Suora lähetys Kremlin voitonpäivän paraatista

Mahtava maa, mahtava armeija, mahtavat ihmiset, maailman parhaita.

Maa jota ei voi valloittaa.

Tavanomaisilla aseilla ei minkäänlainen liittokunta voittaisi Venäjää. Ehkä lähimmäksi voittola voisi päästä jos koko Naton lisäksi hyökkäykseen liittyisi myös Kiina ja kaikki hyökkäisivät täysin voimin. Mutta tuskin sittenkään, Natonkin voima hiipuisi ja hukkuisi kuraan, pakkasiin ja lumeen jo ennen Uralia.

Tappeliko ne keskenään? Vai mistä löytyi äärikommunisteja vastustajiksi?

Kyllä ne jaksaa juhlia miljoonia turhaan tapettuja. Isänmaallisuutta ja uhkakuvia täytyy pitää yllä sisäpoliittisista syistä.

Huttiloinen on uskollisesti NL:n asialla unohtaen, että sodan ajan sopija oli NL.

Sopiko NL siis itsensä kanssa sodanjälkeisen Euroopan jaosta etupiireihin? Sälli alkaa taas sekoomaan pahemman kerran, tosin ei ensi kertaa eikä kyllä viimeistäkään.

Rutiinia oli,kun homma oli natsi-Saksan kanssa harjoiteltu,

Ne kansojen jakamisen harjoitteiljat olivat kyllä muualla kun Englanti ja Ranska oikein viivottimen kanssa jakelivat kartan ääressä varsinkin Afrikkaa jo 1800-luvulla.

Yrität siis edelleen sairaalloisesti väittää että NL sopi sodan jälkeisen Euroopan etupiirijaon itsensä kanssa. Ensimmäisen jakokartan esitti Churhill Stalinille eikä toisin päin. Jako sovittiin kolmen suuren kesken vaikka kuinka valehtelisit.

"Rutiinia oli,kun homma oli natsi-Saksan kanssa harjoiteltu,"

Englanti antoi käytännön esimerkin kaikille lokakuussa -38 miten maita jaetaan jakamalla Tsekkoslovakiaa sulassa sovussa natsisian kanssa. Pikkasen turhaa itkeä miten Englanti soti yksin Saksaa vastaan jne.... Englanti alkoi hyvin pahan kaveerauksen natsisian kanssa. Sitä saa mitä tilaa, eikö ? Saa sodankin hullua yllyttämällä.

Katsotaanpa mitä kommunistien eliittiin kuulunut, Neuvostoliitossa asunut Arvo Tuominen tuumasi Neuvostoliiton ja Saksan elokuun 1939 keskinäisen sopimuksen vaikutuksista.

"Kun sitten sota alkoi olla ovella vuonna 1939, niin kuka oli se mies, joka ensimmäisenä kiiruhti natsismia tukemaan? Se oli tietysti Stalin, joka tekemällä liiton Hitlerin kanssa auttoi tätä aloittamaan toisen maailmansodan. Ja sama Dimitrov, joka pitkässä puheessaan oli tuominnut kaikki natseja avustaneet puolueet, valtiomiehet ja valtiot, joutui Kominternin pääsihteerinä siunaamaan Hitlerin Puolaan kohdistuneen hyökkäyksen, ja sitten ymmärtämään niitä sähkösanomia, joita Molotov lähetti Hitlerille, kun tämä oli valloittanut Tanskan, Norjan, Hollannin ja Belgian ja hyökkäsi täydellä voimalla Ranskaan. Silloinhan Molotov Neuvostohallituksen nimissä jokaisen tämmöisen suuren voiton jälkeen onnitteli Hitleriä ja Kominternin johtajisto aina selitti, että Hitler oikeastaan taistelee edistyksen puolesta, koska maailman taantumusta edustivat juuri Hitlerin vastustajat, lähinnä Englanti ja Ranska, tietysti myös Amerikka. Tämmöiseen kummalliseen valoon joutuivat jo neljä vuotta myöhemmin Kominternin viimeisen kongressin suuret puheet ja päätöslauselmat. Otan vielä näytteeksi kongressin päätöslauselmasta lainauksen, joka sekin kuvaa tilannetta hyvin sattuvasti:

Jos jokin heikko valtio joutuu hyökkäyksen alaiseksi yhden tai useamman imperialistisen suurvallan taholta, jotka haluavat tuhota sen kansallisen riippumattomuuden ja kansallisen yhtenäisyyden tai panna toimeen sen jakamisen, niin kuin historiassa esim. Puolan jaossa on tapahtunut, voi tuollaisen maan kansallisen porvariston sota tuon hyökkäyksen torjumiseksi saada vapaussodan luonteen, vapaussodan, johon maan työväenluokka ja kommunistit eivät voi olla sekaantumatta. Tuollaisen maan kommunistien tehtävänä on - käyden sovittelematonta taistelua työväestön ja työtätekevien talonpoikien ja kansallisten vähemmistöjen taloudellisten ja poliittisten asemien turvaamiseksi - tulla samalla eturivin taistelijoiksi kansallisen riippumattomuuden puolesta ja käydä vapaussota loppuun asti antamatta "oman" porvariston tehdä sovintoa hyökkäävien valtioiden kanssa oman maan etujen kustannuksella.

Olen ottanut tämän erityisesti osoittamaan, kuinka irvokkaasen valoon joutuivat Kominternin päätökset silloin, Hitler Stalinin luvalla hyökkäsi Puolaan syyskuun 1. pnä 1939; silloin heti Komintern Dimitrovin ja Manuilskin suun kautta tuomitsi jokaisen puolalaisen, joka asettui vastustamaan tuota imperialistisen suurvallan hyökkäystä. Ei vain tämä riitänyt, vaan kun 17 päivää myöhemmin Stalinin oma armeija hyökkäsi Puolan kimppuun, löi puukon verta vuotavan Puolan selkään, niin samalla tavalla leimattiin pettureiksi kaikki kansallisen vapauden puolesta taistelevat työläiset. Siis ne, jotka puolustivat Puolan itsenäisyyttä ja vapautta Hitleriä vastaan, olivat pettureita, ja tietysti kaksin verroin pettureita olivat ne, jotka yrittivät puolustaa sitä Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan.
Nämä muutamat esimerkit osoittavat, kuinka epäitsenäinen Komintern todellisuudessa oli, kuinka se oli vain Neuvostoliiton ulkoministeriön erikoiselin tai tarkemmin sanottuna Stalinin käsikassara, joka pantiin tekemään häränpyllyjä, häpäisemään omat päätöksensä ja omat poliittiset linjansa."

Arvo Tuominen, Kremlin kellot, ss. 159-160.

https://www.finna.fi/Record/selma.134890

https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo_”Poika”_Tuominen

Suuri ihmetysten aihe on NL/Venäjän tapa kirjoittaa historiaa omalla tavallaan. Tiedossa olevaa ja arkistojen kertomaa ei voi muuttaa saduiksi. Muuta selitystä siihen ei löydy kuin tarkoitus pimittää kansalaisilta ikävät totuudet. Ikävää vaan että maan luottamus kaikkeen muuhunkin tietoon menee siinä samalla. Harvoin näkee Venäjän valtion median lainauksia uutistapahtumista meikäläisissä medioissa. Ennenmin lainataan luotettuja länsimedioita nykypäivien kriisipesäkkeistä. Kaikesta Venäjän uutisoinnista ja valehtelusta maa maksaa kallista laskua, luottamus ja ystävät kaikkoavat.