Tapaus lehmä

Kukkakolttuinen tyttö hypähtelee pellonpiennarta, puristaen lujasti isoisää pikkurillistä.Heinäsirkat sirittävät, kissankellot keinahtelevat Saara-tuulessa, sellaisessa joka puhaltaa ystävällisen lämpimästi.

Tyttö siristää silmiään, pomppii korkeammalle ja kuvittelee heilahtavien lettien muuttuvan siiviksi, kohottavan korkealle sineen.Miten kauas sieltä näkisikään?
Tyttö vakavoituu, muistaa Sen.Ajatukset sotkeutuvat lapsen mielessä pelottavaksi koskeksi, samanlaiseksi joka viikko takaperin, vei Pikku-Kirputtajan, paljon nähneen ja kokeneen nuhruisen nallen mukanaan.Äiti sanoi, että Pikku-Kirputtaja oli kulkija, huoltoaseman pihalta löytynyt ja nyt se jatkoi matkaansa valtamerille.
Mitä enemmän tyttö asiaa ajatteli, sitä varmemmalta tuntui, että Pikku-Kirputtaja olikin hypännyt itse, eikä suinkaan pudonnut pienistä kätösistä.

Tyttö hidastaa askeleitaan ja isoisä kyykistyy.Tyttö katsoo uurteisiin kasvoihin.Sadetta, isoisä tarvitsee sadetta.Isoisä auttaa tyttösen reppuselkään, pienet kädet kietoutuvat tiukasti leuan alle ja tyttö lähettää pilville pyynnön isoisä sateesta.
Isoisän kalju näyttää hassulta ja tytöltä pääsee tirskahdus, samassa tyttö näkee Sen.Se makaa vihreällä niityllä, tytön sydän hakkaa niin että korviin koskee ja suu puristuu tiukaksi viivaksi.

Isoisä astuu varovasti piikkilanka-aidan yli, kyykistyy ja nostaa tyttösen viereensä.
Suuret kosteat silmät katsovat tyttöä, leuat liikkuvat verkkaan ja tytön kasvoja pyyhkii lämmin, ruohonmakea henkäys.
Sekavin tuntein tyttö katsoo Sitä, äkkiä leuat pysähtyvät ja Se nielaisee.
Hiljaisuus, tyttö tietää...Se aikoo syödä tytön.Sillä on huono näkö, mutta ihan varmasti Se näkee tytön kukikkaan koltun ja kukat ovat Sen ruokaa.Se kakistelee ja tyttö sulkee kauhuissaan silmänsä, niitä kirvelee hirvittävästi.

Älähän tyttöpolo pelekää, Haave on vanaha rouva ja kiltti kuin mikä, katohan ko se märehtii samal tappaa kuin sinä sitä purukummii vätkytät.Isoisän ääni löytää epätoivon keskelle ja lopulta tyttö uskaltautuu katsomaan, sydämen jyskytys hiljenee ja jalat tuntuvat pumpulilta.

Varovasti tyttönen ojentaa kättään,koskettaa lämmintä ruskeaa kylkeä irroittamatta katsettaan suurista silmistä.Kiukkuinen kärpäsparvi lehahtaa lentoon lehmän kupeelta ja voitonriemu valaisee pienet pyöreät kasvot.Pieneen sydämeen astuvat rohkeus ja usko käsikkäin, asettuvat hiljaa taloksi, unelmien ja haaveiden seuraan.
Ilmoita


21 Vastausta

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.


niin, tärkein jäi sitten pois..:(

Siis, joskus jokin tuoksu, ääni, luettu tai sanottu sana nostaa mieleen muistoja, sellaisista asioista jotka on tyystin unohtanut.
Jotkut muistot ovat niin eläviä, että pysäyttävät hetkeksi hämmästelemään.

Tuli mieleen vanhuus, monet vanhat ihmiset muistavat yllättävän tarkasti vanhoja asioita mutta tuoreimmat tulevat ja menevät.
Jotain mystistä lapsuudessa on, koska varsinkin sellaiset muistot säilyvät kirkkaina.

Huomenta ja mukavaa launtaipäivää:D
3 VASTAUSTA:
koko tarina toi mieleen muistoja ja jopa hajuja ja ääniä hyvin-hyvin kaukaisesta lapsuudestani mummon luona maalla. Näin paljasjalkaisena kaupunkilaisena on tuollaiset muistot jääneet sinne jonnekin muistin mustiin onkaloihin. Lehmä, aivan ihana pehmeäturpainen, lemoeäkatseinen ja perskuleen kovat sorkat omaava eläin-muistin kuinka lypsin pienenä tyttönä lempeätä lehmää ja se päätti parkkeerata(kaupunkilainen sana)itsensä varpaani päälle. Muistan lehmän tuoksun ja tuoreen maidon tuoksun-niin ja kuivan heinän tuoksun.
Mummoni vanhan kansan tervaskanto-jo hauraana ja pitkät melkein polvitaipeeseen asti ulottuvat ohuet harmaat hiukset, jotka hän joka aamu letitti kahdeksi ohueksi letiksi ja siitä teki itsellensä nutturan-letitys oli aina mielenkiintoista katseltavaa, ryppyiset ohuet sormet, jossa paksut verisuonet näkyivät.
Mummon itse tekemät leivät vartaassa katonrajassa-itse kirnuttu ihanan makuinen voi, ja raidallinen kissa joka nukkui leivinuunin päällä . Heinän tuoksu kun heinä niitettiin ja pantiin seipäille, ja satojen paarmojen humina kun ne vaanivat meitä iskeäkseen ja tehdäkseen kipeitä kutiavia paukamia. Järven viileys kun sinne lapsena juostiin heinänteon jälkeen-ja kesät jolloin aina paistoi aurinko!!!
Hassu juttu olin unohtanut oikeastaan kaiken-tokihan muistin kesät mummolassa, mutta en muistanut pieniä yksityiskohtia.
Musiikkiterapia on asia joka tuo mielikuvia sen aikaisista tapahtumista jolloin musiikki on sävelletty - upea kokemus, harjoitteluaikanani kokeilimme eri terapiamuotoja ja musiikkiterapia oli kaikkein miel
mieleenpainuvin kokemus. Terapiat oli suunniteltu lähinnä kehitysvammaisille, mutta voin kyllä suositella kenelle hyvänsä. Siinä klassisen musiikin soidessa makailimme pehmeillä patjoilla-paljon tyynyjä, että asento oli mahdollisimman mukava, kun pisti silmänsä kiinni ja antoi musiikin viedä tuli silmien eteen kuvia jopa 1500 luvulla elävistä ihmisistä ja heidän vaatetuksestaan ja heidän elämästään. En ollut ikinä uskonut sellaiseen, se oli kuin aikamatka menneeseen, haistoi tuoksuja, tunsi auringon lämmön tai talven viiman-riippuen musiikista.
Hieno kokemus kaiken kaikkiaan, jos olisi rahaa voisin mennä musiikkiterapiaan.....
maron kirjoitti:
koko tarina toi mieleen muistoja ja jopa hajuja ja ääniä hyvin-hyvin kaukaisesta lapsuudestani mummon luona maalla. Näin paljasjalkaisena kaupunkilaisena on tuollaiset muistot jääneet sinne jonnekin muistin mustiin onkaloihin. Lehmä, aivan ihana pehmeäturpainen, lemoeäkatseinen ja perskuleen kovat sorkat omaava eläin-muistin kuinka lypsin pienenä tyttönä lempeätä lehmää ja se päätti parkkeerata(kaupunkilainen sana)itsensä varpaani päälle. Muistan lehmän tuoksun ja tuoreen maidon tuoksun-niin ja kuivan heinän tuoksun.
Mummoni vanhan kansan tervaskanto-jo hauraana ja pitkät melkein polvitaipeeseen asti ulottuvat ohuet harmaat hiukset, jotka hän joka aamu letitti kahdeksi ohueksi letiksi ja siitä teki itsellensä nutturan-letitys oli aina mielenkiintoista katseltavaa, ryppyiset ohuet sormet, jossa paksut verisuonet näkyivät.
Mummon itse tekemät leivät vartaassa katonrajassa-itse kirnuttu ihanan makuinen voi, ja raidallinen kissa joka nukkui leivinuunin päällä . Heinän tuoksu kun heinä niitettiin ja pantiin seipäille, ja satojen paarmojen humina kun ne vaanivat meitä iskeäkseen ja tehdäkseen kipeitä kutiavia paukamia. Järven viileys kun sinne lapsena juostiin heinänteon jälkeen-ja kesät jolloin aina paistoi aurinko!!!
Hassu juttu olin unohtanut oikeastaan kaiken-tokihan muistin kesät mummolassa, mutta en muistanut pieniä yksityiskohtia.
Musiikkiterapia on asia joka tuo mielikuvia sen aikaisista tapahtumista jolloin musiikki on sävelletty - upea kokemus, harjoitteluaikanani kokeilimme eri terapiamuotoja ja musiikkiterapia oli kaikkein miel
mieleenpainuvin kokemus. Terapiat oli suunniteltu lähinnä kehitysvammaisille, mutta voin kyllä suositella kenelle hyvänsä. Siinä klassisen musiikin soidessa makailimme pehmeillä patjoilla-paljon tyynyjä, että asento oli mahdollisimman mukava, kun pisti silmänsä kiinni ja antoi musiikin viedä tuli silmien eteen kuvia jopa 1500 luvulla elävistä ihmisistä ja heidän vaatetuksestaan ja heidän elämästään. En ollut ikinä uskonut sellaiseen, se oli kuin aikamatka menneeseen, haistoi tuoksuja, tunsi auringon lämmön tai talven viiman-riippuen musiikista.
Hieno kokemus kaiken kaikkiaan, jos olisi rahaa voisin mennä musiikkiterapiaan.....
syystä näitä muistoja nousee mieleen entistä useammin:)

Luin kirjoituksesi ja muistelin omaa lapsuuttani.Kaikki se kiireettömyys, asiat tapahtuivat ajallaan.Yhteiselo, rauhalliset ruokahetket.Elämä tuoksui ja maistui makealle:)

Joskus mietin, millaisenahan omat lapset muistavat lapsuutensa.Television pauhu, shoppailureissut kaupunkiin, kännykät, mikroautoradat, kaikki tämä, mitä nykyään tehdään kovalla kiireellä ja äänekkäästi.

Joskus huvittaa kun muksut puhuvat ajasta taaksepäin..."tylsää ei niillä ollu telkkaria,mitähän ne joi kun ei cocista,ääh mä en ois ainakaan jaksanu olla sillon..;)

Niin se maailma muuttuu..*hiukan haikeana*
merliNelli kirjoitti:
syystä näitä muistoja nousee mieleen entistä useammin:)

Luin kirjoituksesi ja muistelin omaa lapsuuttani.Kaikki se kiireettömyys, asiat tapahtuivat ajallaan.Yhteiselo, rauhalliset ruokahetket.Elämä tuoksui ja maistui makealle:)

Joskus mietin, millaisenahan omat lapset muistavat lapsuutensa.Television pauhu, shoppailureissut kaupunkiin, kännykät, mikroautoradat, kaikki tämä, mitä nykyään tehdään kovalla kiireellä ja äänekkäästi.

Joskus huvittaa kun muksut puhuvat ajasta taaksepäin..."tylsää ei niillä ollu telkkaria,mitähän ne joi kun ei cocista,ääh mä en ois ainakaan jaksanu olla sillon..;)

Niin se maailma muuttuu..*hiukan haikeana*
aika aina saa sellaisen kultaisen hohteen, kai sitä sitten unohtaa ne huonot puolet.
Ei nykyajan lapsilla ole varmaan enää samanlaisia muistoja lapsuudestaan kun meillä hieman vanhemmilla. Varsinkin viime kesän jälkeen kun koko kesän satoi muistelin haikeana lapsuuteni kesiä kun aina paistoi aurinko mutta ei ollut liian kuuma vaan justiinsa sopiva. Nyt helteellä hikoaa niin että nenänpäässä on otsasta valunut tippa kaiken aikaa. Mitenkähän tätä aikaa muistelee sitten vaikka 80 vuotiaana, jos muistaa yleensä mitään!
+Lisää kommentti
jotenkin haikeasti kirjoitettu.
Näin mielessäni kesäisen päivän jossa pieni suloinen tyttö otti askeleen eteenpäin vielä puhtaassa uskossa elämän hyvyyteen.

Kiitos tilaisuudesta lukea.
2 VASTAUSTA:
myöhässä tännepäin vastailen.
Jotain haikeutta lapsuusmuistoissa on, kai se johtuu omasta vanhenemisesta:)
Kaipuuta siihen huolettomaan elämään.
Kummallista pienenä sitä toivoi kasvavansa isoksi ja nyt tahtoisi taas kutistua..:D

Tärkeintä olisi nauttia juuri tästä hetkestä, mutta minkäs teet..elämä on:)
merliNelli kirjoitti:
myöhässä tännepäin vastailen.
Jotain haikeutta lapsuusmuistoissa on, kai se johtuu omasta vanhenemisesta:)
Kaipuuta siihen huolettomaan elämään.
Kummallista pienenä sitä toivoi kasvavansa isoksi ja nyt tahtoisi taas kutistua..:D

Tärkeintä olisi nauttia juuri tästä hetkestä, mutta minkäs teet..elämä on:)
.tähän vähäksi aikaa hiljaa kuuntelemaan....=)

Muistan lapsuudesta lämpöiset kesät.
Parhaimmat uintipaikat.
Kauneimmat valkovuokkonurmet.
Makeimmat mustikat.

Lumoavan juhannuskokon.
Ikuisen ystävyyden valat.
Korkeimmat omenapuut.
Salaisimmat piilopaikat.

Raastavan ensi ihastuksen.
Ihanimman jyskytyksen rinnassa.
Suolaisimmat kyyneleet.
Särkyvän pienen sydämen.

Askeleen joka jätti palasen lapsuutta taakseen
+Lisää kommentti
Keittelin tänne kahvit valmiiksi.
Lepposasti aamu kuluu kun on tuo lehmä edes seurana.....=)

Siinä on niukkaa nisua,vitsi vehnästä ja viimisiä voileipiä.Olkaapa hyvä.
Ilopipareiden loput muruset nuolasi ammu!
5 VASTAUSTA:
Aurinko paistaa ja linnut laulaa-mitä muuta voisi keväältä odottaa!!!
Kahvit on juotu ja paahtoleivät syöty, nyt kiireellä ulkoilemaan ja linnunpönttöjä rakentamaan!!!!!!!! Saapi tirpat oman kodon!!
Kahvi maistuu aina:)
Aamulla taivaalla siipien suhinaa, kimakoita törähdyksia..valkoinen arvokas laivue suunnisti talon harjan yli päättäväisesti pohjoiseen*hymyilee*.

Vielä kun hiukan lämpenee...aamukahvit pihamaalla,hetki rauhassa kuulostella luonnon heräämistä.
Minä odotan..
merliNelli kirjoitti:
Kahvi maistuu aina:)
Aamulla taivaalla siipien suhinaa, kimakoita törähdyksia..valkoinen arvokas laivue suunnisti talon harjan yli päättäväisesti pohjoiseen*hymyilee*.

Vielä kun hiukan lämpenee...aamukahvit pihamaalla,hetki rauhassa kuulostella luonnon heräämistä.
Minä odotan..
Minä tässä joka puolella vaan odottelen.
Tuolla toisella palstalla vielä enemmän odottelen.
Jättävät minut ypöyksin roikkumaan.
En ala!!
En kohta sano edes moi kenellekkään....=(

Aurinko paistaa...=)
n52 kirjoitti:
Minä tässä joka puolella vaan odottelen.
Tuolla toisella palstalla vielä enemmän odottelen.
Jättävät minut ypöyksin roikkumaan.
En ala!!
En kohta sano edes moi kenellekkään....=(

Aurinko paistaa...=)
olla niin kaunis ilma että kaikki ovat ulkona ruskettumassa - ajattelin itsekin lähteä koulimaan monivuotisen kukan taimia, ja viedä ne kasvihuoneeseen, siellä jo purjot kasvavat onnellisina odottaen aikaa jolloin pääsevät oikein maahan pois ahtaista purkeistaan:)
Kaunista sunnuntain jatkoa kaikille!!!!!!
Älä nyt kuitenkaan vaivu synkkyyteen-kaikki palaavat linjoille varmaankin taas huomenna:)
maron kirjoitti:
olla niin kaunis ilma että kaikki ovat ulkona ruskettumassa - ajattelin itsekin lähteä koulimaan monivuotisen kukan taimia, ja viedä ne kasvihuoneeseen, siellä jo purjot kasvavat onnellisina odottaen aikaa jolloin pääsevät oikein maahan pois ahtaista purkeistaan:)
Kaunista sunnuntain jatkoa kaikille!!!!!!
Älä nyt kuitenkaan vaivu synkkyyteen-kaikki palaavat linjoille varmaankin taas huomenna:)
merliNelli..
Joudutte pärjäämään tovin,ilman loitsukokeiluja..:D

Sinäkö sen auringon omit..täällä kun on pilvistä:D
+Lisää kommentti
on lepopäivä..mutta näin hiljaista?

Jokaisessa meissä asuu pieni lehmä.
Asiat ja sanat kerran sanotut, palaavat aina uudelleen takaisin, muokattuina ja eri leukojen liikuttamina.

*jatkaa märehtimistä*
1 VASTAUS:
ole väittänyt,että kertaus on opintojen äiti....=)
+Lisää kommentti
Tästä tulee hyvä mieli..ja lapsuus mieleen.

Äitin kertoi joskus tarinaa että olen n. nelivuotiaana tehnyt kuulemma suullisen sopimuksen jonkun hevosen kanssa, että saan kulkea sen aitauksen läpi mennessäni naapuriin :))
Nykyjään en taitaisi uskaltaa....
1 VASTAUS:
sitä osaa vaikka mitä..vaikka puhua eläimien kanssa.:)
Vanhempana sitä lähinnä juttelee itsensä kanssa:P
+Lisää kommentti
...ja ihan kesän makuinen:=)
1 VASTAUS:
kesissä kaikki maistui ja tuoksui erilaiselle:D

Ruoho oli korkeampaa, ötökät isompia ja kesätkin kuumempia:)
+Lisää kommentti
Kamala mökse kuului palstan ulkopuolelle..:)

Tulin vielä kurkistamaan, jos niitä Sumppareita..*kuiskaa varovasti*...huomenna en enää kerkiä ja pian viikko vierähtää...

Vähän ikävä tulee ja öh..no, toimittajalta pyydän anteeksi epäonnistuneita loitsuja, samoin jos joku tuntee itsensä loukkaantuneeksi..parantukaa ja nauttikaa auringosta ja..hännät pystyyn ja utareet heilumaan:D
Ilmoita
hyvä vitsi
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Tapaus lehmä

Kukkakolttuinen tyttö hypähtelee pellonpiennarta, puristaen lujasti isoisää pikkurillistä.Heinäsirkat sirittävät, kissankellot keinahtelevat Saara-tuulessa, sellaisessa joka puhaltaa ystävällisen lämpimästi.

Tyttö siristää silmiään, pomppii korkeammalle ja kuvittelee heilahtavien lettien muuttuvan siiviksi, kohottavan korkealle sineen.Miten kauas sieltä näkisikään?
Tyttö vakavoituu, muistaa Sen.Ajatukset sotkeutuvat lapsen mielessä pelottavaksi koskeksi, samanlaiseksi joka viikko takaperin, vei Pikku-Kirputtajan, paljon nähneen ja kokeneen nuhruisen nallen mukanaan.Äiti sanoi, että Pikku-Kirputtaja oli kulkija, huoltoaseman pihalta löytynyt ja nyt se jatkoi matkaansa valtamerille.
Mitä enemmän tyttö asiaa ajatteli, sitä varmemmalta tuntui, että Pikku-Kirputtaja olikin hypännyt itse, eikä suinkaan pudonnut pienistä kätösistä.

Tyttö hidastaa askeleitaan ja isoisä kyykistyy.Tyttö katsoo uurteisiin kasvoihin.Sadetta, isoisä tarvitsee sadetta.Isoisä auttaa tyttösen reppuselkään, pienet kädet kietoutuvat tiukasti leuan alle ja tyttö lähettää pilville pyynnön isoisä sateesta.
Isoisän kalju näyttää hassulta ja tytöltä pääsee tirskahdus, samassa tyttö näkee Sen.Se makaa vihreällä niityllä, tytön sydän hakkaa niin että korviin koskee ja suu puristuu tiukaksi viivaksi.

Isoisä astuu varovasti piikkilanka-aidan yli, kyykistyy ja nostaa tyttösen viereensä.
Suuret kosteat silmät katsovat tyttöä, leuat liikkuvat verkkaan ja tytön kasvoja pyyhkii lämmin, ruohonmakea henkäys.
Sekavin tuntein tyttö katsoo Sitä, äkkiä leuat pysähtyvät ja Se nielaisee.
Hiljaisuus, tyttö tietää...Se aikoo syödä tytön.Sillä on huono näkö, mutta ihan varmasti Se näkee tytön kukikkaan koltun ja kukat ovat Sen ruokaa.Se kakistelee ja tyttö sulkee kauhuissaan silmänsä, niitä kirvelee hirvittävästi.

Älähän tyttöpolo pelekää, Haave on vanaha rouva ja kiltti kuin mikä, katohan ko se märehtii samal tappaa kuin sinä sitä purukummii vätkytät.Isoisän ääni löytää epätoivon keskelle ja lopulta tyttö uskaltautuu katsomaan, sydämen jyskytys hiljenee ja jalat tuntuvat pumpulilta.

Varovasti tyttönen ojentaa kättään,koskettaa lämmintä ruskeaa kylkeä irroittamatta katsettaan suurista silmistä.Kiukkuinen kärpäsparvi lehahtaa lentoon lehmän kupeelta ja voitonriemu valaisee pienet pyöreät kasvot.Pieneen sydämeen astuvat rohkeus ja usko käsikkäin, asettuvat hiljaa taloksi, unelmien ja haaveiden seuraan.

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta