Onko alkoholismi sairaus vai oma valinta vai molempia?

Kiitos, miten hyvin kerroit alkoholismista. Minulla on useita alkoholisteja suvussa ja tuttavissa, kerta kaikkiaan vievät kaiken energian, en jaksa enää tavata. On myös menehtyneitä alkoholiin, tunsin sääliä ja vihaa, varsinkin kun koetin tukea, mutta turhaan. Paras pysyä erossa jatkossa, ettei itse sairastu.

Sairaudet ovat kehon ja elimistön häiriötiloja.Sairaus viittaa johonkin fyysiseen vikaan tai poikkeamaan.Mikäli alkoholistien aivoista löytyisi jokin vika se olisi silloin se sairaus.Mikään ajatus, tunne tai käytös ei ole eikä koskaan voikaan olla sairaus ne voisivat olla korkeintaan oireita.

Koska alkoholisimissa on kyse siitä että henkilö ei kykene hallitsemaan juomistaan se ei myöskään voi olla oma valinta.

hei,

kiitos syväluotaavasta analyysista alkkiksen lapsena. Minäkin olin, enkä kitise turhia.

Kannattaisi miehistyä ja ottaa pullo 0,7L koskenkorvaa niin ymmärtäisit sinäkin jotain.

Hieno aloitus. Ihan oman kokemuksen kerron opettamatta mitään.
Koin nuorena pari kaljaa vapauttavana kaikesta kiltin tytön roolista, kaikesta tavoitteellisuudesta, vaatimuksista. Hetkeksi vain annoin itselleni hetken, jolloin en pyrkinyt mihinkään, olin vaan ja ajattelin.
Naimisiin mentyäni koin avioliitossa puolison haluttomuuden minua kohtaan. Siedin seksin ja huomion puutetta ottamalla muutaman kaljan ja hoidin perheen mallikkaasti. Nyt jälkeenpäin ajatellen olin liian järkevä, puuttui blondin ehkä typerä heikkous ja mieheltä näennäinen turvan haku. Tosiasiassa en sitä tarvinnut. Jollakin toisella on toinen syy. Tiedän miksi Jeppe juo. Ei kestä ilman mitään, turvanlähteitä on monia riippuvuuksia, minulla vain alkoholi, muuten täydellinen, sorry leuhkinta mutta se on totta.
Kunnianhimoni elämää kohtaan on voimakas, että elän Ihmisiksi. Kiitollisuus turvallisesta lapuudenperheestä, tuesta, kuulluksi tulemisesta, arvostuksesta ja vanhempien mallina olemisesta. Urheilen, toimin järjestöissä, syön terveellisesti, hoidan ihmissuhteet. Ja sitten haluan sen pullon ikäänkuin palkinnoksi hyvän ihmisen elämästä.
Siitä pullosta ei pääse eroon. Pari vuotta sitten pidin tipattoman heinä- ja tammikuun. En enää.
Juon kolme kertaa viikossa seitsemän grogin kännin ja näillä menen eteenpäin, sitä muuten täydellistä elämää eläen.
Ja sitten vastaus kysymykseesi:
En usko että minulla on geenejä alkoiholisoitumiseen vaikka kaksi sisarustani ovat nuorena kuolleet alkoholiin, katson heidän kuolemansa väärän seuran ja sattumien syyksi. Vanhempani eivät kumpikaan olleet juoppoja. Vahvin alkohoitumisen esto on Ihmisen Oma Voima. Sitä on tai ei.

Alkoholismi ei mielestäni ole sairaus, mutta toisilla meistä on suurempi taipumus alkoholisoitua. Syytä tai syitä siihen en enää pohdi kun en aikanaan löytänyt vastausta itsestäni enkä mistään. Jos se olisi sairaus, tuskin mistään muusta sairaudesta olisi helpompi parantua, noin fyysisessä mielessä, kuin tästä: jättää vain ryypyn ottamatta.

Ensimmäisen kovan kännin jälkeisessä krapulassa kai jokainen päättää, että sai olla viimeinen kerta. Aniharvat pitävät lupauksensa.

Jos asia sinua huolestuttaa, niin kuin se tehnee kun olet näille palstoille tullut, suosittelen että et käyttäisi alkoa ollenkaan. Sillähän siitä pääset.

Alkoholistit syyllistävät enimmäkseen itseään.
Toki kun omaiset ja läheiset puuttuvat juomiseen moralisoimalla niin alkoholisti antaa omaa palautettaan, eikä se ole muiden syyllistämistä.

Holistilla on tarpeeksi paha olla ilman muiden " saarnoja " ja kun joku asian ottaa puheeksi holistin itsesyytökset vaan lisääntyy. Turha " saarnata " kun holisti tietää itsekin tilanteensa ja sen että on paha olla ilman muiden huomautteluakin.

Tuo 15.6 klo 12.35 kirjoittanut vaikuttaa kirjoittaneen rehellisesti omasta elämästään ja siitä huomaa että alko-ongelmia on myös paremmin pärjäävillä. Kun aina yleensä puhutaan että holistit ovat huonosti menestyneitä elämässäään jne. kaikenlaista syyllistämistä vaikka ihmisten taustoista ei tiedetä mitään.

Alkoholisoituminen ei minunkaan mielestä ole varsinaisesti sairaus, mutta jokuhan siihenkin johtaa miksi jotkut alkavat juoda yltiöpäisesti. Syitä on varmaan yhtä paljon kuin on alkoholistejakin.

Itsekin join ennen aivan riittävästi, ongelmaksi asti. Siinä tuli lisänä myös kaikki liitännäisongelmat.
Pääsin eroon vuosia sitten pahimmasta mutta silti edelleen silloin tällöin otan jotain miedompia. Ja onhan sekin ongelma, miksi pitää edelleen ottaa uudestaan vaikka pahin on takana.
En edes viitsi keksiä mitään selityksiä, se on turhaa.
Tämä jeppe juo koska haluaa juoda.

Juominenkin on niitä ikuisuuskysymyksiä, toiset puolustelee, toiset tuomitsee.
Jokaisella on omat syynsä tehdä kumpaa sitten tekevätkään.

Itse olen alkoholisti ja alkoholisoituminen tapahtui pikku hiljaa ja erittäin kavalasti. Juomiseni oli aina ollu humalahakuista , mutta se pysyi kuitenkin siinä mielessä kohtuudessa, että en juonut läheskään joka päivä, vaan joskus lauantaisin kun tuli lähdettyä kaverien kanssa viettämään iltaa.

Pikku hiljaa aloin kuitenkin lääkitä itseäni alkoholilla masennuksen ja erään traumaattisen tapahtuman johdosta. MInua ei silloin oikein osattu auttaa mielenterveyspuolelle . Hoitajat ja lääkärit vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja välillä oli todella vaikea saada lääkäriltä aikaa. Minulle määrättiin vain erilaisia mielialalääkkeitä jotka eivät parantaneet oloa millään,vaan lisäisivät ahdistunutta ja tuskaista oloa.

Minulla on ollut aina huono itsetunto ja jotenkin koin että juomalla olin paljon sosiaalisempi ja että minun oli helpompi päästä porukoihin mukaan ja saada jonkinlaista hyväksyntään.

Viimevuosina aloin sitten ottamaan aina tasoittavia, koska en kestänyt krapuloita enkä morkkiksia. Aloin myös tissuttelemaan . Viime aikoina tissuttelu oli jokapäiväistä ja vaikka kuinka tunsi syyllisyyttä juomisesta, sen peitteleystä, valehtelusta ja jostakin känni töppöyksistä ( mitään peruuttamatonta ei koskaan tapahtunut, lähinnä olen tehnyt itsestäni muiden silmissä idiootin josta juorutaan ym) , niin jatkoin vain sitä helvetin juomista. Tiesin kyllä että juon liikaa, mutta jotenkin aina vähättelin itselleni koko asiaa ja aina oli joku ihme syy tai selitys miksi juon ja aina ajattelin että pystyn lopettamaan tämän. No, minä en pystynyt lopettamaan juomista. Alkoholista oli tullut minulle pakonomaista ja lopulta minulle oli ihan sama että koska juon, missä juon, minkälaisessa seurassa juon. Ainoastaan sillä oli väiä että pääsin juomaan .

MInä kuitenkin havahduin onneksi aikaisessa vaiheessa tuohon asiaan ja pääsin A-klinikan kautta katkaisuhoitoon ja sen jälkeiselle kuntoutusjaksolle ja sen ollut ehdottamista paras päätös minkä olen tehnyt. Sain todella hyvää ja asianmukaista hoitoa sekä myös tietoa alkoholismista ja nyt olen päässyt myös tämän paikan kautta mielenterveyspalveluiden puolelle missä asioihini suhtaudutaan asiantuntevasti ja olen saanut hoitoa masennukseeni ym.

Olen ollut jo kauan raittiina ja olen päättänyt että en koskaan enää juo alkoholia, en edes pientä hörppyä, koska tiedän että en pysty lopettamaan sitä ja sitten olen taas takaisin siinä pisteessä mistä olen päässyt pois. En halua elää sellasita elämää missä alkoholi määrää kaiken.

Itse pidän alkoholismia sairautena, mutta en voi syyttää siitä ketään . Se on ollut minun päätökseni juoda ja kukaan ei ole sitä kurkustani alas kaatunut, vaan itse olen juonut ja siitä kehittyi sitten riippuvuus.

On monia alkholisteja jotka esimerkiksi elämäntilanteen tai vaikka masennuksen takia juovat ja sitten siitä kehittyy riippuvuus erittäin kavalasti. En syyttäisi ketään alkoholistia omasta tilastaan, mutta tosiasia on se, että alkoholismista voi toipua ainoastaan silloin kun pystyy myöntämään itselleen ongelman . Se jää jokaisen omaksi päätökseksi sitten, että mitä tekee ongelmalle ja haluaako itse muutoksen tilanteeseen.

Mun mutsi ei juonut ikinä faija joi ehkä pari kertaa vuodessa pari snapsia vodkaa ja mummo joi oluen kerran näin, isoisä muutaman kerran vuodessa.

Meitä 5sisarusta joista jokainen on käyttänyt päihteitä.

Huumeita "kovia" käytti 4/5. Mutta 5 dokas kun hullu ja edellen juo aika paljon.

1 kuoli. 2 sekoili sai pitkiä tuomioita. En tiedä onko elossa. 3 sai skitsofrenian.
4 juo siis melko paljon mun mielestä joku lavan vkossa. Käy sentään töissä.

Sitten mä jolla pitkä 17v viihdekäyttöura. Huumeet ovat aina kuuluneet mun elämään enkä ikinä sano että lopetan nyt tai vuoden päästä. En sekoile. Mutta vedän viivan pari kolaa muutaman kerran vuodessa.

Olen työelämässä mulla on auto mökki ja asunto. Olen velaton ja syön erittäin terveellisesti ja liikun ja matkustelen.

Meidän kasvatus oli todella saiaras ja äiti oli täysin flipannut ja uskon että hänen ansioista kävi näin.. Meiltä puuttui koti jossa on saanut olla lapsi. Meiltä puuttui rakkaus ja turvallisuuden tunne ja meiltä puuttui kaikki "normaalit" elementit mitä perheissä pitää olla. Turpaan tuli fyysisesti ja henkisesti vielä pahempaa. Arpeja on mieli täynnä.

Luulen että tässä meillä on ollut oma valinta eikä geenit. Traumat mitä moni meistä ei osannut käsitellä niin päihde oli helpoin tapa turrutta itseään.

Itse pärjään todella hyvin kaiken saastan jälkeen mutta olen 1/5 mikä on musertavaa. Mutta tää on elämä ja se on elättävä :)

"Alkoholiriippuvuuden tiedetään esiintyvän usein suvuittain, mikä viittaa sen perinnölliseen taustaan. Väestötutkimuksissa, esimerkiksi kaksos- ja adoptiotutkimuksissa, alkoholiriippuvuuden perinnöllinen tausta onkin toistuvasti osoitettu. Perinnöllinen tausta, siis yksilön vanhemmiltaan perimät geenit, selittävät noin puolet sairastumisriskistä.

Vaikka perimä vaikuttaa alkoholiriippuvuuden ilmenemiseen, ei ole olemassa yksittäistä alkoholiriippuvuuden geeniä, joka tuottaisi sairauden ympäristötekijöistä riippumatta. Siksi puhutaan mieluummin useista geeneistä, joiden yhdistelmä lisää yksilön riskiä sairastua alkoholiriippuvuuteen altistavissa olosuhteissa. Tällaisia ympäristön riskitekijöitä ovat esimerkiksi varhaislapsuuden traumaattiset kokemukset. Siten alkoholiriippuvuuteen sairastuminen on aina perintö- ja ympäristötekijöiden vuorovaikutuksen tulos."

Näin ollen voidaan kai sanoa että alkoholismiin sairastuminen ei ole oma valinta, mutta alkoholin käytön aloittaminen on! Ei ole olemassa sairautta joka pakottaisi ihmisen aloittamaan alkoholin nauttimisen, kyllä se ensimmäinen ryyppy on aina oma valinta.
Luulisi myös, että ihminen joka lapsuudenkotoaan on saanut esimerkin mitä alkoholismi tarkoittaa, itse karttaisi joutumasta samaan tilaan. Näin ei jostain syystä ole, vaan nämä henkilöt hakeutuvat itse alkoholin pariin.
Mikään trauma tai paha olo ei ole selitys juomiselle. Se on pakoa. Ja pakoonhan sen avulla ei pääse, päin vastoin. Sinä aloittaja olet fiksu ja hieno nuori mies! Kaikkea hyvää sinulle!

Tunnen ihmisiä jotka ovat eläneet lapsuutensa alkoholisti-kodeissa mutta eivät ole itse alkoholisoituneet.
Että sellaistakin kyllä on. Mitään ei voi ikinä yleistää kaikkia koskevaksi.

Joskus käy niin kun kotona on käytetty alkoholia ja lapsi on sitä joutunut seuraamaan niin lapsi tajuaa huonot puolet mitä kaikkea pahaa se voi saada aikaiseksi, eikä välttämättä ala itse käyttää.

Elämä on tosiaankin valintoja täynnä ja ne valinnat on jokaisen tehtävä itse.

Ei ole mitään päihderiippuvuusgeeniä tms.
Se on vain geeni joka altistaa riippuvuuksille ja on ihmisestä kiinni mihin se riippuvuus kohdistuu, oli se sitten alkoholi, pelaaminen, urheilu tai mikä tahansa.

"Mutta mikäli lapsi kuitenkin on perinyt päihderiippuvuuteen altistavan geenin vanhemmiltaan, niin lapselle saattaa hyvinkin kehittyä päihderiippuvuus. Se vain kohdistuu johonkin toiseen päihteeseen, esim. lääkkeisiin tai huumeisiin.

Suomessa päihdehoito-politiikka konttaa edelleen jälkijunassa ja lapsenkengissä. Mielestäni osasyynä tähän on juuri lasisen lapsuuden viettäneet päättäjät sekä sosiaali- ja terveydenhoitoalan "ammattilaiset".
Heidän mielestään alkoholismi on oma valinta, ja edelleenkin vain sosiaalinen ongelma."


Itse asiassa tuo uskomus että päihderiippuvuus olisi geneettistä on peräisin natsisaksasta, kyseessä on rotuoppi eli eugeniikka ikivanha uskomustiede jonka perusteella pakkosteriloitiin ja murhattiin ihmisiä.

yle.fi/aihe/artikkeli/1998/09/07/laaketieteen-musta-historia-osa-i-kasikirjoitus

(Perimä- ja rotubiologian propagandaa harjoitettiin kaikkialla: armeijassa ja terveysvalistuksessa - puhumattakaan lehdistöstä, radiosta tai elokuvista. Tähän tarkoitukseen tuotettiin erityisiä propagandafilmejä, vaikkakin "Ich klage an" tuotettiin varsin myöhään ja esitettiin vasta 1942, ja joka sivuaa aihetta melko hienokseltaan, ohimennen. Filmi on enemmänkin Hollywood-tyyppinen, joka tuottaa hienostuneen puolustelun mielisairaiden surmaamiseksi.)

Suomalaislapsia lippuineen
Speak: Rotutieteet eivät rajoittuneet Saksaan. Eugeniikkana tunnettu rotuoppi tunnustettiin monissa maissa: Englannissa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa - ja myös Suomessa. Vasta itsenäistyneen maan tiedemiehet mittailivat ihmisten kalloja todistellen arvokkaasta taustastamme. Kauneuskilpailut näyttivät kepeältä viihteeltä, mutta palvelivat samaa tarkoitusta.
-1935 Suomessa mentiin askel pidemmälle. Silloin otettiin käyttöön pakkosteriloinnit. Monilta vammaisilta kuten epileptikoilta haluttiin estää suvunjatkaminen, jotta sairaiden määrä ei kasvaisi.

Speak: Parinkymmenen vuoden aikana steriloitiin eugenisin perustein toistatuhatta suomalaista. Viranomaiset saattoivat perustella määräämiään pakkokeinoja esimerkiksi näin:
Lukija:
- "30-vuotias pientilallisen poika.
Isä hiukkasen omituinen.
Yksi isän veljistä lapsuudesta saakka vähämielinen.
Äiti arvostelukyvytön.
Äidin isä kova juoppo.
Yksi äidin sisarista mielisairas tai heikkomielinen.
Kastraatio 1939."
- "56-vuotias metallityömies.
Nuoresta asti häilyvä luonne.
Ollut erittäin huvittelunhaluinen ja oli avioliittonsakin aikana paljon luvattomissa suhteissa.
Juopotellut runsaasti.
Kastraatio 1939."
- "23-vuotias kulkukauppias.
Levoton.
Näki kuvia entisestä elämästään, kehui lakkaamatta olevansa uimamaisteri.
Ajatuksenjuoksu oli sekavaa.
Kastraatio 1938."

Speak: Rodunjalostus oli tavalla tai toisella mukana kaikkien tärkeiden väestöjärjestöjen ohjelmissa. Folkhälsan muun muassa antoi rahapalkkion sankariäideille, jotka olivat synnyttäneet vähintään neljä hienoa ruotsinkielistä lasta.

Speak: Uuden suomalaisen ylimysrodun jalostustyön alkaminen olikin lähempänä kuin tähän asti on tiedetty. Löysimme hiljattain avautuneesta arkistokokoelmasta täydelliset suunnitelmat suomalaisen rodunjalostuslaitoksen perustamisesta Helsingin yliopistoon.

Speak: Asialla oli arvostettu tiedemieskomitea. Sen oli asettanut Suomalainen tiedeakatemia 1943.
Rodunparannuskomiteaan kuuluivat muiden muassa filosofi ja fysiologi Yrjö Reenpää sekä anatomian professori Niilo Pesonen. Hän nousi sodan jälkeen lääkintöhallituksen pääjohtajaksi.

Speak: Uuden suomalaisen ylimysrodun jalostustyön alkaminen olikin lähempänä kuin tähän asti on tiedetty. Löysimme hiljattain avautuneesta arkistokokoelmasta täydelliset suunnitelmat suomalaisen rodunjalostuslaitoksen perustamisesta Helsingin yliopistoon.

Speak: Asialla oli arvostettu tiedemieskomitea. Sen oli asettanut Suomalainen tiedeakatemia 1943.
Rodunparannuskomiteaan kuuluivat muiden muassa filosofi ja fysiologi Yrjö Reenpää sekä anatomian professori Niilo Pesonen. Hän nousi sodan jälkeen lääkintöhallituksen pääjohtajaksi.

Speak: Rodunjalostuslaitoksen piti kortistoida koko kansa. Suomalaiset olisi luokiteltu älykkyystestien perusteella. Kortistoon oli tarkoitus rekisteröidä kaikki poikkeavat kuten perinnöllisiä tauteja sairastavat, alkoholistit, vajaamieliset ja rikolliset. Heihin olisi sen jälkeen kohdistettu "ennakollisia ehkäisytoimenpiteitä".