Eri syitä kasteellemenijöillä

Kun olen seurannut Jehovan todistajia, niin olen huomannut, että siellä ei ymmärretä tai tiedetä, että kasteelle on usein menty ihan muista syistä kuin uskosta tai antaumuksesta. Mm. psyykkinen huono kunto on ollut joillakin tilanne. Eihän sellaisessa tilanteessa edes usein pysty ymmärtämään, mitä tekee. Sitten on ne vuoden 1975 Harmagedonin pelkääjät. Joku sanoi jossakin, että kun on erotettu tai eronnut, ja ei olla yhteydessä, niin "hän näkee, mitä on menettänyt". Ei tuo kyllä kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Tunsin vuosia sitten yhden jt:n, joka meni kasteelle 12-vuotiaana lapsena, kun oli kasvanut jt-perheessä. Ja jo muutaman vuoden kuluttua erosi Jehovan todistajista, eikä koskaan tullut takaisin. Hän sanoi, että hän ei ollut onnellinen Jehovan todistajana. Hän inhosi Jehovan todistajien konservatiivisuutta, pukeutumis, musiikki ym. sääntöjä. Hän tunsi vain helpotusta, kun teki ratkaisunsa, eikä kaivannut takaisin. Miten siinäkään voi "nähdä, mitä on menettänyt", jos ei koskaan edes ollut onnellinen Jehovan todistajana? Ja vaikka jotkut on menneetkin kasteelle, niin alun alkaenkaan ei olla oltu kaikesta samaa mieltä, tai edes pidetty monista Jehovan todistajien vaatimuksista, mutta kun vaihtoehto on kuolema, niin on ollut pakko yrittää sopeutua, vaikka ei todellisuudessa edes pidä siitä kaikesta. Miten sellaista voi edes pitää minään luopiona, joka ei koskaan ole oikeastaan edes alun alkaenkaan ollut mukana tai pitänyt siitä kaikesta? Kerron vain sivullisena näistä, koska kyllä siellä on monilla harhainen luulo, että kaikki ovat antautuneet ja vihkiytyneet Jehovan todistajiksi. Ei ole. Minäkin olin aivan kauheassa kunnossa aikoinaan kasteelle mennessä. En oikeastaan edes täysin ymmärtänyt, mistä siinä on kyse. Esimerkiksi "vihkiytyminen" on aivan uusi asia minulle. Missä vaiheessa sellainen on tullut kuvioihin? En tiedä, enkä edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Miten sellaista voi edes luopiona pitää, joka ei oikeastaan koskaan ole ollut jt? Nämä asiat, joista nyt kerron, eivät kaikki koske minua, mutta vuosien aikana kaikenlaista on tullut kuultua ja nähtyä. Eikä tässä ole edes kaikki. Mutta kyllä siellä kasteelle kin mennään eri syistä ja eri tilanteissa. Usein ei oikein edes ymmärretä, mistä siinä kaikessa on kyse. Jotkut on niin huonossa kunnossa psyykkisesti, että sitä on ollut mahdotonta edes ymmärtää kaikkea. Voi joskus vuosien kuluttua paremmassa kunnossa avautua silmät, että mihin sitä onkaan tullut sitoutuneeksi. Harhaluulo on joka tapauksessa se, että kaikki kasteelle menijät ymmärtävät kaiken.