Kehopositiivisuus väärillä urilla

Olen ihmetyksellä seurannut tätä kehopositiivisuusvouhotusta. Olen täysin samaa mieltä siitä, että kenenkään oikeutena ei saa olla toisen ihmisen ulkonäön arviointi, ainakaan negatiivisesti. Mutta jostakin syystä koko kehopositiivisuus tuntuu koskevan vain ylipainoisia ihmisiä, joita ei saisi kommentoida. Kaikki muu valtavirrasta poikkeava on tässä unohdettu. Perheemme on pitkä, itse olen naiseksi hyvinkin pitkä ja poikani ovat parimetrisiä. Olemme hoikkia, ja varmasti etenkin porukalla kulkiessamme kiinnitämme huomiota. Kuitenkin toisinaan hämmästelen sitä, että ihmisillä (etenkin juhlissa, vähän ottaneena) jokaisella tuntuu olevan asiasta jotakin kommentoitavaa. "Vähänkö ootte pitkiä" tai "vitsit, kuinka pitkä sä oot" kysytään usein pojilta. Huvittavinta tai ehkä rasittavinta on, kun ihmiset jostakin syystä kysyvät , "ootsä aina ollut noin pitkä?" Mikä hemmetin kysymys se on? Jaa että synnyitkö 2-metrisenä? Koripallon pelaamisesta kysytään joka ikinen kerta.
Onneksi pojilla on hyvät itsetunnot, ja ovat komeita miehiä. Kuitenkin mietin, miksi tämä kehopositiivisuus ei koske meitä? Sanoja tai kommentoija ei voi ikinä tietää, mitä kohdehenkilö tuntee sisällään. Siksi olenkin ajatellut joskus kysyä joltakin ylipainoiselta ihan samat kysymykset ja samaa, ihmettelevään äänensävyyn: "Ai vitsit sä oot lihava! Ootko aina ollut noin lihava? Paljonko sä painat? Harrastatko sumopainia?" .... Ai niin mutta enhän mä voi. Koska se on ilkeää ja niin ei saa tehdä.