Luin erään aivopesu-kuvauksen ja olin äimistynyt, miten paljon siitä löytyy uskonnollisen indoktrinaation ja joidenkin ihmisten ”uudestisyntymiseen” viittaavia piirteitä.
Psykologi Robert Jay Lifton tutki Korean sodassa ja Kiinan vankileireillä käytettyjä aivopesutekniikoita 50-luvun lopulla. Kun listaa lukee ei voi olla havaitsematta yhtäläisyyksiä siihen, miten joitakin uskontoja levitetään.
Hän jakoi aivopesun 10 eri vaiheeseen:
1. Identiteettiä kohden hyökkäys, missä ihminen eristetään kaikista sosiaalisista kontakteista. Ihmistä saatetaan pitää nälässä, häntä saatetaan pahoinpidellä tai pitää väkisin hereillä - tätä piirrettä uskonnoista ei löydy. Toki osa alkoholisteista ynnä muista saattanee ajaa itsensä varsinaiseen kurjuuden tilaan.
2. Syyllistäminen. Olet paha. Ihmistä aletaan syyllistämään kaikista pienistä ja suurista rikkomuksista. Saadaan ihminen tilaan, missä hän pitää itseään syntisenä ja pahana. - Kuulostanee tutulta? Joissakin uskonnoissa nimen omaan synnin korostaminen on osa keskeistä opetusta. Ihmistä syyllistetään itsetyydytyksestä, seksuaalisesta himosta ynnä muusta ihmiselle täysin normaalista asioista. Saatetaan jopa väittää, että ihminen kantaa isiensä perisyntiä.
3. Itsepetos. Uhri saadaan myöntämään, että hän on paha. Myös kaikki hänen tuttavansa ja ystävänsä ovat pahoja. - Jotkut uskonnot opettavat, että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja tarvitsevat pelastusta. Maailma on pahuuden vallassa. Eli täsmää...
4. Murtumapiste. Uhri näkee elämän tarkoituksemattomuuden. Kuka olen? Mikä on minun tarkoitus? - Vertaa jälleen täälläkin esitettyjä puheita, että ateistien elämällä ei ole tarkoitusta. Se on pelkkää nautinnon - eli synnin -hakua tms.
5. Ystävällisyys. Kun uhri on epätietoisuudessa ja ahdistuksessa hänelle osoitetaan ystävällisyyttä. ”Minä autan sinua. Olen ystäväsi.”
6. Tunnustaminen. Toiselle annetaan mahdollisuus vapahdukseen. Tunnustamalla omat tekonsa voi päästä eroon syyllisyydestä.
7. Syyllisyyden kanavointi. Nyt aivopesijä syöttää minkä tahansa selityksen ja uuden ideologian, joka toi vapautuksen. Uhri yritetään saada yhdistämään aiempi kurjuus vanhaan ideologiaan ja uusi vapautumisen ja nykyinen uudestisyntymisen tunne uuteen parempaan ideologiaan.
8. Synninpäästö. ”En ole paha - pahuus johtui huonoista uskomuksista.” Uhri kokee vapautumisen tunteen ja rauhan ymmärtäessään, että aiemmalla kurjuudella oli ulkopuolinen syy. Nyt hän kokee vahvan uudestisyntymisen tunteen ja on valmis uudelle opetukselle.
9. Opetus ja tasapaino: ”Jos haluat, voit itse valita hyvän!” Tässä vaiheessa uhrin olot tehdään miellyttäväksi, jolloin hän kokee uuden omaksutun ideologian tuovan mielenrauhan. Uhrille selitetään, että ”valinta” uuden ja vanhan välillä on hänen oma. Vanha on rinnastettu kurjuuteen ja uusi mielenrauhaan.
10. Lopullinen tunnustus ja uudestisyntymä. Tässä vaiheessa uhri on ainakin muodollisesti omaksunut uuden ideologian ja jättänyt vanhan ”pahan” taakseen. Aivopesijä voi järjestää seremonioita ja muita asian juhlistamiseksi. Tässä vaiheessa sotatilanteen aivopesun uhrit ovat kuvanneet kokevansa voimakkaan ”uudestisyntymän” tuntemuksia.
Tämä pistää miettimään... Matkivatko sodanajan aivopesu-psykologit tekniikan uskonnoista ja jos näin, niin onko uskonnoissa itsessään kehittynyt oppeja, jotka ovat tehokkaita aivopesutekniikoita?
Aivopesu vaatii tietenkin eristyksen, mikä on mahdollista vain pienissä uskonnollisissa piireissä tai yksinäisten ihmisten kohdalla tai oman perheen jäsenille. Onko mahdollista, että jotkut tiedostamattaan harrastavat aivopesutekniikkaa levittäessään uskomuksiaan muille?
Psykologi Robert Jay Lifton tutki Korean sodassa ja Kiinan vankileireillä käytettyjä aivopesutekniikoita 50-luvun lopulla. Kun listaa lukee ei voi olla havaitsematta yhtäläisyyksiä siihen, miten joitakin uskontoja levitetään.
Hän jakoi aivopesun 10 eri vaiheeseen:
1. Identiteettiä kohden hyökkäys, missä ihminen eristetään kaikista sosiaalisista kontakteista. Ihmistä saatetaan pitää nälässä, häntä saatetaan pahoinpidellä tai pitää väkisin hereillä - tätä piirrettä uskonnoista ei löydy. Toki osa alkoholisteista ynnä muista saattanee ajaa itsensä varsinaiseen kurjuuden tilaan.
2. Syyllistäminen. Olet paha. Ihmistä aletaan syyllistämään kaikista pienistä ja suurista rikkomuksista. Saadaan ihminen tilaan, missä hän pitää itseään syntisenä ja pahana. - Kuulostanee tutulta? Joissakin uskonnoissa nimen omaan synnin korostaminen on osa keskeistä opetusta. Ihmistä syyllistetään itsetyydytyksestä, seksuaalisesta himosta ynnä muusta ihmiselle täysin normaalista asioista. Saatetaan jopa väittää, että ihminen kantaa isiensä perisyntiä.
3. Itsepetos. Uhri saadaan myöntämään, että hän on paha. Myös kaikki hänen tuttavansa ja ystävänsä ovat pahoja. - Jotkut uskonnot opettavat, että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja tarvitsevat pelastusta. Maailma on pahuuden vallassa. Eli täsmää...
4. Murtumapiste. Uhri näkee elämän tarkoituksemattomuuden. Kuka olen? Mikä on minun tarkoitus? - Vertaa jälleen täälläkin esitettyjä puheita, että ateistien elämällä ei ole tarkoitusta. Se on pelkkää nautinnon - eli synnin -hakua tms.
5. Ystävällisyys. Kun uhri on epätietoisuudessa ja ahdistuksessa hänelle osoitetaan ystävällisyyttä. ”Minä autan sinua. Olen ystäväsi.”
6. Tunnustaminen. Toiselle annetaan mahdollisuus vapahdukseen. Tunnustamalla omat tekonsa voi päästä eroon syyllisyydestä.
7. Syyllisyyden kanavointi. Nyt aivopesijä syöttää minkä tahansa selityksen ja uuden ideologian, joka toi vapautuksen. Uhri yritetään saada yhdistämään aiempi kurjuus vanhaan ideologiaan ja uusi vapautumisen ja nykyinen uudestisyntymisen tunne uuteen parempaan ideologiaan.
8. Synninpäästö. ”En ole paha - pahuus johtui huonoista uskomuksista.” Uhri kokee vapautumisen tunteen ja rauhan ymmärtäessään, että aiemmalla kurjuudella oli ulkopuolinen syy. Nyt hän kokee vahvan uudestisyntymisen tunteen ja on valmis uudelle opetukselle.
9. Opetus ja tasapaino: ”Jos haluat, voit itse valita hyvän!” Tässä vaiheessa uhrin olot tehdään miellyttäväksi, jolloin hän kokee uuden omaksutun ideologian tuovan mielenrauhan. Uhrille selitetään, että ”valinta” uuden ja vanhan välillä on hänen oma. Vanha on rinnastettu kurjuuteen ja uusi mielenrauhaan.
10. Lopullinen tunnustus ja uudestisyntymä. Tässä vaiheessa uhri on ainakin muodollisesti omaksunut uuden ideologian ja jättänyt vanhan ”pahan” taakseen. Aivopesijä voi järjestää seremonioita ja muita asian juhlistamiseksi. Tässä vaiheessa sotatilanteen aivopesun uhrit ovat kuvanneet kokevansa voimakkaan ”uudestisyntymän” tuntemuksia.
Tämä pistää miettimään... Matkivatko sodanajan aivopesu-psykologit tekniikan uskonnoista ja jos näin, niin onko uskonnoissa itsessään kehittynyt oppeja, jotka ovat tehokkaita aivopesutekniikoita?
Aivopesu vaatii tietenkin eristyksen, mikä on mahdollista vain pienissä uskonnollisissa piireissä tai yksinäisten ihmisten kohdalla tai oman perheen jäsenille. Onko mahdollista, että jotkut tiedostamattaan harrastavat aivopesutekniikkaa levittäessään uskomuksiaan muille?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kristityt voidaan jakaa karkeasti kahteen joukkoon: lapsesta asti uskoneet ja aikuisena kääntyneet.
Aikuisena kääntyneet ovat olleet usein avun tarpeessa. He ovat tarttuneet kiinni tarjottuun apuun (jumalaan). Usko on toiminut heidän elämässään plasebon tavoin:
kun he ovat uskoneet, että superolento auttaa heitä, niin he ovat päässeet eroon pahoista tavoista ja päihderiippuuvuudesta. Perhettä tämä sikajumala ei ole voinut kaikkien kohdalla yhdistää, mutta on onnistunut syyllistämään aviorikoksen uhrit.
Kristittyjen aivopesu menee näin:
1. Saadaan uskomaan, että Raamattu on kokonaan totta ja Jumalan sanaa (erehtymätöntä ja virheetöntä).
2. Vain "meillä" on Pyhä Henki ja sen vuoksi vain me ymmärrämme Raamattua oikein (tällä selitetään ristiriidat ja eri tulkinnat Raamatussa).
3. Kyseenalaistaminen ja epäily ovat syntiä, jotka johtavat luopumukseen ja kadotukseen: helvetillä ja yhteisöstä erottamisella uhkaaminen toimii pelotteena, joka estää omien aivojen käytön ja saa typerät uskovaiset pysymään laumassa.
Ei se voi mennä tuossa järjestyksessä.
Nähdäkseni homman on pakko lähteä liikkeelle siitä, että ihmiselle tarjotaan uskoa jumalaan lääkkeenä ja parannuksena ihmisen kurjuuteen. Vasta tämän jälkeen ihminen voi saada kipinän lähteä tutkimaan Raamattua, mutta jos joku ihan oikeasti lukee Raamatun tarinat puhuvasta aasista ja Mooseksen lain kivitystuomioineen ja eläinuhrirituaaleineen, niin veikkaanpa, että orastava kiinnostus kristinuskoon loppuu siihen. Eli uskon täytyy jo olla varsin vahvalla pohjalla ennen kuin se kestää Vanhan Testamentin älyttömyydet.
Tä!
Se menee juuri tuossa järjestyksessä!
Ensin saadaan ihminen turvautumaan superolennon apuun ja sitten aivopestään hänet pitämään totena Raamatun kirjoitukset!
Lapsesta asti aivopestyt saadaan uskomaan Raamattuun ilman henkilökohtaista kääntymistä, mikä on ongelmallista vapaissa suunnissa: siellä kastetaan lähes kaikki teini-iässä muodin ja muodon vuoksi, kun kukaan ei kehtaa olla uskomatta.
Hyi helvetti! Kristinuskolle siis.
Juuri näin se minun kohdallani meni!
Tartuin kiinni minulle tarjottuun apuun (Jumala ja Jeesus).
Minut saatiin uskomaan, että Raamattu on kokonaan totta ja Jumalan sanaa.
Minua kiellettiin kyseenalaistamasta ja epäilemästä Raamattua uhkailemalla ja pelottelemalla minua helvetillä, johon moinen luopumuksen kautta johtaisi.
Minulle sanottiin, että vain meidän seurakunnassa toimii Pyhä Henki ja muissa harhaoppisissa kirkoissa Hän ei toimi.
Onneksi otin lopulta itse selvää siitä, mitä Raamattu on ja mitä kristinusko on. En tarvitse enää sen jumalan apua ja "pyhiä kirjoituksia" pidän ihmisten sanana, jotka ovat paikoitellen erittäin sairaita ja vahingollisia.
Ihminen sopeutuu kaikkiin olosuhteisiin, peilaamalla ympäristöä.
Minustakin voisi tulla demari.
Tosin ihmisten tarvitsisi olla tietynlaisia ja se kumoaa moisen.
>>>1. Identiteettiä kohden hyökkäys, missä ihminen eristetään kaikista sosiaalisista kontakteista. Ihmistä saatetaan pitää nälässä, häntä saatetaan pahoinpidellä tai pitää väkisin hereillä - tätä piirrettä uskonnoista ei löydy. Toki osa alkoholisteista ynnä muista saattanee ajaa itsensä varsinaiseen kurjuuden tilaan.<<<
Kyllä asketismi uskonnoissa on hyvinkin tavanomaista.
>>>Psykologi Robert Jay Lifton tutki Korean sodassa ja Kiinan vankileireillä käytettyjä aivopesutekniikoita 50-luvun lopulla. <<<
Amerikkalaisethan ovat pahoja. Aiheuttavat ahneuksissaan sotia, ja sekaantuvat toisten valtioiden sisäisiin asioihin.
"Matkivatko sodanajan aivopesu-psykologit tekniikan uskonnoista ja jos näin, niin onko uskonnoissa itsessään kehittynyt oppeja, jotka ovat tehokkaita aivopesutekniikoita? "
Luulen, että uskontojen ja sodankäyntiin liittyvän kamppailun aivopesutekniikat ovat kehittyneet jo muinaisina aikoina ilman tieteellistä tutkimusta. Ihminen tuntee jollain tavalla itsensä ja sosiaalisen käyttäytymisensä, joten tästä voidaan vetää johtopäätöksiä "aivopesuun". Väittäisin jopa niin, että aivopesu"tekniikat" ovat biologisia ja evoluutioon liittyviä. Selviytymisen kannalta olisi hyvä, että yksilö sopeutuu laumaan ja toisaalta olisi hyvä, jos vieras lauma sopeutuisi tai olisi lähellä oman lauman käyttäytymistä (kulttuuria).