EUROOPAN komissio on vihdoinkin ryhtynyt konkreettisiin toimiin EU:n talousrakenteiden remontoimiseksi helpommin ohjattavaksi kokonaisuudeksi.
Komission aikeet ovat kuitenkin vielä kaukana toteutuksesta, ja on parempi jos ne aikeiksi jäävätkin. Ranskan ja Saksan edellisviikon päätös ottaa komission nimiin hätälainaa on paljon helpommin toteutettavissa. Se antaa komissiolle kauan kaivattua varaa toimia talouskriiseissä hallitusti, vailla hätäratkaisuja joita ajauduttiin sekä vuoden 2008 eurokriisissä että koronaa torjuttaessa.
Saksan ja Ranskan, ja komission, päätökset ovat uusi todiste siitä, että EU kykenee muuttumaan vain kriiseissä. Syy on se, että järjestelmän perusteita voidaan säätää vain yksimielisesti, sekä EU:n että jokaisen jäsenmaan parlamentin luvalla.
Tämä antaa jokaisen jäsenmaan jokaiselle vähänkin merkittävämmälle puolueelle veto-oikeuden EU:ta koskeviin uudistuksiin. Tilanteiden ja maailman muuttuessa kiihtyvää vauhtia tämä halvauttaa liiton ja voi pahimmillaan olla tuhoisaa.
Esimerkki löytyy Itämeren etelärannalta. Puola–Liettua oli 1500-luvulla alueen suurvalta, joka piti esimerkiksi Moskovaa, turkkilaisia ja mongoleja poissa Euroopasta. Puolan valtiopäivät otti 1600-luvun puolimaissa käyttöön niin kutsutun liberum veton, joka antoi joka edustajalle vallan estää uusia lakeja.
Tämän tuloksena edustajat, valtakunnan aateli, keskittyivät ajamaan paikallisia etujaan, tarvittaessa yhteistoiminnassa ulkomaiden kanssa. Naapurimaat Preussi, Venäjä ja Itävalta, paloittelivat Puolan 1700-luvun mittaan keskenään. Muodollisesti Puolan kuningaskunta säilyi, kuninkaanaan Venäjän tsaari.
Samalla tavoin hajanainen Euroopan valtioiden liitto ilman voimakasta ja toimivaltaista komissiota johdossaan on alttiina Yhdysvaltojen ja Kiinan taloudelliselle kilpailulle ja Venäjän pyrkimyksille lisätä vaikutusvaltaansa läntisessä Euroopassa.
Tämä koskee myös komission nyt esittämää hätälainan ottoa ja sen käyttötapoja, takaisinmaksusta puhumattakaan.
Saksan ja Ranskan ohjelmaehdotus sitä vastoin on suunnilleen käynnistämistä vaille valmis.
Komission aikeet ovat kuitenkin vielä kaukana toteutuksesta, ja on parempi jos ne aikeiksi jäävätkin. Ranskan ja Saksan edellisviikon päätös ottaa komission nimiin hätälainaa on paljon helpommin toteutettavissa. Se antaa komissiolle kauan kaivattua varaa toimia talouskriiseissä hallitusti, vailla hätäratkaisuja joita ajauduttiin sekä vuoden 2008 eurokriisissä että koronaa torjuttaessa.
Saksan ja Ranskan, ja komission, päätökset ovat uusi todiste siitä, että EU kykenee muuttumaan vain kriiseissä. Syy on se, että järjestelmän perusteita voidaan säätää vain yksimielisesti, sekä EU:n että jokaisen jäsenmaan parlamentin luvalla.
Tämä antaa jokaisen jäsenmaan jokaiselle vähänkin merkittävämmälle puolueelle veto-oikeuden EU:ta koskeviin uudistuksiin. Tilanteiden ja maailman muuttuessa kiihtyvää vauhtia tämä halvauttaa liiton ja voi pahimmillaan olla tuhoisaa.
Esimerkki löytyy Itämeren etelärannalta. Puola–Liettua oli 1500-luvulla alueen suurvalta, joka piti esimerkiksi Moskovaa, turkkilaisia ja mongoleja poissa Euroopasta. Puolan valtiopäivät otti 1600-luvun puolimaissa käyttöön niin kutsutun liberum veton, joka antoi joka edustajalle vallan estää uusia lakeja.
Tämän tuloksena edustajat, valtakunnan aateli, keskittyivät ajamaan paikallisia etujaan, tarvittaessa yhteistoiminnassa ulkomaiden kanssa. Naapurimaat Preussi, Venäjä ja Itävalta, paloittelivat Puolan 1700-luvun mittaan keskenään. Muodollisesti Puolan kuningaskunta säilyi, kuninkaanaan Venäjän tsaari.
Samalla tavoin hajanainen Euroopan valtioiden liitto ilman voimakasta ja toimivaltaista komissiota johdossaan on alttiina Yhdysvaltojen ja Kiinan taloudelliselle kilpailulle ja Venäjän pyrkimyksille lisätä vaikutusvaltaansa läntisessä Euroopassa.
Tämä koskee myös komission nyt esittämää hätälainan ottoa ja sen käyttötapoja, takaisinmaksusta puhumattakaan.
Saksan ja Ranskan ohjelmaehdotus sitä vastoin on suunnilleen käynnistämistä vaille valmis.
Vastaukset 8
Vanhimmat
EU:n talous on, muun maailman tavoin, kärsinyt pahasti koronaviruksen aiheuttamasta äkkipysäyksestä. Vielä alkuvuodesta orastanut toivo talouden voimistuvasta kasvusta ja eri jäsenmaiden sitä myöten kohenevasta velanhoitokyvystä on kääntynyt laskuksi, jonka ainoat avoimet kysymykset ovat syvyys ja kesto.
Nousun perusteet ovat kuitenkin edelleen olemassa, ja maailmantalouden käynnistyessä ei ole syytä pelätä, että alkuvuoden nousu ei palaisi tauoltaan. Sitä odoteltaessa on kuitenkin välttämätöntä, että valtioiden kyky maksaa poikkeustilanteen aiheuttamia lisämenojaan säilyy.
Euroopan keskuspankki on tähän asti taannut, että lisävelkaa on saatavissa, mutta eri maiden kansalliset hätätoimet eivät välttämättä elvytä sen enempää niiden omia kuin koko unionin taloutta kokonaisuuden kannalta optimaalisella tavalla.
Tätä heijastaa esimerkiksi se, että Saksan ja Ranskan sopima hätärahasto on 500 miljardin euron suuruinen, kun Euroopan parlamentti on halunnut peräti 2 000 miljardin hätävarakassaa. Komissiokin valmistelee 750 miljardin velan ottoa.
Vain HYVIN kyyninen ihminen arvelisi, että parlamentin toiveisiin sisältyy jokaisen mepin yrityksiä ostaa kotimaista kannatusta paikallisin hankkein, kokonaisuudesta piittaamatta. Tällainen siltarumpupolitikointihan on politiikan arkipäivää.
Jokainen voi tykönään miettiä, kuinka esimerkiksi Arkadianmäellä reagoitaisiin, jos luvassa olisi budjetin ulkopuolista rahoitusta taloutta tukeviin hankkeisiin. Joka kylään kohoaisi välittömästi uima- ja jäähalli, mahdollisesti myös jalka- tai pesäpallohalli, hiihtoputki, pari hyppyrimäkeä ja ehkä myös konserttisali.
Tämän välttämiseksi Saksan ja Ranskan ehdotus jättää lainalla kerättävän varakassan komission hallinnassa.
Markkinat muuten pitävät Saksan ja Ranskan ehdotuksesta. Sen jälkeen euro on vahvistunut vajaasta 118 jenistä lähelle 120 jeniä ja 1,09 dollarista 1,11 dollarin tienoille, eli verraten selkeästi markkinoiden koronan vaimentamiin normaaliliikkeisiin verrattuna
Euroopassa Saksa saattaa nyt suostua vakuusrahaston lisäksi laajempaan EU-lainanottoon koronavahinkojen korjaamiseksi, kunhan velanotto ja rahan käyttö asetetaan liittovaltion, euroalueen vakuusrahaston tai vastaavan elimen valvontaan. Yhteinen velka vaatii vakuudekseen myös koko EU:n tasoista veroa, joka syntynee helpoimmin yhtenäisenä arvonlisä- eli kulutusverona.
Kulutusvero voidaan periä aina kulutuksen tapahtuessa, siis myös verkko-ostoksista, ja yhtenäinen kulutusvero koko alueelle säästää lainsäätäjät eri maiden elintasojen, tuloveroasteikkojen ja muiden kansallisten ominaispiirteiden sovittamisesta yhteiseen muottiin.
Samalla varakkaimmat maksavat verosta eniten, ja verokantoja säätämällä kulutusta voidaan ohjata esimerkiksi vähentämään vahingollisten elintarvikkeiden tai epäekologisten polttoaineiden käyttöä.
Yhteinen lainanotto luonnollisesti nopeuttaa EU:n liittovaltion kehitystä. Nykyiseen välitilaan verrattuna se ei ole ainakaan kovin huono vaihtoehto. Pääkaupungiksi sopii Strassburg–Strasbourg, jota ympäröivä Elsass–Alsace irtoaa kohtalaisen vähällä Ranskasta liittovaltion itsenäiseksi osaksi. Se on siirtynyt Ranskan ja Saksan välillä jo monta kertaa.
Parasta tilanteessa on, että Saksa ja Ranska ovat päässeet yhteisymmärrykseen. EKP on jo kyllin kauan ostanut vallan muodollisille haltijoille aikaa tehdä tarpeellisia, mutta poliittisesti kovin hankalia päätöksiä. Kansallisella tasolla yhteisvastuun välttely, tai vastustaminen, on suunnilleen yhtä järkevää kuin kieltäytyä liittymästä kylän palokuntaan, koska ei haluta sammuttaa naapurin taloa sen palaessa.
Silmienlumetta ihmislähtökohtaisesti. Siihen ei pidä luottaa lainkaan.
Jokin tässä Ranskan ja Saksan tavassa edustaa kaikkia jäsenmaita sopimuksellaan ja esittää valmis ratkaisuehdotus kummastuttaa ?
Vaikka asukasmääriltään ovatkin suuria, niin eivät ne nyt kaikkia mielipiteitä edusta, voi kuvitella Saksankin talouskyvyn lähes velattomana olevan lähes immuuni pienille koronapistoille.
Muu rakenteeltaan erityyppinen osa jäsenmaista onkin erilaisessa tilanteessa ja riippuvaisempi rajoitusten purkamisesta ja nopeasta ennallistymästä.
Uutisoinnissa ja tiedotuksessa on välillä niukasti tietoja mielipiteiden muodostamiseksi tai seurattavaksi mitä näiden EU instanssien sisällä lopuksi tapahtuu.
Erilaisia ryhmittymiä on useita ja moneen suuntaan, mutta on todettava uutisoinnissa mielipide-ilmaston ja taustalla olevien vaikutteiden olevan hankalia seurattavia.
Himmeältä välillä vaikuttaa.
Mitähän siellä Montenegrossakin oikein ajatellaan ?
Lykkäät pötyä.
Ranska ja Saksa tekivät oman ehdotuksensa,mihin niillä on oikeus,kuten kaikilla jäsenmailla.
EU-komissio teki omansa ja esitteli sen parlamentille,joka ryhtyy sitä käsittelemään. Tukipakettia ei siis suinkaan ole hyväksytty.
Päätösvalta on jäsenmailla,joiden kanta ratkaisee myös tämän elvytyspaketin kohtalon. Lopputulos nähtäneen syksyllä,kun seitsenvuotisbudjetti tulee hyväksyttäväksi.
Tässä kriisissä ei ole muuta tehtävää kuin purkaa euro.
Juuri vahvan euron ja rajun lainasatsauksen avulla kriisistä noustaan kaikkien EU-vihaajien ikiharmiksi.
Rahalla ei voi ostaa järkeä. Siksi EUn pitää heti lopettaa ihmisten rahojen tuhlaus. Nythän EU pyrkii levittämään koronaa sallimalla taas turismin johon se hukkaa rahojamme jo velkaa tekemällä. Miksi EU ei tottele Itsenäisyyspuoluetta joka on aina sanonut miten pitäisi toimia jotta järjestys säilyisi? USAn matkiminen johtaa pian samoihin ongelmiin kuin USAssa. Emme kaipaa väkivaltaa emmekä umpikujaa.Tukiaisilla taloutta ei pistetä kuntoon. Tämänhän osoittaa päivänselvästi 9 vuotta jatkunut epäonnistunut biljoonaelvytys jolla on tuhottu jo 10 biljoonaa ihmisten säästöjä ja siirretty ne rahat ahneiden tilileiile . Näin luodaan surkea yhteiskunta jossa työtä tekevät on ryöstetty ja lamaannutettu työn teko ja mahdollisuus. Köyhyys on valtavasti lisääntynyt tämän vuoksi.