Punikki: "Kaikkien gettojen äiti ja isoisä eivät suinkaan olleet pahamaineiset Vllnan ja Varsovan getot vaan Tammisaari ja Suomenlinna 1918."
Heikot on tiedot. Getot olivat juutalaisten asuinalueita. Tammisaari ja Suomenlinna sotavankileirejä.
" Idea oli sama, kerätään ihmiset, joista halutaan päästä eroon samaan paikkaan, piikkilanka tai muuri ympärille eikä anneta ruokaa. Nälkä ja taudit pitävät huolen lopusta eikä murhaajien tarvitse tahrata käsiään konkreettisesti vereen."
Ei ollut. Punavangit tuomittiin oikeusistuimissa syyllisinä kapinaan. Ruokinta oli kehnoa nälkää näkevässä maassa ja vankien suuren lukumäärän takia.
Gettojen tuhoaminen oli osa juutalaisten kansanmurhaa.
"Saksa sai hoitaa operaationsa loppuun, Suomi joutui vastentahtoisesti keskeyttämään ennenkuin kaikki getoissa olleet olivat kuolleet."
Suomi alkoi päästää ehdonalaiseen ja armahtaa vankeja jo elokuussa -18.
Yli 7 000 vapautettiin oikeuskäsittelyn jälkeen.
Syyskuussa vankileirit muutettiin valtion pakkotyölaitoksiksi ja armahdukset nopeutuivat, niin että vankeja oli jäljellä noin 24 000.
Vuoden lopussa vankeja oli 6 700.Vapautettu oli noin 51 000.
Heikot on tiedot. Getot olivat juutalaisten asuinalueita. Tammisaari ja Suomenlinna sotavankileirejä.
" Idea oli sama, kerätään ihmiset, joista halutaan päästä eroon samaan paikkaan, piikkilanka tai muuri ympärille eikä anneta ruokaa. Nälkä ja taudit pitävät huolen lopusta eikä murhaajien tarvitse tahrata käsiään konkreettisesti vereen."
Ei ollut. Punavangit tuomittiin oikeusistuimissa syyllisinä kapinaan. Ruokinta oli kehnoa nälkää näkevässä maassa ja vankien suuren lukumäärän takia.
Gettojen tuhoaminen oli osa juutalaisten kansanmurhaa.
"Saksa sai hoitaa operaationsa loppuun, Suomi joutui vastentahtoisesti keskeyttämään ennenkuin kaikki getoissa olleet olivat kuolleet."
Suomi alkoi päästää ehdonalaiseen ja armahtaa vankeja jo elokuussa -18.
Yli 7 000 vapautettiin oikeuskäsittelyn jälkeen.
Syyskuussa vankileirit muutettiin valtion pakkotyölaitoksiksi ja armahdukset nopeutuivat, niin että vankeja oli jäljellä noin 24 000.
Vuoden lopussa vankeja oli 6 700.Vapautettu oli noin 51 000.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä "Tammisaaren gettosta" höpöttävä palstan punavarpunen sekoittaa iloisesti käsitteitä kaikissa kirjoituksissaan.
Huttiloinen: "Lahtarit eivät myönnä gettojen ja gulagien eroa. Gulagit olivat kaikesta kovuudestaan huolimatta paikkoja joissa oli tarkoitus tehdä työtä ja saada myös tuloksia aikaan."
Gulageille tuomittiin mielivaltaisesti ihmisiä, jotta saataisiin halpaa työvoimaa alueille, joille ei vapaaehtoisesti lähdetty.
Getto oli juutalaisten asuinalue, yleensä olosuhteiltaan kurja. Ei kuitenkaan vankileiri ennen Saksan valloitusta.
" Tammisaaressa, Vilnassa jne.. ainoa mitä oli tarkoitus tehdä oli kuolla pois."
Tammisaaresta pääsi pois, kun rangaistus oli suoritettu. Vilna muuttui kuolemanleiriksi vasta Saksan valloituksen jälkeen.
Stallarien tiedon tasoa kuvaa hyvin, ettei eroteta gulag-leirejä, juutalaisgettoja ja sotavankileirejä, myöhemmin valtion pakkotyölaitoksia, toisistaan.
Tyhmyyden ylistäjät lisäksi tukevat toisiaan, kun heidän valeitaan kumotaan.
" Punavangit tuomittiin oikeusistuimissa syyllisinä kapinaan"
Tarkennatko hiukan?
Eli kerrotko nyt että vaikka missä laillisissa oikeusistuimissa nuo maitsemasi punavangit oikein sitten aikoinaan tuomittiin syyllisinä kapinaan?
Ja tiedoksi sinulle nyt sitten ihan näin etukäteen, että esimerkiksi nämä Suomessa vuoden 1918 aikana esiintyneet "kenttäoikeudethan" eivät nyt sitten todellakaan koskaan olleet niitä mitään minkäänlaisia laillisia ja täysin tasaapuolisia ja puolueettomia oikeusistuimia.
Vai eikö Suomen laki nyt kaikille suomalaisille olekaan ollut aina täysin sama?
Tarkkis taas esittelemässä tietojaan eli niiden puutetta.
Laki valionrikosoikeuksista vahvistettiin 29.5. 18. Kaikkiaan oikeuksia oli lopulta 145.
Eduskunta hyväksyi myös lain ehdollisesta vankeudesta kolmeen vuoteen asti.
Kaikkiaan syytettyinä oli noin 75 000 punikkia,joista 67 800 tuomittiin erilaisiin rangaistuksiin. Muut todettiin syyttömiksi.
Noin 2/3 sai alle kolmen vuoden tuomion ja pääsi ehdonalaiseen. Näistä puhutaan usein "armahdettuina", mitä he siis eivät varsinaisestiolleet.
Kenttäoikeudet asetti Mannerheim,koska muita tuomioistuimia ei ollut. Asian hyväksyi Vaasan Hovioikeuden presidentti.
Onko se koskaan sitten ollutkaan? Ainoastaan sinun päässäsi siivooja oli yhtä rikas kuin SKP:n satraappi. On se kyllä kaunista. SKP:n jätkät varmaan todenneet, että mistä saadaan fyrkkaa, jos valtion vuokrakasarmit yksityistetään. Tennilällä on hieno iso omakotitalo Kemissä, kansanedustajan työlläkö on sen ansainnut. Onko Tennilä esimerkiksi selkäänsä ja mielenterveyttään rikkonut poromiehille lomittaessaan. Trauma ruotsalaisten ja venäläisten pröystäilyn takia on heikkoja kohtaan valtava. Isännällä oli jopa tapana huutaa keuhkotautisista luteita vilesevistä punikeista 1918, että 'Paskaväkeä paskaväkeä! Vie ammuttavaksi!'. Isänniltä kysyttäessä heinäkenkä totesi 'Ristus ei tollast meinaa ois rakastanut'.
Kyllä silti Suomi vieläkin on tapa tai tule tapetuksi-yhteiskunta. Sanot punakaartissa olleen selluköppi jälkeläiselle tästä, saat vastauksen 'Ei kaikki voi olla selluköpejä'. Isäntien suoranainen raakuus etenkin housupukuisia ja polkkatukkaisia naaraita kohtaan oli hämmästyttävä. Jospa Pohjanmaalla ei ole yhtä paljon mielisairautta kuin idässä, koska kaikkea ei diagnosoida. Minusta 'Jumalan äänen' kuuleva naaraita haukkuva hurskas pohjalainen on mielisairas. Ei terve ihminen kuule ääniä päässään.
Hieman totuuksia gettojen tapahtumista:
Kansallissosialistit aloittivat 1940 Puolan yli kolmen miljoonan juutalaisen keskittämisen ghettoihin tiettyihin puolalaisiin kaupunkeihin. Näistä oli suurin Varsovan getto, jossa oli 380 000 juutalaista. Varsovan getosta juutalaisia siirrettiin pääosin Treblinkan keskitysleirille. Syksyyn 1942 mennessä noin 300 000 Varsovan juutalaista oli lähetetty kuolemaansa tuhoamisleireille. Jo kuljetusten alussa vastarintaliikkeet (muun muassa ZZW ja ZOB) harkitsivat pakkosiirtojen takia vastatoimia, joista kuitenkin pidättäytyivät uskoessaan kuljetusten vievän vain työleireille. Loppuvuodesta 1942 oli kuitenkin jo selvää, mihin siirretyt juutalaiset päätyivät, jolloin jäljelle jääneet 40 000–50 000 päättivät järjestäytyä taistelemaan. Näistä vain 750–1 000 tosiasiassa otti taisteluihin osaa.
18. tammikuuta 1943 alkanut juutalaissiirtojen ”toinen” aalto johti saksalaisten ja juutalaisten välillä aseelliseen yhteenottoon. Ghetosta kuljetettiin pois 5000-6500 juutalaista ZZW:n ja ZOB:n organisaatiot tulkitsivat tämän torjuntavoitoksi.[1] Ne ottivat johdon getossa; ne rakennuttivat useita taisteluasemia ja teloittivat ilmiantajiksi epäilemiään juutalaisia.lähde?
Seuraavat kolme kuukautta molemmat osapuolet valmistautuivat lopulliseen yhteenottoon: turhautuneet saksalaiset varasivat lisäjoukkoja lopettaakseen kapinoinnin, ja juutalaiset linnoittivat gettoa. Sadat bunkkerit, joita rakennettiin talojen alle, yhdistettiin toisiinsa pääosin viemäriverkostoa hyväksikäyttäen. Niissä oli usein sähkö ja juokseva vesi. Jotkin tunnelit johtivat jopa geton ulkopuolelle Varsovan turvallisemmille alueille. Saksalaiset kokosivat geton taisteluun 2 054 sotilasta, joista 821 oli Waffen-SS-valiosotilaita.lähde?
Ulkopuolisen tuen toimittaminen geton juutalaisille oli vaikeaa, mutta Puolan vastarintaliikkeet onnistuivat iskuillaan häiritsemään saksalaisten toimintaa ja saivat salakuljetetuksi asetarvikkeita geton muurien sisäpuolelle.
Lopullinen taistelu alkoi 19. huhtikuuta. Juutalaiset iskivät saksalaisiin kranaatein ja ampuivat kujilta, viemäreistä, ikkunoista, jopa palavista taloista. Saksalaiset vastasivat etsien ja teloittaen juutalaisia talo talolta ja polttamalla sitten kortteleita maan tasalle. Suurimmat taistelutoimenpiteet olivat ohi jo 23. huhtikuuta, ja lopullisesti kansannousu päättyi 16. toukokuuta 1943. Yksittäiset raunioissa piileskelevät entiset asukkaat jatkoivat pientä vastarintaa pidempään.[1]
Seuraukset
Taisteluissa kuoli noin 7 000 juutalaista, kaasuihin tukehtuneita ja tulipaloihin kuolleita oli noin 6 000 lisää. Selvinneistä kymmenistä tuhansista lähes kaikki lähetettiin keskitysleireille, suurin osa edelleen Treblinkaan.[1] Saksalaisten menetyksistä ei ole varmaa tietoa, mutta juutalaisten omien arvioiden mukaan heitä kaatui yhteensä noin tuhat henkeä vastarinnan seurauksena, lisäksi yli 300 haavoittui.
Sekä saksalaiset että juutalaiset teloittivat itse noin 300 ilmiantajiksi paljastunutta omaansa.
Ghetot olivat siis aivan muuta, kuin punikit väittävät.