Mitä ajattelette siitä jos seurakunnan menot kipuaa pilviin kalliin kiinteistön vuoksi, joko oma tai vuokrattu, onko Jumalan tahto että uhrirahat hupenevat seiniin, tilaisuuksia kuitenkin keskimäärin kaksi viikossa. Olisiko muuta mallia vaikka vuokrata kouluja tai jotain muita tiloja.
Seurakunnat menot
Anonyymi
4094
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ei lähettänyt Jumala Poikaansa siksi että rukoushuoneen seinät pysyisivät pystyssä.
Seurakuntiin sopeutumattomattomien hurskastelua. Alkuseurakunnat perustettiin siksi, että olisi paikka, jossa voisi rakentua yhteisestä uskosta. Ei se taivasalla tapahtunut silloinkaan. Suomen olosuhteissa tilat on joko omistettava tai vuokrattava. Ruokoushuoneita rakennettiin siksi, että vuokraaminen olisi tullut pitkällä aikavälillä kalliimmaksi. Kodeissa voi kokoontua seurakunnan valvonnassa. Itsenäiset kotiseurakunnat altistavat erilaisille harhaopeille, koska niitä luotsaavat useimmiten juuri seurakuntiin sopeutumattomat.
Niin juuri. Rahan kerääjien ikuinen selitys.
Mites kun ne pahimmat eksytykset onkin nyt tulleet sinne seinien sisään niin ettei Raamattua todestaottava enää pysty siellä käymään ollenkaan.
Mutta se siitä. Köyhien ja rikkaiden välinen kuilu on ja pysyy vaikka tultaisiin sata kertaa uskoon. Vain köyhyys opettaa rikasta ymmärtämään köyhiä. Joten odotellaan sitä talousromahdusta.
Jumalahan lupasi pelastaa köyhän ja kurjan kansan. Monet seurakunnat ovat vieläkin liian rikkaita ottaakseen Raamatun todesta.
Ei kiinteiskulut mitenkään kohoa kun käytetään talonpoikaisjärkeä. Ei se mikään vaikea yhtälö ole.
Seurakuntien kokoontumispaikkoja vastustavat vain ne, jotka eivät sopeudu seurakuntiin. Talousjärjen puuttuessa sitä voi yrittää perustella vaikka kuluilla. Tyypillistä ketunhäntä kainalossa operoimista.
Seurakuntalaiset rahoittavat vapaissa suunnissa vapaaehtoisesti seurakunnan toimintaa. Tilojen rakentamisista tai vuokraamisista päätetään yhteisessä seurakunnan kokouksessa. Siihen ei ole ulkopuolisilla näin ollen nokan koputtamamista.
Aloitus on samaa luokkaa kymmenysten tai vapaaehtoisten uhrilahjojen paheksumisen kanssa. Niissäkin teeskennellään huolta yksittäisen seurakuntalaisen asioista, vaikka motiivi on ihan muualla. Vapaassa maassa jokainen saa käyttää rahansa ihan mihin tykkää.
Heitä on aika vähän jotka pystyvät pitämään päänsä kylminä kun heihin koitetaan vaikuttaa kun ovat läsnä.
He, siis hyvin monet, kykenevät tekemään harkintansa ja ratkaisunsa itsenäisemmin, kun heihin ei yritetä vaikuttaa, varsinkin kun vaikutusta tehdään taholta. jonka vaikutukselle he ovat alttiita.
Mitä tulee siihen että kukin saa tehdä rahoillansa mitä haluaa, niin tuolla pelipuolella ainakin on suuntaus holhota kansalaisia.
Niin se kai onkin ns uskovien selitys että kun yhteiskunta "pitää huolta" köyhistä niin seurakunta voi keskittyä rikkaiden hyväksikäyttöön ja unohtaa köyhät jäsenensä. Sitten kun köyhät on ajettu ulos seurakunnasta erilaisin ylimielisin keinoin niin voidaan vielä senkin päälle kutsua heitä luopioiksi kun eivät pysyneet kymmenysten laissa. Tällaisen srkn seuraava askel on seurata Paavia ja teloittaa kaikki "vääräuskoiset".
No miten sitten käy? Srk seuraa rahajumalaa ja köyhä seuraa Jeesusta. Loput voi lukea Ilmestyskirjasta :"oksennan sinut suustani ulos".
Eliitti on aina osannut valita Raamatusta itselleen sopivat käskyt joilla määrätään muita ja pelotellaan antamaan rahat mutta parannuksen teko ei koskaan kuulu sellaisten ohjeisiin muuta kuin muita käskettäessä.
Tämä on jo liian yleistä ja tuttua mutta kyllä rahanpalvojat osaa tämänkin nuhteen kääntää "pahaksi puheeksi" jotta ei omaa napaa koskaan tarttis tutkia.
Mutta itselleen he pahaa tekevät.
Vaihda jo tuo jankkaava levy järkevään elämään. Jos sinun pussistasi ei tipu seurakuntaan, niin älä pidä toisista huolta. Seurakunnat hoitavat kulunsa, jotkut vuokraavat tilojaan myös ja usemapi eri seurakunta jakaa toimitilaa. Se on valinta.
Eli palvo sinä vain kukkaroasi, ja mene korsuun saarnaamaan. Sinua ei tarvita valittamaan mihinkään seurakuntaan.
Asenteesi kertoo ettei sinun seurakunnassa ainakaan löydy Raamatun mukaista perherakkautta joten saat ihan vapaasti pitää oman sisäpiirisi.
Köyhille on aina riistäjät kovasydämiset sanoneet "älä valita". Joten kommenttisi kertoo kaiken eikä ole mitään uutta.
Ainoastaan se häiritsee että kovat ja kylmät valehtelee olevansa seurakunta. Keksikää kerhollenne jokin muu nimi.
Itseasiassa kommenttisi osoittaa että jankkaamiseni pitää paikkansa. Mutta koska kutsut ahneiden nuhtelua jankkaamiseksi niin se kertoo ettei ahneilla ole koskaan aikomustakaan tehdä parannusta.
Joten lopetan saarnaamiseni ja saatte jäädä ahneuteenne ihan rauhassa.
Tärkein eli lähimmäisenrakkauden opetus tuli taas todistettua kaikille?
Ainakin vapaiden suuntien pastorit ja julistajat tänä päivänä häikäilemättä käyttävät Jumalan sananpaikkoja hyväkseen, kun "vapaaehtoista raha- tai rakkaudenlahjaa" aletaan keräämään, huolimatta siitä, että rahan antamisen vapaaehtoisuutta korostetaan. Samoin tuodaan esiin seurakunnan taloustilannetta, että saadaan kukkaronnyörit paremmin heltiämään.
Luottamus Jumalan huolenpitoon on aika horjuvaa silloin, jos pitää vinkua seurakuntalaisilta rahaa kolehtipuheilla. Herra kyllä varmasti vaikuttaisi tahtomista ja tekemistä uskovissaan, jos on rakennuksen tarkoitus pysyä pystyssä jatkossakin.
Ja nämä puheethan koskevat varmaan eniten vanhojen eläkeläisten rahoihin, jotka velvollisuudentunnosta tai omantunnon tuskista antavat. Itsellenikin on kerran eräs uskova eläkeläinen maininnut siitä, etteivät rahat tahdo riittää. Ja itsekin olen joskus kokenut, että ei välttämättä kehtaa halutessaan olla rahaa antamatta, vaikka ei niin kauheasti olisi huvittanut lompakkoa raotella. Melkein rikollinen olo välillä on, jos ei seteliä kaiva esille. Vapaissa suunnissa ei kolikoita varmaan edes tunneta.
Kirkko taas kerää verovaroja, mikä on täydellisen epäraamatullista uudessa liitossa. Vanhassa liitossa kerättiin varoja lainmajaa varten, uudessa liitossa semmoista ei enää kuuluisi olla. Tosin kirkossa eivät sitten kyllä yleensä pidä mitään rahankeruupuheitakaan kolehtia kerätessään, vaan ilmoittavat vaan kohteen, mille raha kerätään. Tosin poikkeuksia siinäkin on joskus. Ja haaviin kehtaa kirkossa kolikonkin tipauttaa. Tai vaikka napin. Joku puhuja kirkossa kerran naureskelikin, että he siunaavat kyllä ne napitkin, jotka kolehtiin annetaan.
Eli mielestäsi on rakkautta, vaikka Hurstin tuvassa vinkua, että kuinka kallista ja aikaavievää on nälkäisiä ruokkia. Sitten vingut jatkuvasti, etkä kallista itse korvaasi köyhänperään.
Seurakunnalla Suomessa on oltava toimitila, jossa kesät ja talvet kokoonnutaan.
Siellä on istumapaikat, valot, vesi ja lämpö. Ja se meillä maksaa.
Myös yhteiskunnallisesti pidetään huolta kaduista ja muista rakenteista, joista toimitiloja, koteja ja kaikkia verotetaan, eli sen ulkopuolella ei ole seurakunnatkaan.
Myös kiinteistön vakuutus on oltava, jos joku kaatuu ja loukaa, niin se voi olla senverran arvokasta, että vakuutus on oltava. Myös palovakuutus jne.
Eli seurakunnan toimitilassa on monta ottavaa elementtiä.
Se on meillä luonnollinen asia, ja sen seurakuntalaiset maksavat. Ei sen perään pidä vinkua ja valittaa, vaan ottaa osaa, maksaa kymmenykset, niin se on sitä työtä, mitä tehdään.
Kun seurakuntaan tulee ihminen, hän haluaa paikan, mihin hän tulee, eli osoitteen.
Ei ihminen tule havumajaan, jonkun kuusen juurelle, tai jonkun kotiin siten, että kotikokous on se ainut kokoontumisen paikka.
Siksi ei pidä vinkua siitä, jos -toiset- asian hoitaa, vaikka itse et osaa ottaisi.
On hoksattava, että maahan mihin synnytään, kaikki maksaa, onko se urheilu, konsertti, teatteri, kauppa- josta ostat leipäsi, tai käyt vaikka luterilaisessa kirkossa.
Jokaisella on kulunsa. Kulut aina katetaan, vaikka koronan aikana.
Näin raadollinen on maassamme elämä- ja jonka lainalaisuuteen seurakuntakin tiloineen on varauduttava. Se vessassa käyntisikin maksaa- vesi, siivous, siivousaineet, vessapaperi, eli silmänkirkastus paperi jne. Kaikella on hintansa.
Kyllä esim. kirkko omistaa ihan liikaa. Ja moni seurakunta onkin joutunut myymään omaisuuttaan. Uskon, että Herrasta on sekin. Ei pröystäily ja tyhjät penkkirivitja kiinteistöt kunniaa hänellekään tuo.
Tasapuolisuuden vuoksi voisi sitten molemmat tahot kärsiä toistensa vinkumista. Mutta kun köyhä veli perustelee pyyntönsä tyhjällä jääkaapilla niin ei tipu apua.
Mutta srk kylmäverisesti mainostaa itseään kertomalla Jeesuksen uhrista. Jo nuorena uskovana ihmettelin kun Jeesuksen uhrista puhuttiin sydämellisellä rakkaudella vain rahan keruun yhteydessä. Mutta se kertoi vain johtajien häikäilemättämyydestä.
Julmimpia uskovien vainoajia lienevätkin olleet Paavin palvojat ja muut uskonnollisen vallan johtajat. Hehän tappoivat Jeesuksenkin. Ja nykyäänkin ovat julmimpia köyhien uskovien vihaajia somessa.
Mielestäni yhteiskunnalle on ollut hyväksi, että kirkko on ollut osa yhteiskuntaa. Täytyy muistaa, että ennen kuin oli kunnallishallintojärjestelmä, oli jo seurakunnat olemassa. Kunnallishallinto muodostui vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen. Myös koulutus ja osittain terveydenhoito oli kirkon hallussa aluksi. Diakonissoja on jo kauan ennen terveyskeskuksia kiertänyt niin syrjäkylillä kuin kaupunkien kortteleissakin ihmisiä palvelemassa. Laupeudentyö eli diakonia on tärkeä osa kirkon toimintaa edelleen.
Suomen yhteiskunta on rakentunut kirkon ympärille. Siksi on hienoa ja arvokasta, että moni vielä haluaa olla tämän hengellisen yhteisön jäsen. Siinä ei ole mitään pahaa, päinvastoin.
Kirkolla on edelleen yhteiskunnallisiakin tehtäviä, vaikka Evankeliumin esillä pitäminen, jumalanpalvelukset, toimitusten hoitaminenm ja muiden hengellisten tilaisuuksien järjestäminen ovat kirkon ydintoimintaa. Kirkonkirjoja edelleen ylläpidetään, hautaustointa hoidetaan, arvokkaista rakennuksista pidetään huolta. Näihin saadaan tietysti valtiolta rahaa oman verotusoikeuden lisäksi.
Joka tapauksessa kirkko toimii jokaisen ihmisen ja koko yhteiskunnan parhaaksi. Näin on aina ollut. Toivottavasti tulee olemaan jatkossakin. Kiitos kaikille niin jäsenille, luottamushenkilöille kuin henkilökunnallekin! Jatketaan luottavaisin mielin eteenpäin rukouksen ja siunauksen hengessä.
En ole fariseus. Ei kymmenyksille, ei kirkollisveroille, ei keräilijöille.
BUPLIKAANI
Kyllä publikaanina on sitten hyvä olla, rahat omassa taskussa.
Mutta se kirkko ja se kristillisyys, mitä menneinä aikoina on ollut ja jossa on kenties sitä ihailtavaakin ollut, on kaukana tämän päivän uskonnolisuudesta.
https://www.msn.com/fi-fi/lifestyle/elaimet/karaa-vaivasi-katoavien-kuppikakkujen-mysteeri-–-video-paljasti-syyllisen-olin-järkyttynyt/ar-BB16geRs?li=BBr5KbI
Riittivätkö vuodet mielenmuutokseen?
Tämä on minua tökkinyt koko uskossa olemisen ajsn, isot ja kalliit kirkot ja rakennukset. Tänne ne jäävät. Panostan enemmän evankelipimis,- ja lähetystyöhön.
Jos menot seurakunnassa on enemmän kuin tulot kalliin rukoushuonemenojen vuoksi, eikö herää kysymys mistä on kysymys, olisiko muita vaihtoehtoja hoitaa asia.
Ei se kiinnosta eliittiä ja rikkaita kun muut maksaa. Hieno temppeli korostaa valtaa ja paremmuutta.
Tämän huomaa vain köyhä uskova jota muut halveksii ihan samoin kuin maailmakin halveksii köyhiä. Arvot on otettu jumalattomasta rahaa palvovasta yhteiskunnasta ei Raamatusta.
Kun on tuomioiden aika niin menee seinät ja ihmiset. Jäljelle jää muutama oikea uskova, jos jää.
Moni seurakunta on luopunut osasta tilojaan, vaikka niille olisi ollut käyttöäkin ja siirtänyt toimintaansa vuokratiloihin vain siltä osin jolle on tarvetta. Myös henkilökuntaa vähennetään, ainakin sitä mukaa kun entiset jää eläkkeelle niin uusia ei enää palkata.
>> Seurakuntiin sopeutumattomattomien hurskastelua. <<
Totuutta varmasti tässäkin, mutta vain osittain.
Paikkakunnan uskovien tulisi vetää yhtä köyttä, eikä muodostaa kymmenittäin omia seuroja ja yhdistyksiä, jossa hymistellään vain samanhenkisten kanssa.
Raamatussakin seurakuntalaiset ottivat yhteen yms., mutta riitojen takia ei siltikään perustettu uutta seurakuntaa sinne, missä paikallisseurakunta jo oli.
>> Alkuseurakunnat perustettiin siksi, että olisi paikka, jossa voisi rakentua yhteisestä uskosta. Ei se taivasalla tapahtunut silloinkaan. Suomen olosuhteissa tilat on joko omistettava tai vuokrattava. <<
Paikalliseurakunta tarkoittaa kaikkia paikkakunnan uskovia, jotka sitten voivat kokoontua eri kokoisina ryhminä, eri paikoissa. Silti se oli vain yksi seurakunta.
Jos siis seurattaisiin raamatun esimerkkiä, pitäisi olla vain yksi paikallisseurakunta per paikkakunta ja useita kokoontumispaikkoja tämän yhden paikallisseurakunnan jäsenille.
Suomen olosuhteet ja se, ovatko yhden paikallisseurakunnan eri kokoontumispaikat sitten omistus- vai vuokratiloja on kokonaan oma keksuteluaiheensa, jolla ei edes ole mitään tekemistä tämän paikallisseurakuntamuodon kanssa. Mutta näemmä te, jotka ette paikallisseurakunta-asiaa ymmärrä, teette siitä "sääkysymyksen". Mutta nyt ei puhuta säästä, vaan raamatullisesta paikallisseurakunnasta.
>> Mitä ajattelette siitä jos seurakunnan menot kipuaa pilviin kalliin kiinteistön vuoksi <<
Ei Herra omiltaa hyvää kiellä. Jotkut jopa väittävät, että Herra on seurakuntarakennuksen heille hankkinut. Mutta ei se varmasti mikään ensisijainen asia ole Herralle, että joka kuppikunnalla on oma korea pytinkinsä, vaan se, että hänen omansa olisivat yhtä porukkaa,jotka viettävät aikaa yhdessä ja vievät evankeliumia eteenpäin.
Raamattu ei kerro, että ensimmäisillä opetuslapsilla ja paikallisseurakunnalla olisi ollut mitään yhtä tiettyä paikkaa vuokralla tai omistuksessaan.
Raamatussa mainitaan, että "tavallisesti he olivat koolla siinä yläsalissa", eli useimmiten kokoonnuttiin tässä tietyssä samassa salissa, mutta ei kuitenkaan aina. Pyhäkössäkin oltiin, miutta se tarkoitti temppelin ulko-aluetta. Lisäksi kokoonnuttiin kodeissa jne.
Evankeliumia kyllä vietiin synagogiin, mutta synagogat olivat ei-uskovien eli juutalaisten kokoontumispaikkoja, eivätkä opetuslasten seurakuntatiloja.
"Jos olisi vain yksi seurakunta paikkakunnalla, niin kukas se sitten saisi vanhemmistossa olla, jos kuntarajoja siirretään...", tuumailtiin eräässä seurakunnassa.
Eikös se Herra tehtävään aseta senkin jälkeen, vaikka kunta laajenisi?
Ja eikös se ole epäraamatullistakin siirtää ikivanhoja rajoja?
Kukaan raamatullista, yhtä paikallisseurakuntaa puolustava uskova ei ole koskaan väittänytkään, etteikö tämä yksi paikallisseurakunta tarvitsisi myös kokoontumispaikkoja jäsenilleen.
Ei Jumalalla ole rahasta, kullasta tahi hopeasta puutetta, vaan
OIKEISTA REHELLISISTÄ PALVELIJOISTA.
Jos Herran Kansa eli Seurakunta, siellä ja täällä, tekisi kuten Herra on sanonut, ei edes syntiset itkisi miten paljon se, mikä lie, maksaa.
Kaiken rahallisen mitta on kuinka paljon se maksaa. harva syntinen tietää, oikeaa arvoaa tahi Jumalan Työn arvoa.
Jokainen, ihminen on arvokkaampi Jumalan silmissä kuin kaikki maailman rikkaudet, jotka kuitenkin tulevat tulessa palaaan, eli häviävät pois!
Ihminen jos tulee uskoo, se on arvokkaapi kuin miljoona miljoonaa ja kaikki kulta ja hopea!
Sielulla ei ole hintaa, mikä rahalla voidaan mitata.
Nyt Jos yksikin syntinen pelastuu sen perusteella että on RukousHuone, minne voi mennä, hädän päivänä, oli siellä oikea tahi leipäpappi, niin
KAIKKI KIRKOT ovat olleet tarpeellisia.
se kaikki on turhuutta, kiveä ja puuta.
Sielu on Ikuinen jos sen antaa pelastaa.
KOKO maailma on tulelle talletettu ja se tulee palamaan kuin kuiva ruoko!
En lukenut äsken kommenttiasi mutta kun tuolla hetken mietiskelin tätä rikkaiden ja köyhien välistä ikuista kuilua niin oivalsin että ehkä se raha ja kastelaki ovat olleet ainoat keinot säilyttää kristinusko Suomessa. Ja se on ollut ikäänkuin Jumala armoa sallia se että rahan voimalla pidetään seurakuntia pystyssä.
2000 vuotta sittenhän ne psyivät voimassa Jumalan Hengen voimalla mutta nyt niitä hallitaan rautaisella valtikalla rahalla ja kastelailla. Kasteen ja kymmenysten käskyillä. Näin saadaan pidettyä jengi koossa maksamassa seurakunnan temppeleiden olemassaoloa ja Jumalan pelon muistoa. Nyt edes uskonnollisuus ja johtajat ylläpitää ymmärrystä esinm rukouksen tärkeydestä.
Ilman rakennuksia olisi Suomessakin vain maanalaiset seurakunnat.
Ei ole olemassa mitään kastelakia.
Aikanaan Suomessa on kyllä ollut pakko kuulua luterilaiseen kirkkoon. Mahdollisesti silloin on kastekin ollut pakollinen. Muuten ei tainnut nimeäkään saada.
W-pedian mkaan Suomen kuuluessa Ruotsiin oli maassa voimassa uskontopakko 1634 alkaen. Kaikkien oli kuuluttava luterilaiseen kirkkoon tai lähdettävä maasta. Poikkeuksena Karjalan ortodokseilla oli rajoitettu uskonnonvapaus. Kirkosta eroaminen on Suomessa ollut mahdollista vasta vuodesta 1923 alkaen.
Pakko ei tietysti mitään suositeltavaa ole. Mutta ainakin ennen vanhaan opetettiin ihmiset Jumalaa kunnioittamaan ja raamattua tuntemaan. Vielä elossaoleva vanha sukupolvi on muisto tästä ajasta.
Se raha mikä menee kalliiseen huoneen ylläpitämiseen voisi ohjata evankeliumin levittämiseen. Olisi viisasta että on yhteisiä tiloja joissa vuorotellaan tilaisuuksia viikon mittaan silloin kevenisi se taakka kaikilla. Tiloissa voisi olla eri toimijoita tarpeen mukaan.
>> yhteisiä tiloja joissa vuorotellaan tilaisuuksia <<
Tämä jos mikä on täysin naurettavaa, että jotkut seurakunnat todellakin tällä tavoin toimivat ja lepyttelevät omaatuntoaan sillä, että vuokraavat tilojaan toisen seurakunnan käyttöön. Toisin sanoen he kokoontuvat samoissa tiloissa, mutta eri aikaan, koska ovat opillisesti eri mieltä. Miten tällainen toiminta muka on uskovien yhteyttä tai muutenkaan mitenkään ihailtavaa? Rahastusta vuokrarahoilla sellainen on.
Eikä Jeesuskaan tällaista typeryyttä koskaan rukoillut ja tarkoittanut uskovien välille.
Jos käy helluntaiseurakunnassa niin kirjoittamaton kastelaki tuodaan kyllä ilmi Me-hengen voimalla. Heille kuuluminen kastettuihin hellareihin on kymmeniä kertoja tärkeämpää kuin kuuluminen uskoviin.
Heillä on ikäänkuin vaisto siitä että "tuo ei kuulu meihin". Vaikka kyseinen henkilö olisi uskossa. He tunnistavat Me-hengen ja ovat siitä ylpeitä. Tai näin ainakin oli silloin kun vielä kävin siellä. Nyt netissä näkee että naamat ovat vaihtuneet esiintyjiin. Surullista.
Ehkä Jeesus työnsi heidän lampunjalkansa pois paikaltaan. 🙁
Jeesus ei ole työntänyt hellareitten lampunjalkaa pois paikaltaan, mutta muutoksessa liike kyllä on, parannuksenteon edessä.
En ylläpidä ainuttakaan seurakuntarakennusta tai muutakaan toimintaa, koska en kuulu mihinkään maalliseen seurakuntaan ja koska minua ei tasavertaisena uskovana edes kohdella jäsenyttömyyteni takia. Miksi säännöllisesti toisten keskinäisiä kaffitteluja ym. tekemisiä maksaisin, sellaisen joukon kustannuksia, johon en heidän raamatun tulkintansa mukaan itse edes kuulu? Annankin rahaa vain saamani opetuksen tähden silloin, kun haluan ja koska raamattu kehottaa siihen. Samaa periaatetta kyllä muidenkin kuuluisi noudattaa, oli jäsen tai ei, ja lopettaa sellaiset rahan antamiset, jotka ei edistä kuin keskinäistä istumista ja kuppikuntalaisuutta.
Kyllä se vähenee väkisin kun Jumalan tuomiot siirtää ihmisiä köyhyyteen ja yhä lisääntyvään työttömyyteen. Kun rikkaat kestitsevät vain itseään niin Kaikkivaltias ottaa pois hyvinvoinnin kaikilta. Myös rikkailta.
Ja uskovilta. Samasta maljasta me juomme, mutta saamme Jumalalta avun ahdingon aikanakin.
Tulee myös yhä uusia syitä, koronan lisäksi, miksi pian ei taaskaan voida kokoontua seurakuntarakennuksissa. Siihen todellakin kannattaa nyt varautua, että tuttu seurakuntarakennuksiin keskittynyt toiminta alkaa vuosi vuodelta tulla yhä hankalammaksi.
Jumalan tahto on, että seurakuntalaisten maksamia kymmenyksiä nostetaan sen mukaan, miten seurakunnan menot kasvavat. Terv. Pastori.