Yksinkertainen tosiasia

Tiltulle on kerrottu, että Neuvostoliitto voitti kaikki sodat ja hyökkäykset, eikä se koskaan kärsinyt mitään tappioita, tavoitteet saavutettiin AINA.

SE siinä on joillekin niin vaikeaa.

Puna-armeija jäi kauas tavotteistaan,eikä Suomi antautunut.

Stalin siirsi lisäjoukot pois 12.7. antamallaan käskyllä. Ei niistä ollut paljoa jäljellä.

Mannerheim valittiin presidentiksi ja hän teki elokuun lopussa rauhantarjouksen sekä esitti aselepoa.

Se ei ollut antautuminen, vaikka rauhanehdot olivat hyvin kovat.

Jää arvailujen varaan, missä määrin hyökkäys Helsinkiin olisi noudatellut samoja toimintamalleja kuin hyökkäys Berliiniin.

On sekä Suomen että Venäjän onni, ettei Stalinin onnistunut miehittämään Suomea.

Jooseppi kuuluu vielä viime henkäyksinään korisseen: Tsuhna-pirut minkä tekivät, häpäisivät minut . .

Saattaahan tuo hyvinkin pitää paikkansa, sillä sen verran koville se suurvallan generalissimukselle epäilemättä otti, kun ei saanut pientä naapuriaan vallattua vaikka puna-armeijan piti olla aivan ylivoimainen, mahtava, voittamaton, kerrassaan pitelemätön yms., mutta niin vain Suomen sisukas kansa pisti sen rosvoretkille stop tykkänään, eikä siitä sitten tulemista ollut, vaikka kuinka hakkasivat päätään Raatteen männniköihin.

Yksi asia on kuitenkin varma !

Neuvostoliitto hävisi, ei nimittäin näy enää missään, kadonnut on.

Tuo on yksinkertaista vain yksinkertaisille. Neukun tavoite oli poistaa Leningradiin kohdistunut uhka, irrottaa Suomi sodasta, ottaa Suomi neukun komentoon (=Valvontakomissio) ja panna Suomi sotimaan Saksaa vastaan.

Kaikki nämä onnistuivat 100-prosenttisesti. Sotaa ei kannata jatkaa kun on saanut kaiken haluamansa.

----- ilman typerää ja epäonnistunutta yritystä miehittää Suomi. ------

Neukulla oli kv-lain mukaan täysi oikeus ajaa Syvärillä, Äänisellä ja Rukajärvellä seisonut miehittäjä mailtaan. Turhaa yrittää vääntää siitä rikos Suomea kohtaan.

On totta sekin, että kun lähtee valloitus- ja kansanmurhasotaan ja sen häviää niin joskus se voi päätyä miehitykseenkin. Se vaara Suomen herrojen olisi pitänyt ottaa huomioon jo -41 eikä itkeä sitä -44.

Länsivallatkin valtasivat Saksaa ja jäivät miehittämään. Miksi et sitä vollota rikoksena Saksaa vastaan ?

Kun Stalin ei onnistunut hyökkäyksillä 1939 ja 1944 miehittämään Suomea, vaan joutui pysähtymään puolustuksen aiheuttamiin tappioihin, niin eikös se silloin ollut Suomelle torjuntavoitto.

Aivan kuten jääkiekossa maalivahti saa torjuntavoiton, jos hyökkäävä joukkue ei onnistu saamaan kiekkoa maaliin maalivahdin torjunnasta johtuen.

Suomi sai torjuntavoiton, peräti kahdesti, ei kai ole liikaa vaadittu, että tällaisen selvän asian itse kukin myöntää, mikä siinä niin kamalasti kirvelee.

Torjuntavoittohan se aina on kun tulee Suomelle turpiin että tukka lähtee. Tuorein torjuntavoitto tuli just Brysselistä, halpaa on kuin saippua ja maksetaankin suoli ulkona vain vuoteen 2058.

Jos Suomi olisi valinnut sodassa oikean puolen , eikä lähtenyt Hitlerin kumppaniksi hankkimaan "torjuntavoittoa" Suomen alueeseen kuuluisi nytkin Karjalan kannas ja Petsamon alue tai jos Stalinin ehdottamaan vaihtokauppaan olisi ryhdytty mahdollisesti suuri Karjalan tasavallan alue rikkaine malmivaroineen .

-----Neuvostoliiton suurhyökkäys Suomeen 1944. ------

Primitiivinen vale, taistelut kaikki käytiin Neuvostoliiton maaperällä. Ilomantsin osalta en ihan mene vannomaan, oliko siellä pienesti sotaa Suomenkin puolella.

Lähetetty 4. elokuuta 1941
J . V. STALIN F. ROOSEVELTILLE*
SNTL kiinnittää suurta huomiota Suomen tekemiseksi puolueettomaksi ja sen
erottamiseksi Saksasta. Suhteiden katkaisu Britannian ja Suomen välillä sekä Suomen
saarto, minkä Britannia on ilmoittanut, ovat jo kantaneet hedelmää ja synnyttänyt
ristiriitoja Suomen hallitsevien piirien keskuudessa. Ääniä puolueettomuuden
puolesta ja sovinnosta SNTL:n välillä on jo noussut.
Jos USA:n hallitus uhkailisi Suomea suhteiden katkaisulla, Suomen hallitus olisi
päättäväisempi Saksan suhteiden katkaisua koskevassa asiassa. Siinä tapauksessa
neuvostohallitus voisi tehdä joitakin alueluovutuksia Suomelle sen pehmentämiseksi
ja sopiakseen uudesta rauhansopimuksesta1
sen kanssa.
Notes:
* Toimittajien antama otsikko kirjassa.
1 Tätä Stalinin viestiä seurasivat keskustelut 19. elokuuta 1941 Neuvostoliiton
suurlähettiläs K.A. Umanskin ja USA:n varaulkoministeri hra Sumner Wellesin
kanssa. Umanski raportoi keskusteluistaan SNTL:n Ulkoasioiden
kansankomissariaatille seuraavasti:
”Presidentin puolesta hra Welles antoi tämän vastauksen salaiseen Suomea
koskevaan kirjeeseeni toveri Stalinin puolesta Presidentille, se toimitettiin hra
Rooseveltin ollessa merellä.
”Presidentin ohjeiden mukaisesti hän, hra Welles, oli kutsunut luokseen muutama
päivä aikaisemmin Suomen lähettilään, Procopéen, ja antanut tälle tiedoksi, että
USA:n hallituksen saaman tiedon mukaan taistelee päättäväisesti ja uupumatta
hyökkäystä vastaan, mukaan lukien hyökkäyksen pohjoisella sektorilla, eikä Suomen
hallituksella pitäisi olla sen suhteen epäilyksiä. USA:n hallitus pitää lisäksi varmana,
että SNTL voittaa varmasti tämän taistelun. (Hra Welles selvensi, että hän
Rooseveltin ohjeiden mukaan toimien, on näillä termeillä tehnyt selväksi Suomen
lähettiläälle sen, että suomalaiset eivät tulkitsisi Yhdysvaltojen démarche'ta
osoituksena Neuvostoliiton heikkoudesta.) Hra Welles jatkoi kertomalla Procopélle,
että Suomen jatkama sota Neuvostoliittoa vastaan Saksan puolella ei ollut
sopusoinnussa Suomen ja sen itsenäisyyden intressien kanssa, se olisi kohtalokasta
Yhdysvaltain ja Suomen välisille suhteille ja antaisi korjaamattoman iskun
suomalaisten suosiolle Yhdysvalloissa. Mutta jos Suomen hallitus palaisi rauhan
tielle, niin sikäli kuin Yhdysvaltojen hallitus on tietoinen neuvostohallitus olisi
halukas tekemään uuden rauhansopimuksen, jossa olisi alueellisia muutoksia. Kun
kysyin, oliko hän maininnut suomalaiselle vaaran siitä, että Yhdysvallat katkaisee
diplomaattisuhteet Suomen kanssa, hra Welles sanoi, että yhteisymmärryksessä
presidentin kanssa hän oli varannut sen siihen asti, kunnes Suomen hallituksen
vastaus on saatu, ja että periaatteessa jo päätetty katkaisu-uhka tulisi olemaan
Yhdysvaltain hallituksen seuraava askel.

Helsingissä oli kuitenkin Yhdysvaltain lähettiläs Schoenfeld
lokakuun 6. päivänä käynyt tapaamassa tasavallan presidenttiä ja
jättänyt hänelle muistion, jonka mukaan Hull oli lokakuun 3. päivänä
tehnyt Procopélle kaksi selvää vihjausta:
1) Yhdysvaltain hallitus oli tullut siihen johtopäätökseen,
että Suomen armeija oli jo tunkeutunut aivan liian kauaksi neuvosto-
liiton alueelle, jotta tämän tunkeutumisen saattaisi katsoa olevan
sopusoinnussa oikeutetun politiikan kanssa, joka tähtäisi ainoastaan
menetettyjen alueiden takaisinvaltaukseen;
2) olipa Suomen hallituksen tarkoituksena kaikesta huolimatta
jatkaa hyökkäystään tai keskeyttää se piti sen oivaltaa, että Yhdys-
valtain hallitus päättävästi omaksui saman kannan kuin Ison-
Britanniankin hallitus.
3) Lokakuun 27. päivänä Yhdysvaltain Helsingin-lähettiläs jät-
ti tasavallan presidentille muistion, jossa kiinnitettiin huomiota
Suomen jatkuvien hyökkäysoperatioiden arveluttaviin seurauksiin. Li-
säksi viitattiin Sumner Wellesin keskusteluun Procopén kanssa elo-
kuun 18. päivänä ja todettiin, ettei Suomi ollut antanut vastausta
ensiksi mainitun tällöin tekemään ilmoitukseen. Tässä tilaisuudessa
Procopé oli esittänyt joukon itsestään selviä näkökohtia takeista ja
muusta sellaisesta, josta amerikkalaisen käsityksen mukaan sopivim-
min voitiin keskustella sen jälkeen, kun Suomi oli ilmoittanut ole-
vansa halukas ryhtymään neuvotteluihin. Yhdysvaltain hallitus oli
myöhemmin saanut tietää, että eräät Suomen hallituksen jäsenet jul-
kisissa puheissa sekä Saksan sanomalehdistö ja suurin osa Suomen sa-
nomalehdistä olivat korostaneet, ettei Suomi tekisi rauhaa nykyisin
vallassa olevan neuvostohallituksen kanssa.

SOTASYYLLISYYSTUTKIJAKUNNAN KERTOMUS.

Kohta 9.

9. Sodan alkupuolella, vuosina 1941 ja 1942, hallituksessa o-
li ilmeisesti vallalla se käsitys, että sotilaallinen yhteistoiminta
Suomen rinnalla sotilaallisesti peräti ylivoimaisen Saksan kanssa ja

laskelmoitu sodan pikainen päättyminen sitoi Suomen hallituksen rauhau-
tumisen yleiseen rauhanjärjestelyyn, jossa Itä-Karjalan kohtalokin lo­
pullisesti ratkaistaisiin. Sen vuoksi lienee aluksikin Yhdysvaltojen
18.8.1941 apulaisulkoasiainministerinsä kautta Suomen lähettiläälle
esittämä eräänlainen rauhanvälitystarjous jätetty huomiotta. Tässä va­
lossa saanee edelleen ainakin osittain selityksensä myös se kielteinen
tapa, millä suhtauduttiin Ison-Britannian 22.9.1941 annettuun muistioon,
jossa esitettiin ajatus Suomen joukkojen peräyttämisestä 1939 vuoden ra­
jalinjojen vaiheille ja sodan lopettamisesta Neuvostoliittoa vastaan.
Samalta kannalta lienee lisäksi ymmärrettävissä Ison-Britan-
nian noottia 11.10.1941, Yhdysvaltain muistioita 6.10., 27.10. ja 30.10.
ynnä erästä sähkettä myös 30.10.1941, kohdannut kielteinen käsittely.
Marraskuussa 1942 oli Neuvostoliiton rauhantekovalmiudesta
saadun erään tiedon johdosta Saksan edustuksemme kautta Saksalle ilmoi­
tettu, ettei Suomi halunnut ryhtyä keskusteluihin rauhasta ilman että
Saksa oli niistä tietoinen, ja Saksan taholta torjuttu ajatus rauhan­
keskusteluihin ryhtymisestä, minkä jälkeen asia oli rauennut.

Eduskunta oli 2. syyskuuta 1944 valmis hyväksymään rauhan samoilla ehdoilla, kuin keväällä 1944

Istunto 78 lauantaina 2. syyskuuta 1944 klo 18
Pöytäkirja: 78. Lauantaina 2 p. syyskuuta 1944

Pääministeri Hackzell antaa valtioneuvoston tiedonannon. Se on jatkoa niille selonteoille, jotka edellinen hallitus oli antanut 29. helmikuuta, 14. maaliskuuta ja 12. huhtikuuta eduskunnalle. Rauhankysymys oli jäänyt keväällä avoimeksi, kun hallitus ei voinut hyväksyä Neuvostoliiton esittämiä välirauhan ehtoja, joita se kokonaisuutena piti liian raskaina.

Pääministerin mukaan mitään sellaisia seikkoja, jotka viittaisivat mahdollisuuteen selviytyä sodasta merkittävästi lievemmillä ehdoilla kuin huhtikuussa, ei ole ilmaantunut eikä näytä olevan näköpiirissä. Hän selostaa tilannetta, mihin on jouduttu ja niitä toimenpiteitä, joihin hallituksen mielestä on ryhdyttävä.

Hallitus on tullut siihen käsitykseen, että toimenpiteisiin välirauhan tai rauhan aikaansaamiseksi Suomen ja Neuvostoliiton välille olisi kaikesta huolimatta viipymättä ryhdyttävä niillä edellytyksillä, jotka nyt näyttävät olevan tarjolla. Neuvottelujen aikaansaamiseksi on Suomen ilmoitettava Saksalle, että sen on pakko katkaista suhteensa Saksaan ja pyydettävä, että Saksan hallitus siirtää pois joukkonsa.

Hackzellin mukaan hallituksen kantaa määrittäessä on ollut mukana Suomen marsalkka, jolle kuukausi sitten oli yksimielisesti uskottu valtionpäämiehen raskas tehtävä.

Hallitus toivoo, että eduskunta kuultuaan tämän selonteon hyväksyy yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymisen. Asia pannaan pöydälle seuraavaan täysistuntoon, joka samana iltana klo 20. Istunto lopetetaan klo 19.

https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/yhteiskunta/historia/Eduskunta-mukana-rauhanteossa-vuonna1944-tietopaketti/Sivut/Syksyn-1944-tapahtumat.aspx

Et sinä ymmärrä. Kun 250 000 haastaa otteluun 650 000 niin lapsikin tajuaa, että sellaisella hyökkäyksellä ei kovin kauas pyritä ja se ihan itsekseen kulminoituu aika pian. Vaatii lapsen ymmärryksen joka ei sitä tajua jo selittämättäkin.

Suomen saama torjuntavoitto Stalinin Neuvostoliiton hyökkäyksistä on esimerkkiaineisto ympäri maailman sotilaallisissa upseerikoulutuksissa.

Kyllä näinhän se oli ja aina parempi, että jos oli voittanut koko sodan ja suomalaiset olisivat ajaneet venäläiset Uralvuorten taa ja Suomen raja Uralvuorilla.

Yksinkertaisille oikeistopojille ja -spämmäreille kaikki ymmärrys on aina kovin vaikeaa.

------Neuvostoliiton suurhyökkäys Suomeen 1944.------

Ei hyökännyt Suomeen. Ota selvää missä silloin kulkivat Suomen rajat ja vertaa siitä siihen missä P-armeijan hyökkäys tapahtui.

Mikä tuossa on joillekin niin vaikeaa ymmärtää ?

---- Suomi torjui hyökkäyksen eikä asetetut tavoitteet toteutuneet -----

Valehtelethan sinä ! Kun kesän -44 hyökkäys alkoi 9.6. niin neukun tavoite oli irrottaa Suomi sodasta ja se toteutui loistavasti. Eikö muka ?