Kenen on ja kenen ei?
Taruolennot ovat yhä mukana elämässämme esimerkiksi perinteissä, sanonnoissa ja nimissä. Nämä nimet, lorut ja sananlaskut ovat niin tuttuja meille, ettemme edes mieti niiden alkuperää. Osa myyttisistä taru- ja uskomusolennoista on peräisin muinaisesta arkielämästä ja kertomuksista. Entisaikaan ei eroteltu yliluonnollista maailmaa maanpäällisestä maailmasta, sillä jumal- ja taruolennot olivat osa tavallista arkea. Kuolleiden maailma oli lähellä elävien maailmaa, ja ohjeistus ja luvat arkipäiväisiin toimiin haettiin vainajilta, hengiltä ja haltijoilta. Elämä oli usein rankkaa, ja henkimaailmasta haettiin siihen apua. Tutustu kertomuksiin ja olentoihin, jotka ovat syntyneet ajalla, jolloin ihminen ei osannut pestä edes käsiään, ei lukea, kirjoittaa eikä laskea. Jumalat ovat kuuluneet muinaisten ihmisten elämään ja joidenkin ihmisryhmien elämästä ne eivät ole poistuneet vieläkään eivätkä tule poistumaan ja jälki on sen mukaista!
Kansan myyttinen historia
Mytologia on kansan yhteinen tarusto, jonka kertomusten avulla voidaan esimerkiksi esittää, miten kaikki on saanut alkunsa. Monilla kansoilla tai heimoilla on omat tarustonsa, ja niistä löytyy yhteneväisyyksiä, mutta myös ominaispiirteitä kuten islamin sotaisassa ”uskonnossa”.
Suomalaisen mytologian on uskottu syntyneen enimmäkseen rautakaudella, mutta osia siitä on peräisin jo kivi- ja pronssikaudelta. On vaikea erottaa mytologiaa ja muinaisuskontoa toisistaan. Suomen kansalle ominaista oli Pohjolan luonnon merkitys, ja pyhiksi muodostuneet erityislaatuiset paikat ja eläimet. Jumalat hallitsivat metsää, vettä ja ilmaa yleensä, haltijat taas olivat tietyn paikan hallitsijoita. Jumalten ja taruolentojen raja oli varsin häilyvä, kuten vihervasemmiston elämänkatsomuskin. Selkeää ja perusteltavaa linjaa ei ole.
Kalevalaan kerättiin kansanrunoutta eikä pakouskontoa kuten koraanissa.
Lääkäri Elias Lönnrotin kokoama Kalevala on kansallista myyttistä historiaa kuvastava muinaiseepos. Tarinat ovat kalevalamittaisessa runomuodossa, joita oli helpompi muistaa kerrottaessa sukupolvelta toiselle. Muistinvaraisten tarinoiden kertomiseen liittyy silti aina niiden sekoittuminen muihin tarinoihin, henkilöihin ja ajanjaksoihin sekä riski ihmiskunnan kulloisenkin ajan alhaisen tiedontason harhauttavasta vaikutuksesta ja tämä olisi uskovaistenkin syytä ymmärtää.
Lönnrot kokosi Suomen kansalliseepoksen tekemillään runonkeruuretkillä. Kalevala koottiin 1800-luvulla kansanuskon aikaan, jolloin leviävä kristinusko oli jo sekoittunut muinaisuskoon. Kalevalan ensimmäinen versio, ns. vanha Kalevala ilmestyi vuonna 1835, yhteensä Kalevalasta ilmestyi viisi erilaista versiota. Kirjan olennaisia osia on maailman synnyn selittäminen, Kalevalan, eli runojen henkilöiden kotimaan, ja Pohjolan, pahuutta edustavan maan väliset kiistat ja sodat sekä suurimpien sankareiden vaiheet muun muassa sammon ja tulevien vaimojen havittelussa.
Seppä Ilmarinen
Ilmarista pidettiin aiemmin ilman ja tuulen jumalana, mutta Ukko ylijumalan tultua Baltiasta hänet ”alennettiin” maan päälle sepäksi. Kalevalassa Ilmarinen tekee sammon Pohjolan emännälle, (ei Pohjolan muusikko sukua) Louhelle. Hän saa lopulta Pohjolan kauniin tyttären vaimokseen. Jos tämä sama hauska kertomus lukisi koraanissa, niin sen kiistattomuuden takia räjäyteltäisi pommeja. Niin totista totta se olisi.
Taruolennot ovat yhä mukana elämässämme esimerkiksi perinteissä, sanonnoissa ja nimissä. Nämä nimet, lorut ja sananlaskut ovat niin tuttuja meille, ettemme edes mieti niiden alkuperää. Osa myyttisistä taru- ja uskomusolennoista on peräisin muinaisesta arkielämästä ja kertomuksista. Entisaikaan ei eroteltu yliluonnollista maailmaa maanpäällisestä maailmasta, sillä jumal- ja taruolennot olivat osa tavallista arkea. Kuolleiden maailma oli lähellä elävien maailmaa, ja ohjeistus ja luvat arkipäiväisiin toimiin haettiin vainajilta, hengiltä ja haltijoilta. Elämä oli usein rankkaa, ja henkimaailmasta haettiin siihen apua. Tutustu kertomuksiin ja olentoihin, jotka ovat syntyneet ajalla, jolloin ihminen ei osannut pestä edes käsiään, ei lukea, kirjoittaa eikä laskea. Jumalat ovat kuuluneet muinaisten ihmisten elämään ja joidenkin ihmisryhmien elämästä ne eivät ole poistuneet vieläkään eivätkä tule poistumaan ja jälki on sen mukaista!
Kansan myyttinen historia
Mytologia on kansan yhteinen tarusto, jonka kertomusten avulla voidaan esimerkiksi esittää, miten kaikki on saanut alkunsa. Monilla kansoilla tai heimoilla on omat tarustonsa, ja niistä löytyy yhteneväisyyksiä, mutta myös ominaispiirteitä kuten islamin sotaisassa ”uskonnossa”.
Suomalaisen mytologian on uskottu syntyneen enimmäkseen rautakaudella, mutta osia siitä on peräisin jo kivi- ja pronssikaudelta. On vaikea erottaa mytologiaa ja muinaisuskontoa toisistaan. Suomen kansalle ominaista oli Pohjolan luonnon merkitys, ja pyhiksi muodostuneet erityislaatuiset paikat ja eläimet. Jumalat hallitsivat metsää, vettä ja ilmaa yleensä, haltijat taas olivat tietyn paikan hallitsijoita. Jumalten ja taruolentojen raja oli varsin häilyvä, kuten vihervasemmiston elämänkatsomuskin. Selkeää ja perusteltavaa linjaa ei ole.
Kalevalaan kerättiin kansanrunoutta eikä pakouskontoa kuten koraanissa.
Lääkäri Elias Lönnrotin kokoama Kalevala on kansallista myyttistä historiaa kuvastava muinaiseepos. Tarinat ovat kalevalamittaisessa runomuodossa, joita oli helpompi muistaa kerrottaessa sukupolvelta toiselle. Muistinvaraisten tarinoiden kertomiseen liittyy silti aina niiden sekoittuminen muihin tarinoihin, henkilöihin ja ajanjaksoihin sekä riski ihmiskunnan kulloisenkin ajan alhaisen tiedontason harhauttavasta vaikutuksesta ja tämä olisi uskovaistenkin syytä ymmärtää.
Lönnrot kokosi Suomen kansalliseepoksen tekemillään runonkeruuretkillä. Kalevala koottiin 1800-luvulla kansanuskon aikaan, jolloin leviävä kristinusko oli jo sekoittunut muinaisuskoon. Kalevalan ensimmäinen versio, ns. vanha Kalevala ilmestyi vuonna 1835, yhteensä Kalevalasta ilmestyi viisi erilaista versiota. Kirjan olennaisia osia on maailman synnyn selittäminen, Kalevalan, eli runojen henkilöiden kotimaan, ja Pohjolan, pahuutta edustavan maan väliset kiistat ja sodat sekä suurimpien sankareiden vaiheet muun muassa sammon ja tulevien vaimojen havittelussa.
Seppä Ilmarinen
Ilmarista pidettiin aiemmin ilman ja tuulen jumalana, mutta Ukko ylijumalan tultua Baltiasta hänet ”alennettiin” maan päälle sepäksi. Kalevalassa Ilmarinen tekee sammon Pohjolan emännälle, (ei Pohjolan muusikko sukua) Louhelle. Hän saa lopulta Pohjolan kauniin tyttären vaimokseen. Jos tämä sama hauska kertomus lukisi koraanissa, niin sen kiistattomuuden takia räjäyteltäisi pommeja. Niin totista totta se olisi.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tarkoitatko taruolennolla "rehellistä kansanedustajaa"?
Myytti- eikös se ole niinkuin satua?
kuten NATO-apu Suomelle- tai Sauli Niinistöstä luotu julkinen ihannekuva ?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18112466/onko-stubb-satanisti---kieltaytyy--johdonmukaisesti-vastaamaan-uskooko
nämä natsi-fasisti-eliitti-pakanat aina suomessa tuoneet tätä kalevala-puppua esille - eli jonkinlaista samaa kuin natsien satanismi SS-miehet tappoi juutalaisia- ja muuta epäkristillisyyttä-
suomessahan nää RKP-kaartit tappoi kai 40 000 suomalaista työmiestä- (noin puolet Suomenkielisistä työmiehistä)
- eli etninen eli kansanryhmää koskeva natsirikos- ja nyt tätä samaa taas pakana-saatananpalvojat mainostelee SUOMESSA.
ei osannut viisaana iteään pitävä alottaja edes vastata mitä käyttämänsä sana myytti- tarkoittaa.
Onko myytti kun puhut Elviksestä-
mutta itse et ole edes koskaan tavannut Elvistä- vaan oletat että hän on ollut-
onko Elviskin siis myytti ja satuolento?
Palkitussa tietokirjassa "kansankodin pimeämpi puoli" kerrotaan, että natsit tekivät kalevalahenkisen tutkimusmatkan karjalaan, mutta ei se kalevalaa ja suomalaista muinaishistoriaa pahemmaksi tee.. Germaaninen muinaismytologia taitaa olla jollain tavalla sidoksissa pohjoismaiseenkin mytologiaan, jonka suomalaiseen osaan kalevala kuuluu. Kalevalan mukaan nimetty juhlapäiväkin kertoo, että ei ne nyt ihan pelkkiä satuja ole ne tarinat, jotka on karjalaisten laulurunojen pohjalta koottu kansalliseepokseksi..
Kalevalan tavoin Islannissa on 1200-luvulla kirjoitettu runomuotoon mytologinen eepos "Edda". Se kertoo Skandinavian mytologiasta ja jumalista(Odin, Thor jne). Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, että missä määrin nuo perustuvat todelliseen historiaan.
maailman menneisyys on vääristelty kokonaan oppikirjoissa.
mm maapallolla ollut sahkökin jo käytössä muinaisina aikoina-
sähkölinjojakaan ei edes tarvittu- koska sähkö siirtyy ilmassa ja maassa.
Teslan johdolla kokeiltiin sähkön langatonta siirtoa 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa. New yorkin alueelle rakennettiin suuria torneja koetta varten. Testi kuitenkin epäonnistui ja seurauksena oli salamoita. Ei siis onnistu korkeajännitteisen sähkön siirto hallitusti ilmassa.
Kalevalaa ei tunneta tai ylipäänsä muinaissuomalaisten historiaa, edes muinaisjäänteitä. Arkeologit sopertelevat sivutolkulla kvartsinpaloista, mutta eivät kykene tunnistamaan edes arjalaisheimojen hauta- tai muita monumentteja. Siellä on protosiinaista lähtien kaiverrusta, mutta jurttaryssäläiset mongoloidit selittävät Suomen historian (kirjoitustaidon) alkaneen vasta viikinkiajan jälkeen ja ristiretkiajalla.
Museovirastolla voi pyyhkiä prsettä, sinne on varmasti valittu puolueen jäsenkirjojen perusteella "asiantuntijoita", joita riittää politiikassa muutenkin.
Muinaissuomalaisilla oli runsaasti eri jumaluuksia. Harva nykyään tietää Rongoteus-jumaluuden, joka määräsi viljan ja erityisesti rukiin kasvun.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rongoteus
"Muita kansanrunoissa esiintyviä todennäköisesti Rongoteukseen liittyviä nimiä ovat Runkateira, Runkoteera, Rukiteera ja Rukotivo."
Suomalainen sananlasku "Oma maa mansikka, Muu maa mustikka" viittaa muinaiseen kadonneeseen Mu -maahan, joka upposi mereen Tyynen valtameren sydämessä. Olivathan suomalaiset viikingit muinoin seilanneet merillä ja Mu maa oli heille tuttu paikka! Sitten oli Atlantis maa, joka myöskin upposi, Atlantin valtameressä nykyisen Brittein saaren alapuolella ulottuen jopa Välimerelle Tyyroon saakka. Suomalaiset viikingit kävivät sielläkin ja merkillistä on, että juutalaiset naiset käyttävät kansanpuvuissaan lähes samanlaista kansanpukua, eli alla juutalaisnaisilla on pitkä paita ja päällä on sivuilta halkio esiliina, sekä huivitkin ovat päässä samantyylisesti kuin viikinkinaisilla ja heidän rohkeutensa on samantyylistä.
Eikös joku muinainen kielitieteilijä todistellut , että suomen kieli on kaikkien kielten kantaäiti.
Hänen esimerkkejään oli mm. VENETSIA , joka oli muuntunut suomen VENESIJAsta, eli viittasi vesiväyliin siellä ja gondoleihin.
Edelleen muumio oli alunperin "muu mies" suomeksi.
Berkeley luonnollisesti Perkele.
Jne.
Lönroot kierteli Karjalassa ja keräsi siellä vanhoja laulurunoja Kalevelaa varten. Karjalassa on myös Vottovaara, josta on löydetty ikivanhoja käsiteltyjä kiviä ja kivimuodostelmia ja paikan ikää ei tiedetä.
https://www.google.com/search?sca_esv=585419522&sxsrf=AM9HkKmz08gvw5y7bXZa96gxbiFEBqGuSg:1701005159167&q=munt+vottovaara&tbm=isch&source=lnms&sa=X&ved=2ahUKEwiYsZeC4uGCAxXUORAIHdYXDm4Q0pQJegQIDhAB&biw=1536&bih=755&dpr=1.25#imgrc=nei9HMJ2cSmSqM
Ruotsissa uskotaan melko yleisesti, että Atlantis on ulottunut etelärannikoille Ruotsissa ja Suomessa. Itämeren objekti on mielenkiintoinen löydös ja niin ovat nuo Vottovaaran muinaiset jäännöksetkin.
Mahtavia kuvia
Suomen myyttiistä järvihirviöistä mediakin uutisoi 1950-luvlla, mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. Mitä kuuluu esimerkiksi Kiminginjärven hevospäiselle lempeäkatseiselle hirviölle, jolla oli kahvilautasen kokoiset silmät?
Saarijärvelle olisi mahtava matkailuvaltti, jos siitä havaintoja olisi viime vuosiltakin. Mahtaneekohan kuitenkaan olla?
Hieno historiallinen paikka ja kertoo siitä, että kivi on joskus ollut tärkeä rakennuselementti. Samankaltaisia jäänteitä on muuallakin maailmassa ja venäjällä eräällä alueella on jopa 4000 tonnia painavia kivisiä elementtejä.
Mount shoria on tuo alue eteläisessä siperiassa ja tuon kokoisia kivielementtejä todella on aseteltu päällekkäin ja käytetty rakentamiseen.
Jäännöksiä pitäisi olla suomenkin alueella, jos niitä ei ole tuhottu. Tietääkö joku missäpäin niitä olisi? Tampereella on ehkä jotain, tai näin ainakin muistelen. Gumbostrandissa lemminkäisen luolan edessä on kymmeniä tonneja painava säännöllisen kulmikas kivi, joka ei luultavasti ole luonnon aikaansaama. Kalliomuodostelma on muutoinkin erikoinen kiilautuneine kivineen.Nuuksiossa taas on pienellä alueella useita reikiä kallioperässä. Mutta keitä täällä on oikein joskus muinoin asustellut? Kertooko muuten kalevala mitään jättiläisistä? Raamatussa jättiläiset on mainittu
Kalevanpojat ovat suomalaisia muinaisia jättiläisiä. Samalla nimellä heidät tunnetaan virossa.
Eräässä kotimaisessa tietokirjassa kerrotaan Sauhulan ihmissudesta. Sauhula sijaitsee Hämeenlinnan lähellä. Olisko kenelläkään tarkempaa tietoa tuosta ihmissudesta?
En tiedä, mutta luultavasti sutta on pidetty ihmissutena, koska se on kävellyt kahdella jalalla. Pohjoisamerikan luonnonpuistoissa niitä on nähty enemmänkin ja monia havaintoja voidaan pitää luotettavina.
Edusta todela.
Raippaluodon 20 metrisen merikäärmeen näkivät mm. nimismies ja majakkamestari 1850-luvulla.
https://skepsisblob.blob.core.windows.net/skepsisweb/Skeptikko-2022-3_Raippaluodon_merihirviö_korskui_ja_huohotti.pdf
Täytyyhän niitä yhä olla maailman merissä. Mihinkä ne sieltä olisivat vajaassa parissa sadassa vuodessa kadonneet?
Viisas ja järkevä venäläinen on taruolento siinä missä joulupukki.
Professori Matti Klinge esitti teoksessaan Muinaisuutemme merivallat että Pohjola olisi sijainnut Mynämäenlahden pohjoispuolella ja käsittänyt Vakka-Suomen (Pohja Suomen verotusalueen) ja Satakunnan. (Pohja-Suomi = Pohjan Akka) ?
Myös Rudolf Dillström kirjassa Kalevala ja meri sijoittaa Kalevalan tapahtumat Varsinai-Suomen rannikko seudulle.
Kalevalan runous on lähtöisin nykyisen Varsinais-Suomen alueelta, sieltä se kulkeutui ylemmäs Satakuntaan ja lopuksi Itä-Suomeen, aina itärajan takaisille alueille Uhtalle saakka.
Joillekkin tämä on asia jota ei haluta myöntää, vaikka se on totuus.