KESKUSTELU Euroopan unionin finanssipolitiikan ja verotusoikeuden laajentamisesta on liikaa keskittynyt kysymykseen instituutioiden välisestä vallanjaosta. Kansalaisvallan näkökulma on unohtunut. Vaikka EU:n päätösvallan kasvattaminen väistämättä pienentää jäsenvaltioiden itsenäistä valtaa, se ei välttämättä tarkoita, että valtamme kansalaisina pienentyisi. Samalla, kun menetämme valtaa oman valtiomme kansalaisina, saamme EU:n kansalaisina lisää valtaa.
Se, onko EU:n vallan lisääminen jäsenvaltioiden kustannuksella kansalaisvallan kannalta hyvä vai huono asia, riippuu muutoksen konkreettisista yksityiskohdista ja myös siitä, millaisia yhteiskunnallisen ohjauksen tarpeita kukin kansalainen pitää tärkeinä. Jotta valtamme kansalaisina olisi todellista eikä vain näennäistä, sen tulisi kanavoitua sellaisten instituutioiden kautta, joilla on aito kyky vaikuttaa asioiden menoon. Oma arvioni on, että ainakin työllisyyttä, ympäristöä ja ulkoista turvallisuutta koskevissa asioissa Euroopan unionin tasolla tapahtuva ohjaus olisi pääosin tehokkaampaa ja tuloksellisempaa kuin kansallisen tason ohjaus.
Se, onko EU:n vallan lisääminen jäsenvaltioiden kustannuksella kansalaisvallan kannalta hyvä vai huono asia, riippuu muutoksen konkreettisista yksityiskohdista ja myös siitä, millaisia yhteiskunnallisen ohjauksen tarpeita kukin kansalainen pitää tärkeinä. Jotta valtamme kansalaisina olisi todellista eikä vain näennäistä, sen tulisi kanavoitua sellaisten instituutioiden kautta, joilla on aito kyky vaikuttaa asioiden menoon. Oma arvioni on, että ainakin työllisyyttä, ympäristöä ja ulkoista turvallisuutta koskevissa asioissa Euroopan unionin tasolla tapahtuva ohjaus olisi pääosin tehokkaampaa ja tuloksellisempaa kuin kansallisen tason ohjaus.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niinpä.
Tässäkin tulee esiin se, että kohti liittovaltiota meneminen olisi myös yksittäisen kansalaisen etu, vaikka valtion rooli siitä pienenisi.
Sama EU:han olisi kyseesssä.
"Oma arvioni on, että ainakin työllisyyttä, ympäristöä ja ulkoista turvallisuutta koskevissa asioissa Euroopan unionin tasolla tapahtuva ohjaus olisi pääosin tehokkaampaa ja tuloksellisempaa kuin kansallisen tason ohjaus."
Teoriassa kyllä jos EU:n jäsenvaltiot olisivat täysin identtisiä, sijainniltaan, kulttuuriltaan, ympäristöltään ja ilmastoltaan, sekä luontaisilta edellytyksiltään.
Nyt tämä lyhyt lista ei toteudu kuin EU:n keskiössä, jossa voidaan olla jossain mielessä lähinnä tätä.
Mutta eroja on tämän keskiön ulkopuolella, etelä<-> pohjoinen, länsi<->itä jne. joka johtaa
näkemyseroihin joiden merkityksen taas kansallinen taso tuntee paremmin.
Yhteisöllisyys ei ole oikeastaan toteutunut eikä erityisemmin kehittynyt, eikä EU henkilöä edelleenkään ole olemassa tai geenistö ei ole vielä siihen mutatoitunut.
Täytyy muistaa historiasta sekin että erityisen pitkäikäisiä eivät ole mitkään sopimukset tai sidokset olleet, jos ne toimivat kansallista etua vastaan.
Useimmiten ne ovat tavalla tai toisella purkautuneet.
Erilaisia kokeita on näistä historiassa ollut.
Suuret elvytysbudjetit lisäävät jäsenmaiden yhteistoimintaa,koskaniillä elvytetään myös kanssakäymistä.
EU siis tiivistyy ja kulkee taas hivenen lähemmäs horisontissa häämöttävää liittovaltiota.Matka kestäävuosikymmeniä,mutta joutuu kyllä lähivuosina olosuhteiden pakosta. Koronalamasta noustaan vain yhteistyöllä.
Ja se yhteistyö tarkoittaa kustannuksia, joita koordinoi EU, joilla se se sitoo jäsenmaita itseensä.
Kansalaisen valtaa? Mitä se on? Ainakaan EU:n aikana sellaista ei ole ollut olemassakaan.
Valta on lujasti saksalla ja ranskalla ei muilla ole muuta kuin mahdollisuus vikistä