sen kasvojen piirteissä loisti surun sokaisema hymy, minä pilviä tuijotin, maasta taivaisiin
ja kuvat vaihtuivat, kuihtuivat, heräsivät henkiin taas kuin mitään edellistä ei olisi ollutkaan
sen kasvojen piirteistä paistoi painajainen, kaunis kuin helvetin liekki, kuin jäätikön julma railo
ja heräsivät, vaihtuivat henkiin kuihtuvat haihtuvat kuvat, kuin mitään edellistä ei olisi ollutkaan
se huuruisen hummaajan naama, sinipunakan pullea, ei silmiä lain, vain sumuiset kuopat
ja kuvat vaihtuivat, haihtuivat pilvet tuutimat tuulen, toivat uuden hienomman hahmon
se huuruisen hummaajan naama niin kaunis, kirkas ja kaarena sateen se taipui lännestä itään
ja pilvet haihtuvat, tuutimat tuulen, vaihtuivat kuvat, toivat uuden hienomman hahmon
ja kuvat vaihtuivat, kuihtuivat, heräsivät henkiin taas kuin mitään edellistä ei olisi ollutkaan
sen kasvojen piirteistä paistoi painajainen, kaunis kuin helvetin liekki, kuin jäätikön julma railo
ja heräsivät, vaihtuivat henkiin kuihtuvat haihtuvat kuvat, kuin mitään edellistä ei olisi ollutkaan
se huuruisen hummaajan naama, sinipunakan pullea, ei silmiä lain, vain sumuiset kuopat
ja kuvat vaihtuivat, haihtuivat pilvet tuutimat tuulen, toivat uuden hienomman hahmon
se huuruisen hummaajan naama niin kaunis, kirkas ja kaarena sateen se taipui lännestä itään
ja pilvet haihtuvat, tuutimat tuulen, vaihtuivat kuvat, toivat uuden hienomman hahmon
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun kirjoitit tämän? Runoko se on vai tarina? Se on niin epätoivoinen alkaessaan, mutta sillä on lopussaan onnen lupaus.
ajattelin? en mitään.
ne riimejä raakoja rampojen aivojen
ne tyhjyyttä täynnä täysien kaivojen
sanat useinkin pulpuavat pihalle, vaikka ne olisi syytä pitää sisällään.