Rasismin loppuminen kokonaan?

Oon tässä näitä maailman tapahtumia seuranneena pohtinut, että voiko oikeasti rasismi ikinä loppua kokonaan?
Kun miettii, että millainen elukka ihminen loppujen lopuksi on toiselle ihmiselle, niin eihän se nyt voi todellakaan ikinä loppua.
Jos loppuu suora rotuun perustuva rasismi, vain koska laki sen kieltää, niin se rasismi muokkautuu toisenlaiseksi. Se löytää laista porsaanaukot joilla rasismi jatkuu ja jatkuu.
Rasismi on ilmeisesti yksi perusinhimillisimmistä tunteista mitä on.
Sitä ei meistä kitketä kielloilla ja estoilla, eikä varsinkaan väkisin globalisoimalla.
Nythän sen jo näkee selkeästi, että kaikenlainen globalisaatio, jota meille myytiin yhteisenä iloisena kulttuurina on muuttunut agressiiviseksi erilliskulttuureiksi missä jokainen tappelee siitä, kuka kultuuriomii juuri minun omaa kulttuuriani.
80-luvulla kukaan ei tapellut kulttuurisista omimisista vaan maailma tosiaan oli ihanan yhtenevä. Mutta juttu olikin siinä, että ei ollut pakkoja eikä lakeja, eikä robotteja valvomassa. Oltiin vielä villissä ja vapaassa maailmassa. Tunnettiin yhteyttä, eikä useimmat miettineet mitään rasismeja, koska silloin sitä ei oikeastaan kauheasti ollut. Oltiin niin yhtä. Oikeasti rasismi oli kasarina todella vieras juttu. Jokainen eri kulttuurista tullut oli vain pelkästää tervetullut, eikä silloin kukaan pahoittanut mieltään jos suomipoju meditoi tai pisti sulkapäähineen päähän.

Nyt ei kunnollinen ihminen kehtaa enää edes joogata kun sekin on kulttuurista omimista.

Elämänkokemuksen perustaalla sanoisin, että rasismi ei koskaan lopu.
Ihminen ei koskaan saavuta sellaista nirvanaa mitä jotkut elättelevät nuoruusvuosiensa optimistisessa kiihkossa.
Rasismi löytää aina kohteensa kuten tiedetään jo tarha-ikäisistä, jotka ovat ihmiskunnan sivistymättömin ja barbaarisin väki: siellä se kiusaaminen alkaa, ennen kasvatusta ja kehitystä.
Ihmisen perusluonne siis.
Eikä ole toivoa, että meistä kaikista saisi koulittua yliopistosivistyneistöä.

Joten!!