Uudet tuulet puhaltavat tuoden tullessaan runsaan kirjauutuussyksyn

Anonyymi

Ainakin WSOY:n uutuudet ovat jo netissä. Ehkä muidenkin on. Tulossa on paljon romaaneja, dekkareita ja tietokirjoja ja odottelen ainakin kymmenen muun kustantajan luetteloita, että pääsisi tilaamaan ajoissa kirjastosta.
Nappaako mikään ?
WSOY:llä joukossa on mm. Tuomas Kyröä, Rakel Liehua, Ilkka Remestä,
Kreetta Onkelia, yhtä suosikkiani Markku Envallin esseitä tulee ja paljon muuta.

Karo Hämäläinen on kirjoittanut romaanin "Kansalliskirjailija"
Väinö Linnasta, kuulostaa kiinnostavalta.

Ken Folletilta ilmestyy historiallinen romaani ja syksyn odotetuin käännösromaani on Ferranten uutuus.

Mielenkiintoani herättää Hannu Mäkelän ja Kirsi Pihan
"Pimeän yli" - kirjeenvaihtoa ihmisenä olemisen taidosta. Kirja kiinnostaa
Hannu Mäkelän takia, Kirsi Piha on arvoitus, toivottavasti mieluisa yllätys.
Mikä on sinun "syksyn odotetuin kirjasi" ? Oletko jo löytänyt sellaisen ?

144

902

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Syvenny sinä vaan siihen Ferranten lässyyn.

      • Anonyymi

        Mikähän on ihan ensimmäinen Ferrante, jos joskus yhden kokeeksi lukisi alkuun ?
        Häpeäkseni tunnustan, että en ole lukenut niitä yhtäkään,
        koska luen enimmäkseen tietokirjoja,
        mutta koska tietokirjat eivät aloituksena vedä ketään kirjallisuuskeskusteluun,
        niin aloitin "leveämmällä saralla".
        ystävällisin terveisin ap.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mikähän on ihan ensimmäinen Ferrante, jos joskus yhden kokeeksi lukisi alkuun ?
        Häpeäkseni tunnustan, että en ole lukenut niitä yhtäkään,
        koska luen enimmäkseen tietokirjoja,
        mutta koska tietokirjat eivät aloituksena vedä ketään kirjallisuuskeskusteluun,
        niin aloitin "leveämmällä saralla".
        ystävällisin terveisin ap.

        Napoli-sarja kannattaa lukea ensimmäiseksi ja mieluimmin järjestyksessä. Loistava ystäväni on ensimmäinen ja kertoo Lilan ja Elenan lapsuudesta ja nuoruudesta. Itse aloitin kolmannesta ja sitten luin heti perään järjestyksessä kaikki.


    • Anonyymi

      Odottelen Hotakaista, Kjell Westötä, Jorma Uotista, Joel Haahtelaa ja monia
      muita.
      Täällä ei saa mainostaa, mutta kun laittaa hakuun:
      uutuuskirjat syksy 2020

      rävähtää noin tusinan kustantajan uutuudet tutkailtavaksi.

      Kerro mitä kiinnostavaa löysit ?

    • Anonyymi

      Olemme kaikki lukemisen harrastelijoita,
      joten tulkaa tekin mukaan piristämään keskustelua,
      jotka harvemmin luette, myös erilaisten tietokirjojen lukijat !
      ap.

    • Anonyymi

      Kokeilu. Hyviä namedroppausia
      En lue

      Karo Hämäläinen yritti sijoittaa, kirjoittaa osakkeista ja puhua
      Täysi floppisössö surkea

      En puutu yllämainittuihin mutta kohtaan Linna

      Kokeillaan seuraavassa kuusipäävalvojaa onko sen mielestä Hietasen puhe vierasta kieltä ja poistoon simmossi ymmär ollenkka

      • Anonyymi

        Kyllä hietasen puhe on vierasta kieltä suomi24 Keljusta on postitettu 2 säänvastaista veistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä hietasen puhe on vierasta kieltä suomi24 Keljusta on postitettu 2 säänvastaista veistä.

        Täh ! Jo kaksi kommenttia poistettu, vaikka aloitus on tehty eilen illalla myöhään ja kommentteja ei ollutkaan kuin pari aamulla. Heh.


    • Anonyymi

      Mikko Majanderin kirjan voisi lukea
      "Komplekseja, kilpailua ja kumppanuutta
      Suomen ja Ruotsin suhteissa"
      Majander on VTT, poliittisen historian dosentti
      ja penkonut arkistoja myös Ruotsissa, kun kirjoitti demareista kirjansa
      "Demokratiaa dollareilla".

    • Anonyymi

      Olen tilannut jo Claes Anderssonista kertovan kirjan "Utelias mieli".

      • Anonyymi

        Potkupallotteleva tyhjäntoimiittaja on naisten mielinboheemi. Donner nro 2. Ei pelannut potkupalloa


    • Anonyymi

      En ole lukenut yhtään psykoanalyytikko Elina Reenkola kirjaa, mutta hän on mielenkiintoinen "tapaus". Uusin kirja on nimeltään "Kateus".

      Vaikka en itse tunne kateutta mitään enkä ketään kohtaa psykologiset kirjat
      ovat aina mielenkiintoisia, monitahoisia ja ymmärrystä lisääviä.
      Kirja käsittelee (tuskallisenkin) kateuden tunnetta ja sitä miten kateuden voisi kääntää myönteiseksi voimaksi.

      Markkinoijan/kustantantajan/arvostelijan mukaan
      kirjan helmi on Elena Ferranten Napoli-kirja-sarjan
      kateusteeman tulkinta.

      Harmikseni en ole Ferrante-sarjaa lukenut. Olisi kiva vertailla omia tulkintoja
      psykoanalyytikon tulkintaan.

      ap.

    • Syksyltä odotan pääsyä Turun kirjamessuille, jotka ovat perinteikkäämmät kuin Helsingin vastaavat eivätkä mielestäni niin paljon oheissälällä lastatut ( tosin viini- ja ruokamessut samassa yhteydessä Turussakin, voi käydä välillä maistelemassa sillä puolella ). Joskus, jos Helsinki tarjoaa jotain hyvin erityistä ja ystäväni saavat minut houkuteltua, teen poikkeuksen. Ennakkoetuja on jo sähköpostissa tarjottu, mutta kun koronatilanteesta lokakuun alussa ei vielä tiedä, en ole sitoutunut mihinkään. Normaalilippuja saa kyllä ajankohdan koittaesa oveltakin. Messuilla on esillä myös kiinnostavia pienkustantajia ja antikvariaatteja, saan sieltä ensimmäiset joululahjat hankittua.

      " Kirjamessut tarttuu ajankohtaisteemojensa myötä laajasti puhuttaviin, vetovoimaisiin ja yhteiskunnallista painoarvoa sisältäviin teemoihin. Tiedon murros ravistelee käsityksiämme tiedon auktoriteeteista ja tiedon totuudellisuudesta, hyvinvoinnin taito puolestaan kiinnostaa ihmisiä jatkuvasti yhä laajemmin; mielen ja kehon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin halutaan panostaa aihetta käsittelevään kirjallisuuteen perehtymällä, avaa ohjelmajohtaja Jenni Haukio."

      Lukemiseni kesällä on ollut vähäistä, enkä ole syksyn tarjontaankaan vielä perehtynyt, mutta kun illat pimenevät, on aika asettua mukavasti lukulampun valopiiriin. Kirjaston jonoihin olen hiukan turhautunut, joskus saan uutuuden sisäpiirin kierrätyksellä nopeammin, kun joku ystäväni ei malta olla ostamatta . Ei ole vielä tietoa, jatkuuko kirjaston lukupiirimme ja missä muodossa syyskuussa, kirjastohan on jo auki pienin rajoituksin.

      Otavan luetteloa hiukan selasin kotimaisten kirjailijoiden osalta, ja aina kiinnostaa Kjell Westö , Joel Haahtelasta pidän erityisesti, ehkä uusin Hämeen-Anttilakin tulee tottumuksesta luetuksi ja taattua laatua on ollut aina Outi Pakkasellakin, enimmäkseen dekkareita. Maria Peurakin on kiinnostava. Kesän iltalukemisena on ollut oman kirjahyllyni teoksia, osa jopa lukemattomia, osa uusiona. Sain juuri luettua ruotsalaisen Marianne Fredriksonin kirjoittaman "Anna Hanna ja Johanna", joka kertoo kolmen sukupolven naisista , alkaen Taalainmaalla 1871 syntyneestä Hannasta, lopulta tyttärentytärkin palaa juurilleen Taalainmaalle. Kirja on kansainvälinen menestys, ollut myyntilistojen ykkösenä esimerkiksi Saksassa ja Yhdysvalloissakin kärkipäässä. Kelpo kirja vahvoista naisista, oman tien kulkijoista, jäntevää kerrontaa ja koskettavia ihmiskohtaloita.

      • Toscanan tytöt onnyt luettu ja se oli sopivan lämminhenkistä ja feelgood.kesälukemista siitä miten kaikki on mahdollista.
        Tuo Marianne Fredriksonin "Anna, Hanna ja Johanna" kuulostaa kiinnostavalta. Luen mielelläni naisten elämänkertoja ja vielä parempi elleivät he ole mitään julkkiksia vaan aivan tavallisia ihmisiä. Olen aina ollut sitä mieltä että "jokainen ihminen on laulun arvoinen" kuten vanha sanonta menee.
        Itse olen loppusuoralla viimeistelemässä käännöstäni ja sitten on "trumpetinsoittajan" vuoro . Kirjoittaminen on mukava harrastus jos sen ottaa harrastuksena, ilman suuria vaatimuksia ja smoilla ehdoilla kuin puutarhanhoitonikin: harrastuksena ja jos tarvitsee ja haluaa jotain enemmän ammattimaisesti tuotettua niin kaupastahan niitä saa.


      • Paloma01 kirjoitti:

        Toscanan tytöt onnyt luettu ja se oli sopivan lämminhenkistä ja feelgood.kesälukemista siitä miten kaikki on mahdollista.
        Tuo Marianne Fredriksonin "Anna, Hanna ja Johanna" kuulostaa kiinnostavalta. Luen mielelläni naisten elämänkertoja ja vielä parempi elleivät he ole mitään julkkiksia vaan aivan tavallisia ihmisiä. Olen aina ollut sitä mieltä että "jokainen ihminen on laulun arvoinen" kuten vanha sanonta menee.
        Itse olen loppusuoralla viimeistelemässä käännöstäni ja sitten on "trumpetinsoittajan" vuoro . Kirjoittaminen on mukava harrastus jos sen ottaa harrastuksena, ilman suuria vaatimuksia ja smoilla ehdoilla kuin puutarhanhoitonikin: harrastuksena ja jos tarvitsee ja haluaa jotain enemmän ammattimaisesti tuotettua niin kaupastahan niitä saa.

        Amatöörikirjoittajakin voi olla kunnianhimoinen ja tuottaa laadukasta jälkeä, siinä on mahdollista antaa enemmän itsestään, kun ei tarvitse ajatella kaupallisuutta. Tuntumani keromasi perusteella on , että kyllä Sinulla itselläsi on tekstisi suhteen vaatimuksiakin, työtapasi vaikuttaa määrätietoiselta ja itsekriittiseltä. On tietysti vapauttavaa, että sen voi pitää harrastuksena, ei ole kiireistä aikataulua eikä huolta myyntiluvuista.
        Hyvin sitä voi verrata puutarhanhoitoon, molemmissa on eduksi kunnon pohjatyö suunnitteluineen, sitten voi antaa prosessin viedä mukanaan , jopa niin että ajan taju katoaa, pääsee flow-tilaan. Rönsyille ja yllätyksille on hyvä antaa tilaa, ja onko kirjakaan koskaan täysin valmis, niin ettei pilkkuakaan siitä koskaan halua muuttaa ? Ainakaan puutarha ei ole, eikä ole ihminen itsekään.
        Kääntäminen on varmaan rankkaa ja tarkkaa työtä, ja pienen kielialueen kirjailijat ovat siinä vaativammassa asemassa. Hyvät kääntäjät ansaitsisivat enemmän huomiota. Varsinkin suomen kielirymä on niin erilainen rakenteeltaan kuin muut maailman kielet, ihan ihmeenä pidän, miten runojakin pystytään kääntämään ja säilyttämään niiden alkuperäinen tunne . Esimerkiksi isä ja poika Nieminen ovat taiturikääntäjiä, Pertti kiinasta ja Kai japanista.

        Oman käden jälki on palkitsevaa nähdä siivouksessakin, saati kansien välissä. Jo kauniin valokuva-albumin valmiiksi saaminen antaa suurta tyydytystä. Vetävältä kuulostaa tuo "trumpetinsoittaja", tsemppiä työskentelyyn !


    • Anonyymi

      Viime aikoina on ilmestynyt "keskustelukirjoja"/"kirjeenvaihtokirjoja",
      Olen vasta pari lukenut ja kokemus on myönteinen ja opettava siinä sivussa.
      Opettaa suvaitsevaista ajattelua, kun lukee kahden vastakkaista mielipidettä
      edustavan ihmisen sivistynyttä keskustelua, joissa kumpikin puolustaa omia näkökantojaan perustellen ne, kuunnellen siis myös vastakkaisen
      osapuolen näkökantoja perusteluineen.
      Joskus löytyy keskustelijoille yllättäviä yhteisiäkin ajatuksia, joita he eivät
      osanneet odottaa.
      Toinen "opetus": Me ihmiset emme olekaan aina niin kaukana toisistamme
      kuin ennakkoluuloisesti saatamme ajatella.

      Esko Valtaojan ja Juha Pihkalan kirja "Elämän mielen jäljillä"
      on keskustelukirja, jonka tilasin aloituksessa mainitsemani
      keskustelukirjan (Mäkelä-Piha) lisäksi, siitä en vielä tiedä, perustuuko se eri-
      vai samanmielisyyteen, johonkin samoihin elämänkriiseihin vai mihin.

      Esko Valtaoja on tähtitieteen emeritusprofessori,
      joka ei usko kuolemanjälkeiseen elämään ja Juha Pihkala on
      Tampereen hiippakunnan emerituspiispa.

      ap.

      • Anonyymi

        Bloggaaja Valtaoja on toimittajien luomus eli näpertelijä jonka ala lopetettiin turussa ei oppilaita ei tiedettä mutta blogeja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Bloggaaja Valtaoja on toimittajien luomus eli näpertelijä jonka ala lopetettiin turussa ei oppilaita ei tiedettä mutta blogeja

        Ketäpä sinä miksikään arvostaisit ? Et ketään.


    • Anonyymi

      En ole pannut merkille sitä erikoisesti, mutta nyt huomaan,
      että kahden kirjailijan ajatustenvaihtokirja tuntuu tosiaan olevan trendi.
      Ainakin Suomessa ollut parin vuoden ajan, en muista maista tiedä,
      enkä tiedä, mistä se on saanut alkunsa ja väliäkö sillä ?

      Itsekin tilasin jo keväällä yhden, Juha Itkosen ja Kjell Westön
      "7 7: levottoman ajan kirjeitä"
      7 7 tulee muistaakseni siitä, että kirjeitä on molemmilta 7 kpl.

      Miksu

      • Anonyymi

        Jörn Donner kävi kaa kirjeenvaihtoa piispa Vikströmin välillä.
        En ole lukenut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jörn Donner kävi kaa kirjeenvaihtoa piispa Vikströmin välillä.
        En ole lukenut.

        Aika monien kirjeenvaihtokirjojen osapuolet näyttävät olevan
        luonnontieteen ja kirkon edustajia "vastakkain",
        siis tieteen ja uskon vuoropuhelua,
        vaikka he eivät yritä käännyttää toisiaan,
        vaan esim. tarjota ideoita erilaisuuden ymmärtämiseen.
        Ne voivat käsitellä ihmisen arvoa, elämänarvoja, olemassaolon merkitystä,
        iäkkäitten elämänlaatua, kuolemaa, maailmankaikkeutta luonnontieteen ja uskonnon näkökulmasta ja kaikkea siltä väliltä.

        Kjell Westö oli talvella eräässä haastatteluohjelmassa televisiossa,
        jossa hän puhui "sympaattisesti", kirjojen kirjoittamisesta ja vähän muustakin,
        hänen ja Juha Itkosen kirja voisi olla tässä ajassa kiinni tavallisen ihmisen tasolla.


    • Anonyymi

      Kuinka aitoa asioista kirjoittaminen eli kirjeenvaihto on,
      kun kirjoittaa olevinaan henkilökohtaisesti jollekin toiselle,
      mutta tietää kirjoittaessaan,
      että tarkoitus on,
      että kirjeet julkaistaan kirjana ?
      Kuulostaa jotenkin feikiltä.

      Vastaako ihminen samoin kuin jos kirjeitä ei julkaistaisi ?
      Vai esittääkö hän "parempaa itseään" ?
      Kelle kirjailija itse asiassa kirjoittaa ?
      Yhdelle ihmiselle vai tuhannelle lukijalle ?
      Onko teksti faktaa vai fiktiota ?
      Kirjoittaako siinä ihminen XX vai kirjailija XX ?
      Miten kirja pitäisi "ottaa" ?

      En ole koskaan sattunut lukemaan tuollaista kirjaa,
      mutta aion korjata "aukon sivistyksessäni"...
      kun tietäisin minkä valitsisin ?
      Onko suosituksia ?

      • Anonyymi

        Olen noita samoja asioita miettinyt paria keskustelukirjaa lukiessani.
        Ovatko ne "ominta omaa" vai "poseerausta" ? Ja onko sillä väliä lukijan kannalta.
        En ole mihinkään lopputulokseen tullut.


    • Anonyymi

      John Vikström on pakkoruotsittaja. Ei vain Donner nuole piispaa vaan vanha jumalankieltäjä Esko Seppänen käy keskusteluja piispa Huovisen kanssa, Eliitti ei ota teitä kumppaneiseen, olette maksajan roolissa välttämätön paha. Monet teistä luulevat fanittavansa eliittiä ellri peräti kaveeraavansa, turhaan

      Sänkylukemista. Onslowin ystäville, Daisyn vieressä bedtime reading Open Univ oppilaana O. opiskeli tänään Paul Chaikin'in kirjaa Principles of Condensed Matter Physics Ja O. suosittelee ehdoitta

      • Anonyymi

        Onneksi ei omaa sellaista alemmuuskompleksista asennetta,
        että joku on eliittiä ja joku ei - esimerkiksi itse ei.

        Kun riittää itselleen sellaisena kuin tässä hetkessä on ,
        on riittävä koko maailmalle
        ja paljon enemmänkin.


      • Anonyymi

        Ano 10:00
        Ajattelultaan kehittymätön ei tajua, että kuka hyvänsä voi ajattelunsa puolesta kuulua eliittiin,
        ei tarvitse olla Donner tai Vikström ja heidänkin ajatuksiaan voi kyseenalaista kuka vain
        ja niin on tehtykin.


      • Anonyymi

        Totta kai voi tehdä kaikenlaista

        Nämä lukujutut täällä yleensä ovat vain namedroppauksia, eli ajattelen vilkaistuani miten paljon naiset lukevat proosaa ainakin väittävät
        ja miten banaalina maailmankuva säilyy

        Proosa naiselle on kuin muurahaishappo heinälle, maistuu kirpeältä mutta säilyttää heinän eikä juuri muuta mitään


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta kai voi tehdä kaikenlaista

        Nämä lukujutut täällä yleensä ovat vain namedroppauksia, eli ajattelen vilkaistuani miten paljon naiset lukevat proosaa ainakin väittävät
        ja miten banaalina maailmankuva säilyy

        Proosa naiselle on kuin muurahaishappo heinälle, maistuu kirpeältä mutta säilyttää heinän eikä juuri muuta mitään

        Kuka vain voisi tehdä sinustakin päätelmiä muutaman kommentin perusteella
        niinkuin sinä meistä., eivätkä ne imartelisi sinua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta kai voi tehdä kaikenlaista

        Nämä lukujutut täällä yleensä ovat vain namedroppauksia, eli ajattelen vilkaistuani miten paljon naiset lukevat proosaa ainakin väittävät
        ja miten banaalina maailmankuva säilyy

        Proosa naiselle on kuin muurahaishappo heinälle, maistuu kirpeältä mutta säilyttää heinän eikä juuri muuta mitään

        Vähänpä tiedät proosasta.


    • Anonyymi

      K. Marx: uskonto on kansan oopiumia
      Minä: proosa on kypsän naisen muurahaishappoa kuiville korsille

      • Anonyymi

        Helpottiko ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Helpottiko ?

        Kyllä. Valion voikemisti sai nobelin siitä. Muurahaishappoa kuiville korsille


    • Anonyymi

      Hei, kirjojen ystäville !
      Tälle hiljaiselle kirjapalstalle !

      Sain päätökseen 470 sivua Suomen sisäpoliittista historiaa.
      Perinpohjaisempaa ja kattavampaa käsittelyä aiheesta en ole
      aikaisemmin lukenut yhden kirjan kansien sisällä.
      Ei jää epäselvää mitä ja ketä kukin kannatti suomalaisen politiikan
      taistelukentillä ja yhteiskunnassa yleensä.
      Kirja on Seppo Keräsen "Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä".

      Aloitin toista aihetta, Kai Ekholmin kirjaa
      "Jörn Donner, kuinka te kehtaatte"
      (Ei osuva nimi kirjalle)
      En sitä aikonut ollenkaan lukea, koska Donnerin kirjat olen lukenut,
      jonkun kahteenkin kertaan
      ja hän on ollut "julkinen hahmo" jo muutenkin,
      mutta Ekholmin kirja sai hyvät arvostelut, joissa kerrottiin sen tuovan paljon uuttakin lukijoitten tietoisuuteen.
      Donner on sikäli kiinnostava, että häntä ei kukaan pysty määrittelemään
      eikä ihan heti tule mieleen ketään yhtä monipuolista henkilöä ja yhtä paljon lukenutta ja kirjoittanutta.
      Ekholmin kirjaa Donnerista lukiessa tulee kerrattua kymmenien vuosien ajalta
      kaikenlaisia yhteiskunnan ilmiöitä.

      "En ole koskaan ollut tylsien ihmisten suosiossa"
      (J. Donner)

      Syksyllä ilmestyviä uutuuskirjoja tiedon alalta, historiaa, politiikkaa,
      elämäkertoja, filosofiaa ym. olen löytänyt noin 200 kirjaa.
      Mahdoton urakka lähes entusiastille ja siinä on vasta alkusyksyllä
      ilmestyvät kirjat.
      On alettava karsiminen. Uutta kirjaa tulee sellaista vauhtia, että ei nykyisellä
      hidastuneella lukuvauhdilla ehdi kuin kiinnostavimmat lukea.

      Löytyykö paljon uutta kiinnostavaa kaunokirjallisuudesta ?

      terveisin Miksu

      • Anonyymi

        "Hiljaiselle kirjapalstalle"????
        Tämä ei ole kirjapalsta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Hiljaiselle kirjapalstalle"????
        Tämä ei ole kirjapalsta

        Mikä tämä on sitten ?


    • Anonyymi

      Ketä voi kiinnostaa Donner ja miksi ?

      • Anonyymi

        Miksi ei ? Ihmisiä voi kiinnostaa jopa Hitler. Ei minua.


    • Anonyymi

      Hei, hyvät lukijakaverit !
      (ketähän tässä moikkaisi, kun ketään ei ketjussa käy, itseäni kai,
      pidättelen itseironista naurua...
      mutta "tapanpa" tässä 10 minuuttia näpyttelemällä vähän...)

      Ekholmin Donner-kirja on luettu ja se vastasi suurinpiirtein odotuksia
      elämänvaiheineen ja analyyseineen Donnerin kirjoista.
      Monessa oli mies mukana. Ei päivää ilman jotakin projektia
      ja kirjoittamista.

      Uudempia (syksyn) kirjoja odotellessa luen estetiikan emeritusprofessori
      Aarne Kinnusen muistelmakirjaa "Päätoiminen elämä",
      mikä on mukava pieni "löytö" yliopistomaailmasta,
      sen ilmapiiristä, opetuksesta, opillisista erimielisyyksistä, dosenteista,
      kuppikunnista, kriitikoista, kirjailijoista ynnä muusta.

      Kirjan runkona on Aarne Kinnusen oman elämän vaiheet ja
      hän kertoo mielenkiintoisia pieniä tuokiokuvia tuntemistaan kirjailijoista ja
      tapaamisistaan heidän kanssaan.
      Hänen ystävä- tai tuttavapiiriinsä kuuluivat monet Suomen
      tunnetuimmista ja arvostetuimmista kirjailijoista, Pentti Haanpää, Lauri Viita,
      Eeva-Liisa Manner, Paavo Haavikko, Juha Mannerkorpi ja monia muita.
      Kirjailijoihin liittyvät pienet jutut ja luonnehdinnat heistä ovat kirjan
      mielenkiintoisinta antia.

      Kirjassa on pientä hauskaa huvittavuutta, "koston makua" yliopistoajoilta.
      Kansipaperin liepeessä onkin lause: "No niin, nyt on aika heitellä kivet".
      Ja kiviä lentelee...

      Lukuintoa toivottaen
      Miksu

    • Anonyymi

      "Miksi ei ? Ihmisiä voi kiinnostaa jopa Hitler. Ei minua"

      Tämä lause kiteyttää jotain tekopyhyydestä
      Olen hiano ihminen ja minulla on pieno

      • Anonyymi

        Se on sinun tulkintasi. Olen kyllä "hitlerini" lukenut, kiinnostuksesta historiaan.
        Se mitä lukee tai ei, ei kai tee ihmisestä sen hienompaa tai huonompaakaan ?


    • Luen juuri Isabel Allenden kirjaa nimeltään "Ines de mi alma" joka perustuu Ines Suarezin elämään. Ines oli ensimmäinen eurooppalainen nainen joka saapui Chileen, Pedro de Valdivian mukana Perusta ratsastaen pienessä seurueessa Atacaman erämaan halki ja hän oli mukana perustamassa Santiagon kaupunkia Valdivian kanssa.
      Osasi ne ihmiset olla julmia ja raakoja ennenkin, sekä alkuperäiskansat että eurooppalaiset, miehet ja naisetkin.

      • Anonyymi

        Kuinka vanha kaupunki Santiago on ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka vanha kaupunki Santiago on ?

        1541 perustettu


      • Korjaan: alkuperäisen kirjan nimi espanjaksi : "Ines del alma mia"


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        1541 perustettu

        Kiitos tiedosta, halusin päästä perille millä vuosisadalla liikutaan,
        koska sinulla tieto on juuri nyt hyppysissäsi ja olisi mielenkiintoista
        tietää mistäköhän arkistoista kirjan kirjoittaja on tietonsa kaivanut
        Ines Suarez'ista tai ehkä hänen tarinansa on yleisesti tunnettu
        ja on helppo jäljittää tapahtumia, jonka päälle voi "rakentaa" romaanin ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos tiedosta, halusin päästä perille millä vuosisadalla liikutaan,
        koska sinulla tieto on juuri nyt hyppysissäsi ja olisi mielenkiintoista
        tietää mistäköhän arkistoista kirjan kirjoittaja on tietonsa kaivanut
        Ines Suarez'ista tai ehkä hänen tarinansa on yleisesti tunnettu
        ja on helppo jäljittää tapahtumia, jonka päälle voi "rakentaa" romaanin ?

        Ines Suarezin osallistuminen Santiagon perustamiseen yhdessä Valdivian kanssa on hyvin dokumentoitu ja suurin osa näistä tiedoista löytyy kyllä arkistoista, joita Allende tutki ja sitten rakensi romaaninsa, käyttäen tosin jonkin verran taiteellista vapautta. Kirjasta on tehty myös 8-osainen tv-sarja Chilessä nimeltään Ines del alma mia.
        https://sv.wikipedia.org/wiki/Inés_Suárez
        https://www.youtube.com/watch?time_continue=6&v=cw3WLA0Uvzk&feature=emb_logo


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Ines Suarezin osallistuminen Santiagon perustamiseen yhdessä Valdivian kanssa on hyvin dokumentoitu ja suurin osa näistä tiedoista löytyy kyllä arkistoista, joita Allende tutki ja sitten rakensi romaaninsa, käyttäen tosin jonkin verran taiteellista vapautta. Kirjasta on tehty myös 8-osainen tv-sarja Chilessä nimeltään Ines del alma mia.
        https://sv.wikipedia.org/wiki/Inés_Suárez
        https://www.youtube.com/watch?time_continue=6&v=cw3WLA0Uvzk&feature=emb_logo

        Allenden kirjan totuus on yhtä tarua, kuten Hirvisaaren ja Utrion historiikeissa.



      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Allenden kirjan totuus on yhtä tarua, kuten Hirvisaaren ja Utrion historiikeissa.

        Totta turiset, Isabel Allenden kirjat ovat satukirjoja.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Totta turiset, Isabel Allenden kirjat ovat satukirjoja.

        Tässä taas malliesimerkki miten tämä palsta toimii: toisten kommentit ja tiedot mitätöidään ilman mitään perusteluja.
        (Monet Allenden kirjoista ovat pääasiallisesti fiktiivisiä, vaikka historiallista faktaa on mukana; osa hänen kirjoistaan kuten Paula (jossa hön kertoo oman tyttärensä sairaudesta ja kuolemasta) ja Ines del alma mia joka perustyy hyvin dokumentoidun historiallisen henkilön elämänkertaan ei ole sepitettyä.)


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Tässä taas malliesimerkki miten tämä palsta toimii: toisten kommentit ja tiedot mitätöidään ilman mitään perusteluja.
        (Monet Allenden kirjoista ovat pääasiallisesti fiktiivisiä, vaikka historiallista faktaa on mukana; osa hänen kirjoistaan kuten Paula (jossa hön kertoo oman tyttärensä sairaudesta ja kuolemasta) ja Ines del alma mia joka perustyy hyvin dokumentoidun historiallisen henkilön elämänkertaan ei ole sepitettyä.)

        Pjähää, itekkii myöntää, että saattaa hippunen faktaa löytyä Isabellin romaaneista.
        Se niistä turinoista historian valtateiltä.


    • Anonyymi

      Mimulle täyttä paskaa näin korona aikana----apinoille suuri asia.

    • Eilen tuuli puhalsi lahjuksen muodossa,
      pitkään meni sanataiteilijan matkassa., saunakin unohtui, nyt pääsen sitten aamupäiväsaunaan.
      Näin lausui Leskinen, Toisinajattelija, Linda Huhtisen toimittama kirja Juicen sanoista, tarinoiden ja sitaattien muodossa imaisi ainakin tällaisen joka sympatiseeraa Juicea. ihan kuin Juice olisi istunut tuossa isossa nojatuolissani ja puhellut, kirja on koottu hänen äänellään.
      Varsinkin sitaatit levyjen ja kappaleiden takaa ovat mielenkiintoisia ja erityisesti pidin tekstien syntytarinoista, nyt Juicen kappaleita kuuntelee eri korvin. Hänellä on vain yksi ainoa kappale, jossa on teksti Juicen runosta , kaikki muut on kirjoitettu riimein.
      Mummoille vuodenaikaan sopivaa ralliriimiähttps://youtu.be/II4T0X3DOGw

    • Anonyymi

      Paloma, olen "se" positiivisessa mielessä Santiagon kaupungin ikää
      kysynyt henkilö,
      koska arvostan historiallisia romaaneja yhtenä kirjallisuuden lajina
      ja koska historialliset romaanit sijoittuvat todellisen maailman todellisille
      aikakausille ja henkilöt ovat voineet olleet todellisia, mutta joskus myös
      fiktiivisiä tai molempia esiintyy historiallisissa romaaneissa.
      Sehän on historiallisen romaanin periolemus ja luonne,
      faktaa ja fiktiota, miten muuten voisi ollakaan ?

      Tietämättömät teilaajat "iskivät nyt kirveensä kiveen".

      Historialliset romaanit perustuvat aina jonkinasteiseen historian tutkimukseen.
      Faktan ja fiktion osuus vaihtelee.

      Historiallisten romaanien teilaajat ovat kenties tietämättään lukeneet ja arvostaneet suuresti historiallisia romaaneja.

      Lähes kaikki me olemme koulussakin lukeneet niitä.
      Ensimmäinen suomalainen historiallisen romaanin kirjoittaja oli
      Zacharias Topelius, tunnetuin hänen historiallinen romaaninsa on
      "Välskärin kertomukset".

      Muita arvostettuja suomalaisia historiallisten romaanien kirjoittajia ovat
      mm. Mika Waltari, jonka tunnetuin teos on "Sinuhe Egyptiläinen".
      Samoin Väinö Linnan "Täällä Pohjantähden alla" on historiallinen
      romaani.

      Lukijoitten suuria suosikkeja ovat myös muun muassa Kaari Utrion, Laila Hietamiehen, Pirjo Tuomisen, Kirsti Mannisen (=Enni Mustonen) ja
      Raija Orasen historialliset romaanit.

      Monet historiallisten romaanien kirjoittajat ovat saaneet kirjallisuuspalkintoja.

      • Anonyymi

        Tuon kyllä tiedän, olen lukenut mittavan joukon historiaa, että siihen jollain lailla pohjautuvia kirjoja.
        Niitä on monenlaisia kirjoja, joitten sanotaan olevan historiallisia, jos romssun ainut side on Sorajajan ja Reza Pahlevin häät samana ajankohtana, on vaikea nähdä sitä historiallisena teoksena, kun teos sijoittuu rahkasoitten ojituksen metsänparannuksen liepeillä tapahtumiin.


    • "Paloma, olen "se" positiivisessa mielessä Santiagon kaupungin ikää
      kysynyt henkilö,"
      Näin sen ymmärsinminäkin. Allenden suuressa tuotannossa on sekä lähes pelkkää fiktiota (vaikka historiallisesti sijoitetut tarkasti aika ja paikka ja faktojen vääristelyä ei ole) ja sitten taas pelkkää fiktiota ja jotkut perustuvat hyvin systemaattisesti tutkittuihin arkistoihin. Ines Suarez (Inés de Suarez) on dokumentoitu historiallinen henkilö,
      Historia on minunkin suuri kiinnostuksen kohteeni , myös kirjallisuudessa ja elokuvissa.
      ***
      Annemarie Selinkon romaani "Desirée" ranskalaisesta porvarisnaisesta, joka oli ensin Napoleonin kihlattu, mutta joka naitettiin kuitenkin Jean-Baptiste Bernadottelle ja josta tuli Ruotsin kuningatar Desideria, on myös hyvinkin tarkasti tämän rouvan elämää mukaileva, kevyellä kynällä kirjoitettu historiallinen romanttinen teos. Sopivaa kesälukemista!

    • Anonyymi

      Korjaan: alkuperäisen kirjan nimi espanjaksi : "Ines del alma mia"


      Jos dementian vastustamiseksi aloitatte kadun espanjan opinnot Ploman johdolla mikä on hyödyllistä suositeltavaa saatte opettajan melkein kotiin niin tässä on hyvä esimerkki a-alkuisten feminiinien käytöstä maskuliiniartikkelin kanssa

      • Anonyymi

        Ei ole sinuakaan espanja auttanut.


    • Anonyymi

      Edelleenkin syksyn monipuolisempia uutuuksia odotellessa
      pysyttelen olosuhteitten pakosta "kapealla tielläni".
      Luin kirjan sotamarsalkka Mannerheimin "oikeasta kädestä",
      kenraali Aksel Airosta. Hän oli taipumaton kenraali ja häntä pidettiin
      myös "vaikenevana kenraalina", vasta myöhemmin sodan jälkeen hän
      kommentoi julkisuudessa joitakin tapahtumia.

      "Jälkiruuaksi" herkuttelin Martti Anhavan kirjallisuusesseillä
      ajoissa lopettamisen taidosta. Se on leppoisa ja kiintoisa kirja erilaisista lopuista
      ja luomisvoiman ehtymisestä. Minusta on aina ollut mielenkiintoista lukea
      kirjailijoitten ja kriitikoitten analyyseja toisten kirjoista.
      Niistä oppii ikäänkuin löytämään kirjojen sisällöstä enemmän,
      tekemää enemmän huomioita.
      Anhavan kirjaan "Ajoissa lopettamisen taito" sisältyy analyysejä ja huomioita
      monista tunnetuista kirjailijoista ja heidän kirjoistaan,
      niin kotimaisia kuin ulkomaisia.

      • Anonyymi

        15:20 kirjoitus oli terveisin Miksulta, siltä hatarapäältä...
        Edellisessä yliopisto- ja kirjamaailmakirjassa "Päätoiminen elämä", josta kirjoitin
        oli myös mukavia "kirjailijakuvia", jos sellaiset kiinnostavat jotakuta, suosittelen.
        Kirja oli muutenkin mukava, jotenkin "kotoisa", kivaa jutustelua suomalaisesta elämästä vuosikymmenien varrelta. Huimaa vauhtia on menty eteenpäin.
        Enää ei tarvitse lapsena soutaa kouluun kahden järven yli
        niinkuin emeritusprofessori Aarne Kinnunen esimerkiksi teki.
        T. Miksu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        15:20 kirjoitus oli terveisin Miksulta, siltä hatarapäältä...
        Edellisessä yliopisto- ja kirjamaailmakirjassa "Päätoiminen elämä", josta kirjoitin
        oli myös mukavia "kirjailijakuvia", jos sellaiset kiinnostavat jotakuta, suosittelen.
        Kirja oli muutenkin mukava, jotenkin "kotoisa", kivaa jutustelua suomalaisesta elämästä vuosikymmenien varrelta. Huimaa vauhtia on menty eteenpäin.
        Enää ei tarvitse lapsena soutaa kouluun kahden järven yli
        niinkuin emeritusprofessori Aarne Kinnunen esimerkiksi teki.
        T. Miksu

        Miksu, kuka johti tai olisi pitänyt johtaa sotaa 10.6.1944 Päämajassa Mikkelissä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksu, kuka johti tai olisi pitänyt johtaa sotaa 10.6.1944 Päämajassa Mikkelissä?

        Oliko Mikkelissä sota ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksu, kuka johti tai olisi pitänyt johtaa sotaa 10.6.1944 Päämajassa Mikkelissä?

        Ano 17:08
        Sotastrategiaan paneutuneet ekspertit käyvät keskustelua,
        väittelyäkin keskenään joillakin areenoilla.
        Tuotan pettymyksen sinulle, en kuulu siihen asiantuntijaryhmään.

        Olen tähän asti lukenut vain elämäkertoja itsenäisyydenajan presidenteistä
        ja ministereistä ja eri kirjoittajien kirjoja Mannerheimista ja hänen kenraaleistaan.
        Epäilen arvaavani mitä "haet", mutta ei sinun kannata kiinnostua tenttaamaan
        vähäistä tietämystäni...

        Viittaat vastuuseen Kannaksen suurhyökkäystä koskien.
        Äkkipäätä vastaan lyhyesti: Ainakin operaatiopäällikkö Airo oli Mikkelissä.

        Missä oli Mannerheim 10.6.1944, en heti edes muista, Mikkelissä vai missä
        (lounailla jossain eversti Nihtilän kanssa ?)

        Toki vähän enemmänkin voisin vastata, mutta miksi ?
        Sinä mitä ilmeisemmin tiedät huomattavasti enemmän,
        joten mitäpä minulla olisi sinulle kerrottavaa ?
        Valaise sinä minua !

        Olen ihan amatööri sotastrategia-asioissa enkä ota itseäni niissä(kään) vakavasti.

        Olen tutustunut osaan lukuisista artikkeleista Mannerheimin kesäkuuta 1944
        edeltävistä (mahdollisista) arviointivirheistä, mutta en ala myöskään niihin kantaa ottamaan.

        Etsiskelin itse asiassa seuraavia kirjoja sota-ajoilta ja kysynkin sinulta
        mitä kirjoja suosittelisit ? Muutaman vielä voisin lukea.
        En ole lukenut esimerkiksi Pekka Visurin yhtäkään kirjaa.

        Parast'aikaa lueskelen FT, dosentti Lasse Laaksosen kirjaa "Viina, hermot ja
        rangaistukset 1918-1945", sotilasjohtajien alkoholinkäytöstä.
        Siinäkin käsitellään marsalkan ja kenraalien ratkaisuja - uudessa valossa.

        Yst. terveisin Miksu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ano 17:08
        Sotastrategiaan paneutuneet ekspertit käyvät keskustelua,
        väittelyäkin keskenään joillakin areenoilla.
        Tuotan pettymyksen sinulle, en kuulu siihen asiantuntijaryhmään.

        Olen tähän asti lukenut vain elämäkertoja itsenäisyydenajan presidenteistä
        ja ministereistä ja eri kirjoittajien kirjoja Mannerheimista ja hänen kenraaleistaan.
        Epäilen arvaavani mitä "haet", mutta ei sinun kannata kiinnostua tenttaamaan
        vähäistä tietämystäni...

        Viittaat vastuuseen Kannaksen suurhyökkäystä koskien.
        Äkkipäätä vastaan lyhyesti: Ainakin operaatiopäällikkö Airo oli Mikkelissä.

        Missä oli Mannerheim 10.6.1944, en heti edes muista, Mikkelissä vai missä
        (lounailla jossain eversti Nihtilän kanssa ?)

        Toki vähän enemmänkin voisin vastata, mutta miksi ?
        Sinä mitä ilmeisemmin tiedät huomattavasti enemmän,
        joten mitäpä minulla olisi sinulle kerrottavaa ?
        Valaise sinä minua !

        Olen ihan amatööri sotastrategia-asioissa enkä ota itseäni niissä(kään) vakavasti.

        Olen tutustunut osaan lukuisista artikkeleista Mannerheimin kesäkuuta 1944
        edeltävistä (mahdollisista) arviointivirheistä, mutta en ala myöskään niihin kantaa ottamaan.

        Etsiskelin itse asiassa seuraavia kirjoja sota-ajoilta ja kysynkin sinulta
        mitä kirjoja suosittelisit ? Muutaman vielä voisin lukea.
        En ole lukenut esimerkiksi Pekka Visurin yhtäkään kirjaa.

        Parast'aikaa lueskelen FT, dosentti Lasse Laaksosen kirjaa "Viina, hermot ja
        rangaistukset 1918-1945", sotilasjohtajien alkoholinkäytöstä.
        Siinäkin käsitellään marsalkan ja kenraalien ratkaisuja - uudessa valossa.

        Yst. terveisin Miksu

        Mannerheim oli ylipäällikkö ja ratkaisut teki, mahdolliset väärät ja oikeat, väärään tai oikeaan aikaan, riippumatta siitä missä oli.
        T. Miksu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksu, kuka johti tai olisi pitänyt johtaa sotaa 10.6.1944 Päämajassa Mikkelissä?

        Ano 20.7 17:08
        Mistä voisi lukea miten Kannaksen suurhyökkäykseen valmistautumattomuus on
        selitettävissä ? Vai voitko sinä kertoa ?
        T. Miksu


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ano 20.7 17:08
        Mistä voisi lukea miten Kannaksen suurhyökkäykseen valmistautumattomuus on
        selitettävissä ? Vai voitko sinä kertoa ?
        T. Miksu

        "Anonyymi"

        Wolf H Halsti

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Wolf_H._Halsti

        Mies elää aikaansa 1,2,3
        Muutakin hyvää häneltä löytyy.

        H.


      • Anonyymi
        huruksz kirjoitti:

        "Anonyymi"

        Wolf H Halsti

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Wolf_H._Halsti

        Mies elää aikaansa 1,2,3
        Muutakin hyvää häneltä löytyy.

        H.

        Ennenkuin olen lukenut kirjan, kysyn sinulta, miten Holsti selittää sen, että Neuvostoliitto
        pääsi yllättämään Suomen ? Kerroit lukeneesi kirjan. Wikipedia ei kysymykseen vastaa.
        Miksu


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ennenkuin olen lukenut kirjan, kysyn sinulta, miten Holsti selittää sen, että Neuvostoliitto
        pääsi yllättämään Suomen ? Kerroit lukeneesi kirjan. Wikipedia ei kysymykseen vastaa.
        Miksu

        "Anonyymi"

        Halsti
        Asia ei ole helposti yksi-selitteinen.
        Kyseessä on tavallaan pää-majan henki, ilma-piiri.
        Paljon yksityis-kohtia, joista muodostui monen Upseerin mieli-pide.
        Tavallaan sekalainen seura-kunta.
        Kyllä sinun on luettava, saadaksesi kuvan kokonaisuudesta.

        H.


      • Anonyymi
        huruksz kirjoitti:

        "Anonyymi"

        Halsti
        Asia ei ole helposti yksi-selitteinen.
        Kyseessä on tavallaan pää-majan henki, ilma-piiri.
        Paljon yksityis-kohtia, joista muodostui monen Upseerin mieli-pide.
        Tavallaan sekalainen seura-kunta.
        Kyllä sinun on luettava, saadaksesi kuvan kokonaisuudesta.

        H.

        Miksu kyseli lähteitä , mistä lukea Päämajan valmistautumisesta puna-armeijan suurhyökkäykseen tai oikeammin lyöden laimin. Sotilaita oli mm paljon lomilla maataloustöissä, kun oli alkukesä.
        Ilmeisesti ei vain uskottu suurhyökkäykseen Karjalankannaksella.
        Marski oli saanut päähänsä, että itä-Karjala on tärkeä ja Maaselän kannas, jotka oli linnoitettu.
        Selvää lähdettä en ole lukenut mistään, ja onko sitä edes kirjoitettu.
        Päämaja ja sen henki ja toimet taitavat olla kysymysmerkki monelle, mutta lukemalla eri lähteitä saa jonninlaisen yleiskuvan.
        Sanotaan marski johti sotaa, mutta Airo paljolti opetatiivistä puolta sotatoimia ja joukkojen järjestelyjä.
        Ps. Jatkosodan historia painettu tällä vuosituhannella , on iso ja paksu monipuolinen teos, jota löytyy kirjastoista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksu, kuka johti tai olisi pitänyt johtaa sotaa 10.6.1944 Päämajassa Mikkelissä?

        Suurhyökkäystä ennakoidessa Päämaja hajautettiin keväällä 1944 Mikkelin
        ympäristöön. Suomen marsalkka asettui Sairilan kartanoon. Kysymyksesi ulkopuolelta, 4.6.1944 siellä oli mm. Mannerheimin syntymäpäivän onnitteluseremoniat ja juhlalounas.
        Sain juuri luetuksi loppuun 600-sivuisen Lasse Laaksosen kirjan sotilasylijohdon
        henkilökohtaisista ongelmista, joka antoi paljon uutta valaisua moniin asioihin.
        Nimestään huolimatta henkilökohtaiset ongelmat eivät ole määräävästi esillä
        kirjassa. Se on erinomaisen mielenkiintoinen kirja.
        T. Miksu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suurhyökkäystä ennakoidessa Päämaja hajautettiin keväällä 1944 Mikkelin
        ympäristöön. Suomen marsalkka asettui Sairilan kartanoon. Kysymyksesi ulkopuolelta, 4.6.1944 siellä oli mm. Mannerheimin syntymäpäivän onnitteluseremoniat ja juhlalounas.
        Sain juuri luetuksi loppuun 600-sivuisen Lasse Laaksosen kirjan sotilasylijohdon
        henkilökohtaisista ongelmista, joka antoi paljon uutta valaisua moniin asioihin.
        Nimestään huolimatta henkilökohtaiset ongelmat eivät ole määräävästi esillä
        kirjassa. Se on erinomaisen mielenkiintoinen kirja.
        T. Miksu

        Varmasti mielenkiintoista kerrontaa mahtuu noin paksuun teokseen.
        Itse luin erään kirjan muutama vuosi sitten, jossa myös käsiteltiin rintamalla olioitten viinankäyttöä.
        Asemasodan aikana se oli kyllä railakasta, sillä haluttiin unohtaa , sekä myös irtautua yksitoikkoisesta palvelusta ja kuolemanuhasta.
        Komentajaportaassa oli muutamia kenraalitason upseereja, joilla oli ongelmia viinan suhteen.
        Kenraali Laatikainen oli pari päivää häveyksissä ryyppyreissulla bolsuarmeijan suurhyökkäyksessä -44.
        Päämajassa kilisteltiin päivittäin, ja ruokaryypyt kuuluivat aina ruokailuun marskin seurueessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksu kyseli lähteitä , mistä lukea Päämajan valmistautumisesta puna-armeijan suurhyökkäykseen tai oikeammin lyöden laimin. Sotilaita oli mm paljon lomilla maataloustöissä, kun oli alkukesä.
        Ilmeisesti ei vain uskottu suurhyökkäykseen Karjalankannaksella.
        Marski oli saanut päähänsä, että itä-Karjala on tärkeä ja Maaselän kannas, jotka oli linnoitettu.
        Selvää lähdettä en ole lukenut mistään, ja onko sitä edes kirjoitettu.
        Päämaja ja sen henki ja toimet taitavat olla kysymysmerkki monelle, mutta lukemalla eri lähteitä saa jonninlaisen yleiskuvan.
        Sanotaan marski johti sotaa, mutta Airo paljolti opetatiivistä puolta sotatoimia ja joukkojen järjestelyjä.
        Ps. Jatkosodan historia painettu tällä vuosituhannella , on iso ja paksu monipuolinen teos, jota löytyy kirjastoista.

        Hei, vastaan tässä kaikille ystävällisille "suursota"-vastaajille, onko heitä 2 tai 3
        eri vastaajaa, en voi tietää, mutta kiitos kaikista vastauksista !

        Kunpa muisti pysyisi koossa !
        Olen lukenut eri historioitsijoitten kirjoja Mannerheimista ja hänen kenraaleistaan.
        Yhden kirjan luettuani ajatus on jonkun verran koossa,
        mutta lukiessani seuraavaa, toisen historioitsijan kirjaa, joka on painottaa eri
        näkökulmaa, alan epäillä olenkohan nyt ymmärtänyt asioita oikein.
        En alunperinkään lukenut tarkoituksena oppia "sota ulkoa".

        Jotkut asiat ovat jääneet kuitenkin kiinnostamaan itse sodan suhteen
        mm. juuri Kannaksen suurhyökkäys, miksi siihen ei oltu varauduttu.
        Mannerheimin mukaan se on sodan "mustin päivä".

        Olen saanut sen kuvan, että tiedusteluun ei uskottu
        tai se ei ollut ajan tasalla eli sodanjohto ei ollut ajan tasalla ja kirjat kertovat,
        että suurhyökkäyksen alkamiseen havahduttiin liian hitaasti
        ja reagoitiin liian hitaasti.

        Kiinnostavaa olisi se tieto, joka vastaa kysymykseen "miksi" ?

        Suurhyökkäys oli alkanut 9.6. Sodanjohto on saanut kritiikkiä reaktiokyvystään,
        koska ei pitänyt kehitystä vastuualuellaan vakavana ja avunpyyntöihin Kannakselta suhtauduttiin viiveellä ja varauksellisesti.
        Ainakin Mannerheim piti Itä-Karjalaa ennen hyökkäystä aktuellimpana
        kuin Kannasta.

        Aloitin seuraavaa kirjaa "Eripuraa ja arvovaltaa", joka on osittain toisinto
        Laaksosen kirjasta "Viina, hermot ja rangaistukset".

        Tämän kirjan jälkeen alan ehkä googlailla netistä Kannaksen suurhyökkäyksen alkamisen
        vaiheita, netissä näyttää ensisilmäyksellä olevan valtavasti tietoa.

        Kirjoissakin Kannaksesta on, mutta ei taida olla kirjaa pelkästään siitä.
        Joku venäläinenkin on kirjoittanut oman versionsa, huomasin ohimennen.

        terv. Miksu


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hei, vastaan tässä kaikille ystävällisille "suursota"-vastaajille, onko heitä 2 tai 3
        eri vastaajaa, en voi tietää, mutta kiitos kaikista vastauksista !

        Kunpa muisti pysyisi koossa !
        Olen lukenut eri historioitsijoitten kirjoja Mannerheimista ja hänen kenraaleistaan.
        Yhden kirjan luettuani ajatus on jonkun verran koossa,
        mutta lukiessani seuraavaa, toisen historioitsijan kirjaa, joka on painottaa eri
        näkökulmaa, alan epäillä olenkohan nyt ymmärtänyt asioita oikein.
        En alunperinkään lukenut tarkoituksena oppia "sota ulkoa".

        Jotkut asiat ovat jääneet kuitenkin kiinnostamaan itse sodan suhteen
        mm. juuri Kannaksen suurhyökkäys, miksi siihen ei oltu varauduttu.
        Mannerheimin mukaan se on sodan "mustin päivä".

        Olen saanut sen kuvan, että tiedusteluun ei uskottu
        tai se ei ollut ajan tasalla eli sodanjohto ei ollut ajan tasalla ja kirjat kertovat,
        että suurhyökkäyksen alkamiseen havahduttiin liian hitaasti
        ja reagoitiin liian hitaasti.

        Kiinnostavaa olisi se tieto, joka vastaa kysymykseen "miksi" ?

        Suurhyökkäys oli alkanut 9.6. Sodanjohto on saanut kritiikkiä reaktiokyvystään,
        koska ei pitänyt kehitystä vastuualuellaan vakavana ja avunpyyntöihin Kannakselta suhtauduttiin viiveellä ja varauksellisesti.
        Ainakin Mannerheim piti Itä-Karjalaa ennen hyökkäystä aktuellimpana
        kuin Kannasta.

        Aloitin seuraavaa kirjaa "Eripuraa ja arvovaltaa", joka on osittain toisinto
        Laaksosen kirjasta "Viina, hermot ja rangaistukset".

        Tämän kirjan jälkeen alan ehkä googlailla netistä Kannaksen suurhyökkäyksen alkamisen
        vaiheita, netissä näyttää ensisilmäyksellä olevan valtavasti tietoa.

        Kirjoissakin Kannaksesta on, mutta ei taida olla kirjaa pelkästään siitä.
        Joku venäläinenkin on kirjoittanut oman versionsa, huomasin ohimennen.

        terv. Miksu

        "Anonyymi"

        Isäni sota-retket voi tunnistaa tutkimalla Talvi-Sodan Raudun ryhmän tykistöä.
        Isäni jatko-sodan touhut löytyvät Kirjasta: Rajalta rajalle ja takaisin.
        Olli Savola.
        Kirjassa on isästäni kuviakin.
        Yksin-kertaiseen kysymykseesi miksi, ei ole yksin-kertaista vastausta siksi.
        Helpoin taitaa olla:
        Luotettiin valtioiden ja esi-kunta-upseereiden kuvitelmiin ja oletuksiin.
        Ei Rintaman lisääntyviin totuuden-mukaisiin varoituksiin.
        Jostain romaanista löytyy sutkaus:
        Tiijätsä, myö hävitää tää sota.

        H.


      • Anonyymi
        huruksz kirjoitti:

        "Anonyymi"

        Isäni sota-retket voi tunnistaa tutkimalla Talvi-Sodan Raudun ryhmän tykistöä.
        Isäni jatko-sodan touhut löytyvät Kirjasta: Rajalta rajalle ja takaisin.
        Olli Savola.
        Kirjassa on isästäni kuviakin.
        Yksin-kertaiseen kysymykseesi miksi, ei ole yksin-kertaista vastausta siksi.
        Helpoin taitaa olla:
        Luotettiin valtioiden ja esi-kunta-upseereiden kuvitelmiin ja oletuksiin.
        Ei Rintaman lisääntyviin totuuden-mukaisiin varoituksiin.
        Jostain romaanista löytyy sutkaus:
        Tiijätsä, myö hävitää tää sota.

        H.

        10.6.1944 Venäläiset tekivät (yllätys)läpimurtoa Kannaksella.
        Kenraalimajuri Sihvo soitti Päämajaan Mikkeliin pyytäen tukea.
        "Ei tänne esikuntaa yöllä soitella!" oli vastaus.
        Oliko vastaaja Airo vai kuka ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        10.6.1944 Venäläiset tekivät (yllätys)läpimurtoa Kannaksella.
        Kenraalimajuri Sihvo soitti Päämajaan Mikkeliin pyytäen tukea.
        "Ei tänne esikuntaa yöllä soitella!" oli vastaus.
        Oliko vastaaja Airo vai kuka ?

        "Anonyymi"

        Airo se ei missään nimessä ollut.
        Hän työskenteli Mannerheimin kanssa, alaisena.
        Ei ystävänä.
        Alahan miettiä hännystelijöitä.
        Kyllä minulla nimi on, mutta etsi sinä omasi.

        H.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        10.6.1944 Venäläiset tekivät (yllätys)läpimurtoa Kannaksella.
        Kenraalimajuri Sihvo soitti Päämajaan Mikkeliin pyytäen tukea.
        "Ei tänne esikuntaa yöllä soitella!" oli vastaus.
        Oliko vastaaja Airo vai kuka ?

        Oletko varma, että puhelu meni Päämajaan, ettei Taavetti Pappa Laatikaisen päämajaan ?


      • Anonyymi
        huruksz kirjoitti:

        "Anonyymi"

        Airo se ei missään nimessä ollut.
        Hän työskenteli Mannerheimin kanssa, alaisena.
        Ei ystävänä.
        Alahan miettiä hännystelijöitä.
        Kyllä minulla nimi on, mutta etsi sinä omasi.

        H.

        Airo oli muutama päivä ennen hyökkäystä ryypännyt niin paljon,
        ettei herännyt ajoissa Marskin synttärionnittelujonoon.
        Airo oli operaatiopäällikkö Mikkelissä,
        mutta Laatikainen päällikkö Kannaksella.
        Ei suorastaan raivoraitis hänkään....

        Marskilla ei mielestäni ollut hännystelijöitä.
        Olisiko häntä pystynyt hännystelemään ?
        Hän valitsi itse suosikkinsa ja inhokkinsa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        10.6.1944 Venäläiset tekivät (yllätys)läpimurtoa Kannaksella.
        Kenraalimajuri Sihvo soitti Päämajaan Mikkeliin pyytäen tukea.
        "Ei tänne esikuntaa yöllä soitella!" oli vastaus.
        Oliko vastaaja Airo vai kuka ?

        Eversti V. Nihtilä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eversti V. Nihtilä

        En ole saanut sitä kuvaa, mutta en vastaankaan väitä, kun en tiedä.
        Holstinko kirjassa se paljastuu vai kenen ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole saanut sitä kuvaa, mutta en vastaankaan väitä, kun en tiedä.
        Holstinko kirjassa se paljastuu vai kenen ?

        Kirjaa en muista, mutta Nihtilä on jäänyt mieleeni.
        Muistuttaa hieman salaperäiseltä tuo Päämajan upseeriston keskinäinen touhu.
        Lisäksi kenraalikunnassa oli useita kuppikuntia , sekä perisuomalainen kateus ylennyksistä ja myös marskin suosiosta.
        Olen lukenut sellaistakin, että Airo olisi tyssännyt tiedustelun tietojen esittelyä marskille, kun eversti A. Paasonen oli niitä tullut näyttämään.
        Kenr. Laatikaista pidetään myös osasyyllisenä Kannaksen tapahtumiin kuin myös tykistön eversti Sippolaa , panttasi tiedustelun kuvia.
        Tykistön kranuja jäi bolsuille 30000 kpl.
        Niitä olisi voinut tykittää bolsujen lähtöasemiin. No joo makkeeta jälkiviisautta kaikki.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjaa en muista, mutta Nihtilä on jäänyt mieleeni.
        Muistuttaa hieman salaperäiseltä tuo Päämajan upseeriston keskinäinen touhu.
        Lisäksi kenraalikunnassa oli useita kuppikuntia , sekä perisuomalainen kateus ylennyksistä ja myös marskin suosiosta.
        Olen lukenut sellaistakin, että Airo olisi tyssännyt tiedustelun tietojen esittelyä marskille, kun eversti A. Paasonen oli niitä tullut näyttämään.
        Kenr. Laatikaista pidetään myös osasyyllisenä Kannaksen tapahtumiin kuin myös tykistön eversti Sippolaa , panttasi tiedustelun kuvia.
        Tykistön kranuja jäi bolsuille 30000 kpl.
        Niitä olisi voinut tykittää bolsujen lähtöasemiin. No joo makkeeta jälkiviisautta kaikki.

        Paasonen pitää muistelmissaan Airoa ehdottomasti syyllisenä Kannaksen
        läpimurtoon eikä anna armoa Nihtilällekään, kirjoittaa Martti Turtola Airosta kirjoittamassaan kirjassa "Taipumaton kenraali, Aksel Fredrik Airo".

        Paasonen kertoo olleensa vakuuttunut siitä, että Kannaksella on odotettavissa
        pian suurhyökkäys.
        Airo oli jatkuvasti sitä mieltä, että mitään hyökkäystä ei tulisi ja jos sellainen tulisikin
        pääasema kyllä kestäisi.

        Paasosen mukaan tämä oli operatiivisen osaston päällikön Valo Nihtilänkin
        vakaumus, joka väitti pääaseman kestävän ainakin kuukauden.

        Paasonen väitti sen kestävän päivän, kuten tapahtuikin.

        Mutta, kuten usein näissä kirjoissa joku toinen kumoaa omista syistään
        toisten lausunnot.
        Niinpä esim. kenraali Oesch esittää (Turtolan mukaan) kirjassaan "Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella 1944"
        hyvin vakavia epäilyjä siitä, että kyseistä keskustelua olisi koskaan käyty.

        En ole itse vielä lukenut Oeschin kirjaa.

        Sepä tässä on, että kirjoja on niin paljon. Kun lukee yhden, taas löytyy lähdeluettelosta
        uusia kirjoja ja joka kirjassa on hieman erilaisia tulkintoja ja väitteitä
        riippuen siitä kuka on kirjoittaja, kennestä kirjoitetaan ja usein siitä
        kuka oli missäkin suhteessa kehen, esimerkiksi Mannerheimiin.

        Vielä muutama päivää sitten oli tuoreessani muistissani kuka sanoi
        "Esikuntaan ei öisin soitella", mutta olen nyt lukenut niitä samoja mutkallisia
        vaiheita ja versioita toisesta kirjasta lisää enkä olekaan enää varma, kuka se oli.

        Vielä lisään, että minäkin olen lukenut, että Airo "valikoi" mitä Mannerheimille
        kerrottiin. "Marskia ei saanut hermostuttaa".

        Toukokuun viimeiseltä viikolta on keskustelu:
        Airo (Paasoselle): "Taas olet pelotellut marsalkan pataluhaksi. Sinun on ehdottomasti lopetettava pelottelemasta joukkoja, ne alkavat hermostua".

        Paasonen: "En ole pelotellut joukkoja, olen ainoastaan painostanut tilanteen vakavuutta"

        Keskustelu jatkuu ja Oesch on muistelmissaan kumonnut sen.

        Neutraalisti lueskelen ottamatta kantaa suuntaan tai toiseen.
        Se on historiaa, tapahtunutta, josta on luonnollisesti monta käsitystä
        ja on vaikea tietää, kuka puhuu totta.
        Ihmisellä on myös tapana muistaa asioita itselleen edullisina.
        Tutkijoilla on töitä jatkossakin.

        terv. Miksu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        10.6.1944 Venäläiset tekivät (yllätys)läpimurtoa Kannaksella.
        Kenraalimajuri Sihvo soitti Päämajaan Mikkeliin pyytäen tukea.
        "Ei tänne esikuntaa yöllä soitella!" oli vastaus.
        Oliko vastaaja Airo vai kuka ?

        Kannaksen armeijalla oli oma esikuntansa. Kuka tai ketkä sitä johtivat?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannaksen armeijalla oli oma esikuntansa. Kuka tai ketkä sitä johtivat?

        Missä vaiheessa ? Marski katsoi asiakseen vaihtaa komentajia.
        Kannaksen armeijan yksi komentaja oli Österman.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missä vaiheessa ? Marski katsoi asiakseen vaihtaa komentajia.
        Kannaksen armeijan yksi komentaja oli Österman.

        Östermanin jälkeen komentajana oli Heinrichs.


    • Anonyymi

      Laitoin tänne äskettäin viikon 28 kirjaston kysytyimmät kirjat.
      Kirjoitus on poistettu. Miksi ? Mikäköhän oli listassa sopimatonta ?
      (retorisia kysymyksiä vain, eihän ylläpito näitä kommentteja lue,
      eikä poista, ellei joku ilmoita sopimattomasta kommentista)

    • Anonyymi

      Harmi. Kirjoista on vaikea keskustella mainitsematta niitä nimeltä.

      • Anonyymi

        Katsovat kai mainostamiseksi.


    • Anonyymi

      Todella outoa että kirjalistoja poistetaan.
      Minulla ei enää toimi mun varsinainen selain tällä saitilla. Joka ainoa parannur tähän saakka on vain huonontanut käyttäjäystävällisyyttä. Mitäkähän ylläpito oikein ajaa takaa?
      ***
      Nyt lukenut "Ines of my Soul" (Isabel Allende) loppuun. En voi vieläkään käsittää miksi joku sanoi että Allende kirjoittaa vain satuja. Kirjailija kulutti neljä vuotta tutkien arkistoja löytääkseen riittävästi tietoja tästä historiallisesta henkilöstä, jonka olemassaolo on dokumentoitu , mutta josta on vain vähän yksityiskohtaisempaa tietoa.
      Kirjan lopussa on pitkä ja yksityiskohtainen lista lähdeteoksista.

      • Ja tämä edellinen oli tietenkin minun näppäimiltäni lähtöisin


      • Olet vain bannissa, kun jatkuvasti morkkaat palstaa ja sen kommentoijia ylläpidolle.
        Eikös sinulta kerran otettu jo nimimerkkisikin pois ja jouduit vaihtamaan uuteen.


      • Tellukka kirjoitti:

        Olet vain bannissa, kun jatkuvasti morkkaat palstaa ja sen kommentoijia ylläpidolle.
        Eikös sinulta kerran otettu jo nimimerkkisikin pois ja jouduit vaihtamaan uuteen.

        Taisit toivoa turhaan.
        Nyt toimii taas molemmat selaimet ja molemmat nimimerkit ja ei minulta ole koskaan otettu pois nimimerkkiä enkä ole koskaan joutunut vaihtamaan sitä mihinkään. Minua ei ole koskaan bännätty ja olen ollut yllpidon kanssa keskustelussa viasta joka esiintyy aina silloin tällöin kun sivu menee valkoiseksi. Nyt taas toimii.
        SINÄ et ole PALSTA eikä SINUN kirjoituksiesi arvosteleminen ole kommentoijien morkkaamista. Trollit komentoon! :)


      • Anonyymi

        Jos ei satua niin vahvasti väritettyä, eli kirjoittajan villiintyneen mielikuvituksen tuotteeksi.


      • Paloma01 kirjoitti:

        Taisit toivoa turhaan.
        Nyt toimii taas molemmat selaimet ja molemmat nimimerkit ja ei minulta ole koskaan otettu pois nimimerkkiä enkä ole koskaan joutunut vaihtamaan sitä mihinkään. Minua ei ole koskaan bännätty ja olen ollut yllpidon kanssa keskustelussa viasta joka esiintyy aina silloin tällöin kun sivu menee valkoiseksi. Nyt taas toimii.
        SINÄ et ole PALSTA eikä SINUN kirjoituksiesi arvosteleminen ole kommentoijien morkkaamista. Trollit komentoon! :)

        Aikaisemmin kyllä olet kirjoittanut ylläpidon vaihtaneen nikkisi (vaihtoiko kuvasikin?), kun sinulta kysyttiin mistä syystä vaihdoit sen.

        "Paloma01
        03.07.2020 08:57
        Nimmarin vaihto ei ollut minun vaan ylläpito teki mielivaltaisen muutoksen nimimerkkiini. Mistä syystä, sen he toivottavasti tietävät itse."

        "Paloma01
        Tänään 16:44
        ei minulta ole koskaan otettu pois nimimerkkiä enkä ole koskaan joutunut vaihtamaan sitä mihinkään."

        Yritä nyt päättää kuinka on.
        Sinulla on nähtävästi ollut vuorokauden banni varoituksena näin aluksi.
        Yrittää nyt sitten olla ihmisiksi, ettei uusiudu ja tule pitempiäkin.


      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        Aikaisemmin kyllä olet kirjoittanut ylläpidon vaihtaneen nikkisi (vaihtoiko kuvasikin?), kun sinulta kysyttiin mistä syystä vaihdoit sen.

        "Paloma01
        03.07.2020 08:57
        Nimmarin vaihto ei ollut minun vaan ylläpito teki mielivaltaisen muutoksen nimimerkkiini. Mistä syystä, sen he toivottavasti tietävät itse."

        "Paloma01
        Tänään 16:44
        ei minulta ole koskaan otettu pois nimimerkkiä enkä ole koskaan joutunut vaihtamaan sitä mihinkään."

        Yritä nyt päättää kuinka on.
        Sinulla on nähtävästi ollut vuorokauden banni varoituksena näin aluksi.
        Yrittää nyt sitten olla ihmisiksi, ettei uusiudu ja tule pitempiäkin.

        Yritähän sinä nyt rajoittaa tuota "vid.....luasi" ja pakonomaista maniaasi puuttua kaikkeen mitä kirjoitan.
        Viimeisessä uudistuksessa johon tarvitsin logata sisään uudelleen nimimerkkini oli lyhentynyt Paloma.se.01 pelkäksi Paloma01. Oliko se siksi että minut oli bannattu? Älä viitsi naurattaa. Toisella selaimella taas ei tuoota muutosta ole tehty. Onko sekin bannausta vai vain tekninen virhe jonka ylläpidon tytöt ovat tehneet? Kaikki ei mennyt nappiin, mutta että se olisi johtunut jotenkin siitä että minut olisi bannattu....hillitse nyt hieman mielikuvitustasi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Yritähän sinä nyt rajoittaa tuota "vid.....luasi" ja pakonomaista maniaasi puuttua kaikkeen mitä kirjoitan.
        Viimeisessä uudistuksessa johon tarvitsin logata sisään uudelleen nimimerkkini oli lyhentynyt Paloma.se.01 pelkäksi Paloma01. Oliko se siksi että minut oli bannattu? Älä viitsi naurattaa. Toisella selaimella taas ei tuoota muutosta ole tehty. Onko sekin bannausta vai vain tekninen virhe jonka ylläpidon tytöt ovat tehneet? Kaikki ei mennyt nappiin, mutta että se olisi johtunut jotenkin siitä että minut olisi bannattu....hillitse nyt hieman mielikuvitustasi.

        Taasko bannissa, vai miksi Anonyyminä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yritähän sinä nyt rajoittaa tuota "vid.....luasi" ja pakonomaista maniaasi puuttua kaikkeen mitä kirjoitan.
        Viimeisessä uudistuksessa johon tarvitsin logata sisään uudelleen nimimerkkini oli lyhentynyt Paloma.se.01 pelkäksi Paloma01. Oliko se siksi että minut oli bannattu? Älä viitsi naurattaa. Toisella selaimella taas ei tuoota muutosta ole tehty. Onko sekin bannausta vai vain tekninen virhe jonka ylläpidon tytöt ovat tehneet? Kaikki ei mennyt nappiin, mutta että se olisi johtunut jotenkin siitä että minut olisi bannattu....hillitse nyt hieman mielikuvitustasi.

        Kiähhää, saat maistaa omia rohtojasi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kiähhää, saat maistaa omia rohtojasi.

        Turhaa yrittää kääntää velkoja saataviksi.


    • Anonyymi

      Muistolaatan teho. Huomasin, että kenraali Airosta oli yllä puhetta, hän asui numerossa 26 ja Koivisto 30 ja sitten 24
      Itäisellä kadulla taktisessa kohdassa jossa Volodjalla oli tapana kävellä ohi Venäjän kaupallisesta konsulaatista pelaamaan poliittista Afrikan tähteä kokoomuksen puoluetoimistoon Uudenmaan tulliin sydänystävien kesken

      Hän tunsi tilanteen ja pysähteli katsomaan Airon muistolaattaa ja on luultavaa, että vaikutus on sellainen, ettei hän aio yrittää uudestaan. Sittenkään

    • Anonyymi

      Onko 70 palstalla koskaan kokeiltu lukupiiriä.
      Miten on käynyt, onko ketään kiinnostanut vai onko mahdoton ajatus.
      Joku alkaa emännäksi ja määrää kirjan tai sitten yhdessä tuumataan ja löydetään useimpia kiinnostava kirja ja sitten kuukauden ? päästä kirjasta vaihdetaan kommentteja, onko jo syntyessään kuollut ajatus.

    • Kyllä ikäryhmäpalstat ovat sopivampia kirjapiirille, koska samantyyppiset aiheet ja genret kiinnostavat samanikäisiä ja nuo kirjallisuuspalstat ovat täynnä kaikentietäviä ja osaavia, verbaalisesti taitavia ja kunnianhimoisia kaksikymppisiä kirjailijanalkuja, joiden kanssa yhteistä säveltä ei löydy.
      Vertaan nyt vaikka suljettuun FB-ryhmään "Kirjailijanalut", joka kuitenkin on paremmasta päästä näitä ryhmiä ja siellä saa kirjoittajaksi haluava ja aikova paljon käytännön tietoa kustantajista ja teknillisistä toteutuksista kirjan omakustantamisessa. Kirjapiiriksi sitä ei ole tarkoitettukaan, mutta sielläkin tuntuu olevan enemmistönä alle nelikymppiset lahjakkuudet ja keskustelut sen mukaisia. Olen vilkaissut kirjallisuuspalstoja täällä ja sama meno päällä. Ei kiitos, haluan keskustella kirjoista oman ikäryhmäni ihmisten kanssa, Eihän muiden (siis niiden joita ei kiinnosta kirjat eikä lukeminen) ole pakko avata tai kommentoida. Minullakin on puoli sivullista ketjuja kokonaan avaamatta, koska en jaksa kahlata kaikkea maahanmuuttovastaista asiatonta materiaalia. En myöskään kulje kenenkään perässä eikä minua kiinnosta muista kirjoittajista muu kuin heidän mielipiteensä asioista jotka mietityttää itseänikin,

      • Sorry, pieni ajatusvirhe pääsi livahtamaan: tarkoitin tietenkin FB-ryhmää "Kirjailijanloput"


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Sorry, pieni ajatusvirhe pääsi livahtamaan: tarkoitin tietenkin FB-ryhmää "Kirjailijanloput"

        Olisiko tarkoitus nimetä määrätty kirja, lukea, sekä alkaa sitten ruotimaan lukemaansa?


      • "Paloma01"

        Ajatuksennehan ajatus on perustaa piiri?
        Voihan sen muuallakin nimetä: 70 lukevat jne.
        Luulenpa vahvasti että meilläkin piiriinne tunkeudutaan.
        En minä kiusi, minulta vaan aina romahtaa hermo, kun näen aloituksen yli 100kpl. kommenteilla.
        Minulla kun on sellainen pakkolukea-vamma.
        Laitan sinulle Aforismin.
        Koska ihan taatusti demeter1 :kin lukee tämän.

        "Yksinäisintä on yhteisöllisyys."

        H.


      • Anonyymi
        huruksz kirjoitti:

        "Paloma01"

        Ajatuksennehan ajatus on perustaa piiri?
        Voihan sen muuallakin nimetä: 70 lukevat jne.
        Luulenpa vahvasti että meilläkin piiriinne tunkeudutaan.
        En minä kiusi, minulta vaan aina romahtaa hermo, kun näen aloituksen yli 100kpl. kommenteilla.
        Minulla kun on sellainen pakkolukea-vamma.
        Laitan sinulle Aforismin.
        Koska ihan taatusti demeter1 :kin lukee tämän.

        "Yksinäisintä on yhteisöllisyys."

        H.

        Kirja on joskus kuin hyvä ystävä jos on yksinäistä.


      • Anonyymi
        huruksz kirjoitti:

        "Paloma01"

        Ajatuksennehan ajatus on perustaa piiri?
        Voihan sen muuallakin nimetä: 70 lukevat jne.
        Luulenpa vahvasti että meilläkin piiriinne tunkeudutaan.
        En minä kiusi, minulta vaan aina romahtaa hermo, kun näen aloituksen yli 100kpl. kommenteilla.
        Minulla kun on sellainen pakkolukea-vamma.
        Laitan sinulle Aforismin.
        Koska ihan taatusti demeter1 :kin lukee tämän.

        "Yksinäisintä on yhteisöllisyys."

        H.

        Onhan sullakin riimi-musa-piiri parin kolmen mummelin kanssa, salli muille kirjapiiri.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onhan sullakin riimi-musa-piiri parin kolmen mummelin kanssa, salli muille kirjapiiri.

        "Anonyymi"

        Niin on.
        Se on ainoa alku-peräinen.
        Muita ei ole.
        Eikös vaan olekin fiksu aloitus?
        Pitää osata keskustella riimin ja musiikin yhdistelmällä.
        Eikä koskaan jankuteta samaa. :)

        H.


      • Anonyymi
        huruksz kirjoitti:

        "Anonyymi"

        Niin on.
        Se on ainoa alku-peräinen.
        Muita ei ole.
        Eikös vaan olekin fiksu aloitus?
        Pitää osata keskustella riimin ja musiikin yhdistelmällä.
        Eikä koskaan jankuteta samaa. :)

        H.

        Kyl siel jankutetaan samaa liki päivittäin..😉


    • Anonyymi

      Iloiset hyvät huomenet kaikille !

      Jaan aamun ajatukseni kanssanne.
      Kiitän Paloma sinua saamastani "huomiosta", mutta minulla ei ole taitoa eikä
      tietoa alkaa vetää lukupiiriä, joka on sinänsä oikein hyvä idea sen ehdottajalta
      ja toivon, että voisi toteutua. Heitän pallon sinulle Paloma,
      sinä olisit hyvä vetäjä !

      Toisekseen, minulla on nyt itsellä menossa muitten aihepiiristä täysin eriävä
      ja loppumattomalta vaikuttava aihe, josta toisaalta haluaisin jo päästä irti,
      mutta kun en pääse...
      kun aihe jaksaa kiinnostaa aina vaan ja aina löytyy uutta lukematonta.

      En silti sulje silmiäni tämän ketjun muilta kirjoilta ja kirjoittajilta.
      Aina ilahdun, kun saan lukea uuden kommentin jostakin kirjasta
      tai siihen liittyvästä aiheesta. Eihän tämän ketjun tarvitse olla
      niin kovin tarkkarajainen.

      Toistoa, mutta kovasti odotan kirjastosta syksyn uutuuksia, että voisin
      muilla aiheilla "tuulettaa aivojani" (vaihteluksi sodanajan kenraalien elämäkertoihin). Tosin kaikkiin uutuuskirjoihin on pitkät jonot,
      että saankohan yhtään uutuutta edes ennen joulua.

      Kirjallisuudesta kiinnostuneita kommentoijia näyttää olevan vähänlaisesti,
      vaikka pieni lukupiiri ei ole mikään este, se voi olla mukavampikin.

      Iloksemme on ollut ja toivottavasti syksyn mittaan tulee taas
      olemaan kivoja keskusteluja kirjoista, joita usea on lukenut,
      kuten oli Bolla. En ole muuten sitäkään saanut vielä kirjastosta.

      Syksyn uutuuksista tulee toivottavasti "pöhinää" ja eloa palstalle !

      Haluan "tunnustaa" (hymynkare poskessa), että olen vähän arastellut
      kirjoitella tänne sotahistoriaan liittyvistä elämänkerroista,
      koska niistä on aniharva kiinnostunut ja kaunokirjallisuus on yleensä
      kirjallisuusketjujen ja lukupiirien "ykkönen".

      Olen kuitenkin kirjoittanut, vaikka "turpiin tulisi", pitääkseni elossa ja voimassa
      tätä kirjallisuusketjua, jolla on sentään muutama kannattaja ja kommentoija.
      Luen aina mielenkiinnolla kaikkien kommentit, pidemmät
      kertomukset ja myös laajemmat "analyysit" kirjoista.
      Mikään kirjallisuudenlaji ei "ulkona" kiinnostukseni alueelta.

      Ei tarvitse olla "kirjallisuuden professori" voidakseen kirjoitella täällä,
      toivon paljon runsaampaa ja rohkeampaa osallistumista tähän ketjuun !
      Omasta puolesta kiitän "vanhaa jengiä".
      Aina on kiva tavata teitä täällä !

      Terveisin Miksu
      (melkein vedän " kättä lippaan" lopuksi, olen ollut niin kauan (kirjojen) sotamaailmassa, nauran itselleni...)
      Hauskaa päivää kaikille !

      • Anonyymi

        Kiitelkää yksityisesti eikä täällä yleisellä. Lukijoita löytyy mutta he eivät kaipaa analyysejanne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitelkää yksityisesti eikä täällä yleisellä. Lukijoita löytyy mutta he eivät kaipaa analyysejanne.

        Jos et kaipaa niin miksi olet täällä ? Täällä saa analysoida ihan vapaasti niin paljon kuin haluaa ja se on toivottavaakin.


    • Anonyymi

      Ei lukupiiri sen kummempaa olisi kuin muukaan aloitus,
      ei se mitenkään sen sisäänlämpöisempi olisi, eihän täällä muutenkaan ole aloitukset kaikille tarkoitettuja, siihen kirjoittaa mikä kiinnostaa.
      Yksi tykkää jutustaa politiikka ja yksi jotain muuta, lukupiiri olisi ihan mukava vaihtoehto.
      Yksi kirja ja mielellään myös sellainen, jonka voi kuunnella äänikirjajana.
      En minäkään osaa sano kuin tykkäänkö vai en ja miksen tykkää, toiset osaa kommentoida monipuolisemmin ja se olisi kiinnostavaa luettavaa..

      • Anonyymi

        Ehdottakaa vaikka tänne kirjoja lukupiiriin, päättäkää yhdessä mistä aloitatte ja tehkää aloitus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehdottakaa vaikka tänne kirjoja lukupiiriin, päättäkää yhdessä mistä aloitatte ja tehkää aloitus.

        Ehdota sinä yhtä tai useampaa kirjaa !


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Olen tyhmä. Linkkisi tarkoitus ei mennyt perille.
        Työttömyydestä ja koronasta ja kaikesta mahdollisesta niihin liittyvästä
        pursuaa tietoa joka tuutista jatkuvaa syöttöä. Ei ole tiedosta puutetta.

        Onneksi on vaikkapa kirjat, joiden parissa voi pienen hetken olla
        toisessa maailmassa eikä kaiken mahdollisen ahdistuksen keskellä koko ajan.
        Ihmisen pitää jollain keinolla välillä irtautua, rentoutua, koota voimia ja palautuakin,
        että kykenee arkeaan viemään eteenpäin.


    • Anonyymi

      Jos ei kukaan keksi mitään kirjaa annetaanko ajan hoitaa asia ?
      Syksyn mittaan julkaistaan eniten kirjoja ja aina julkaistaan useampiakin,
      jotka herättävät yleistä keskustelua ja mielenkiintoa tavallista enemmän,
      ehkä niistä olisi helppo valita joku/joitakin lukupiiriin.

    • Odotellaan nyt ainakin siihen saakka kun uutuuskirjat ilmestyvät painosta.
      Tulen mielelläni mukaan keskusteluihin, mutta en aio vetää ryhmää ja olen kuulolla ehdotuksista mitä kannattaisi lukea. Itse tunnen todella huonosti suomalaista kirjallisuutta, etenkin uudempaa ja luen enimmäkseen ulkomaalaisia romaaneja, englanniksi ja ruotsiksi nyt tänä kesänä Isabel Allenden laajasta tuotannosta "Ines of my Soul" ja ole lukemassa juuri "My Invented Country".

      • Anonyymi

        Paloma voi keskustella englanniksi kirjoista korpiaisen kanssa, sehän puhuu englantia sen poikakaverinsa kanssa.


      • Anonyymi

        Hei, uusia kirjoja odotellessa voinee kai turista muuten vain
        kirjoja liippaavista aiheista ?

        Minullakaan ei ole ehdotuksia lukupiiriin ainakaan toistaiseksi.
        On käynyt niin, että olen pudonnut uudemmasta suomalaisesta
        kaunokirjallisuudesta, uusista kirjoittajista.
        Jossain vaiheessa totesin, että kerronta on muuttunut niin erilaiseksi
        (monimutkaiseksi) , ettei se enää tavoita minua.
        Olen siis kalkkeutunut, panin huvittuneena merkille.

        Tykkään kerronnasta, jossa ei tarvitse kovin paljon tulkita symboleja,
        mutta jossa on syvällisyyttä, monikerroksellinen juoni
        ja paljon yhtymäkohtia todellisuuteen, yhteiskunnallisuuttakin.

        Luen mielelläni suomalaista, mutta kirjoittajat ovat "vanhoja tuttuja".
        Valitettavasti vanhoilta tutuilta ei usein enää uusia kirjoja ilmesty.
        Hannu Mäkelältä ilmestyy "keskustelukirja". Sen tilasin.

        Kun tutkin syksyn uusia kotimaisia romaaneja, ajattelin että minussa on joku vika.
        (ei ainoastaan yksi tietenkään...)
        Olen mielestäni melko kaikkiruokainen ja ennakkoluuloton lukija,
        mutta en löytänyt oikein mitään kiinnostavaa. Aiheet olivat kovin surullisia, traagisia,
        masentavia, sekavia tai "sinkkuelämä"-tyyppisiä kohderyhmänä nuoremmat.
        Kjell Westöstä heräsi hetkeksi innostus, mutta hänenkin uusi kirjansa
        on hänen tyylistään poikkeava ja minulle liian utopistinen aiheeltaan.

        Ensimmäisten kirjojen joukossa saan kirjastosta Axel Schulmanin "Unohda minut"
        (ei uutuus). Hänen toista kirjaansa "Polta nämä kirjeet" jonottaa 830 ennen minua.
        Muut tilaamani kirjat ovat enimmäkseen esseitä, yhteiskuntaa & politiikkaa ja
        erilaista "moniala-sälää".

        Googlaako kukaan koskaan Helmet-kirjastosivuja ?
        Siellä on uutuudet kaikista lajeista ja lukuhaastekirjat.
        Uutuudet vaihtuvat parin viikon välein.

        T. Miksu

        PS. Missä on Demeter ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei, uusia kirjoja odotellessa voinee kai turista muuten vain
        kirjoja liippaavista aiheista ?

        Minullakaan ei ole ehdotuksia lukupiiriin ainakaan toistaiseksi.
        On käynyt niin, että olen pudonnut uudemmasta suomalaisesta
        kaunokirjallisuudesta, uusista kirjoittajista.
        Jossain vaiheessa totesin, että kerronta on muuttunut niin erilaiseksi
        (monimutkaiseksi) , ettei se enää tavoita minua.
        Olen siis kalkkeutunut, panin huvittuneena merkille.

        Tykkään kerronnasta, jossa ei tarvitse kovin paljon tulkita symboleja,
        mutta jossa on syvällisyyttä, monikerroksellinen juoni
        ja paljon yhtymäkohtia todellisuuteen, yhteiskunnallisuuttakin.

        Luen mielelläni suomalaista, mutta kirjoittajat ovat "vanhoja tuttuja".
        Valitettavasti vanhoilta tutuilta ei usein enää uusia kirjoja ilmesty.
        Hannu Mäkelältä ilmestyy "keskustelukirja". Sen tilasin.

        Kun tutkin syksyn uusia kotimaisia romaaneja, ajattelin että minussa on joku vika.
        (ei ainoastaan yksi tietenkään...)
        Olen mielestäni melko kaikkiruokainen ja ennakkoluuloton lukija,
        mutta en löytänyt oikein mitään kiinnostavaa. Aiheet olivat kovin surullisia, traagisia,
        masentavia, sekavia tai "sinkkuelämä"-tyyppisiä kohderyhmänä nuoremmat.
        Kjell Westöstä heräsi hetkeksi innostus, mutta hänenkin uusi kirjansa
        on hänen tyylistään poikkeava ja minulle liian utopistinen aiheeltaan.

        Ensimmäisten kirjojen joukossa saan kirjastosta Axel Schulmanin "Unohda minut"
        (ei uutuus). Hänen toista kirjaansa "Polta nämä kirjeet" jonottaa 830 ennen minua.
        Muut tilaamani kirjat ovat enimmäkseen esseitä, yhteiskuntaa & politiikkaa ja
        erilaista "moniala-sälää".

        Googlaako kukaan koskaan Helmet-kirjastosivuja ?
        Siellä on uutuudet kaikista lajeista ja lukuhaastekirjat.
        Uutuudet vaihtuvat parin viikon välein.

        T. Miksu

        PS. Missä on Demeter ?

        Toisinaan tulee vilkaistua helmetiä, juuri nyt ei ollut oikein sykähdyttäviä.
        Paljon nuoria ja itselleni aivan tuntemattomia.
        Yksi oli, jonka voisi lukea , Toni Rönni : Kuka maailmaa oikein johtaa.
        Voisi sopia tähän aikaan, jota elämme.

        Lisää tulee listoille, kun syksyä kohti menemme.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei, uusia kirjoja odotellessa voinee kai turista muuten vain
        kirjoja liippaavista aiheista ?

        Minullakaan ei ole ehdotuksia lukupiiriin ainakaan toistaiseksi.
        On käynyt niin, että olen pudonnut uudemmasta suomalaisesta
        kaunokirjallisuudesta, uusista kirjoittajista.
        Jossain vaiheessa totesin, että kerronta on muuttunut niin erilaiseksi
        (monimutkaiseksi) , ettei se enää tavoita minua.
        Olen siis kalkkeutunut, panin huvittuneena merkille.

        Tykkään kerronnasta, jossa ei tarvitse kovin paljon tulkita symboleja,
        mutta jossa on syvällisyyttä, monikerroksellinen juoni
        ja paljon yhtymäkohtia todellisuuteen, yhteiskunnallisuuttakin.

        Luen mielelläni suomalaista, mutta kirjoittajat ovat "vanhoja tuttuja".
        Valitettavasti vanhoilta tutuilta ei usein enää uusia kirjoja ilmesty.
        Hannu Mäkelältä ilmestyy "keskustelukirja". Sen tilasin.

        Kun tutkin syksyn uusia kotimaisia romaaneja, ajattelin että minussa on joku vika.
        (ei ainoastaan yksi tietenkään...)
        Olen mielestäni melko kaikkiruokainen ja ennakkoluuloton lukija,
        mutta en löytänyt oikein mitään kiinnostavaa. Aiheet olivat kovin surullisia, traagisia,
        masentavia, sekavia tai "sinkkuelämä"-tyyppisiä kohderyhmänä nuoremmat.
        Kjell Westöstä heräsi hetkeksi innostus, mutta hänenkin uusi kirjansa
        on hänen tyylistään poikkeava ja minulle liian utopistinen aiheeltaan.

        Ensimmäisten kirjojen joukossa saan kirjastosta Axel Schulmanin "Unohda minut"
        (ei uutuus). Hänen toista kirjaansa "Polta nämä kirjeet" jonottaa 830 ennen minua.
        Muut tilaamani kirjat ovat enimmäkseen esseitä, yhteiskuntaa & politiikkaa ja
        erilaista "moniala-sälää".

        Googlaako kukaan koskaan Helmet-kirjastosivuja ?
        Siellä on uutuudet kaikista lajeista ja lukuhaastekirjat.
        Uutuudet vaihtuvat parin viikon välein.

        T. Miksu

        PS. Missä on Demeter ?

        Ai Miksu laittoi etsintäkuulutuksen päälle..)) Ja hunksikin heitti aforismilla, kehut mielessä tietenkin. Mutta ei paha..))
        Kai tässä pieni välispiikki sallitaan ? Niin, että kehissä ollaan, mutta kesäterässä. Ensin puuhailua pienten kanssa ja nyt pakkomielle päällä marjastuksesta. Siihen väliin kun vielä sovittaa sukulaisvierailut täällä maalla niin vanha uupuu niin perusteellisesti, ettei tule kirjat eikä kirjoittamiset mieleen - kuin yöllä valvoessa ja silloin ei jaksa enää itseään ylös kammeta.
        Mutta hyvinhän täällä keskustelu soljuu. Uutta ideaakin pukkaa kirjapiiristä päälle.
        Sitä on kai ehdotettu ennenkin, mutta päädytty sitten tähän: että joku vain ottaa kirjat puheeksi, lukemansa ja ehkä pyytää suosituksia. Eikös se ole hyvä meiniki ?

        Keskustelukirjoista ja tietokirjallisuudesta oli puhe. Minulla on pari keskustelukirjaa: tuo mainittu Pihkala/Valtaoja ja Juha Itkonen/Kjell Westö. Jälkimmäistä en ole lukenut. Puoliso aloitti, mutta jätti kesken. Etsi kai siitä enemmän kuin mitä se antoi, bloggaamisena piti kirjaa.
        Joku kirjoittikin, että nämä keskustelukirjat voisi ottaa keskustelutaidon oppaina ja siinä ne minustakin palvelevat hyvin ja tuosta Pihkala/Valtaoja kirjasta löytää kyllä syvyyttäkin, isojen kysymysten äärellä ollaan. Hannu Mäkelä on muistelmakirjoissaan, kolumneissaan ja haastatteluissaan kirjoittanut/puhunut itsensä niin "puhki" etten ehkä ensimmäisenä tarttuisi hänen keskustelukirjaansa. Hyvä kirjailija, ei sillä...
        Tietokirjoista kiinnostaa nyt vanhuus..)) Minulla on kyllä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta paljonkin, ihan oppikirjamuotoistakin. Viimeisin niistä oli Marja Saarenheimon "Vanhenemisen taito". Sitä taitoa tässä nyt tarvittaisiin kun lujille ottaa..))
        Saarenheimon kirja ei tosin mielestäni sisältänyt juuri sen enempää kuin aikaisemmatkaan alan teokset, mutta kerrata sopii aina ja unohteleehan tässä..)) Mahdollisuuksia siinä nyt painotettiin ja sitä "sopivaa asennetta" millä vanhuuteen sopisi suhtautua.
        Tuttuni täällä maalla on aina nuhdellut minua lukemisesta..)) Siis kirjojen. Kantaa minulle kyllä paikkakunta- ja aikakauslehtiä luettavaksi niin että jos jotakin ehdin/jaksan lukea, niitä sitten selailen iltapuhteella. Samaa tietoa niistä lehdistä monesti löytyy kuin vaikka tuosta Saarenheimon kirjasta. Hyvin toimitettujahan meidän lehdet yleensä ovat.

        Teitä sotahistorian tuntijoita arvostan kyllä ja myönnän oman tietämykseni puutteen sillä saralla. Olisi varmasti opettavaista tuntea sitäkin aluetta. Saisi perspektiiviä ja oppisi ehkä enemmän arvostamaan sitä sukupolvea, joka meille pöydän kattoi...

        Meidän kirjapiiri toivottavasti saadaan alkamaan syksyllä. Tommi Kinnusen Pintti on siellä ensimmäisenä käsittelyssä. Emme valitse ihan uusia kirjoja, koska niiden saatavuus on huono. Siis kirjastosta. Valitsimme myös listalle Katriina Järvisen ja Laura Kolben teoksen "Luokkaretkellä hyvinvointivaltiossa" olikohan nimi nyt ihan noin ? Sekin on muutaman vuoden takainen, heiltä on tullut uusiakin, mutta ne jotka ovat tämän lukeneet, ovat yleensä tykänneet siitä. No. Kun tuo tasa-arvopyrkimys nyt on kestoaihe meillä, niin kyllä tuo kirja siihen ihan hyviä näköaloja avaa...
        Huh, huh. Tulipa tekstiä. Ja juuri eilen ihmettelin hiljaista serkkuani, jonka puheesta ei kohdatessa tahtonut tulla loppua..)) Pata kattilaa soimaa...
        Lukuinnostusta kaikille !
        demeter1


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ai Miksu laittoi etsintäkuulutuksen päälle..)) Ja hunksikin heitti aforismilla, kehut mielessä tietenkin. Mutta ei paha..))
        Kai tässä pieni välispiikki sallitaan ? Niin, että kehissä ollaan, mutta kesäterässä. Ensin puuhailua pienten kanssa ja nyt pakkomielle päällä marjastuksesta. Siihen väliin kun vielä sovittaa sukulaisvierailut täällä maalla niin vanha uupuu niin perusteellisesti, ettei tule kirjat eikä kirjoittamiset mieleen - kuin yöllä valvoessa ja silloin ei jaksa enää itseään ylös kammeta.
        Mutta hyvinhän täällä keskustelu soljuu. Uutta ideaakin pukkaa kirjapiiristä päälle.
        Sitä on kai ehdotettu ennenkin, mutta päädytty sitten tähän: että joku vain ottaa kirjat puheeksi, lukemansa ja ehkä pyytää suosituksia. Eikös se ole hyvä meiniki ?

        Keskustelukirjoista ja tietokirjallisuudesta oli puhe. Minulla on pari keskustelukirjaa: tuo mainittu Pihkala/Valtaoja ja Juha Itkonen/Kjell Westö. Jälkimmäistä en ole lukenut. Puoliso aloitti, mutta jätti kesken. Etsi kai siitä enemmän kuin mitä se antoi, bloggaamisena piti kirjaa.
        Joku kirjoittikin, että nämä keskustelukirjat voisi ottaa keskustelutaidon oppaina ja siinä ne minustakin palvelevat hyvin ja tuosta Pihkala/Valtaoja kirjasta löytää kyllä syvyyttäkin, isojen kysymysten äärellä ollaan. Hannu Mäkelä on muistelmakirjoissaan, kolumneissaan ja haastatteluissaan kirjoittanut/puhunut itsensä niin "puhki" etten ehkä ensimmäisenä tarttuisi hänen keskustelukirjaansa. Hyvä kirjailija, ei sillä...
        Tietokirjoista kiinnostaa nyt vanhuus..)) Minulla on kyllä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta paljonkin, ihan oppikirjamuotoistakin. Viimeisin niistä oli Marja Saarenheimon "Vanhenemisen taito". Sitä taitoa tässä nyt tarvittaisiin kun lujille ottaa..))
        Saarenheimon kirja ei tosin mielestäni sisältänyt juuri sen enempää kuin aikaisemmatkaan alan teokset, mutta kerrata sopii aina ja unohteleehan tässä..)) Mahdollisuuksia siinä nyt painotettiin ja sitä "sopivaa asennetta" millä vanhuuteen sopisi suhtautua.
        Tuttuni täällä maalla on aina nuhdellut minua lukemisesta..)) Siis kirjojen. Kantaa minulle kyllä paikkakunta- ja aikakauslehtiä luettavaksi niin että jos jotakin ehdin/jaksan lukea, niitä sitten selailen iltapuhteella. Samaa tietoa niistä lehdistä monesti löytyy kuin vaikka tuosta Saarenheimon kirjasta. Hyvin toimitettujahan meidän lehdet yleensä ovat.

        Teitä sotahistorian tuntijoita arvostan kyllä ja myönnän oman tietämykseni puutteen sillä saralla. Olisi varmasti opettavaista tuntea sitäkin aluetta. Saisi perspektiiviä ja oppisi ehkä enemmän arvostamaan sitä sukupolvea, joka meille pöydän kattoi...

        Meidän kirjapiiri toivottavasti saadaan alkamaan syksyllä. Tommi Kinnusen Pintti on siellä ensimmäisenä käsittelyssä. Emme valitse ihan uusia kirjoja, koska niiden saatavuus on huono. Siis kirjastosta. Valitsimme myös listalle Katriina Järvisen ja Laura Kolben teoksen "Luokkaretkellä hyvinvointivaltiossa" olikohan nimi nyt ihan noin ? Sekin on muutaman vuoden takainen, heiltä on tullut uusiakin, mutta ne jotka ovat tämän lukeneet, ovat yleensä tykänneet siitä. No. Kun tuo tasa-arvopyrkimys nyt on kestoaihe meillä, niin kyllä tuo kirja siihen ihan hyviä näköaloja avaa...
        Huh, huh. Tulipa tekstiä. Ja juuri eilen ihmettelin hiljaista serkkuani, jonka puheesta ei kohdatessa tahtonut tulla loppua..)) Pata kattilaa soimaa...
        Lukuinnostusta kaikille !
        demeter1

        Lainaan vähän toisaalta tekstiäni tähän.
        Olen kuulunut melkein kaksikymmenetä vuotta Tammen Keltaisen kirjaston "kerhoon", jolla on muutakin toimintaa kuin kirjojen välitys ja sain sitä kautta kattavan kokoelman maailman parasta käännöskirjallisuutta, paljon nobelisteja. ( Parikymmentä vuotta olen jo ollut poiskin)Joitakin olen kierrättänyt antamalla lahjaksi, paljon osan säilyttänyt ja lukenut uudelleenkin. Kuulemani mukaan monet Keltaisesta kirjastosta ovat jo keräilykappaleita. Sinänsä voisin laadun puolesta kuulua tuohon kerhoon edelleenkin, mutta ei riitä hyllyt ja olen jo kauan ajatellut myös perillisten urakkaa kirjojemme kanssa. Kun etsin hyvää käännöskirjallisuutta, saatan katsoa, mitä Keltainen kirjasto tarjoaa. Tänä kesänä olen lukenut sen vinkkien mukaan Elisabeth Stroutin Kaikki on mahdollista ja Murakamin Tanssi tanssi tanssi. Myös Stroutin Pikkukaupungin tyttö on ihastuttava kirja, suosittelen.

        Meillä syksyn kirjakerhon alku on vielä auki, ilmeisesti käsittelemme kevääksi sovittua kirjaa, joka jäi koronan alle. Ajattelin seuraavaksi siellä ehdottaa jotain Murakamilta. Tommi Kinnunen on yksi lemppareitani, olen kai kaikki häneltä lukenut ja aina uutta odotan . Neljäntienristeys on kerhossamme ruodittukin. Hän ymmärtää hyvin myös naisia ja lapsia, pientä ihmistä , tavallista arkea , onhan hän vakaa perheenisä, Kuusamosta kotoisin ja Turun puolessa remontoinut vanhan talon . Tyyli on selkeä , onhan hän äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja .


      • Anonyymi
        Ramoona kirjoitti:

        Lainaan vähän toisaalta tekstiäni tähän.
        Olen kuulunut melkein kaksikymmenetä vuotta Tammen Keltaisen kirjaston "kerhoon", jolla on muutakin toimintaa kuin kirjojen välitys ja sain sitä kautta kattavan kokoelman maailman parasta käännöskirjallisuutta, paljon nobelisteja. ( Parikymmentä vuotta olen jo ollut poiskin)Joitakin olen kierrättänyt antamalla lahjaksi, paljon osan säilyttänyt ja lukenut uudelleenkin. Kuulemani mukaan monet Keltaisesta kirjastosta ovat jo keräilykappaleita. Sinänsä voisin laadun puolesta kuulua tuohon kerhoon edelleenkin, mutta ei riitä hyllyt ja olen jo kauan ajatellut myös perillisten urakkaa kirjojemme kanssa. Kun etsin hyvää käännöskirjallisuutta, saatan katsoa, mitä Keltainen kirjasto tarjoaa. Tänä kesänä olen lukenut sen vinkkien mukaan Elisabeth Stroutin Kaikki on mahdollista ja Murakamin Tanssi tanssi tanssi. Myös Stroutin Pikkukaupungin tyttö on ihastuttava kirja, suosittelen.

        Meillä syksyn kirjakerhon alku on vielä auki, ilmeisesti käsittelemme kevääksi sovittua kirjaa, joka jäi koronan alle. Ajattelin seuraavaksi siellä ehdottaa jotain Murakamilta. Tommi Kinnunen on yksi lemppareitani, olen kai kaikki häneltä lukenut ja aina uutta odotan . Neljäntienristeys on kerhossamme ruodittukin. Hän ymmärtää hyvin myös naisia ja lapsia, pientä ihmistä , tavallista arkea , onhan hän vakaa perheenisä, Kuusamosta kotoisin ja Turun puolessa remontoinut vanhan talon . Tyyli on selkeä , onhan hän äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja .

        En ole kuullutkaan, että Keltainen kirjasto on noin noteerattu, Ramoona. Jotenkin ne kokoelmat sijoittaa aikaisempaan ajankohtaan, mutta onhan niissä myöhemminkin julkaistuja, Ishiguro taisi olla meillä kirjakerhossa viimeksi. Tunnustettua maailmankirjallisuutta, kai se pitää pintansa ja ansaitsee tulla hyvin kohdelluksi..))

        Tommi Kinnusesta minäkin tykkään. Aiheet ovat aina "vaikeita", päähenkilö voi olla homoseksuaali, sokea tai Pintissä kehitysvammainen. Paitsi että Kinnunen osaa eläytyä heidän osaansa, hän kuvaa myös ansiokkaasti yhteisön, muiden, asenteita heihin. Jos kaunokirjallisuuden eräs tehtävä on syventää ihmisen ymmärrystä, sen Kinnunen kyllä osaa. Kirjoitustyylistään pidän myös, selkeää, eikä kikkailla aikajanoilla...Sympaattinen kirjailija, telkkarissa on joskus haastateltu.

        Mainitsit tuolla aikaisemmin Maria Peuran. "On rakkautes ääretön" taisi olla hänen esikoisteoksensa, myös vaikea aihe: insesti. On hän julkaissut senkin jälkeen, mutta en ole muuta lukenut. Lapin tyttöjän hänkin. He vetoavat aina minuun..))

        Varmasti tuossa uutuusluettelossa olisi paljonkin kiinnostavaa, Tulisi vain syksy ja pimeät illat..)) Ja taitaa se karanteenikin taas olla tiedossa, asiantuntijat ainakin varoittelevat...
        demeter1


    • Seuraava kirja on Wibur Smthin kirja, luin hänen kirjojaan 90-luvulla vinon pinon kunnes kirjastosta ei enään löytynyt ja lukeminen hiipui., E-kirjassa on joitakin hänen kirjoittamiaan. Syksyllä vasta kun korona pakottaan nyhjöttämään kotosalla.

      • Anonyymi

        Wilbur Smith on ollut valtavan tuottelias. Ainakin kolmisenkymmentä suomennettua kirjaa !
        Eikä ne kaikki ole siinä.


      • Anonyymi

        Tuttuja ovat Wilbur Smithin kirjat. Luin jo 80-luvulla hänen kirjoittaman "Valkoiset miehet".
        Useimmat kirjoista sijoittuivat etelä-Afrikan ja Rhodesian alueille buurien ja Cesil Rhodesin aikaan. Jouhevan sulavaa kerrontaa, joissa on myös historiaan nojautuvaa luettavaa.

        Wilbur Smith on sittemmin laajentanut huomattavasti romaaniensa aihepiiriä aina faaraoitten aikaan.
        Tuottelias kaveri.


    • Ei todellakaan passaa listaan uutuuksista, mutta jos ette ole vielä lukeneet niin skottilaisen kirjailijan Alexander Mc Call Smithin kirjat jotka sijoittuvat Botswanaan ovat kepeähenkisiä ja täynnä huumoria, sivuten samoin vaikeampiakin aiheita kuten feminismiä, AIDSia ja yhteiskuntaa ("Naisten etsivätoimisto Nro 1" oli ensimmäinen pitkässä sarjassa.
      Mma Ramotswe ja hänen sihteerinsä, sulhaskandidaattinsa ja kaikki muutkin nykäisevät lukijan mukaan ehtymättömällä charmillaan.

    • Wilbur Smith syntynyt Pohjois-Rhodesiassa 1933.
      40 jännitysromaania, käännetty 26 kielelle ja myyty 125 miljoonaa kappaletta.

      Afrikan luonto, seikkailu ja romantiikka, tunnetaan Courtney- ja egypti sarjoista.

      Courtney-sarja alkaa etelä-afrikan alkuajoista jolloin valkoiset alkoivat asuttaa aluetta, metsästystä, timanttien ja luonnon rikkauksien hyväksi käyttöä.
      Kauppakomppania, merirosvousta, tutkimusretkien aikaa ym. Tosi mielenkiintoista luettavaa ettei malttanu kirjaa laskea kädestä.

      Myöhemmin alkoi kirjoittaa muitakin aiheita, lukenu ehkä kymmenen hänen kirjaa.

    • Anonyymi

      Luin mukavan kirjan kirjallisuudesta, Elina Koivusen: Elena Ferranten salaisuus ja muita esseitä.

    • Anonyymi

      Odotan Anu Kuivalaisen dokumenttia. Kertoo iäkkäiden ihmisten tunteista ,rakkaudesta,seksuaalisuudesta joka ei katoa iän myötä.

      • Anonyymi

        Tunteet voivat muuttua, halut voivat kadota, ja kykykin, mikään ei ole ikuista.


      • Anonyymi

        Dokumentti ? Kirja vai TV-dokkari ?


    • Anonyymi

      Hei ! Tulin haamuilemaan tänne haamupalstalle :))
      Tervehdin teitä "ei täälläolevia" :)))

      Syksyn tuulet eivät taida tuoda uutuuskirjoja, ellei osta niitä.
      Kirjastossa on jo pitkiä jonoja ilmestymättömillekin kirjoille,
      ja viime vuoden hiteillekin. Esim. Bollalla on edelleen yli 2100
      jonottajaa.

      Aloin tehdä lisätilauksia pari vuotta vanhoista lukematta jääneistä
      kirjoista siltä varalta, että kirjastot jouduttaisiin sulkemaan taas !

      Onkohan lukuinnostus kasvanut paljon
      vai kirjastojen määrärahat pienentyneet,
      koska jonot ovat aika paljon pidentyneet ?

      Uutuus ei ole enää uutuus, kun sen kirjastosta saa
      eikä se välttämättä haittaa,
      mutta joskus olisi kiva lukea tuoreeltaan joku kirja.

      Toivotan teille lukemisinnostuksen nousua kohti syksyä !
      Miksu

    • Anonyymi

      Avasin juuri kirjan, joka on painettu 1953.
      Koin mielenkiintoisen pikku elämyksen menneiltä ajoilta.
      Kirjan sisäkanteen on liimattu kirjastossa kirjojen käsittelyohje :

      Pidelkää kirjoja siististi. Älkää antako niiden ajelehtia kodissanne likaantumassa
      tai joutua lasten käsiin; mieluiten sijoittakaa kirjan ympäri kääre,
      ja ainakin silloin kun otatte ulkosalle luettavaksi. Älkää kääntäkö kirjan
      kansia nurinniskoin. Välttäkää tekemästä kirjoihin merkintöjä,
      älkää selailko sivuja kostutetuin sormin hiertämällä, käyttäkää kirjanmerkkinä
      paperikaistaletta, milloinkaan taittamatta lehden kulmaa.
      Kirjan tärvelemisestä on suoritettava korvausta kirjastonhoitajan
      arvion mukaan täyteen hintaan asti.
      Älkää koskaan lainatko lainakirjoja tovereillenne, vaan kehoittakaa
      heitä itseään tekemään lainauksensa kirjastosta.
      Palauttakaa kirjat määräaikana, välttääksenne sakkomaksua tai
      lainausoikeuden keskeytystä.
      Jos kodissanne esiintyy tarttuvaa tautia, ilmoittakaa siitä
      kirjastonhoitajalle ennen palautusta.

      Miksu

      • Anonyymi

        Hauska mutta ihan ajankohtainen tuo kirjaan liimattu ohje.
        Kari Hotakaisen uutuus "Tarina" kiinnostaa, jonka voisin ostaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hauska mutta ihan ajankohtainen tuo kirjaan liimattu ohje.
        Kari Hotakaisen uutuus "Tarina" kiinnostaa, jonka voisin ostaa.

        Olin yllättynyt, että paljon nuoremmalta vaikuttava Hotakainen on eläkeikäinen
        lukiessani juttua hänen uudesta Tarina-kirjastaan eilen Hesarissa.
        Minuakin se voisi kiinnostaa, huolimatta siitä, että olen todennut Hotakaisen kirjojen kohdalla, että se "hauska latteus" mikä toimii hänen puheessaan,
        ei toimi yhtä hyvin kirjoissa.

        Ohje vuodelta -53 on siis melkein 70 vuotta vanha ! Ohjeen viimeiseen lauseeseen viitaten: Tämän päivän Hesarista luin, että 50 vuotta sitten pelättiin koleran leviävän Venäjän kautta Suomeen, koska Mustallamerellä oli puhjennut epidemia,
        joka oli levinnyt Venäjällekin.


    • Kirjojen kavereille lainaamisesta muistui mieleen vanha sanonta että ei tiedä kumpi on enemmän kahjo se joka lainaa kirjan toiselle vai se joka sen palauttaa.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Cynthia Woods

      😋😍😋😍😋😍😋😍😋 💋 ­­­N­­y­m­­­f­o­­m­­a­­a­­­n­i -> https://x18.fun/girl04372247#CynthiaWoods 🔞💋❤️💋❤️💋🔞�
      YIT-Yhtymä
      2
      14871
    2. Aimee Dvorak

      😍😋😍😋😍😋😍😋😍 💋 ­­N­­­y­­­m­­f­o­m­a­a­n­­­i -> https://x18.fun/girl02740429#AimeeDvorak 🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋
      0
      3069
    3. Becky Steele

      🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑 💋 ­­N­y­­­m­­f­­­o­­­m­­a­a­­­n­­i -> https://x18.fun/girl05250014#BeckySteele 🔞❤️💋❤️
      Arkkitehtuuri
      0
      3065
    4. Allison Queen

      🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒 ❤️ ­N­­­y­m­­­f­­­o­­m­a­a­­­n­­­i -> https://x18.fun/girl07854217#AllisonQueen 🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞
      Vedonlyönti
      0
      3064
    5. Pamela Orr

      😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋 🍒 ­­­N­y­­m­f­­o­­­m­a­­­a­­­n­­­i -> https://x18.fun/girl06055581#PamelaOrr 🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
      Star Wars
      0
      3064
    6. Lakeisha Coleman

      🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑 💋 ­­N­y­­­m­f­­o­­m­a­­­a­n­­i -> https://x18.fun/girl08105348#LakeishaColeman 🔞💋❤️💋❤️💋🔞
      Synnytys
      0
      3060
    7. Stephanie Love

      😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋 ❤️ ­­N­y­­­m­f­­o­­m­­­a­a­­n­­­i -> https://x18.fun/girl01692207#StephanieLove 🔞❤️💋❤️💋❤️
      Lappi
      0
      3056
    8. Molly Graham

      😍😋😍😋😍😋😍😋😍 😍 ­­N­­­y­­m­­­f­­­o­­m­­a­a­n­i -> https://x18.fun/girl02277975#MollyGraham 🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️
      Puhelimet
      0
      3055
    9. Rachelle Reynolds

      😋😍😋😍😋😍😋😍😋 🔞 ­N­­­y­­m­f­­­o­­m­­­a­­a­n­i -> https://x18.fun/girl03175674#RachelleReynolds 🔞❤️💋❤️💋❤️
      Etelä-Savo
      0
      3055
    10. Nancy Taylor

      😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍 ❤️ ­­­N­­­y­m­­­f­o­m­­­a­­­a­n­­­i -> https://x18.fun/girl01560856#NancyTaylor 🔞💋❤️💋❤️💋
      Kauris
      0
      3054
    Aihe