En ota mitenkään muuten kantaa "tautiini" kuin totean vain, että se kanssa on ERITTÄIN vaikea elää!
Välillä en tosin tiedä, minkä kanssa minun lopulta on niin vaikea elää? Toisten suhtautumisessa minuun, vaiko itseni kanssa?
Mitä enemmän mediaa katsoo, olen huomannut, että heteroseksistä on tulossa jonkin sortin väkivallan muoto. En tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Mielestäni se tie on väistämättä edessä. Kasvaa uusi sukupolvi, jolle seksi ei ole tabu tai kielletty asia, niinkuin minulle kun minä olin nuori(se on myös voinut vaikuttaa taipumuksiini). Oikeastaan päinvastoin, siitä on tullut pakollista, raadollista ja jopa väkivaltaista. Kaukana yksityisasiasta!
Lopulta en usko, että olemme hirveän paljon paremmassa tilanteessa kuin joskus 50-luvun ahdasmielisessä, vihjailevassa ja salailevassa ilmapiirissä. Mutta osittain myös uskon, että tätä ihmiset myös haluavat.! Ja ajanmyötä he myös oppivat elämään seksuaalisuutensa kanssa tasapainoisesti, kokematta sen enempää tarvetta kieltää ja peitellä, kuin sen enempää liioitellakaan sen merkitystä.
En aio valehdella, etteikö minulla olisi itsemurha aikeita. Itsemurhasta sanon sen verran, että se usein tehdään nimen omaan häpeän vuoksi. Minä tunnen useita vanhoja mummoja ja pappoja, jotka iän ja kokemusten puolesta olisivat jo valmiita, mutta halua ei silti ole lähteä tästä maailmasta. Nämä ovat ihmisiä, joilla on ehkä mennyt hieman liiankin hyvin, ja lopusta tulee usein aika tuskaisa ja katkera.
Ja sitten tunnen myös itseni kaltaisia nuoria miehiä. Kaikki eivät ole homoja, ja osa ei tiedä mitä itse on. He eivät ole saaneet mitä haluavat elämässä. Tai ehkäpä oikeammin, heille on asetettu tavoitteita joita he eivät ole voineet saavuttaa. He ovat "mokanneet" niinkuin me sen sanoisimme. "Mokanneet" töissä, nais-suhteissa, opiskelussa tai jossain muussa. Meidän maailmamme on hyvin julma, se ei usein anna mahdollisuutta yrittää uudestaan. Ei edes silloin, kun se tuntuisi olevan kaikkien etujen mukaista. Oikeastaan he eivät tapa itseään, vaan tämä maailma tappaa heidät. On tekopyhää vaatia ihmistä yrittämään, jos ympäristö on jo tuominnut hänet häviäjänä. Siitä ei ole enää kovin pitkä matka helvettiin. Minä tunnen tuon tien oikein hyvin, mutta tiesin jo aika varhaisessa vaiheessa, että tälle tielle kävelisin. Olen sen sijaan yllättätynyt siitä, kuinka paljon seuraa olen saanut sellaisistakin kavereista, joilla oli selvästi minua paremmat kortit.
Niin sanottua "homogeeniä" ei luultavasti löydetä ikinä. Oikeasti minä toivoisin, että sellainen olisi olemassa. Silloinhan tämä olisi hyvin yksinkertaista, mutta se ei ole!
Siinä ei loppujen lopuksi olisi kyse muusta kuin suuresta palveluksesta niin lapselle itselleen kuin muillekin, jos häntä ei annettaisi syntyä tähän maailmaan. Pitäisin aivan yhtä vastuuttomana vammaisen lapsen synnyttämistä tietoisena tämän vammasta. En ole ikinä pitänyt humanisteista. Olen läheltä nähnyt vammaisten ja esim vanhusten kärsimyksen, eikä se TODELLAKAAN kaunista katseltavaa! Tosin minä tiedän kyllä itsekin hyvin, mitä on tuska, joka repii ihmisen sisältä useiksi palasiksi. Pohjimmiltaan se mitä me kutsumme "natsismiksi" ei ole mitään sen kummempaa, kuin maailman rakentamista joka osittain muistuttaa Jumalan valtakuntaa. Miksi ihmisen pitäisi kärsiä esimerkiksi homoudesta tai vammaisuudesta. Mitä se hyödyttää, ketä se palvelee? On paljon mitä en tiedä, mutta pohjimmiltaan uskon, ettei se todellakaan voisi olla paha maailma. Tietenkin on aina olemassa vaara, että jossain vaiheessa mennä liian pitkälle. Natsit olivat hulluja alusta asti. Uskon kuitenkin, että jossain vaiheessa tulevaisuutta ihmiskunta joutuu tavallaan "aloittamaan siitä mistä he jäivät" Nykyinen maailmamme on jokatapauksessa hajoamassa useaksi pieneksi lasinsiruksi, jotka ennen olivat osa suurta komeaa ikkunaa tai sitten valokuvan kehystä. Luultavasti nyt syntyvät "uudet suuret ikäluokat" joutuvat aloittamaan kaiken rakentamisen alusta. En näe mitään syytä, miksi tulevaisuuden maailmasta tietoisesti luoda sellaista keinotekoista "moninaisuutta" millaiseksi meidän yhteiskuntamme on tullut. Puolet väestöstä on hädin tuskin ympärillään asioita käsittäviä seniilejä, eivätkä he edes kuulu suurin ikäluokkiin. Kadut ovat täynnä joko juoppoja, huomalaisia, kaikkia mahdollisia rikollisia ja tyhjäntoimittajia ja huoria kaikista roduista tämän taivaan alla. Joskus tylsää arkea koristaa monikultturisuuden kunniaksi järjestetty juhla jossa jaksetaan tietenkin aina hokea, kuinka hirvittävän tylsä maailmamme olisi ilman kaiken maailman etnorikollisia, ja sitten siinä sivussa joku rupsahtanut punakorkoinen akka alkaa vielä itkeskelemään naisten puuttumista yritysten johtopaikoilta. Päivän lopun varmaankin kruunaa homoparaati, jossa mauttoman musiikin tahdissa lavalla tanssivat keski-ikäiset, mekkoihin ja räikeisiin väreihin sonnustautuneet pedofiilit inter-adoptoitujen lapsiensa vieressä heiluttaen pieniä sateenkarilippujaan. Sitten kun vielä paraatiauton edessä komeilisi jättiläismainen kolmemetrinen vaalenpunainen kumidildo, niin kaikki olisi täydellistä. Kerta kaikkiaan täydellistä!
Olen jo pitkään tienyt että on teitä, joita ei pitäisi kulkea ja ovia, joita ei pitäisi avata. Minun elämäni tuntuu olleen pilalla alusta asti, joten ei ollut väliä, mitä ovia aukaisin tai mitä teitä kuljin, ja olen lohdullinen, jos tätä kidutusta ei enää jatku loputtomiin. Mutta mielestäni on typerää ja IDIOOTTIMAISTA, että muiden pitäisi toistaa minun virheeni! Vuosi vuodelta maailma ympärilläni muuttuu vieläkin sairaammaksi kuin minä olen. Minulle tulee yhteiskunnastamme orgasmi. Meidän yhteiskuntamme on saavuttanut orgasmin, jotka eivät kuitenkaan kestä kuin vain hetken. Sitten ollaankin taas spermaisissa lakanoissa(on samantekevää onko hetero vai homopari) jossain halvassa hotellihuoneessa. Meidän koko maailmamme kaikkille "hienouksineen" ja "kivoine" asioineen on kuin pikkupoika huoran kanssa hotellihuoneessa. Sen sovitun ja ennalta maksetun erektion jälkeen se on kaikki vain yhtä isoa alamäkeä. Miksi tulevien sukupolvien pitäisi toistaa samat virheet yrittäen epätoivoisesti luoda "moninaista" yhteiskuntaa ympärilleen? Avatkaa nyt vähän silmiänne ihmiset ja katsokaa, mitä se on saanut aikaiseksi!
Välillä en tosin tiedä, minkä kanssa minun lopulta on niin vaikea elää? Toisten suhtautumisessa minuun, vaiko itseni kanssa?
Mitä enemmän mediaa katsoo, olen huomannut, että heteroseksistä on tulossa jonkin sortin väkivallan muoto. En tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Mielestäni se tie on väistämättä edessä. Kasvaa uusi sukupolvi, jolle seksi ei ole tabu tai kielletty asia, niinkuin minulle kun minä olin nuori(se on myös voinut vaikuttaa taipumuksiini). Oikeastaan päinvastoin, siitä on tullut pakollista, raadollista ja jopa väkivaltaista. Kaukana yksityisasiasta!
Lopulta en usko, että olemme hirveän paljon paremmassa tilanteessa kuin joskus 50-luvun ahdasmielisessä, vihjailevassa ja salailevassa ilmapiirissä. Mutta osittain myös uskon, että tätä ihmiset myös haluavat.! Ja ajanmyötä he myös oppivat elämään seksuaalisuutensa kanssa tasapainoisesti, kokematta sen enempää tarvetta kieltää ja peitellä, kuin sen enempää liioitellakaan sen merkitystä.
En aio valehdella, etteikö minulla olisi itsemurha aikeita. Itsemurhasta sanon sen verran, että se usein tehdään nimen omaan häpeän vuoksi. Minä tunnen useita vanhoja mummoja ja pappoja, jotka iän ja kokemusten puolesta olisivat jo valmiita, mutta halua ei silti ole lähteä tästä maailmasta. Nämä ovat ihmisiä, joilla on ehkä mennyt hieman liiankin hyvin, ja lopusta tulee usein aika tuskaisa ja katkera.
Ja sitten tunnen myös itseni kaltaisia nuoria miehiä. Kaikki eivät ole homoja, ja osa ei tiedä mitä itse on. He eivät ole saaneet mitä haluavat elämässä. Tai ehkäpä oikeammin, heille on asetettu tavoitteita joita he eivät ole voineet saavuttaa. He ovat "mokanneet" niinkuin me sen sanoisimme. "Mokanneet" töissä, nais-suhteissa, opiskelussa tai jossain muussa. Meidän maailmamme on hyvin julma, se ei usein anna mahdollisuutta yrittää uudestaan. Ei edes silloin, kun se tuntuisi olevan kaikkien etujen mukaista. Oikeastaan he eivät tapa itseään, vaan tämä maailma tappaa heidät. On tekopyhää vaatia ihmistä yrittämään, jos ympäristö on jo tuominnut hänet häviäjänä. Siitä ei ole enää kovin pitkä matka helvettiin. Minä tunnen tuon tien oikein hyvin, mutta tiesin jo aika varhaisessa vaiheessa, että tälle tielle kävelisin. Olen sen sijaan yllättätynyt siitä, kuinka paljon seuraa olen saanut sellaisistakin kavereista, joilla oli selvästi minua paremmat kortit.
Niin sanottua "homogeeniä" ei luultavasti löydetä ikinä. Oikeasti minä toivoisin, että sellainen olisi olemassa. Silloinhan tämä olisi hyvin yksinkertaista, mutta se ei ole!
Siinä ei loppujen lopuksi olisi kyse muusta kuin suuresta palveluksesta niin lapselle itselleen kuin muillekin, jos häntä ei annettaisi syntyä tähän maailmaan. Pitäisin aivan yhtä vastuuttomana vammaisen lapsen synnyttämistä tietoisena tämän vammasta. En ole ikinä pitänyt humanisteista. Olen läheltä nähnyt vammaisten ja esim vanhusten kärsimyksen, eikä se TODELLAKAAN kaunista katseltavaa! Tosin minä tiedän kyllä itsekin hyvin, mitä on tuska, joka repii ihmisen sisältä useiksi palasiksi. Pohjimmiltaan se mitä me kutsumme "natsismiksi" ei ole mitään sen kummempaa, kuin maailman rakentamista joka osittain muistuttaa Jumalan valtakuntaa. Miksi ihmisen pitäisi kärsiä esimerkiksi homoudesta tai vammaisuudesta. Mitä se hyödyttää, ketä se palvelee? On paljon mitä en tiedä, mutta pohjimmiltaan uskon, ettei se todellakaan voisi olla paha maailma. Tietenkin on aina olemassa vaara, että jossain vaiheessa mennä liian pitkälle. Natsit olivat hulluja alusta asti. Uskon kuitenkin, että jossain vaiheessa tulevaisuutta ihmiskunta joutuu tavallaan "aloittamaan siitä mistä he jäivät" Nykyinen maailmamme on jokatapauksessa hajoamassa useaksi pieneksi lasinsiruksi, jotka ennen olivat osa suurta komeaa ikkunaa tai sitten valokuvan kehystä. Luultavasti nyt syntyvät "uudet suuret ikäluokat" joutuvat aloittamaan kaiken rakentamisen alusta. En näe mitään syytä, miksi tulevaisuuden maailmasta tietoisesti luoda sellaista keinotekoista "moninaisuutta" millaiseksi meidän yhteiskuntamme on tullut. Puolet väestöstä on hädin tuskin ympärillään asioita käsittäviä seniilejä, eivätkä he edes kuulu suurin ikäluokkiin. Kadut ovat täynnä joko juoppoja, huomalaisia, kaikkia mahdollisia rikollisia ja tyhjäntoimittajia ja huoria kaikista roduista tämän taivaan alla. Joskus tylsää arkea koristaa monikultturisuuden kunniaksi järjestetty juhla jossa jaksetaan tietenkin aina hokea, kuinka hirvittävän tylsä maailmamme olisi ilman kaiken maailman etnorikollisia, ja sitten siinä sivussa joku rupsahtanut punakorkoinen akka alkaa vielä itkeskelemään naisten puuttumista yritysten johtopaikoilta. Päivän lopun varmaankin kruunaa homoparaati, jossa mauttoman musiikin tahdissa lavalla tanssivat keski-ikäiset, mekkoihin ja räikeisiin väreihin sonnustautuneet pedofiilit inter-adoptoitujen lapsiensa vieressä heiluttaen pieniä sateenkarilippujaan. Sitten kun vielä paraatiauton edessä komeilisi jättiläismainen kolmemetrinen vaalenpunainen kumidildo, niin kaikki olisi täydellistä. Kerta kaikkiaan täydellistä!
Olen jo pitkään tienyt että on teitä, joita ei pitäisi kulkea ja ovia, joita ei pitäisi avata. Minun elämäni tuntuu olleen pilalla alusta asti, joten ei ollut väliä, mitä ovia aukaisin tai mitä teitä kuljin, ja olen lohdullinen, jos tätä kidutusta ei enää jatku loputtomiin. Mutta mielestäni on typerää ja IDIOOTTIMAISTA, että muiden pitäisi toistaa minun virheeni! Vuosi vuodelta maailma ympärilläni muuttuu vieläkin sairaammaksi kuin minä olen. Minulle tulee yhteiskunnastamme orgasmi. Meidän yhteiskuntamme on saavuttanut orgasmin, jotka eivät kuitenkaan kestä kuin vain hetken. Sitten ollaankin taas spermaisissa lakanoissa(on samantekevää onko hetero vai homopari) jossain halvassa hotellihuoneessa. Meidän koko maailmamme kaikkille "hienouksineen" ja "kivoine" asioineen on kuin pikkupoika huoran kanssa hotellihuoneessa. Sen sovitun ja ennalta maksetun erektion jälkeen se on kaikki vain yhtä isoa alamäkeä. Miksi tulevien sukupolvien pitäisi toistaa samat virheet yrittäen epätoivoisesti luoda "moninaista" yhteiskuntaa ympärilleen? Avatkaa nyt vähän silmiänne ihmiset ja katsokaa, mitä se on saanut aikaiseksi!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi...mun mielesta sun jutussasi oli paljon pohdittavaa...ja paljon pointtia! Olet erittain tarkkanakoinen...mutta ala liikaa tuomitse "tulevaisuuden yhteiskuntaa", jossa jopa homous ja lesbous olisivat ihan siedettavia juttuja...
Olet minun mielestani kirjallinen lahjakkuus...ehka sinun kannattaisi kirjoittaa kirja.:)
Maailmaan ja elämään kuuluvat pedofiilit, vammaiset, hirviöt, "terveet", rikkaat, köyhät, lihavat, laihat, tyhmät ja viisaat. Muutoin maailma ei olisi arvostelemisen arvoinen.
saatanan hullu paska vitun Hehtaari hintti !!!!
sinä vain tuolla karmaa keräät. Et Hullulle Homolle.