan perustuvia kirjaamis- ja diagnoosivirheitä tarvitse korjata jälkikäteen. Tähän selitysmalliin perustuu psykiatristen potilaiden kuulemat vastaukset, kun heille kerrotaan että vääräksi osoittautuneita diagnooseja ei voi millään tavoin oikaista näkyvästi potilaskertomuksiin, ei vaikka näkyvät oikaisut potilaskertomuksissa auttaisivat kaikkia potilasta hoitavia lääkäreitä tekemään itse oikeat diagnoosit ja määräämään oikeat hoidot oikeaan aikaan. Sitten sellaisesta potilaskertomuksiin/ epäasiallisesti toimiviin psykiatreihin liittyvästä ongelmasta jonka "hoitaminen" ei kuulu potilaille. Edellä on eräs kommentti, josta voi päätellä: Silloin kun yksityissektorilla työskentelevä psykiatri ei ole tehnyt potilailleen määräämästä lääkehoidosta lain vaatimia kirjauksia potilaskertomuksiin, ja pitää muutenkin kelvottomasti potilasrekisteriään 1) koska ei käytä sähköistä potilasrekisteriä ja 2) koska kirjoittaa potilastiedot käsialalla josta muut eivät saa selvää ilman että psykiatri jälkikäteen puhtaaksikirjoittaa "suorat viivansa", niin potilaat eivät voi tehdä oman asiantilansa korjaamiseksi mitään muuta kuin kertoa havaintonsa/ kokemansa lääkärifirman potilasasiamiehelle tai ylilääkärille, jotka vastuunsa mukaisesti ilmoittavat potilaalle, että he puuttuvat ongelmaan ja vastuunsa mukaisesti välittävät potilaalta saamansa tiedot heti alueensa valvontaviranomaiselle, missä puolestaan aloitetaan tarvittavat toimenpiteet ja käynnistetään asiasta selvitys jotta kyseisen psykiatrin potilaat tulevat saamaan oikeutta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Annat hyvän ja oikean ohjeen. Mutta. Ongelma on siinä, että terveydenhuollossa psykiatrisia diagnooseja saaneita potilaita ei uskota, ja jos myöhemmin uskotaankin niin vedotaan siihen että lääkäri ei ole tahallaan "nähnyt" olemattomia sairauden oireita ja tulkinnut oireita tahallaan väärin, vaan hän on kokenut tekemänsä oire/sairaustulkintansa oikeaksi kirjaamisajankohtana, ja tästä syystä että lääkäri on itse kokenut oikeaksi omat tulkintansa, ei tulkintaan perustuvia kirjaamis- ja diagnoosivirheitä tarvitse korjata jälkikäteen. Tähän selitysmalliin perustuu psykiatristen potilaiden kuulemat vastaukset, kun heille kerrotaan että vääräksi osoittautuneita diagnooseja ei voi millään tavoin oikaista näkyvästi potilaskertomuksiin, ei vaikka näkyvät oikaisut potilaskertomuksissa auttaisivat kaikkia potilasta hoitavia lääkäreitä tekemään itse oikeat diagnoosit ja määräämään oikeat hoidot oikeaan aikaan. Sitten sellaisesta potilaskertomuksiin/ epäasiallisesti toimiviin psykiatreihin liittyvästä ongelmasta jonka "hoitaminen" ei kuulu potilaille. Edellä on eräs kommentti, josta voi päätellä: Silloin kun yksityissektorilla työskentelevä psykiatri ei ole tehnyt potilailleen määräämästä lääkehoidosta lain vaatimia kirjauksia potilaskertomuksiin, ja pitää muutenkin kelvottomasti potilasrekisteriään 1) koska ei käytä sähköistä potilasrekisteriä ja 2) koska kirjoittaa potilastiedot käsialalla josta muut eivät saa selvää ilman että psykiatri jälkikäteen puhtaaksikirjoittaa "suorat viivansa", niin potilaat eivät voi tehdä oman asiantilansa korjaamiseksi mitään muuta kuin kertoa havaintonsa/ kokemansa lääkärifirman potilasasiamiehelle tai ylilääkärille, jotka vastuunsa mukaisesti ilmoittavat potilaalle, että he puuttuvat ongelmaan ja vastuunsa mukaisesti välittävät potilaalta saamansa tiedot heti alueensa valvontaviranomaiselle, missä puolestaan aloitetaan tarvittavat toimenpiteet ja käynnistetään asiasta selvitys jotta kyseisen psykiatrin potilaat tulevat saamaan oikeutta.
Jos tekee kirjauksiin korjauspyynnön, voi itse kirjoittaa mitä siinä pitäisi lukea, käsittääkseni, jos korjauksesta kieltäydytään, se pitää perustella kirjallisesti. En ole varma muistanko oikein. m utta muistaakseni tavallisessa lääkärissä (ei psykiatri )noin. Ja m,uistaakseni kaikki lääkärit aina ovat suostuneet korjaamaan esittämälläni tavalla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos tekee kirjauksiin korjauspyynnön, voi itse kirjoittaa mitä siinä pitäisi lukea, käsittääkseni, jos korjauksesta kieltäydytään, se pitää perustella kirjallisesti. En ole varma muistanko oikein. m utta muistaakseni tavallisessa lääkärissä (ei psykiatri )noin. Ja m,uistaakseni kaikki lääkärit aina ovat suostuneet korjaamaan esittämälläni tavalla.
Mutta joo kieltämättä olisi epämiellyttävää käyttää lääkäriä, jota ei voi pyytää korjaamaan kirjauksia. En taitaisi itse mennä semmoiselle ollenkaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta joo kieltämättä olisi epämiellyttävää käyttää lääkäriä, jota ei voi pyytää korjaamaan kirjauksia. En taitaisi itse mennä semmoiselle ollenkaan.
Voitko nauhoittaa lääkärikäyntisi ? Sitten voi todistaa mitä on puhuttu.
Nyt kun maailma on näin muuttunut ettei nauhoittaminen ole enää hullua vaan normaalia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voitko nauhoittaa lääkärikäyntisi ? Sitten voi todistaa mitä on puhuttu.
Nyt kun maailma on näin muuttunut ettei nauhoittaminen ole enää hullua vaan normaalia.Ymmärsin laittaa heti Aville tallenteita käymistäni keskusteluista psykiatrin ja hänen vastaanottopaikkansa vastuuhenkilöiden kanssa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärsin laittaa heti Aville tallenteita käymistäni keskusteluista psykiatrin ja hänen vastaanottopaikkansa vastuuhenkilöiden kanssa.
No eiköhän se sitten ole todistettavissa miten asia eteni.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärsin laittaa heti Aville tallenteita käymistäni keskusteluista psykiatrin ja hänen vastaanottopaikkansa vastuuhenkilöiden kanssa.
Loistavaa, että laitoit vastaanottokäyntien äänitteet valvontaviranomaiselle! Taidat olla ensimmäinen kantelija, joka niin on tehnyt, Onko vielä kuulunut mitään palautetta?
Lainsäädännnöstä: Potilaalla on siis lain mukaan oikeus äänittää vastaanotto vaikka kertomatta siitä lääkärille. Lääkärin sitä vastoin on kysyttävä potilaalta lupa, jos haluaa äänittää. Äänitteitä ei saa laittaa julkiseen levitykseen, mutta niitä voi käyttää todisteena esim. kantelussa tai oikeudenkäynnissä. Minusta olisi suotavaa, että keskustelujen äänittäminen yleistyisi potilaiden keskuudessa. Vaikka ei olisi tarvetta valittaakaan, on hyödyllistä kun voi seurata tallenteelta miten keskustelu meni, analysoida sitä hoitonsa ja toipumisensa kannalta, ja verrata sitä lääkärin tekemiin päätelmiin, jotka ovat luettavissa Omakannasta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Loistavaa, että laitoit vastaanottokäyntien äänitteet valvontaviranomaiselle! Taidat olla ensimmäinen kantelija, joka niin on tehnyt, Onko vielä kuulunut mitään palautetta?
Lainsäädännnöstä: Potilaalla on siis lain mukaan oikeus äänittää vastaanotto vaikka kertomatta siitä lääkärille. Lääkärin sitä vastoin on kysyttävä potilaalta lupa, jos haluaa äänittää. Äänitteitä ei saa laittaa julkiseen levitykseen, mutta niitä voi käyttää todisteena esim. kantelussa tai oikeudenkäynnissä. Minusta olisi suotavaa, että keskustelujen äänittäminen yleistyisi potilaiden keskuudessa. Vaikka ei olisi tarvetta valittaakaan, on hyödyllistä kun voi seurata tallenteelta miten keskustelu meni, analysoida sitä hoitonsa ja toipumisensa kannalta, ja verrata sitä lääkärin tekemiin päätelmiin, jotka ovat luettavissa Omakannasta.En avaa asiaa tässä konkreettisemmin, kysessä on ns. vyyhti, ja omasta tapauksestani valvontaviranomainen on käyttänyt termiä 'monipolvinen'.
Palstalle, eri keskusteluketjuihin, olen laittanut potilaille joitain tietoja hoidoissani/ kohtelussani tapahtuneista asioista, myös havaitsemistani ongelmista psykiatriassa ja psykiatrian valvonnassa. Kokemustiedot ovat potilaiden parhaaksi :)
Potilaiden kannattaa kertoa kokemastaan huonosta hoidosta ja kohtelusta ja muista hoitoon liittyvistä ongelmista potilasasiamiehelle, johdolle ja Aviin, vaikka psykiatri/ psykoterapeutti/ muu lääkäri kieltäisi puhumisen tai käyttäytyisi pelotellen ja mitätöiden tai uhkaisi potilasta lisädiagnooseilla tai muulla tavoin, jotta tämä vaikenisi ja luopuisi kantelusta. Jos potilas pelotellaan ja väsytetään niin ettei hän uskalla ja jaksa viedä kantelua eteen päin, valvontaviranomaiset kertovat, miten potilaan on oman oikeusturvansa vuoksi toimittava siinä tilanteessa.
Valvontaviranomaiset toimivat virkavastuulla. Virkavastuu on tavallisen ihmisen turva mielivaltaa vastaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Loistavaa, että laitoit vastaanottokäyntien äänitteet valvontaviranomaiselle! Taidat olla ensimmäinen kantelija, joka niin on tehnyt, Onko vielä kuulunut mitään palautetta?
Lainsäädännnöstä: Potilaalla on siis lain mukaan oikeus äänittää vastaanotto vaikka kertomatta siitä lääkärille. Lääkärin sitä vastoin on kysyttävä potilaalta lupa, jos haluaa äänittää. Äänitteitä ei saa laittaa julkiseen levitykseen, mutta niitä voi käyttää todisteena esim. kantelussa tai oikeudenkäynnissä. Minusta olisi suotavaa, että keskustelujen äänittäminen yleistyisi potilaiden keskuudessa. Vaikka ei olisi tarvetta valittaakaan, on hyödyllistä kun voi seurata tallenteelta miten keskustelu meni, analysoida sitä hoitonsa ja toipumisensa kannalta, ja verrata sitä lääkärin tekemiin päätelmiin, jotka ovat luettavissa Omakannasta."...on hyödyllistä kun voi seurata tallenteelta miten keskustelu meni, analysoida sitä hoitonsa ja toipumisensa kannalta, ja verrata sitä lääkärin tekemiin päätelmiin, jotka ovat luettavissa Omakannasta."
Nyt on pakko pistää kapulaa rattaisiin. Mun mielestä tuo kuulostaa tosi monimutkaiselta. En kyllä jaksaisi veivata. Tuollainen uppoutuminen hoitosuhteeseen vie kauheasti aikaakin. Onko ihan tervettäkään ihmismielelle loppujen lopuksi jos terapiasuhde menee noin hankalaksi. Jos ei voi luottaa terapeutteihin eikä terapioihin niin sitten ei muuta kuin hasta la vistat niille ja tilalle sellaisia tekemisiä ja asioita joita ei tartte vahtia. Kyllä oman elämän eläminen vie ihmistä eteen päin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"...on hyödyllistä kun voi seurata tallenteelta miten keskustelu meni, analysoida sitä hoitonsa ja toipumisensa kannalta, ja verrata sitä lääkärin tekemiin päätelmiin, jotka ovat luettavissa Omakannasta."
Nyt on pakko pistää kapulaa rattaisiin. Mun mielestä tuo kuulostaa tosi monimutkaiselta. En kyllä jaksaisi veivata. Tuollainen uppoutuminen hoitosuhteeseen vie kauheasti aikaakin. Onko ihan tervettäkään ihmismielelle loppujen lopuksi jos terapiasuhde menee noin hankalaksi. Jos ei voi luottaa terapeutteihin eikä terapioihin niin sitten ei muuta kuin hasta la vistat niille ja tilalle sellaisia tekemisiä ja asioita joita ei tartte vahtia. Kyllä oman elämän eläminen vie ihmistä eteen päin.Niin..ei sitä kannata alunperin edes asioida.
Suosittelisin kuitenkin lukea kirjaukset ja kantsii tosiaan äänittää kaikki virhekirjauksien vuoksi. Ei muuten varmaa uskota potilasta, varsinkin jos on psyk.potilas.
Miten ap asiasi eteni….?
- Anonyymi
Voi kun osasi neuvoa jotenkin vaan kun en. Eiköhän se miehen pettäminen ainoastaan laittanut masennuksen käyntiin joten itse sinä itsesi parhaiten tunnet ja tiedät koska voit huonosti jos syöt lääkettä joka ei ehkä ole sinun oireeseesi ollenkaan tarkoitettu. Hyvä että pääsit eroon niistä lääkkeistä ja olosi on hyvä.
Eikö se vaan kävisi että soitat ja sanot että haluat ottaa pois diagnoosin ja siihen tilalle tavallinen masennus .en tiedä auttaisiko sellainen , toivottavasti joku toinen tietää jolla on kokemusta näistä asioista . Ymmärrän ettet halua sitä diagnoosia sinne koska jos sinulla olisi ollut hänen laittama diagnoosi niin eikö lääkkeiden silloin pitäisi auttaa . Eikä pahentaa tilannetta. Toivon kaikkea hyväää sinulle - Anonyymi
Jos on saanut psykiatrian puolelta diagnoosin niin se säilyy sulla kuolemaasi asti. Minulla oli diagnoosit remissiossa varmaan viikon ja sitten ne diagnoosit palautettiin takaisin. Multa kysyttiin ehkäsyneuvolassa mun diagnooseja. vastasin ahdistuneisuushäiriö vaikka olis pitänyt sanoa psykoosipiirteinen persoonallisuus. Minulla siis on ollut ahdistuneisuushäiriö mutta se vaihdettiin tuohon toiseen jotta pääsisin eläkkeelle. En edelleenkään tiedä 13 vuoden jälkeen mitä oireita mulla on ollut kun lääkärit ei ole kertoneet niitä mulle. Ja heillä on oikeus lain mukaan olla kertomatta potilaalle niitä vaikka potilas haluisi tietää. Diagnoosit säilyvät vaikka niistä ei tartte kirjoittaa potilaskertomuksiin mitään. Lääkäreitten on vaikea kirjoittaa käynneistä mitään kun heillä ei ole mitään esim oireita mihin verrata. Diagnoosin saa jos sä olet erilainen kun valtaosa väestöstä. Kuten lääkäri kirjoitti lausuntoon että olen erikoinen. ei perustellut millä tavalla erikoinen.
- Anonyymi
Miten lääkärit voisivat kertoa sinulle, mitä oireita sinulla on ?
Potilas itse kertoo lääkärille omat oireensa, lääkäri ei oireile potilaan puolesta, se ei tunne niitä oireita potilaan puolesta, eikä myöskään osaa lukea potilaan ajatuksia.
Ja jos ei ole oireita, niin sehän on vain hyvä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten lääkärit voisivat kertoa sinulle, mitä oireita sinulla on ?
Potilas itse kertoo lääkärille omat oireensa, lääkäri ei oireile potilaan puolesta, se ei tunne niitä oireita potilaan puolesta, eikä myöskään osaa lukea potilaan ajatuksia.
Ja jos ei ole oireita, niin sehän on vain hyvä.no miten lääkäri voi antaa diagnoosin jos potilaalla ei ole diagnoosin oireita. Itse sain diagnoosin oikeesti sen takia kun en mennyt klubitalolle istumaan. Tämä on mainuutu lääkärintodistukessa. Mutta ei ole mainittu. Se etten halunnu mennä klubitalolle istumaan tekee minusta siis erikoisen. Tämä lääkäri on varmaan saanut muut potilaansa menee klubitalolle. Lääkärille ei myöskään kelvannut ystävieni määrä vaan niitä olis pitänyt olla enemmän. Tämä oli mainiitu lausunnossa. Tein myös virheen koska en kertonut tarkemmin mitä teen ystävieni kanssa. Lääkäri olisi varmaan halunnut tietää mistä juttelen ystävueni kanssa . Minusta se ei kuulu lääkärille ja varsinkaan mun ystävien yksityisasiat. Lääkäri olisi nähtävästi halunnut tietää kun kerroin että katsotaan elokuvia että millaisia elokuvia katsomme. Mutta hän ei kysynyt tätä. En nähnyt tärkeänä kertoa tätä,koska en kokenut että sillä on merkitystä eläkkeen hakemisessa. Jos tämä on teidän mielestä psykoosin oireita niin kertokaa toki minulle. Myös se kun lääkäri kysyi minulta työelämästä niin vastasin etten koe olevani työkykyinen. Lääkäri katsoi tämän niin että todellisuuden tajuni on pettänyt. Perustelin vastaukseni sillä että olen yrittänyt olla palkkatöissä ja sain potkut . Lisäkis kuntoutustoimenpiteet on epäonnistuneet. Tämä on siis lääkärin mukaan harhoja ja kuvittelen etten muka pärjää työelämässä. Kerroin myös luonteestani ja nekin ovat kuulemma harhoja esim huono itsetunto, arkuus, vaikeuksia oppia uusia asioita ja omaksua uusia asioita. Lääkäri on katsonut nämä harhoiksi ja että keksin näitä omasta päästä. Lääkärillä on ollut käytössä lukuisat koulutus -ja kurssitodistukset ja työkyvynarvioinnit joissa nämä asiat on mainittu. siltä huolimatta kertomani asiat ovat harhoja ja todellisuuden taju pettänyt.
Miten mä voin kertoa harhoista kun niitä ei koskaan ole ollut. Rehellisyydestä rangaistaan. Olen saanut lukea potilaskertomuksista aina etten ole vaikuttanut psykoottiselta. Lääkärit olettaa että olen psykoottinen diagnoosin takia. Myös puhelimessa käytyjen keskustelujen jälkeen myös kirjoitettu minun olleen asiallainen ja en ole vaikuttanut psykootiselta. Minulla ei ole myöskään yhtään osastokäyntejä. Ja sen jälkeen kun sain lukea diagnoosista lääkärintodistuksesta niin ei ole ollut hoitosuhdetta. Hoitosuhde loppui sen jälkeen kun sain diagnoosin ja lääkitystä minulla ei ole ollut. Masennuslääkkeitä kokeiltiin yli 20 vuotta sitten. Mutta tähän psykoosiin ei ole lääkitystä ja minulle ei ole ehdotettu hoitosuhdetta vaikka olen terveydenhuollon mukaan psykoottinen. He siis heittivät minut ulos hoitokontaktista ja terveydenhuoltoa ei ole kiinnostanut vointini sen jälkeen kun pääsin hakee eläkettä 13 vuotta sitten. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
no miten lääkäri voi antaa diagnoosin jos potilaalla ei ole diagnoosin oireita. Itse sain diagnoosin oikeesti sen takia kun en mennyt klubitalolle istumaan. Tämä on mainuutu lääkärintodistukessa. Mutta ei ole mainittu. Se etten halunnu mennä klubitalolle istumaan tekee minusta siis erikoisen. Tämä lääkäri on varmaan saanut muut potilaansa menee klubitalolle. Lääkärille ei myöskään kelvannut ystävieni määrä vaan niitä olis pitänyt olla enemmän. Tämä oli mainiitu lausunnossa. Tein myös virheen koska en kertonut tarkemmin mitä teen ystävieni kanssa. Lääkäri olisi varmaan halunnut tietää mistä juttelen ystävueni kanssa . Minusta se ei kuulu lääkärille ja varsinkaan mun ystävien yksityisasiat. Lääkäri olisi nähtävästi halunnut tietää kun kerroin että katsotaan elokuvia että millaisia elokuvia katsomme. Mutta hän ei kysynyt tätä. En nähnyt tärkeänä kertoa tätä,koska en kokenut että sillä on merkitystä eläkkeen hakemisessa. Jos tämä on teidän mielestä psykoosin oireita niin kertokaa toki minulle. Myös se kun lääkäri kysyi minulta työelämästä niin vastasin etten koe olevani työkykyinen. Lääkäri katsoi tämän niin että todellisuuden tajuni on pettänyt. Perustelin vastaukseni sillä että olen yrittänyt olla palkkatöissä ja sain potkut . Lisäkis kuntoutustoimenpiteet on epäonnistuneet. Tämä on siis lääkärin mukaan harhoja ja kuvittelen etten muka pärjää työelämässä. Kerroin myös luonteestani ja nekin ovat kuulemma harhoja esim huono itsetunto, arkuus, vaikeuksia oppia uusia asioita ja omaksua uusia asioita. Lääkäri on katsonut nämä harhoiksi ja että keksin näitä omasta päästä. Lääkärillä on ollut käytössä lukuisat koulutus -ja kurssitodistukset ja työkyvynarvioinnit joissa nämä asiat on mainittu. siltä huolimatta kertomani asiat ovat harhoja ja todellisuuden taju pettänyt.
Miten mä voin kertoa harhoista kun niitä ei koskaan ole ollut. Rehellisyydestä rangaistaan. Olen saanut lukea potilaskertomuksista aina etten ole vaikuttanut psykoottiselta. Lääkärit olettaa että olen psykoottinen diagnoosin takia. Myös puhelimessa käytyjen keskustelujen jälkeen myös kirjoitettu minun olleen asiallainen ja en ole vaikuttanut psykootiselta. Minulla ei ole myöskään yhtään osastokäyntejä. Ja sen jälkeen kun sain lukea diagnoosista lääkärintodistuksesta niin ei ole ollut hoitosuhdetta. Hoitosuhde loppui sen jälkeen kun sain diagnoosin ja lääkitystä minulla ei ole ollut. Masennuslääkkeitä kokeiltiin yli 20 vuotta sitten. Mutta tähän psykoosiin ei ole lääkitystä ja minulle ei ole ehdotettu hoitosuhdetta vaikka olen terveydenhuollon mukaan psykoottinen. He siis heittivät minut ulos hoitokontaktista ja terveydenhuoltoa ei ole kiinnostanut vointini sen jälkeen kun pääsin hakee eläkettä 13 vuotta sitten.Ihan ihme touhua on, en ymmärrä yhtään. Miksi pitää potilaita kohdella niin ala-arvoisesti. Ihmisiä ovat psykiatrit, psykiatriset sairaanhoitajat sekä lääkärit jne. Voivathan hekin masentua sekä ahdistua ja kärsiä unettomuudesta ym. varmaan jotkut ovatkin ja hoitaa itse itseään määräämällä lääkkeitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan ihme touhua on, en ymmärrä yhtään. Miksi pitää potilaita kohdella niin ala-arvoisesti. Ihmisiä ovat psykiatrit, psykiatriset sairaanhoitajat sekä lääkärit jne. Voivathan hekin masentua sekä ahdistua ja kärsiä unettomuudesta ym. varmaan jotkut ovatkin ja hoitaa itse itseään määräämällä lääkkeitä.
Diagnoosi vaihtui lennossa parissa kuukaudessa jonka aikana lääkäri ei edes nähnyt minua ja minulla ei ollut muutenkaan käyntejä terveydenhuollossa. Tuo diagnoosin vaihtumisen sain lukea lääkärinlausunnosta. Mulla oli ahdistuneisuushäiriö ja ja on edelleen. Mutta jotenkin lääkäri katsoi että olen parantunut siitä ja vaihtoi diagnoosin kertomatta siitä mulle. Lääkäri ei ole perillä ahdistuneisuushäiriön oireista. Joita minulla oli ja on. Hän ei ymmärtänyt että sosiaaliset tilanteet ei ole mulle helppoja ja mulla on myös emotionaalista väsymystä jonka ite selvitin kun terveydenhuollossa ei sitäkään ole tunnistettu. Vaikka olen eläkkeellä niin mä väsyn nopeasti ihmisten seurassa. Esim ystävien kanssa tunti riittää ja kyse ei ole ettenkö viihtyisi heidän seurassaan. Mä vaan uuvun herkästi. Kaupassa käynnit koitan hoitaa nopeasti. Mulla on lämpimät välit mun läheisiin mutta esim jouluna jo tunnin jälkeen olen jo henkisesti loppu. Ihmettelin kuntoutuksessa ollessani että miksi olen puhki vaikka päivä olis vasta käynistynyt. Olen vasta viime vuosina ymmärtänyt että mulla on ollut jo silloin emotionaalista väsymysta ahdistuneisuushäiriön lisäksi. Onneks mun ystävät ja läheiset varsinkin ymmärtävät tämän.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Diagnoosi vaihtui lennossa parissa kuukaudessa jonka aikana lääkäri ei edes nähnyt minua ja minulla ei ollut muutenkaan käyntejä terveydenhuollossa. Tuo diagnoosin vaihtumisen sain lukea lääkärinlausunnosta. Mulla oli ahdistuneisuushäiriö ja ja on edelleen. Mutta jotenkin lääkäri katsoi että olen parantunut siitä ja vaihtoi diagnoosin kertomatta siitä mulle. Lääkäri ei ole perillä ahdistuneisuushäiriön oireista. Joita minulla oli ja on. Hän ei ymmärtänyt että sosiaaliset tilanteet ei ole mulle helppoja ja mulla on myös emotionaalista väsymystä jonka ite selvitin kun terveydenhuollossa ei sitäkään ole tunnistettu. Vaikka olen eläkkeellä niin mä väsyn nopeasti ihmisten seurassa. Esim ystävien kanssa tunti riittää ja kyse ei ole ettenkö viihtyisi heidän seurassaan. Mä vaan uuvun herkästi. Kaupassa käynnit koitan hoitaa nopeasti. Mulla on lämpimät välit mun läheisiin mutta esim jouluna jo tunnin jälkeen olen jo henkisesti loppu. Ihmettelin kuntoutuksessa ollessani että miksi olen puhki vaikka päivä olis vasta käynistynyt. Olen vasta viime vuosina ymmärtänyt että mulla on ollut jo silloin emotionaalista väsymysta ahdistuneisuushäiriön lisäksi. Onneks mun ystävät ja läheiset varsinkin ymmärtävät tämän.
Onko labrat katsottu..?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko labrat katsottu..?
”Diagnoosi vaihtui lennossa parissa kuukaudessa jonka aikana lääkäri ei edes nähnyt minua ja minulla ei ollut muutenkaan käyntejä terveydenhuollossa. Tuo diagnoosin vaihtumisen sain lukea lääkärinlausunnosta.”
Niin ja tähän vielä, että on kyllä epäreilua tuollainen :( - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko labrat katsottu..?
Kyllä on . Ja aina olleet normaalit. Joten labra-arvot ei liittyneet mitenkään uuteen diagnoosiin. Kyseinen lääkäri ei ole enää töissä joten häneltä ei voi kysyä miksi vaihtoi lennosta diagnoosin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
”Diagnoosi vaihtui lennossa parissa kuukaudessa jonka aikana lääkäri ei edes nähnyt minua ja minulla ei ollut muutenkaan käyntejä terveydenhuollossa. Tuo diagnoosin vaihtumisen sain lukea lääkärinlausunnosta.”
Niin ja tähän vielä, että on kyllä epäreilua tuollainen :(Ohan se. En ikinä valittanut ahdistuneisuushäiriö diagnoosista koskaan eli mä olin tyytyväinen että mun oireille löytyi oikea diagnoosi. Tämä ahdistuneisuushäiriö diagnoosi oli siis ollut minulla jo ainakin 10 vuotta ja ykskaks se muuttuikin toiseksi. Minua ärsytti aikoinaan eli 13 vuotta sitten ettei lääkäri edes vihjannut muuttavansa diagnoosia. Mä olen päättänyt että jos multa kysytään onko mulla mitään diagnoosia niin vastaan ahdistuneisuushäiriö. Aika pelottavaa että ilman että potilasta nähdään voidaan omasta päästä keksiä uusi diagnoosi ja ilman että siitä sanotaan potilaalle. Saatika että hoitosuhde jatkuisi tämän uuden diagnoosin jälkeen. Ei siis mitään seurantaa jolloin kysytään vointia. Musta on väärin ettei lääkäreillä ole velvollisuutta lääkärinlausunnossa kertoa miten tämä diagnoosi näkyy potilaan elämässä. Ei sanallakaan yhdestäkään diagnoosin oireesta oltu mainittu. Ja jos jotain oli yritetty niin ne sopii ahdistuneisuushäiriöön.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ohan se. En ikinä valittanut ahdistuneisuushäiriö diagnoosista koskaan eli mä olin tyytyväinen että mun oireille löytyi oikea diagnoosi. Tämä ahdistuneisuushäiriö diagnoosi oli siis ollut minulla jo ainakin 10 vuotta ja ykskaks se muuttuikin toiseksi. Minua ärsytti aikoinaan eli 13 vuotta sitten ettei lääkäri edes vihjannut muuttavansa diagnoosia. Mä olen päättänyt että jos multa kysytään onko mulla mitään diagnoosia niin vastaan ahdistuneisuushäiriö. Aika pelottavaa että ilman että potilasta nähdään voidaan omasta päästä keksiä uusi diagnoosi ja ilman että siitä sanotaan potilaalle. Saatika että hoitosuhde jatkuisi tämän uuden diagnoosin jälkeen. Ei siis mitään seurantaa jolloin kysytään vointia. Musta on väärin ettei lääkäreillä ole velvollisuutta lääkärinlausunnossa kertoa miten tämä diagnoosi näkyy potilaan elämässä. Ei sanallakaan yhdestäkään diagnoosin oireesta oltu mainittu. Ja jos jotain oli yritetty niin ne sopii ahdistuneisuushäiriöön.
:( En ymmärrä, että isketään/muutetaan diagnooseja potilaan selän takana tapaamatta henkilökohtaisesti ja selvittämättä täyttyykö kriteerit siihen edes. Et sitten tiedä mistä on kysymys ja miksi on päädytty kyseiseen diagnoosiin sekä mitä hoitoa se vaatii.
Ikävää sekin, että lääkärit voi diagnosoida mt-diagnoosin heti perehtymättä potilaaseen sen paremmin. Ei helposti saisi diagnosoida mt-diagnoosia ja/tai alkaa vaa yllättäen lennosta muuttamaan, jota on ikävä nähdä papereista ja jättää ilman sen sairauden hoitosuhdetta ja seurantaa. Mt-diagnoosiin on kuulemma tiettyjä polkuja esim. psykiatri ja psykologi, joita pitkin mennä ja diagnoosin saaminen voi tätä myöten kestää, kun panostavat enemmän.
Miettisivät nämä lääkärit ITSE miltä tuntuisi omalle kohdalle yllättävät diagnoosit ja muutokset ilman tutustumista paremmin ja/tai hoitona vain lääkkeet kouraan, mutta osaa ne psykiatritkin tehdä virheitä.
Oletko yrittänyt selvittää tätä asiaa…? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
:( En ymmärrä, että isketään/muutetaan diagnooseja potilaan selän takana tapaamatta henkilökohtaisesti ja selvittämättä täyttyykö kriteerit siihen edes. Et sitten tiedä mistä on kysymys ja miksi on päädytty kyseiseen diagnoosiin sekä mitä hoitoa se vaatii.
Ikävää sekin, että lääkärit voi diagnosoida mt-diagnoosin heti perehtymättä potilaaseen sen paremmin. Ei helposti saisi diagnosoida mt-diagnoosia ja/tai alkaa vaa yllättäen lennosta muuttamaan, jota on ikävä nähdä papereista ja jättää ilman sen sairauden hoitosuhdetta ja seurantaa. Mt-diagnoosiin on kuulemma tiettyjä polkuja esim. psykiatri ja psykologi, joita pitkin mennä ja diagnoosin saaminen voi tätä myöten kestää, kun panostavat enemmän.
Miettisivät nämä lääkärit ITSE miltä tuntuisi omalle kohdalle yllättävät diagnoosit ja muutokset ilman tutustumista paremmin ja/tai hoitona vain lääkkeet kouraan, mutta osaa ne psykiatritkin tehdä virheitä.
Oletko yrittänyt selvittää tätä asiaa…?Olen vuosi sitten. Diagnoosia ei voida vaihtaa entiseen paikkansa pitävään diagnoosiin koska multa lähtee työkyvyttömyyseläke eli musta tulee työkykyinen jos diagnoosi muutetaan. Myöskään masennus diagnoosia ei voida poistaa koska se oli silloin 13 vuotta sitten toinen diagnoosesiat jolla pääsin eläkkeelle. Eli minulla tulee olemaan myös masennus kuolemaani asti. Olen siis parantunut masennuksesta mutta sitä ei voida poistaa tiedoista koska multa lähtee eläke jos se poistetaan potilastiedoista. Kävin myös kysyy asiaa kelasta. Kelasta vastattiin ettei heitä kiinnosta ja heillä ei ole edes yhtään lääkärinlausuntoa tallessa. Ahdistuneisuushäiriö kelpasi kelalle kun hain sairauspäivärahaa ja kuntoutustukea,joten en ymmärrä miksi oikea diagnoosi piti vaihtaa kun hain työkyvyttömyyseläkettä. Mutta nuo väärät diagnoosit pysyy mun tiedoissa kuolemaan asti.
- Anonyymi
Vanha aloutus mutta paampa tähän että oon työkyvyttömuys3läkkeellä ollut kihta 10v. Muta on täysin leimattu ppsykiatriseksi potilaaksi. Huimaus ja korvien soiminen on oireet. Olen ollut psykiatrisella osastolla koska lauheati pyörittänyt päästä etten ole voinut kuin maata. Tuollainen jakso lesti koko kesän,onneksi enää ei ole ollut noin pahoja. Oon syönyt jos minkälaista mielialaääkettä aikoinaan vaivaan ilman helpotusta.
Lopulta jouduin eläkkeelle vaivan vuoksi. En mene enää öääkäriin,kuolen jos kuolen ja sairastan kotona. Inhottaa kuulla ettei sua mikään vaivaa vaan oot luulotautinen. En minä mitään luule se vaan huimaa ja korvat soi.
Virtsatulehdukseenkaan en saanut kuuria,kuulemma vaivat johtui luulotaudistani.. birtsassa oli verta ja lämpöä. Jain sitten kuurin yksityiseltä. Yritän säilyttää positiivisen asenteen ja olla ajattelematta asiaa mutta tympäaeehän se jos alkaa miettimään. En mee enää lääkäriin. Kuolihan ne ennenkin porukka vaivoihinsa kotona peräkamarissa. Kyllästynyt supmen terveydenhuoltoon. Yks väärä diagnoosi eikä saa enää hoitoa.- Anonyymi
Kyllästynyt minäkin olen.
Taustallani on mt-ongelmia, diagnoosikin aikoinaan oli ehkä oikea silloista elämäntilannettani ajatellen.
Vuosien varrella on tapahtunut isoja muutoksia, omassa itsessäni, elämässäni, ym.
Diagnoosia ei ole poistettu missään vaiheessa huolimatta siitä, että enää ei ole ollut mitään oireita, eikä sellaista elämänmenoa, kuin oli diagnoosi annettaessa.
Se tympii, kun diagnoosi näkyy terveystiedoissa, niin monet jopa yleislääkärit ottavat ennakkoasenteen, minkälainen potilas sieltä nyt onkaan tulossa, millainen ihminen on kyseessä, sen pelkän diagnoosin perusteella, edes tuntematta potilasta, tietämättä hänen elämästään yhtään mitään.
Ja sitten onkin kaikki fyysiset vaivat luulosairautta. Ja priorisointikin siihen päälle vielä " mitä sitä paskaa hoitamaan, menee rahat hukkaan ", ainakin tuollaisen käsityksen usein saa. Itse toki pidän itseäni ihan samanarvoisena kuin muutkin ihmiset ovat.
Turhauttaa, en mielelläni lääkäriin enää hakeudu, tyhjän saa pyytämättäkin. Ja onhan sekin totta, että johonkin sitä kuitenkin lopulta kuolee, jos ei muuhun niin vanhuuteen. Elämänlaatu sairastelun takia tosin on sen verran heikkoa, ettei tee mieli vanhaksi elää.
- Anonyymi
Menny vähän tälläseks; ennen vanhaan vanhaan joka kylässä oli omat kylähullunsa. Nyt ne diagnosoidaan.
Ehkä näkyvimmät otetaan hoitoon. Yks pensselimaalari sanoi meillä, että pitää pysyä Jumalansanasa ja herran nuhteesa. - Anonyymi
Ei ole mitään diagnoosia,eikä mt-lääkkeitä ja piste!lopeta oleggi se valehtelu toisista ja sinä et määrää,kuka. Saa ajaa autolla!Kuka sitä tulevaisuudessa tietää,milloin ite kukanenki sairastuu,varsinkin ku niin paljon kiusataan ja valehellaan toisista ihmisistä! Se jos mikä on sairasta!Hyviä vointeja kaikille !
- Anonyymi
Ei psykiatri kuuntele ihmisen elämän kokemuksiaan vaan antaa lääkkee kun näkee mistä potilas kärsii. Psykologin luona moni käy ja siellä kuulemma kuunnellaan potilaan kerronta .
Niin että,potilailla on usein väärä,kuva hoidosta , heillä on vuosittain satoja potilaita siksi delegeeraa psykologille tai sairaanjoitajalle. - Anonyymi
Ei voi mitään. Esimerkiksi Kannasta ei voi poistaa enää mitään, sillä muutokset pitää tehdä kolmen vuorokauden sisällä kirjaamisesta. Näin on meille kerrottu. Jälkikäteen ei voi tehdä mitään muutoksia. Lisädiagnooseja voidaan tehdä, mutta eihän ne niitä väärintehtyjä diagnooseja mihinkään kumoa. On tapauksia, joissa toisen henkilön (vaikkakin samannimisen) tietoja on kirjattu toiselle henkilölle, eikä niitäkään voi kannasta poistaa. Siellä ovat maailman tappiin asti ja haittaavat joka kerta, kun lääkäriin mennään.
- Anonyymi
Juu noinhan se menee. on se vaan kumma kun ei noil kirjaajilla ole vastuuta. mistään...
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2004383
Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin?
Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin? Shokki!422026- 631713
Ymmärrätköhän nainen
Etten halua että ottaisit sitä suuhusi. Minusta se on ällöttävää, vaikka kivalta se kai tuntuisi, mutta vain minusta. Mi1331373Martina on käynyt puhumassa viisauksia
Iltalehden artikkelissa Martinan viisaudet.3581347Ajattelen sinua iltaisin, aamulla, päivittäin
Ehkä siinä jo pientä vinkkiä. Oot jäänyt pahasti mieleen. Sun katse on niin syvä ja oot niin lempeä. Hyvä olla sun kanss93969SDP:läinen lähettiläs Titta Maja-Luoto RAIVOAA lähetystössä -?
SDP:n puolueen Maja-Luoto on Portugalissa noussut Median otsikoihin, koska RAIVOAA työntekijöille ja pitää Heitä lähinnä26933Mitä alkoholijuomaa on myyty sekä Linda Lampeniuksen että Matti Nykäsen nimellä? Testaa tietosi!
Mikähän alkoholijuoma se mahtoi olla…? Tule pelaamaan kivaa Testerin Juomavisaa! Kuinka monta saat oikein? Tästä pääse10899Sinkkujen lapset ja kesäloman pituus
Tuli mieleeni kysyä oletteko huolissanne lasten ja nuorten tulevaisuudesta, tai siitä mitä he nyt joutuvat kokemaan yhte170818Voiko vauva uskoa ?
Lohkoissa väitetään ettei vauva voi uskoa. Tässä näet vauvan uskon. https://youtube.com/shorts/QhFbPSdjpnA?si=Zb2BCRST9186706