Miksi täällä kirjoittelevat ovat niin tosikkoja oman uskontonsa suhteen? Oliko Jeesus tosikko uskon asioissa? Eikö rakkaus kata niin monia asioita, ettei tarvitsisi nipottaa? Eikö uskoville anneta mitään pelivaraa oman uskonsa kanssa? Onko kaikkien pakko uskoa juuri niin kuin sinä uskot?
Raamattu on melko suurpiirteinen uskonasioiden suhteen. Maailmaan mahtuu satoja ellei tuhansia uskonsuuntia. Kaikilla omat opetuksensa ja kaikki ovat oikeassa totuuden suhteen, omasta mielestään. Kukin tulkitsee Raamattua omalla tavallaan ja oikeassahan he ovat, itse kukin, omalta kantiltaan. Luuletko sinä, että sinulla on oikeasti ainoa oikea totuus. On mahdollista, että kaikki ovat lopulta väärässä. Paitsi ehkä yksi.
Minulla on sinulle uutisia! Mitä todennäköisimmin sinulla ei ole sitä ainoaa oikea totuutta. Kun tämäkään ei ole niin kovin varmaa, niin miksi sinä olet niin tosikko uskon asioissasi?
Raamattu on melko suurpiirteinen uskonasioiden suhteen. Maailmaan mahtuu satoja ellei tuhansia uskonsuuntia. Kaikilla omat opetuksensa ja kaikki ovat oikeassa totuuden suhteen, omasta mielestään. Kukin tulkitsee Raamattua omalla tavallaan ja oikeassahan he ovat, itse kukin, omalta kantiltaan. Luuletko sinä, että sinulla on oikeasti ainoa oikea totuus. On mahdollista, että kaikki ovat lopulta väärässä. Paitsi ehkä yksi.
Minulla on sinulle uutisia! Mitä todennäköisimmin sinulla ei ole sitä ainoaa oikea totuutta. Kun tämäkään ei ole niin kovin varmaa, niin miksi sinä olet niin tosikko uskon asioissasi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
>>>miksi sinä olet niin tosikko uskon asioissasi?<<<
Koska minä pidän Jumalan luotettavana ja uskon Häntä
sekä tahdon tulla tuntemaan Hänet ja Hänen Poikansa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16471790/usko-suhteessa-tietoon
Kun katson Elämään, että olen, niin olen syy johonkin.
En ole tyhjästä paukahtanut, enkä apinasta kehittynyt, vaan järjestelmä on valmis, elämääni varten.
Siksi on Elämänantaja. Ja Elämänantajan kättentyö, kertoo elämän sisällön.
Kirjoituksista, se oli sangen hyvää, eli hyvä.
Sitten astuu kuvaan - sinä ja minä, meidän ajatus, meidän elämä ja valta-ajatukset.
Onko ne sangen hyvää? Ohjeet ja neuvot on luettavissa. Mutta, ELämä on.
Onko sinun mielijumalasi tarpeeksi hyvä, että minun pitäisi kumartaa sinun valtaasi?
Onko se pyhää, näkyykö siinä rakkaus? Voidaanko sinun jumaluuttasi katsoa tieksi?
Onko neuvosi järkeviä, onko ontumisesi niin pyhää, että uskomiseni pitäisi nilkuttaa marssisi mukaan.
Repiikö sinun mielesi, että kenenkään ei pitäisi nipottaa tekojesi suhteen, vai onko tarpeen jonkun nipottaa, koska teet niin? SE rakkautesi, miten se kattaa elämää, ettei minua alkaisi nipotuttaa?
Siinäpä voi alkaa miettiä asioita. Minä en luota sinun valtaasi, se on liian alhaalla, se on maallinen ja mitä näen maallisuudessa? Sinut!
Uskossa on kyseessä ihmiselle suurin mahdollinen asia, se missä vietät ikuisuutesi. Ei voi rempseästi jutustella näin tärkeästä asiasta,puoli pilkallisesti esim. "Jessen" taposta ristillä. Jumalan sanat ."Synnin palkka on kuolema",on pyhä. Sen täytyy siksi toteutua. Jumala toteutti sen poikansa Jeesuksen avustuksella,jotta me,jotka otamme Jeesuksen uhrin vastaan,pelastuisimme kuoleman vallasta ja saisimme ikuisen elämän, niinkuin Aatami ja Eeva olivat paratiisissa,ennen lankeemustaan saatanan puolelle.
Tarkoitatko, miksi uskovainen on niin tosissaan uskossa?
Jos hän ei olisi tosissaan, hän ei olisi uskossa.
ST