Voiko pieni lapsi uskoa eri tavalla kuin mitä hänen vanhempansa ja kasvattajansa sanovat?
Jos vanhemmat sanovat, että joulupukki on totta, niin voiko lapsi itsenäisesti ilman ulkopuolista vaikutusta tulla siihen johtopäätökseen, että joulupukki ei olekaan totta?
Jos lestadiolaisen perheen vanhemmat kertovat lapselleen, että Jumala on olemassa ja on oikein uskoa Jeesukseen kristukseen Jumalan poikana, niin onko mahdollista, että lapsi ei missään vaiheessa lapsuuttaan pidä totena vanhempiensa sanoja?
Todistaako tiede aukottomasti sen, että jokainen lapsi pitää totena vanhempiensa sanat tiettyyn ikään tai kehitysvaiheeseen asti, niin että ei osaa kyseenalaistaa niitä: ei pysty epäilemään?
Miten siis voisi olla edes teoriassa mahdollista, että vanhoillislestadiolaisen perheen lapsi ei olisi koskaan uskonut Jumalaan ja Jeesukseen, kun vanhemmat ja koko yhteisö ovat siitä puhuneet?
Jos vanhemmat sanovat, että joulupukki on totta, niin voiko lapsi itsenäisesti ilman ulkopuolista vaikutusta tulla siihen johtopäätökseen, että joulupukki ei olekaan totta?
Jos lestadiolaisen perheen vanhemmat kertovat lapselleen, että Jumala on olemassa ja on oikein uskoa Jeesukseen kristukseen Jumalan poikana, niin onko mahdollista, että lapsi ei missään vaiheessa lapsuuttaan pidä totena vanhempiensa sanoja?
Todistaako tiede aukottomasti sen, että jokainen lapsi pitää totena vanhempiensa sanat tiettyyn ikään tai kehitysvaiheeseen asti, niin että ei osaa kyseenalaistaa niitä: ei pysty epäilemään?
Miten siis voisi olla edes teoriassa mahdollista, että vanhoillislestadiolaisen perheen lapsi ei olisi koskaan uskonut Jumalaan ja Jeesukseen, kun vanhemmat ja koko yhteisö ovat siitä puhuneet?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kampelatutkija sanoo, että hän ei ole koskaan uskonut Jumalaan tai Jeesukseen, vaikka on kasvanut vanhoillislestadiolaisessa perheessä ja yhteisössä. Jos hänen väitteensä olisi totta, niin hän olisi ainoa poikkeus! Kaikki muut lestadiolaisen yhteisön lapset ovat uskoneet ja pitäneet totena vanhempiensa sekä yhteisönsä sanoja siihen ikään asti, että olivat riittävän älykkäitä ja itsenäisiä kyseenalaistaakseen ne!
Sen lisäksi, että Kampelatutkija on valehtelija, on hän ilkeämielinen panettelija, joka on sanonut kaikkien lestadiolaisten olevan mielisairaita ja psykoosissa!
Kristinuskoon oli vaikea uskoa lapsena.
"Miten siis voisi olla edes teoriassa mahdollista, että vanhoillislestadiolaisen perheen lapsi ei olisi koskaan uskonut Jumalaan ja Jeesukseen, kun vanhemmat ja koko yhteisö ovat siitä puhuneet?"
Jos lähes samaan aikaan alkaa saamaan syötteitä sekulaarista maailmankuvasta, kuten esimerkiksi allekirjoittanut sai niin ei välttämättä usko koskaan Jumalaan. Esimerkiksi minä en uskonut koskaan Jumalaan.
Kampelatutkija on sanonut, että hän on syntynyt ateistina ja ollut aina ateisti. Hän siis valehtelee, mikä lienee tyypillistä ateisteille?
Minä ihmettelen 8-vuotiaana miksi aikuiset uskovat jumalaan. Sanottiin että ei lasten pidä kaikkea kysellä, pitää uskoa vaan. Mniua pidettiin pahantapaisena lapsena, vaikka minulle itselleni asia oli ihan selvä: jumalaa ei ole. No, opin kyllä pitämään suuni kiinni rangaistuksen pelossa.
Kyllä se on uskovaisten aikuisten vika, ettei lapset usko Jumalaan ja Raamattuun. Kyllä siinä alkaa pienikin lapsi epäilemään kun vanhemmat puhuvat esimerkiksi maapallosta, auringonvalon ja päivänvalon yhteydestä toisiinsa ja muista tieteellisistä hapatuksista. Pitäisi puhua litteästä maasta, valo- ja pimeysolennoista, jotka asuvat majoissaan jne. Jo kolmevuotias nykylapsi tietää kosmologiasta enemmän kuin paraskaan Raamatun aikainen kosmologi. Ei ihme, ettei lapsikaan usko.
Kun synnyt tänne niin tutkit ympäristöä ja teet johtopäätöksiä..
Se riippuu evoluutiosta millainen kannattaa olla ja se riippuu vanhemmista.
Kyllä. Tiede todistaa aukottomasti, että jokainen lestadiolaisen perheen lapsi uskoo Jumalaan vähintään alle kouluikäisenä ja useimmat vielä varhaisnuoruuteen eli teini-ikään asti. Vasta tämän jälkeen lapsi on riittävän kehittynyt, jotta pystyy kyseenalaistamaan vanhempiensa väitteet ja muodostamaan oman käsityksensä uskon asioista. T. P. Virkkunen on kirjoittanut tästä hyvin kirjoissaan.
Minä synnyin perheeseen, jonka molemmat vanhemmat olivat lestadiolaisen perheen kasvatteja. Kumpikaan ei uskonut Jumalaan, mutta äiti antoi lapsille uskonnollisen kasvatuksen, minkä johdosta kaikki lapset uskoivat Jumalaan alle kouluikäisenä.
Sen jälkeen usko alkoi hiipua ja kaikista lapsista tuli ateisteja. Syy siihen oli ateistien vaikutus kodin ulkopuolella.
Omatoimisesti kukaan meistä ei olisi voinut tulla ateistiksi, vaikka isä oli vannoutunut ateisti kuolemaansa asti ja toi kantansa ilmi, kun sitä kysyttiin häneltä. Muuten ei puhua pukahtanut ja ainoa musikaalisuus oli se, että perse lauloi pahanhajuista säveltä jatkuvalla syötöllä. RIP