BRITANNIAN kohtalokkaasta EU-kansanäänestyksestä tulee kuluneeksi tiistaina jo tasan neljä vuotta.
Kesäkuun 23. päivänä vuonna 2016 Yhdistynyt kuningaskunta päätyi EU-eron kannalle prosentein 52–48. Englanti ja Wales olivat brexitin puolesta. Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa enemmistö äänesti vastaan.
Britannia erosi EU:sta muodollisesti viime tammikuussa, mutta muuten brexit-prosessi on yhä pahasti kesken. On aika katsoa taaksepäin ja muistella, mitä oikein tapahtui.
Miksi EU-jäsenyydestä piti äänestää?
Kyse oli silloisen pääministerin David Cameronin uhkapelistä. Cameron lupasi tammikuussa 2013, että kansa saa päätösvallan EU-jäsenyydestä, jos konservatiivipuolue voittaa seuraavat parlamenttivaalit.
Cameron laski, että hän murskaa samalla konservatiivien EU-kriitikot ja euroedustaja Nigel Faragen Ukip-puolueen. Toisin kävi. Cameron hävisi EU-kansanäänestyksen ja joutui eroamaan.
Miksi brexit-kanta voitti äänestyksen?
Tulkintoja on monia. Osa äänestäjistä tavoitteli Britannialle aitoa suvereniteettia. Osa halusi panna pisteen vapaalle maahanmuutolle EU-maista. Osa halusi antaa kitkerää palautetta poliittiselle eliitille.
Silloinen Lontoon pormestari Boris Johnson vertasi EU-eroa ”vangin pakoon vankilasta”. Johnsonin mukaan EU:hun jääminen tulisi kalliiksi, kun taas lähdön hinta olisi lähellä nollaa.
Monet brexiteerit lupasivat nopeaa ja helppoa EU-eroa. Eron hinnasta – eli lähdöstä EU:n sisämarkkinoilta ja tulliliitosta – ei juuri puhuttu.
Brexit-ministeriksi myöhemmin noussut David Davis ennusti, että saksalaiset yritysjohtajat tulevat ”koputtamaan heti liittokansleri Angela Merkelin ovelle” ja vaatimaan pääsyä Britannian markkinoille. Näin ei käynyt, vaan EU pysyi yhtenäisenä.
Kesäkuun 23. päivänä vuonna 2016 Yhdistynyt kuningaskunta päätyi EU-eron kannalle prosentein 52–48. Englanti ja Wales olivat brexitin puolesta. Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa enemmistö äänesti vastaan.
Britannia erosi EU:sta muodollisesti viime tammikuussa, mutta muuten brexit-prosessi on yhä pahasti kesken. On aika katsoa taaksepäin ja muistella, mitä oikein tapahtui.
Miksi EU-jäsenyydestä piti äänestää?
Kyse oli silloisen pääministerin David Cameronin uhkapelistä. Cameron lupasi tammikuussa 2013, että kansa saa päätösvallan EU-jäsenyydestä, jos konservatiivipuolue voittaa seuraavat parlamenttivaalit.
Cameron laski, että hän murskaa samalla konservatiivien EU-kriitikot ja euroedustaja Nigel Faragen Ukip-puolueen. Toisin kävi. Cameron hävisi EU-kansanäänestyksen ja joutui eroamaan.
Miksi brexit-kanta voitti äänestyksen?
Tulkintoja on monia. Osa äänestäjistä tavoitteli Britannialle aitoa suvereniteettia. Osa halusi panna pisteen vapaalle maahanmuutolle EU-maista. Osa halusi antaa kitkerää palautetta poliittiselle eliitille.
Silloinen Lontoon pormestari Boris Johnson vertasi EU-eroa ”vangin pakoon vankilasta”. Johnsonin mukaan EU:hun jääminen tulisi kalliiksi, kun taas lähdön hinta olisi lähellä nollaa.
Monet brexiteerit lupasivat nopeaa ja helppoa EU-eroa. Eron hinnasta – eli lähdöstä EU:n sisämarkkinoilta ja tulliliitosta – ei juuri puhuttu.
Brexit-ministeriksi myöhemmin noussut David Davis ennusti, että saksalaiset yritysjohtajat tulevat ”koputtamaan heti liittokansleri Angela Merkelin ovelle” ja vaatimaan pääsyä Britannian markkinoille. Näin ei käynyt, vaan EU pysyi yhtenäisenä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
#Silloinen Lontoon pormestari Boris Johnson vertasi EU-eroa ”vangin pakoon vankilasta”. Johnsonin mukaan EU:hun jääminen tulisi kalliiksi, kun taas lähdön hinta olisi lähellä nollaa.#
Ennustaminen on vaikeaa. Johnson onkin menestynyt valehtelijana paremmin.
Valekampanja oli voimissaan:
Klassikoksi nousi brexit-kampanjan punainen bussi. Sen kylkeen maalattu iskulause väitti harhaanjohtavasti Britannian lähettävän EU:lle joka viikko 350 miljoonaa puntaa.
Vote Leave -kampanja antoi ymmärtää, että rahat voisi käyttää brexitin jälkeen Britannian julkisen terveydenhuollon kohentamiseen.
Pelotteluklassikko puolestaan oli Vote Leave -kampanjan koteihin jakama lehdykkä ”EU-faktoista”. Sen mukaan 89 miljoonan asukkaan Turkki – Syyrian ja Irakin rajanaapuri – on matkalla EU:n jäseneksi.
Mainitsematta jäi, että Turkin EU-jäsenyys vaatii jokaisen EU-maan hyväksynnän – mukaan lukien Britannian.
Neljä vuotta sitten moni paheksui sitä, että brexitin varsinaiset puuhamiehet pääsivät kuin koira veräjästä kansanäänestyksen jälkien siivoamisessa. Cameronin seuraajaksi tuli Theresa May, joka oli lukeutunut EU-jäsenyyden jatkon kannattajiin.
Nyt tilanne on korjaantunut. Kevään 2016 brexit-kampanjan valovoimaisin hahmo eli Boris Johnson nousi pääministeriksi heinäkuussa 2019. Johnsonin hallituksen avainministereihin kuuluu toinen tärkeä brexit-hahmo eli Michael Gove.
Johnson–Gove-kaksikko ministerikollegoineen on nyt vastuussa brexitin käytännön toteuttamisesta sekä EU:n ja Britannian uuden kauppasopimuksen solmimisesta. Johnsonin avustajana toimii puolestaan Dominic Cummings, yksi brexit-kampanjan takapiruista ja aivoista.
Pitkän linjan brexiteeri Nigel Farage puolestaan on ajautunut brittipolitiikan marginaaliin. EU-eron toteuduttua Faragen Brexit-puolue kävi tarpeettomaksi. EU-eron myötä hän menetti myös työpaikkansa EU-parlamentissa.
Joku EU-vihaaja väitti,ettei brexit-kampanjaan sisältynyt valehtelua.
Britanniassa ollaan toista mieltä.
Britannia toimi oikein erotessaan eu sta ja Britannian ero eusta on koetellut eu n pankkijärjestelmää,Siksi euroopan unioni haluaisi velkaannuttaa nyt etenkin pieniä jäsenmaitaan jotta he tukisivat keski-euroopan konkussin partaalla taistelevia pankkeja,eiväthän nämä pienet jäsenmaat kuten Suomi saisi maksamastaan lainasta eu lta takaisin kuin alle puolet!
Typeriä valeita.EU-vihaajat eivät hallitse perusasioitakaan!
Britannian ero on koetellut raskaasti sen taloutta,kuten tutkimustiedot todistavat.
EU:n pankkijärjestelmään se ei ole vaikuttanut mitenkään.
Pandemia on aiheuttanut rajuja talousongelmia,joita lähdetään korjaamaan suurella elvytyspaketilla. Britannia jää tietenkin sen ulkopuolelle.
EU:n elvytyslainan vastuut jaetaan kaikille jäsenmaille BKT:n suhteessa, eli Suomen vastuu on pieni, vaikka Espanjaan ja Italiaan verrattuna.
Lykkäät pötyä. Britannian taloutta koetellut raskaasti Velkaunioni. Se on syönyt Suomeltakin kyvyt pärjätä itsenäisesti. Olemme kirjaimellisesti sossun asiakkaita, jotka eivät pärjää ilman Velkaunionin sosiaalitukia. Olen tyytyväinen brittien puolesta, että vihdoinkin päättivät pyyhkiä perseensä eu-lippuun.
Britanniassa pubit, ravintolat ja kampaamot saavat avata koronatauon jälkeen ovensa 4. heinäkuuta. Asiasta kertoi pääministeri Boris Johnson tänään.
Lisäksi turvaväliohje lyhennetään reiluun metriin, mutta pääministeri kehotti pysymään kahden metrin etäisyydellä toisista ihmisistä siellä, missä se on mahdollista, kertoo BBC.
Myös elokuvateatterit ja museot saavat avata ovensa, mutta sen sijaan esimerkiksi kuntosalit ja sisähallit sekä uimahallit joutuvat pitämään edelleen ovensa kiinni. Johnson kuitenkin muistutti, että koronarajoitusten lievennykset voidaan perua tarpeen niin vaatiessa.
Koronavirustartuntoja Britanniassa on viime aikoina ollut keskimäärin tuhatkunta päivässä, kun maaliskuussa pahimpaan aikaan niitä oli arviolta 100 000. Kuitenkin eräät asiantuntijat ovat esittäneet huolensa siitä, että rajoituksia löysennetään liian nopeasti.
No lopulta on kuitenkin exit pvm.
31.12.2020
Toivottavasti Britannia on silloin erokunnossa.
Tulossa on kova brexit ja melko varma taloudellinen katastrofi.
Ainahan voi syyttää EU:a.
Britanniassa hallitsee kaksi kovaa: brexit ja pandemia.
Johnsonin heikko hallitus ei pärjää kummallekaan.
Mutta yksi paha hallitsee edelleen. Velkaunionin saaste.
Brexitiä+kannattaa+tällä+hetkellä+enää+35+%+kansasta+ja+57+%+haluaa+liittyä+takaisin+EU:hun.+Katsotaan,+kuinka+käy.
Turhaan urputat. Brexit on ja pysyy.
Kunpa munattomat EUnukit jättäisi Britannian jo rauhaan. Brexit tapahtui, koska enemmistö briteistä halusi EUnukkilandiasta eroon. Vieläkin näkee kiukkua ja raivoa, kun EUnukkilandian pyhyyttä rikottiin.