Ruanda versus Suomi

Ryszard Kapushcinskyn Eebeninpuu kirjassa artikkeli Ruandan historian tapahtumista.

Kapushicnsky kertoo, että Ruanda jäi Afrikan historiassa ainutlaatuiseksi yksinäiseksi pilkuksi. Pieni valtio keskeisessä Afrikassa, jota kukaan suuri kulttuuri huolinut itselleen, jopa silloin kun maa lukeutui vuoroperään yhteen ja toiseen imperiumiin. Ruanda on vuoristoseutua 2 ja 3 tuhatta metriä korkeuteen.

Kapushchinsky kirjoitti, että häneltä kolleegatoimittajat kysyivät Ruandan suhteen, että "tapasitko presidentin?"
Tavallinen matkavainen meni Ruandaan tapaamaan presidenttiä, joka oli nähtävyys, eikä maassa ollut muuta nähtävää. Ei teitä, ei mitään sivistystä.

Rannikolta maahan oli 1500 km ja maassa pelkkiä vuoria.

Yritän verrata Ruandan ja Suomen kehityslinjoja.

Tässä mielessä Suomen niemimaa on toiminut eristäjä isolaattina lisättynä pohjoiseen ulottuvuuteen satoja vuosia.

Ruandan erikoisuus on myös kahtiajako. Vallassa päälle 10 % väestöllä ovat ihmismuistiin istunet tutsi hallitsijat ja mlkeinpä loput olivat hutit. Tutsit olivat karjan omistajaa ja heille karja oli yhtä kuin olemassaolo. Hutit olivat köyhiä maanviljelijöitä. Ruandassa on joku pieni prosentti kolmatta sektoria.

Suomalaiseen yhteiskuntaan verraten, tutsit ovat suomen ruotsalaisia. Hutit ovat suomalaisia.
Edelleen Suomea julkisuudessa kutsutaan ruotsiksi Finnland, eikä Suomi. Voivat toki kirjoittaa Suomi Finnland. (kaksoi N kuulostaa turhalta).

Ruandan ongelmat alkoivat väestön lisäännyttyään, että elintila loppu. Tutsit vapauttivat lisää laidunmaata ajamalla hutien maanviljelijöitä pois pelloilta. Hutit olivat alistuvaisia luonteeltaan. Kaikki hyvin loppu hyvin, mutta kun Ruandan omistus siirtyi Saksalta Belgialle, joka yllytti hutit ajamaan oikeuksia, niin hutit tarttuivat tilaisuuteen ja teurastivat tutseja tuhansittain ja ajoivat maan pakoon naapurivaltioihin.
Samassa oli tapahtunut vallankaappaus kun huti diktaattori Juvénal Habyarimanan otti vallan hutien toimittaja presidentiltä Grégoire Kayibanda.

Se että maa on äärioloissa voi helposti tarkoittaa kohonnutta militanttien tarvetta ja kenraalivaltaa. Sikäli militanttien vallanhimo on normaali moraalinen pyrkimys tasapainottaa elämää ääriolosuhteissa. Kun on vaikea, niin armeija ottaa vallan.

Tässä tilanteessa Suomea voi verrata Ruandaan siten, että suomalaiset päättävät rysäyksellä anastaa lopunkin vallan suomenruotsalaisilta ja jopa ajaa heitä Ruotsiin. Tarvitaan sysäys, jotta suomalaiset ovat liikekannallepanolla. Maaseudulta varsinkin joskus kantautuu murinaa suomenruotsalaisia vallanpitäjää kohtaan. (?)

Tutsit synnyttivät naapurivaltioiden pakolaisleireissä lapsia, jotka aikuistuivat ja lähtivät sotimaan Ugandaan. He saivat vahvan sotilaskoulutuksen ja osallistuivat Ugandan sisällissotaan. Samat koulutetut tutsien jälkeläiset hyökkäsivät takaisin Ruandaan. He olisivat työntyneet pääkaupungin asti, mutta Habyarimanan ehti solmia Ranskalaisten kanssa avunannosta. Ruandaan pudottiin ranskalaisia jääkäreitä, jotka kouluttivat, järjestelivät Ruandan armeijaa.

Habyarimanalle olennaista oli yhtenäinen valtio riippumatta onko tutsi tai huti, kunhan vannoutui diktaatorille. Siksi Habyarimana aloitti suuren teurastuksen, jota tunnetaan Ruandan kansanmurhana, jonka aikana kuoli liki miljoona henkeä. Habyarimana tappoi paitsi tutseja, myös häntä vastaan olleita huteja, joita virtasi Zairehen pois Ruandasta. Lopulta Ruandan armeija valloitti koko Ruandan, ajoi pois tutsien Uganda armeijan. Hutien Habyarimanan vastustus syntyi suuresta korruptiosta jota diktaattori piti. Habyarimana sai surmansa 1994.

Suomen oloissa vastaavan voisi verrata, että osa suomenruotsalaisista ei lähdekään Ruotsiin koska ovat sekoittuneita erottamattomasti suomalaisiin ja päädytään ajamaan pois maasta kaikki tyytymättömät myös suomalaiset ja vierasperäiset, jotta maa saataisiin yhtenäiseksi ja turvalliseksi kaikesta vallankumouksellisesta. Siinä sivussa maasta lentävät kaikki vierasmaalaiset.


Tulkitsen sellaisen tapahtuman ääremmäisellä nationalismilla, että on yhtenäinen politiikka. Yksi kansa, yksi rotu ym., ym., joka sallii tilaisuuden salliessa aloittaa sodan. Esimerkiksi kun muu maailmaa on liian rotukirjava ja aiheuttaa paineta kansallisvaltiolle, niin rodultaan yhteinäinen maa ei pidäkään rauhasta kiinni, mutta äänestää puolustuskannalle.

Maan rauhaa on turvaamassa pääpuolueen oppositio, joka pane hanttiin. Oppositio on jarru, joka pysäyttää yhtenäisen pääpuolueen ajautumasta ääremmäisyyksiin. Oppositiota pitää olla runsaasti erilaista, eikä vain yksi. Eikä oppositio saa olla pääpuoluen marionetti, mutta aidosti oppositio.

Siten maailman maahanmuutto on sekä ratkaisu sekä pulma.
Mutta suuressa tendenssissä se on ehdoton RATKAISU.

Kyse on maahanmuuton sisäisestä dialektiikasta, miten se tapahtuu. Esimerkiksi ajallisesti on vaikea nopeuttaa joskus tapahtumia maahanmuutossa kuten adaptaatiota. Pitää elää ne vaikeudet, joita tulee vastaan. Maahanmuutto on pitkäkestoinen sijoitus.