Saksalaisilla oli käytössä pahamaineisia keskitysleirejä, kun taas venäläisillä oli käytössä vielä julmenpia suodatus leirejä.
Venäjän joukot kiduttivat, murhasivat joukoittain ja raiskasivat antautuneita sotavankeja ja siviilejä. He polttivat ihmisten taloja. Venäjän joukot myös ryöstivät järjestelmällisesti ja kiristivät siepattujen sukulaisilta lunnaita. Venäjän hallituksen joukoilla oli Tšetšeniassa "suodatusleirejä", joissa kidutettiin kuolemaan asti. Monet sotarikokset olivat taistelujen jälkeisissä terroristien tuhoamiseen pyrkineissä "puhdistusoperaatioissa" tehtyjä.
Venäjän hallitus kiisti suuren osan sotarikoksista ja halveksi avoimesti niiden esille tuojia. Tuntematon taho murhasi monia Tšetšenian sotien sotarikoksia tutkineita henkilöitä.
Muun muassa Venäjän turvallisuuspalvelu mutta myös muut vangitsivat ihmisiä mielivaltaisesti epäinhimillisiin oloihin ja aiheuttivat joko tarkoituksellisia kuolemia tai ne olivat seurauksena kidutuksesta tai kohtelusta.
Human Rights Watchin mukaan ihmisoikeusrikoksiin syyllistyivät muun muassa OMON:it, sopimussotilaat ja Venäjää tukevat aseistetut tšetšeenit. Sopimussotilaat rikkoivat asevelvollisia useammin ihmisoikeuksia.
Venäläiset ryöstivät, raiskasivat ja kiristivät ihmisiä. Separatistiset sissit puolestaan tappoivat ainakin jonkin verran saamiaan sotavankeja ja tekivät terrori-iskuja piittaamatta siviiliväestöstä.
Syytteitä on Venäjällä nostettu vain muutamia ihmisoikeuksia rikkoneita yksittäisiä sotilaita vastaan. Monia Tšetšenian sotarikoksia tutkineita ihmisoikeusaktivisteja, kuten Anna Politkovskaja, on surmattu.
Sotarikoksia tutkineiden kuolemat Venäjällä
Venäjällä on murhattu monia Tšetšenian sodasta kirjoittaneita ihmisoikeusaktivisteja, toimittajia ja lakimiehiä. Näistä tunnetuin on Anna Politkovskaja. Vuonna 2009 siepattiin ja murhattiin Memorial-järjestön Natalia Estemirova. Murhan jälkeen Memorial vetäytyi Tšetšeniasta.
Vuoden 2009 elokuussa surmattiin ei-poliittisen "Pelastakaa sukupolvet" järjestön johtaja Zarema Sadulayeva ja hänen aviomiehensä Alik Dzhibrailov. Murhaajia ei ole saatu kiinni. Murhista on eri tahoilla syytelty muun muassa Venäjän turvallisuusviranomaisia ja Tšetšenian johtajan Ramzan Kadyrovin miehiä, mutta näitä ei ole kyetty pitävästi todistamaan. On mahdollista että syyllisiä ovat aivan muut kuin viranomaiset. Esimerkiksi Stanislav Markelov sai ennen murhaansa tappouhkauksia everstiltä jota hän syytti tšetšeenitytön murhasta. Markelovilla oli mm. fasismin vastaisen sekä muun toimintansa vuoksi muitakin vihamiehiä.
Venäjän opposition äänenkannattaja Novaja Gazeta ilmoitti elokuussa vuonna 2009 lähtevänsä Tšetšeniasta, koska ei voi taata siellä työskentelevien toimittajiensa turvallisuutta.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan Venäjä jättää tietoisesti tutkimatta ihmisoikeusaktivistien murhia.
Novaja Gazetassa on väitetty että joku eliminoi harkiten Tšetšenian ihmisoikeusrikoksia tutkivia henkilöitä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tšetšenian_sotien_sotarikokset
Venäjän joukot kiduttivat, murhasivat joukoittain ja raiskasivat antautuneita sotavankeja ja siviilejä. He polttivat ihmisten taloja. Venäjän joukot myös ryöstivät järjestelmällisesti ja kiristivät siepattujen sukulaisilta lunnaita. Venäjän hallituksen joukoilla oli Tšetšeniassa "suodatusleirejä", joissa kidutettiin kuolemaan asti. Monet sotarikokset olivat taistelujen jälkeisissä terroristien tuhoamiseen pyrkineissä "puhdistusoperaatioissa" tehtyjä.
Venäjän hallitus kiisti suuren osan sotarikoksista ja halveksi avoimesti niiden esille tuojia. Tuntematon taho murhasi monia Tšetšenian sotien sotarikoksia tutkineita henkilöitä.
Muun muassa Venäjän turvallisuuspalvelu mutta myös muut vangitsivat ihmisiä mielivaltaisesti epäinhimillisiin oloihin ja aiheuttivat joko tarkoituksellisia kuolemia tai ne olivat seurauksena kidutuksesta tai kohtelusta.
Human Rights Watchin mukaan ihmisoikeusrikoksiin syyllistyivät muun muassa OMON:it, sopimussotilaat ja Venäjää tukevat aseistetut tšetšeenit. Sopimussotilaat rikkoivat asevelvollisia useammin ihmisoikeuksia.
Venäläiset ryöstivät, raiskasivat ja kiristivät ihmisiä. Separatistiset sissit puolestaan tappoivat ainakin jonkin verran saamiaan sotavankeja ja tekivät terrori-iskuja piittaamatta siviiliväestöstä.
Syytteitä on Venäjällä nostettu vain muutamia ihmisoikeuksia rikkoneita yksittäisiä sotilaita vastaan. Monia Tšetšenian sotarikoksia tutkineita ihmisoikeusaktivisteja, kuten Anna Politkovskaja, on surmattu.
Sotarikoksia tutkineiden kuolemat Venäjällä
Venäjällä on murhattu monia Tšetšenian sodasta kirjoittaneita ihmisoikeusaktivisteja, toimittajia ja lakimiehiä. Näistä tunnetuin on Anna Politkovskaja. Vuonna 2009 siepattiin ja murhattiin Memorial-järjestön Natalia Estemirova. Murhan jälkeen Memorial vetäytyi Tšetšeniasta.
Vuoden 2009 elokuussa surmattiin ei-poliittisen "Pelastakaa sukupolvet" järjestön johtaja Zarema Sadulayeva ja hänen aviomiehensä Alik Dzhibrailov. Murhaajia ei ole saatu kiinni. Murhista on eri tahoilla syytelty muun muassa Venäjän turvallisuusviranomaisia ja Tšetšenian johtajan Ramzan Kadyrovin miehiä, mutta näitä ei ole kyetty pitävästi todistamaan. On mahdollista että syyllisiä ovat aivan muut kuin viranomaiset. Esimerkiksi Stanislav Markelov sai ennen murhaansa tappouhkauksia everstiltä jota hän syytti tšetšeenitytön murhasta. Markelovilla oli mm. fasismin vastaisen sekä muun toimintansa vuoksi muitakin vihamiehiä.
Venäjän opposition äänenkannattaja Novaja Gazeta ilmoitti elokuussa vuonna 2009 lähtevänsä Tšetšeniasta, koska ei voi taata siellä työskentelevien toimittajiensa turvallisuutta.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan Venäjä jättää tietoisesti tutkimatta ihmisoikeusaktivistien murhia.
Novaja Gazetassa on väitetty että joku eliminoi harkiten Tšetšenian ihmisoikeusrikoksia tutkivia henkilöitä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tšetšenian_sotien_sotarikokset
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen nähnyt satoja videoita, joissa nuoret venäläiset sotasankarit leikkeli eläviltä Tsetseni miehiltä päät irti. Yksi nuori venäläinen sotilas suoritti operaation ja toiset kuvasivat koko operaation videolle. Videot ladattiin tietysti nettiin. Oli varmaan hienoja sotamuistoja.
Pystyyköhän pojat nykyään edes katsomaan näitä videoitaan? Vähän epäilen.
Tästä on nyt noin 20 vuotta ja en enää löydä näitä videoita. Jossain ne on aivan varmasti.