Haluaisin elää mutta tilanne johti päätökseen,

että haluan kuolla. Eikö se kuitenkin ole oma päätös jos kuolen. Moni jää suremaan ja tulen pilaamaan aviomieheni elämän. Viestiksi laitan että kukaan ei voinut enää auttaa ongelmissamme. Sitäpaitsi varmasti mieheni saa tukea töistä, perheeltä, on ystäviltä ja ehkä jostain sosiaalipaskasta mitkä nyt yleensä on "auttavinaan".

Realistisesti: hänen elämänsä tulee paranemaan ja lopulta hän on onnellinen. Onnellisempi kuin minun eläessäni. Minä olen arvoton roska. Hän on ihana ihminen. Itken tätä kirjoittaessani, koska en ole ketään rakastanut niin paljoa. En vaan pysty antamaan enää enempää ja korjaamaan asioitamme.

Kirjoitan sitten pitkän tarinan siihen vaan syistä niin ihmiset varmasti paremmin ymmärtävät. On varmasti heitä jotka ajattelevat, että olisin voinut auttaa jos olisin tiennyt. Just joo no niin olisit auttanut sitten!

En yritä enää hakea apua vaan tulen tappamaan itseni. Varmasti työpaikalle järkytys myös ja no, liudalle läheisiä.. Olen suunnitellut tätä pitkään. Tänään minulla on levollinen olo 😊 Pian kärsimys loppuu.

Kun ei täältä päässyt ajoissa muuttamaan onnellisille laitumille niin tulen sitten katkerana kummittelemaan monille Ylöjärvellä. Täällähän sitä kummittelua riittää. En tosin ole varma uskonko sellaiseen edes pyh!
No se nähdään tuolla puolen.

Hyvästi ja kaikkea hyvää muiden elämään. Yritän olla hyvin vähän traaginen tavassani. Lääkkeillä tapahtuu ja kun en yleensä sellaisia käytä niin ei ollut kovin helppoa saada käsiinsä mutta hätä keinot keksii❤️
Nauttikaa te kunnon ihmiset vaan kissanpäivistänne. Narkkarit ja rikollisetkin varmasti ovat minua onnellisempia.