Kaikki ovat varmaan kuulleet väitteen, että aktiivisilla homofoobikoilla on itsellään taipumuksia. Tästähän on julkisuudessa ollut joitakin esimerkkejä, miten homouden synnistäkin saarnannut mies kokeili asiaa vähän itsekin.
Monet antirasistit ovat hyvin herkkiä näkemään fasisteja ja rasisisteja vähän joka paikassa. Itsessään antirasistien puheet olisivat vihapuheita, jos rasistin paikalle vaihedettaiin vaikkapa muslimi. En nyt väitä, etteikö muslimeissa olisi paljon rasisteja, mutta tästä ei tässä ole puhe.
Siitä puhe, mistä puute.
Monet antirasistit ovat hyvin herkkiä näkemään fasisteja ja rasisisteja vähän joka paikassa. Itsessään antirasistien puheet olisivat vihapuheita, jos rasistin paikalle vaihedettaiin vaikkapa muslimi. En nyt väitä, etteikö muslimeissa olisi paljon rasisteja, mutta tästä ei tässä ole puhe.
Siitä puhe, mistä puute.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juu mä oon kans huomannu et varsinkaan noille kovaäänisimmille antirasismi-öyhöille ei tuota rasismi ei sit MINKÄÄNnäkösiä ongelmia, kunhan vaan pystyy olemaan rasistinen jotain perussuomalaista mamua kohtaan! :)
Itse olen tehnyt epätieteellistä (ilman avustuksia) tutkimusta pelosta tunteena itseasiassa aika laajastikin ja kysymyksesi oli siihen hyvä johon vastata.
Asia on hyvin laaja, mutta yritän tiivistää pelon tunteen hyötykäytön muutamiin lauseisiin.
Pelolla usein politikoidaan juuri siksi, että sivistyneissä yhteiskunnissa yksilön pelkotila on ehkäistävä asia valtion taholla. Eli ketään ei saa ehdointahdoin pitää pelossa ja kaikilla on oikeus elämään ilman pelkoa.
Aidosti asioita pelkäävä ihminen ei tee pelollaan politiikkaa tai ideologiaa.
Pelätä voi vaikka hämähäkkejä tai ukkosta yms. Jos joku toinen ei näitä pelkää ei silti ole soveliasta pelkäävää pilkata pelostaan, sillä se on yksilötasolla todella raskas henkinen taakka. Pelosta voi myöhemmin oppia ei ehkä siedättymään kokonaan pois, mutta osin sietäämään.
Ideologista politiikkaa pelolla voi tehdä juuri kysymälläsi homofobialla.
Usein henkilö jolla on ehkä konservatiivisempi näkemys seksuaalisiin suuntautumisiin ei hyväksy esimerkiksi homoutta. Vastapuoli mielellään politikoi häntä homofoobikoksi ja pyrkii häpeällä käännyttämään homomyönteiseksi kommentoimalla esim: "Foobikoilla on usein itsellään taipumusta homouteen"
Tuo on tietyn arvomaailman henkistä väkivaltaa. Eli julkisella häpeällä pyritään käännyttämään henkilö mieleisekseen arvomaailmaltaan.
Vähän vastaava on suomalainen susikeskustelu. Suden metsästyksen vastustajat käyttävät mielellään pelkoa perusteena metsästäjien perusteisiin metsästää sutta, vaikka tietävät itsekin, että pelko ei ole se juttu, vaan erilaisten vahinkojen ennalta ehkäisy. Itseasiassa metsästystä harrastavat ihmiset ovat pienin ryhmä jotka pelkäävät luontoa. Oikeasti luontoa pelkäävät ihmiset tulevat yleisemmin urbaani kaupunki oloista ja luonnosta muutenkin eriytyneenä.
Pelolla hallinta on siis osa ihan nykypäivän politiikkaakin. Esimerkiksi maahanmuuton vastustajia pyritään julkisesti häpäisemään lausein "pelkäätte ulkomaalaisia tai erilaisuutta" Tuo on tietoinen pelon tunteen hyötykäyttö jolla halutaan ohittaa perimmäiset syyt, joilla esim maahanmuuton vastustajat pyrkivät tulemaan esiin puheillaan. Kun varsinaista dialogia näiden kanssa ei haluta käydä on keskustelu helpoin ohittaa vain lauseilla, "kun te pelkäätte niin" ja piste.
Tämän enempää en ota esimerkkejä sillä palstatila loppuu, mutta asiaa voi tulla lukemaan blogiini halutessaan.