Laulu Nietjärvestä

Tunnettu asia on aina ollut kaikissa armeijoissa miten vihollisen tappiot kerrotaan 2-3 kertaisina ja omat jaetaan samoilla luvuilla.

Jos taisteluhaudassa on 400 sotilasta ja ampuvat takaisin niin ei niitä noin vain tapeta kuin kipeitä kissoja. Moniko vanha pakeni elävänä ?

Olihan Väinämöinenkin hurja poika, kaikki kansat laatii sankaritaruja. Nietjärvi oli vain yksi taistelu sadoista tuona verisenä kesänä, ei sen kummempaa, mutta onpahan siitä laadittu kunnon myytti.

Lieneeköhän tuosta taistelusta laadittu kunnon historiateosta ilman paatosta ja liiotteluja.

16.7. klo 3 JR 45:n II Pataljoona hyökkäsi majuri E. Pokkisen komentamana pohjoisesta Siimeksen ja Yrjölän väliin. Majuri Erik Väänäsen komentama 15.Pr:n IV Pataljoona hyökkäsi koillisesta Siimeksen-Yrjölän murtumassa olevan vihollisen kimppuun. JR 44:n III Pataljoonan muodostama osasto puristi vihollista luoteesta. Vihollinen piti sitkeästi puoliaan panssarivaunujen tukemana. Rintamahyökkäys olisi tullut kalliiksi.

Lounaasta määrättiin hyökkäämään taisteluhautaa vyöryttäen 15.Pr:n I Pataljoona. Tykistön piti samalla estää tulellaan vihollisen lisävoimien pääsy murtoalueelle. Taisteluhaudan vyörytys alkoi 16.7. klo 22.30 kymmenen patteriston ja kolmen raskaan kranaatinheitinkomppanian minuutin kestäneen tuli-iskun jälkeen. Tuli-iskussa ammuttiin suppealle murtoalueelle noin 1 000 kranaattia.
Iskuosastot vyöryttivät vihollisen hallussa ollutta taisteluhautaa käyttäen konepistooleita, käsikranaatteja ja liekinheittimiä. Oma tykistö esti vihollista tuomasta lisävoimia taistelualueelle. Vihollinen taisteli lähes viimeiseen mieheen.

Aamuyöllä 17.7. lounaasta vyöryttävä 15.Pr:n I Pataljoona ja koillisesta vyöryttävä 15.Pr:n IV Pataljoona lähestyivät toisiaan. Rengas alkoi kuroutumaan umpeen sisäänmurtautuneen vihollisen takana. Vihollispataljoona yritti vielä viime hetkillä hyökätä Maksimoffin suunnasta saarrettujen avuksi, mutta tykistön ja heittimistön keskitetty tuli esti yrityksen alkuunsa. Kello 8.20 mennessä koko sisäänmurtoalue oli puhdistettu vihollisista, vain pieni osa vihollisista pääsi pakoon.

Vihollisen 4.Armeijakunta kärsi raskaan tappion. Se ei pystynyt murtamaan 5.Divisioonan puolustusta U-asemassa. Raskaimmat tappiot kärsi 114.Divisioona, jonka kaikki rykmentit taistelivat Nietjärven alueella. Vihollisen JR 762 tuhoutui lähes täysin. Suomalainen radiotiedustelu sieppasi JR 762:n komentajan lähettämän sanoman: ”Rykmentti tuhottu, mutta lippu pelastettu.”

Myös 114.D:n kahden muun rykmentin (JR 536 ja JR 363) pääosat tuhottiin. Vihollisen 272.D kärsi myös raskaita tappioita samoin kuin Nietjärven koillispuolella hyökännyt 98.Kaartindivisioona. Vihollinen menetti lähes koko sen panssarikaluston (40-50 vaunua), joka oli hyökännyt Nietjärven suunnalla. Läpimurtoyritys vaati yli 2 000 vihollissotilaan hengen.
Kun otetaan lukuun mukaan haavoittuneet ja kadonneet, olivat vihollisen tappiot Nietjärven alueella 5 000-6 000 miestä. Dokumenttielokuvan mukaan vihollinen menetti kaatuneina ja haavoittuneina Nietjärvellä 5 000-6 000 miestä ja Aunuksen Kannaksella noin 45 000 miestä.

Matti Koskimaa, Suomen kohtalon ratkaisut.