Onko vihan vastakohta raivo? Raamatussa raivostumiseen liittyy yleensä jotain demonista. Nykyäänkin on paljon raivoisia mielenosoituksia, someraivoa ja muuta raivostumista esimerkiksi mielenosoituksissa.
Mielenosoitukset olivat apostolien tekojen aikaan vihollisen työkaluna Jumalan työtä vastaan. Jotain samaa on havaittavissa mielenosoituksissa nykyäänkin.
Mutta vihassa ei ole mitään väärää, kunhan vihan kohde on oikea. Jeesuskin vihastui. Mutta hänen motiivinsa oli murhe ihmisten sydänten kovuuden tähden. Samoin Psalmin kirjoittaja sanoo: "Minut valtaa palava vihastus jumalattomien tähden, jotka hylkäävät sinun lakisi" (Psalmi 119:53).
Jos siis rakkautemme Herraa Jeesusta kohtaa ei ole ensirakkautta, eli hän ei ole ensimmäisellä sijalla rakkautemme kohteena, niin olemme penseitä. Penseä on haalea ja välinpitämätön kaikkeen. Raamattua hän ei ota liian vakavasti, eikä vihastu nähdessään syntiä. Mielummin hän suvaitsee kaikkea ja on sokea hengellisesti.
Mutta jos olemme palavia uskossa, on sydämissämme on voimaikkaina rakkaus ja viha. Rakkaus Jumalaa kohtaan ja viha syntiä kohtaan. Tässä on mielestäni hyvä video, jota on hyvä jakaa, jotta mahdollisimman moni heräisi:
https://www.youtube.com/watch?v=wPH7zucwoRE
Mielenosoitukset olivat apostolien tekojen aikaan vihollisen työkaluna Jumalan työtä vastaan. Jotain samaa on havaittavissa mielenosoituksissa nykyäänkin.
Mutta vihassa ei ole mitään väärää, kunhan vihan kohde on oikea. Jeesuskin vihastui. Mutta hänen motiivinsa oli murhe ihmisten sydänten kovuuden tähden. Samoin Psalmin kirjoittaja sanoo: "Minut valtaa palava vihastus jumalattomien tähden, jotka hylkäävät sinun lakisi" (Psalmi 119:53).
Jos siis rakkautemme Herraa Jeesusta kohtaa ei ole ensirakkautta, eli hän ei ole ensimmäisellä sijalla rakkautemme kohteena, niin olemme penseitä. Penseä on haalea ja välinpitämätön kaikkeen. Raamattua hän ei ota liian vakavasti, eikä vihastu nähdessään syntiä. Mielummin hän suvaitsee kaikkea ja on sokea hengellisesti.
Mutta jos olemme palavia uskossa, on sydämissämme on voimaikkaina rakkaus ja viha. Rakkaus Jumalaa kohtaan ja viha syntiä kohtaan. Tässä on mielestäni hyvä video, jota on hyvä jakaa, jotta mahdollisimman moni heräisi:
https://www.youtube.com/watch?v=wPH7zucwoRE
Vastaukset 18
Vanhimmat
Viha on eri asia kuin oikeamielinen kiivastuminen. Jumala ilmoittaa VT:ssä monessakin kohtaa vihaavansa epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa. Paavali kirjoitti efesolaisille: "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea vihanne yli.".
Paavali ymmärsi asian ytimen. Oikeamielinen kiivastuminen muuttaa parhaimmillaan maailmaa. Mutta tunnetila muuttuu vihaksi, jos sitä ryhtyy ruokkimaan povellaan. Kyse on myös siitä mistä vihastumme. Vihastummeko asioiden tilasta, vai vihaammeko ihmisiä?
Uskovan ei tietenkään pidä vihata ihmisiä. Tunteet ovat aina kerroksellisia. Vihan siemen on pelko. Vihan vastakohta taas rakkaus, joka karkottaa vihan siemenenkin.
Rakkaus karkoittaa Raamatun mukaan pelon. Se ei siis ole vihan vastakohta. Rakkauden vastakohta on muistaakseni itserakkaus. Rakkaus ja viha ovat Jumalan ominaisuuksia. Ne eivät siis voi olla ristiriidassa keskenään. Itserakkaus ja raivo puolestaan ovat ominaisuuksia, jotka ovat vääriä.
Sinulla näyttää olevan ongelmia sekä suomen kielen sanojen että ihmismielen lainalaisuuksien ymmärtämisen kanssa. :)
"Rakkauden vastakohta on muistaakseni itserakkaus."
Jeesus käskee meitä rakastamaan lähimmäistä niinkuin itseämme. Ihmisen kyvyttömyys rakastaa muita johtuu siitä, ettei hän arvosta edes itseään. Itsensä rakastaminen ei tarkoita itsensä parempana pitämistä. Se tarkoittaa, että pitää huolta myös omista tarpeistaan ja voimavaroistaan. Sillä ilman sitä ei ole mitään annettavaa muillekaan.
Lentokoneessa ei turhaan sanota, että jos syntyy happivajaus, niin äidin on hengitettävä ensin itse happea ja vasta sen jälkeen annettava naamari lapselle.:)
Jumalan rakkaus vuodatetaan vain Pyhän Hengen kautta. Siksi vain uudestisyntynyt Jumalan lapsi kykenee noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä. Minä olen ajatellut niinkin, että jos ensin rakastaa Jumalaa, voi vasta silloin rakastaa Jumalan rakkaudella lähimmäistään. Muuten rakastaa lähimmäistään parhaimmillaankin vain inhimillisellä rakkaudella.
Hengellisiä asioita ei voi käsitellä psykologian kautta. Ne on tutkisteltava hengellisesti. "Siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti" (1 Kor. 2:13).
Ehkä sitten on niin, että itserakkauden tilalle rakkauden vastakohtana sopisi paremmin sana itsekkyys.
" Rakkaus ja viha ovat Jumalan ominaisuuksia. Ne eivät siis voi olla ristiriidassa..."
Unohditko, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen?:) Jumalalla ja ihmisellä on niin ollen myös samanlainen tunneskaala.
Eiväthän vastakkaiset tunteet eivät ole ristiriidassa keskenään. Tunteet eivät ole hyviä tai pahoja. Teot tai asenteet, joihin ne johtavat sen sijaan ovat positiivisia tai negatiivisia. Et voi estää lintuja (=tunteita) lentämästä pääsi yli, mutta voit estää niitä pesimästä pääsi päälle.
Ihminen voi valita mitä tunteita hän ruokkii. Mies kertoi sielunhoitajalle, että hänestä tuntuu kuin sisimmässä taistelisi joskus kaksi koiraa. Toinen iso ja lempeä ja toinen vihainen ja raivokas. Sielunhoitaja kysyi kumpi niistä on voitolla? Mies vastasi: se jota päätän kulloinkin ruokkia. :)
Kävelin eilen sattumalta River Helsinki Churchin ohi. Viereisellä tontilla oleva koira oli ehkä pelottavimman näköinen ja kuuloinen koira, mitä olen koskaan tavannut :) Ehkä sekin on kuvaavaa, kun noin pahan eksyttäjäseurakunnan vieressä oli tuo koira. Oli varmaan seurakunnan edessä oleva tupakkaa polttava mies seurakunnan jäsen.
Minusta tuo koirajuttu tulee intiaanien kertomuksista, olikohan siinä kaksi sutta, jotka taistelee keskenään...kertooko joku sinulle tuon tarinan? Miksi se on muuntunut? Kristinuskon kertomukseksi.
LS
Tarkistin asian vielä, kyse on intiaanien kertomuksesta, löytyy kun kirjoittaa googleen kaksi sutta.
LS
Oli alunperin mistä tahansa. Tärkeintä on sen sisältämä elämänviisaus.
Vihan vastakohta raivo?
Jos auton polttoainemittaria katsoo, niin tyhjän vastakohta on täysi.
Mielestäni viha on ikäänkuin vajaantunut raivo- ei vastakohta.
Jos raivo- raivotautinen koira lauhtuu- se voi vihata, mutta jos se luopuu - eli hoituu ongelmasta, se heiluttaa häntää- eli on rakastava.
ts. 0- kohta keskellä, on ei tiiä mittään, raivo on täysi vihankylvö, ja toisessapäässä on sopusuhta.
Lukemalla Raamattu järjestelmällisesti ja säännöllisesti, muuttuu näkemykset asioissa oikeanlaisiksi. Kyse ei silloin ole enää omista mielipiteistä. Raamatun valossa viha ja raivo ovat eri kategoriassa. Ne eivät siis ole kuin hirmumyrsyn mitta-asteikko niin, että viha olisi sillä asteikolla esim. 3 ja raivo asteikolla 5.
Vihastuminen, viha ja raivo eivät tosiaan ole saman tunteen eri asteita. Vihastuminen on luonnollinen reaktio esim. epäoikeudenmukaisuuteen. Se menee ohi tai muuntuu parhaimmillaan positiiviseksi muutosvoimaksi.
Viha pikemminkin elämänasenne kuin tunnetila. Se on voimakasta pitempiaikaista suuttumusta ja vastenmielisyyttä jotain asiaa tai henkilöä kohtaan. Viha perustuu vihan kohteen pelkoon tai aiempiin kielteisiin kokemuksiin kohteesta. Viha on myös valinta. Ihminen voi päättää olla vihaamatta.
Raivo on täydellistä itsehillinnän puutetta, joka ilmenee väkivaltaisina sanoina ja tekoina.
Hyvä korjaus, että viha ja vihastuminen ovat eri asioita.
Hyviä viestejä
Ihastua, muttei rakastua. Vihastua, muttei vihata. Kaikkea sopivissa määrin.
Valtti.
Fundeeraa sitä vee- alkuista sanaa.