Suomen nimi ei ollut itämaa

Suomen kielen tekeminen kirjakieleksi ja kirjakielen ylläpito ja kehittäminen oli Ruotsin kirkon ja Kuninkaallisen käännöstoimiston vuosisatainen uroteko. Jokaisessa Ruotsin kirkossa luettiin kansalle paitsi evankeliumi ja rukoukset, myös kruunun ajankohtaiset tiedotukset. Ne luettiin ruotsinkielisissä kirkoissa ruotsiksi ja suomenkielisissä suomeksi, Tukholmassa suomeksi käännettyinä.

Suomen kielen ylläpito oli Ruotsin valtion vastuulla. Toisinkin olisi voinut olla. Kaikki Euroopan valtiot eivät suinkaan kohdelleet kielivähemmistöjään yhtä anteliaasti. Tämä asia vaietaan ja on vaiettu Suomessa järjestelmällisesti. Jo siitä alkaen, että Mikael Agricolan toiminta alkoi suomen kielen opettajana Ruotsin prinsseille ja jatkui nimenomaan kuninkaan jatkuvan rahoituksen ja tuen avulla. Suomalaisille Agricola esitellään nationalistina, mutta hän oli lojaali kuninkaalle ja isänmaalle, Ruotsille.

Ruotsin sen ajan johtajat eivät häpeilleet suomalaisia ruotsalaisia. Aikanaan Axel Oxenstierna ja Ranskan kardinaali Richelieu olivat sopineet, että heidän kirjeenvaihtokielensä on latina. Kun Richelieu sitten kirjoitti ranskan kielellä, Oxenstierna näki hyväksi vastata suomen kielellä.

Anonyymi kirjoitti:

Suomen kielen tekeminen kirjakieleksi ja kirjakielen ylläpito ja kehittäminen oli Ruotsin kirkon ja Kuninkaallisen käännöstoimiston vuosisatainen uroteko. Jokaisessa Ruotsin kirkossa luettiin kansalle paitsi evankeliumi ja rukoukset, myös kruunun ajankohtaiset tiedotukset. Ne luettiin ruotsinkielisissä kirkoissa ruotsiksi ja suomenkielisissä suomeksi, Tukholmassa suomeksi käännettyinä.

Suomen kielen ylläpito oli Ruotsin valtion vastuulla. Toisinkin olisi voinut olla. Kaikki Euroopan valtiot eivät suinkaan kohdelleet kielivähemmistöjään yhtä anteliaasti. Tämä asia vaietaan ja on vaiettu Suomessa järjestelmällisesti. Jo siitä alkaen, että Mikael Agricolan toiminta alkoi suomen kielen opettajana Ruotsin prinsseille ja jatkui nimenomaan kuninkaan jatkuvan rahoituksen ja tuen avulla. Suomalaisille Agricola esitellään nationalistina, mutta hän oli lojaali kuninkaalle ja isänmaalle, Ruotsille.

Ruotsin sen ajan johtajat eivät häpeilleet suomalaisia ruotsalaisia. Aikanaan Axel Oxenstierna ja Ranskan kardinaali Richelieu olivat sopineet, että heidän kirjeenvaihtokielensä on latina. Kun Richelieu sitten kirjoitti ranskan kielellä, Oxenstierna näki hyväksi vastata suomen kielellä.

Lue lisää

Hehehe, suomenkieli ei ollut valtion virallinen kieli, eikä suomenkielellä voinut virallisia asioita hoitaa.
Jumalanpalvelukset suomenkielellä olivatkin asia erikseen ja liittyivät uskonpuhdistukseen.

Anonyymi kirjoitti:

Hehehe, suomenkieli ei ollut valtion virallinen kieli, eikä suomenkielellä voinut virallisia asioita hoitaa.
Jumalanpalvelukset suomenkielellä olivatkin asia erikseen ja liittyivät uskonpuhdistukseen.

Lue lisää

Ruotsi sai virallisen kielen (ruotsin) vasta 1.7.2009, jolloin tuli voimaan asiaa koskeva kielilaki.

Anonyymi kirjoitti:

Hehehe, suomenkieli ei ollut valtion virallinen kieli, eikä suomenkielellä voinut virallisia asioita hoitaa.
Jumalanpalvelukset suomenkielellä olivatkin asia erikseen ja liittyivät uskonpuhdistukseen.

Lue lisää

Jo varhaisella keskiajalla Ruotsin valtio oli kuninkaallisella määräyksellä sitoutunut käyttämään valtion hallinnossa vain ruotsin kieltä. Ruotsia ei hallittu esim latinan tai saksan kielellä, eikä tietenkään myöskään suomen kielellä. Latinaa toki käytettiin keskiajalla kirkoissa ja saksaa kauppiaspiireissä. Silti jos suomenkielinen ihminen halusi saada oikeutta vaikkapa ihan Kuninkaan oikeudelta, apua käännösten tekemiseksi oli saatavissa.

Anonyymi kirjoitti:

Ruotsi sai virallisen kielen (ruotsin) vasta 1.7.2009, jolloin tuli voimaan asiaa koskeva kielilaki.

Joo, kyllä. Mutta jo Magnus Erikssonin maanlaissa 1347 on määräys, että kaikki kuninkaan, tuomareiden ja kihlakuntien tekstit on kirjoitettava ruotsiksi, "a suensko." Siinä mielessä ruotsi on ollut hallinnon kieli ennen nykyistä kielilakia.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, kyllä. Mutta jo Magnus Erikssonin maanlaissa 1347 on määräys, että kaikki kuninkaan, tuomareiden ja kihlakuntien tekstit on kirjoitettava ruotsiksi, "a suensko." Siinä mielessä ruotsi on ollut hallinnon kieli ennen nykyistä kielilakia.

Lue lisää

Suurvalta-Ruotsissa käsiteltiin virallisia asioita ruotsiksi, suomeksi, saksaksi, viroksi, latviaksi, puolaksi ja venäjäksi. Saamelaisia lähinnä verotettiin, joten he pysyttelivät mieluummin loitolla kaikenlaisista virkamiehistä.

Laki on kirjoitettava jollakin kielellä. Yhdysvaltojenkin lait on kaikki kirjoitettu ainakin englanniksi, vaikka liittovaltiolla ei edelleenkään ole virallista kieltä.

Anonyymi kirjoitti:

Suomen kielen tekeminen kirjakieleksi ja kirjakielen ylläpito ja kehittäminen oli Ruotsin kirkon ja Kuninkaallisen käännöstoimiston vuosisatainen uroteko. Jokaisessa Ruotsin kirkossa luettiin kansalle paitsi evankeliumi ja rukoukset, myös kruunun ajankohtaiset tiedotukset. Ne luettiin ruotsinkielisissä kirkoissa ruotsiksi ja suomenkielisissä suomeksi, Tukholmassa suomeksi käännettyinä.

Suomen kielen ylläpito oli Ruotsin valtion vastuulla. Toisinkin olisi voinut olla. Kaikki Euroopan valtiot eivät suinkaan kohdelleet kielivähemmistöjään yhtä anteliaasti. Tämä asia vaietaan ja on vaiettu Suomessa järjestelmällisesti. Jo siitä alkaen, että Mikael Agricolan toiminta alkoi suomen kielen opettajana Ruotsin prinsseille ja jatkui nimenomaan kuninkaan jatkuvan rahoituksen ja tuen avulla. Suomalaisille Agricola esitellään nationalistina, mutta hän oli lojaali kuninkaalle ja isänmaalle, Ruotsille.

Ruotsin sen ajan johtajat eivät häpeilleet suomalaisia ruotsalaisia. Aikanaan Axel Oxenstierna ja Ranskan kardinaali Richelieu olivat sopineet, että heidän kirjeenvaihtokielensä on latina. Kun Richelieu sitten kirjoitti ranskan kielellä, Oxenstierna näki hyväksi vastata suomen kielellä.

Lue lisää

Älä toistele moneen kertaan oiottuja pötypuheita Ruotsin valtion suhtautumisesta suomenkieleen. Kuten Aarne Anttila klassisessa tutkimuksessaan Elias Lönnrot - elämä ja toiminta (SKS, 2.p. 1985) totesi, "Kansan puhekielestä vieraantunut kirjakielemme oli 1809 - uskomatonta kyllä - miltei samalla asteella kuin Agricolan kuollessa 1557."

Entä Mikael Agricola itse? Hän joutui piispankaupungissaan svekomaanisen eliitin parjauksen kohteeksi kun hänellä oli vapaa-ajallaan harrastusta kirjakieli-suomeen Uuden Testamentin kääntämisen sekä hartaus- ja muiden kirjojen laatimisen ja julkaisemisen muodossa.
Kun vahinko (suomenkieltä edistävä piispa) oli tapahtunut, vahingon toistuminen haluttiin estää ottamalla umpiruotsalainen Turun piispaksi Agricolan kuoltua diplomaattitehtävänsä paluumatkalla.

Ruotsi ja Kustaa Vaasa suhtautui passiivisen negatiivisesti suomenkielisen Uuden Testamentin painatukseen. Hän ei edes vastannut Agricolan kirjeisiin, joissa tämä pyysi avustusta painatuskuluihin.
Lopulta painatus mahdollistui useita vuosia viivästyneenä suomalaisten seurakuntien maksamien ennakkomaksujen avulla.

On suorastaan huvittavaa todeta että "todisteeksi" suomenkielen harrastuksesta on täytynyt ottaa Richelieulle pilailutarkoituksessa lähetetty suomenkielinen kirje. Oxenstiernan ei tiedetä osanneen suomea, mahtoiko tämä edes käydäkään Suomessa.

Oxenstiernan harrastus Suomea kohtaan rajoittui ankariin, ja jopa uusiin ja ylimääräisiin veroihin : saimme pikkutullit ja saimme osallistua suunnattoman kalliiseen Älvsborgin lösen (myöhemmän Göteborgin alueen takaisinlunastamiseen Tanskalta).
Oxenstiernan lisäämät sotaväen otot aiheuttivat Suomessa laajoja karkaamisia.

Oxenstiernan kiinnostus kohdistui yli kaiken Saksasta saatuihin alueisiin sekä Tanskalta kaapattuun Skooneen. Suomen verovarat ja sotilaat kulutettiin näiden hyväksi ja Suomen annettiin kurjistua.

Ennen pötypuheitten toistamista lukekaa esimerkiksi Gunnar Wettenbergin Axel Oxenstierna (Atlantis 2013). Sen 573 sivulla löydät Suomea vain muutamana hajamainintana. Nekään eivät koske Oxenstiernaa, vaan esimerkiksi karkaamisia sotaväenotoista.

Mikä ihme teitä suomenkielisyydestänne huolimatta assimiloituneita svekomaaneja oikein ajaa kuvittelemaan asiat toisin kuin mitä ne olivat.

Anonyymi kirjoitti:

Suurvalta-Ruotsissa käsiteltiin virallisia asioita ruotsiksi, suomeksi, saksaksi, viroksi, latviaksi, puolaksi ja venäjäksi. Saamelaisia lähinnä verotettiin, joten he pysyttelivät mieluummin loitolla kaikenlaisista virkamiehistä.

Laki on kirjoitettava jollakin kielellä. Yhdysvaltojenkin lait on kaikki kirjoitettu ainakin englanniksi, vaikka liittovaltiolla ei edelleenkään ole virallista kieltä.

Lue lisää

Tuohon aikaan kieli oli Ruotsissa skandinaavi. Pohjoismaalaiset puhuivat samaa kieltä. Ruotsin kirjakieli kehitettiin vasta 1520-luvulla. Monien kaupunkien viralliset paperit kirjoitettiin saksaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tuohon aikaan kieli oli Ruotsissa skandinaavi. Pohjoismaalaiset puhuivat samaa kieltä. Ruotsin kirjakieli kehitettiin vasta 1520-luvulla. Monien kaupunkien viralliset paperit kirjoitettiin saksaksi.

Lue lisää

Suurvalta-aika oli 1617-1718. Suurvaltapolitiikkaa Ruotsi harrasti ainakin ajoittain 1561-1814.

Joo, tätä Itämaa nimitystä käytettiin 1300-luvulla ja jossain määrin vielä 1400-l. 'Finnland' ja 'Suomi' eivät ole käsitteenä yhteneväiset. 'Varsinais-Suomi' oli yhden heimon asuinpaikka mistä käsin levittäydyttiin 600-700 luvuilla itään 'Suomenlahtea' pitkin. Karjalan heimo syntyi Laatokan luoteisrannalle ja Karjalan kannakselle tämän heimon ja alkuperäisasukkaiden toimesta. Muistona on mm. Viipurin lahden nimi siellä linnan takana eli 'Suomenveden pohja'. Mainitaan jo Pähkinäsaaren rauhan asiakirjassa 1323.

Käypääkä tutustumassa Uppsalan upeaan tyomiokirkkoon, jota mekin olimme maksamassa.
Arvokkain paikka on tietysti Kustaa Vaasan hautakammio ja -monumentti.

Tarkkailkaa sivusilmällä mausoleumiin saapuvia ruotsalaisia.
Kun näiden silmät osuvat monumentin otsapinnassa olevaan Suomen suuriruhtinaskunnan vaakunaan ja monumentin sivuilla oleviin lääniemme vaakunoihin, näiden ryhti romahtaa ja heitä täytyy kainaloista tukien ohjata viereiseen vaatimattomampaan mausoleumiin.
Edes tyynnyttyään he eivät palaa lukemaan esillä olevaa Kustaa Vaasan viisasta jäähyväispuhetta valtiopäiville.

Onhan heille ankara mielenjärkytys tajuta mitä Ruotsi oli 1600-luvulla - kun Suomi edusti ennen Skoonea ja Saksan valloituksia kolmasosaa verotuloista ja sotavoimasta.
JA kun, jos vierailija itse oli Skoonesta,Blekingestä tai Bohusista, oli hän oikeastaan tanskalainen.

Yksinkertaisesti - pötyä.
Jo Ruotsin 'historiankirjoituksen isä', Ericus Olai käytti kirjassaan, 'Sveciae', Suomesta nimeä 'Finnland'. Kirja on 1470-luvulta.
Hänen mukaansa Ruotsin valtakunta jakautuu viiteen osaan:
-Svea
-Götanmaat
-Värmlanti
-Helsinglanti
-Suomi (Finnland)
Suomi taas jakautuu Hämeeseen, Karjalaan, Lappiin, Uuteenmaahan, Pohjanmaahan ja Ahvenanmaahan.
Tämä oli siis näkemys 1470 - luvulla. Olain kirja on kirjoitettu latinaksi.

Täytyy ihmetellä ihmisiä jotka kieltävät Suomen menneisyyden ja yrittävät vähätellä sitä. Nämä jotka jankuttavat että mitään yhtenäistä Suomea ei ollut ennen v. 1809, edes käsitteenä. Että olisi ollut vain joukko 'ruotsalaisia läänejä'.
Mikä näiden ihmisten motiivi on? Ovatko he suomenruotsalaisia jotka pelkäävät ruotsinkielen aseman heikentyvän jos ihmiset tietäisivät oikean historian?

Suunnaton realistinen merkitys suuriruhtinakunnalle tuli 1809, kun Aleksanteri I valtioviisaudessaan ja alkuaikojensa joustavuudessa antoi sille todellisen merkityksen muodostamalla sille autonomisen rakenteen suoraan hänen alaisuudessaan, erotettuna Venäjän hallinnosta.

A I vahvisti ja palautti Suomen historialliset rajat, joihin sisältyi Ahvenanmaa, Pohjois-Suomi (Lappi), Karjala (Kannas ja Laatokan Karjala). Vain Napoleonin kukistamiseen kiirehtiminen aiheutti, että Ruotsi onnistui pitämään Kalix-joen pohjoispuolisen alueen kaivoksineen,

A I perusti Suomelle autonomisen valtion toiminnot, kuten Senaatin, keskushallinnon ja oman talouden, joka oli vapautettu veroista Venäjälle. Hän teki suomalaisista Suomen kansalaisia, jotka rakensivat tullirajojensa suojaamaa autonomista maataan.
Ainoa kansallisen kehityksen hidastin oli paljolta ruotsikiihkoinen eliittimme, josta aloimme vapautua vasta A II:n toimien ansiosta.

Oli olemassa Novgorodin/ Venäjän Karjala ja Ruotsin Karjala v. 1323 alkaen. Mihin luulet Viipurin kuuluneen, Hämeeseenkö?
Kyllä, Käkisalmen lääni oli voittomaata 1600-luvun alussa.
Itseäni historian tutkijana vituttaa nämä ihmiset jotka eivät tiedä edes peruskäsitteitä.
Ahvenanmaa laskettiin Suomeen kuuluvaksi jo keski-ajalta lähtien. Alue on ollut kaksikielinen 1200-luvun alusta saakka. Tätä ennen se oli suomenkielinen. Tämän todistaa paikannimitutkimus. Mitä luulet tarkoittavan esim. 'Jomala', minne rakennettiin Suomen vanhin kivikirkko?

Suomen ja Ruotsin rajana on perinteisesti ollut Kemijoen sivujoki, Kaakamojoki. Tämä ei ollut kieliraja joka oli paljon lännenpänä Kainuujoessa.
Upsalan arkkipiispan ja Turun piispan välillä käytiin 1300-luvulla kiistoja Pohjanlahden perukkaan laskevien lohijokien omistuksesta ja niiden ylämaitten verotuksesta. Rajakiista päättyi 1346 piispojen väliseen sopimukseen hiippakuntarajasta Tornion- ja Kemijokien välillä. Raja vahvistettiin 1374. Tämä oli siis verotuksen raja.
Tuohan käy ilmi siitä Ericus Olain kirjastakin.

Suomen ja Ruotsin rajaksi katsottiin Upsalan ja Turun hiippakunan raja. Raja vahvistettiin 1374.

Kustaa Vaasan muistomerkissä on isona koko Suomen vaakuna ja sitten maakuntien vaakunat. Tuolloin jo 'Suomi' käsitettiin Kemijoelta Uudellemaalle olevaksi kokonaisuudeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Oli olemassa Novgorodin/ Venäjän Karjala ja Ruotsin Karjala v. 1323 alkaen. Mihin luulet Viipurin kuuluneen, Hämeeseenkö?
Kyllä, Käkisalmen lääni oli voittomaata 1600-luvun alussa.
Itseäni historian tutkijana vituttaa nämä ihmiset jotka eivät tiedä edes peruskäsitteitä.
Ahvenanmaa laskettiin Suomeen kuuluvaksi jo keski-ajalta lähtien. Alue on ollut kaksikielinen 1200-luvun alusta saakka. Tätä ennen se oli suomenkielinen. Tämän todistaa paikannimitutkimus. Mitä luulet tarkoittavan esim. 'Jomala', minne rakennettiin Suomen vanhin kivikirkko?

Lue lisää

Kummasti vaan usein näkee ilmausta "Finland och Åland" esim kun kerrotaan rajanvedosta 1809. Ajatuksena se, että Suomi alkaa oikeastaan vasta Turusta.

Anonyymi kirjoitti:

Suomen ja Ruotsin rajaksi katsottiin Upsalan ja Turun hiippakunan raja. Raja vahvistettiin 1374.

Se oli siis hiippakuntaraja. Turun hiippakunta oli osa Ruotsia, Ruotsin valtakuntaa ja kirkkoa.

Anonyymi kirjoitti:

Kustaa Vaasan muistomerkissä on isona koko Suomen vaakuna ja sitten maakuntien vaakunat. Tuolloin jo 'Suomi' käsitettiin Kemijoelta Uudellemaalle olevaksi kokonaisuudeksi.

Lue lisää

Muistomerkissä maakuntien vaakunoiden keskinäisen järjestyksen määrää etäisyys Uppsalasta! Siinä eivät ole itäruotsalaiset ja länsiruotsalaiset vaakunat omissa ryhmissään!

Ahvenanmaa on kuulunut ainakin historiankirjojen mukaan aina Suomen yhteyteen hallinnollisesti. Esim. Turun hiippakunnan alaisuuteen. Myös Olai ja Agricola kirjoittivat sen kuuluvan Suomen maakuntien joukkoon. Väitätkö että nämä herrat valehtelevat?

Ahvenanmaa on aina kuulunut Suomen yhteyteen ja suomenkieli on siellä vanhempi kieli kuin ruotsi.

Omat suomenkielelle vihamieliset autonomian alkupuolen senaattimme olivat tahtomattaan etu Lönnrotille.
Paine muodostaa ajantasainen kirjakieli 1830...1840 oli ankara, mutta omakielinen eliitti oli kutistettu vähälukuiseksi puolipakkoisen ruotsinkielistämisen muuttumisen seurauksena.

Siksi Lönnrot säästyi hajottavilta kilpailijoilta.
Siksi saimme kaikille yhteisen, erinomaisen kirjakielen.
Ei käynyt kuten kävi Norjassa, missä kaksi kirjakieltä sotkee edelleen.
Ei käynyt kuten kävi Irlannissa (iiri), missä asia hajosi.
Ei käynyt kuten kävi Walesissa (cymru), jossa tarpeellinen uudistaminen ei edes käynnistynyt.
Ei käynyt kuten kävi monessa muussakin maassa.

Mutta tämä menestys on yhä punainen vaate ruotsikiihkoisille, ja vielä on säätiörahaa suomenkielen haittaamiseen. Oma kielensä on näillä nkyään vain paikalliskieli, mistä nämä haluavat suomenkieltä rankaista.

Tämä voi olla sinulle yllätys, mutta Ruotsin ja Suomen kirjakielet ovat suunnilleen yhtä vanhat.
Molemmat kehitettiin 1500-luvun alussa. Tätä ennen Suomessa puhuttiin itämerensuomen pohjoisia eri murteita ja Ruotsissa Tanskan murretta.

Suomen ja irlannin ero oli siinä että irlantilainen väestö säätyyn katsomatta oli siirtynyt käyttämään englantia kotikielenä 1820-luvulla. Suomessa vain 15% osasi ruotsia kun Kalevala kirjoitettiin.

Anonyymi kirjoitti:

Omat suomenkielelle vihamieliset autonomian alkupuolen senaattimme olivat tahtomattaan etu Lönnrotille.
Paine muodostaa ajantasainen kirjakieli 1830...1840 oli ankara, mutta omakielinen eliitti oli kutistettu vähälukuiseksi puolipakkoisen ruotsinkielistämisen muuttumisen seurauksena.

Siksi Lönnrot säästyi hajottavilta kilpailijoilta.
Siksi saimme kaikille yhteisen, erinomaisen kirjakielen.
Ei käynyt kuten kävi Norjassa, missä kaksi kirjakieltä sotkee edelleen.
Ei käynyt kuten kävi Irlannissa (iiri), missä asia hajosi.
Ei käynyt kuten kävi Walesissa (cymru), jossa tarpeellinen uudistaminen ei edes käynnistynyt.
Ei käynyt kuten kävi monessa muussakin maassa.

Mutta tämä menestys on yhä punainen vaate ruotsikiihkoisille, ja vielä on säätiörahaa suomenkielen haittaamiseen. Oma kielensä on näillä nkyään vain paikalliskieli, mistä nämä haluavat suomenkieltä rankaista.

Lue lisää

Totta. Suomenkieli nostettiin sivistyskieleksi 1800-luvulla. Monet hienot uudissanat eivät ole kelvanneet kielisukulaisille. Esim. Tietokone tai yliopisto. Miksi näitä ei ole lainattu saamenkieliin tai karjalaan?

Anonyymi kirjoitti:

Tämä voi olla sinulle yllätys, mutta Ruotsin ja Suomen kirjakielet ovat suunnilleen yhtä vanhat.
Molemmat kehitettiin 1500-luvun alussa. Tätä ennen Suomessa puhuttiin itämerensuomen pohjoisia eri murteita ja Ruotsissa Tanskan murretta.

Lue lisää

Ruotsissa ja nykyisen Suomen rannikkoalueilla puhuttiin ihan oikeaa ruotsia. Ruotsia (fornsvenska) oli kirjoitettu jo riimukirjoituksella ennen latinalaisia kirjaimia.

Anonyymi kirjoitti:

Ruotsissa ja nykyisen Suomen rannikkoalueilla puhuttiin ihan oikeaa ruotsia. Ruotsia (fornsvenska) oli kirjoitettu jo riimukirjoituksella ennen latinalaisia kirjaimia.

Vielä Kalmarin Unioinin aikana (1397-1523) Skandinavian germaaniset asukkaat ymmärsivät täydellisesti toistensa puhetta, eli kieli oli käytännössä sama.
Tähän aikaan Tanska oli selvästi johtava valtio Skandinaviassa.
Riimuja ei voi suoraan tulkita mm. Ruotsin kielestä. Aikakerrostuma on eri. Onhan niistä löydetty suomen sanojakin.
Miksi tämä herättää tunteita niin kovasti että täysin asiallisia viestejä täytyy poistaa täältä?

Huvittaa tuo keksintösi "Kuninkaallinen käännöstoimisto", joka muka olisi ollut apuna kääntämässä suomenkielisiä valituksia kuninkaan ja Tukholman hallituksen käsiin ja jopa "kehittämässä" suomenkieltä. Kas kun sellaisesta "toimistosta" ei ole mitään mainintoja riikin dokumenteissa tai riikin historioissa.

Toki Tukholmasta löytyi tarvittaessa joku kääntämään rahvasta raskauttavia asetuksia ja määräyksiä kelvottomalle "suomenkielelle".
Moni on näitä käännöksiä silmäillyt naurusta kippurassa ja yrittänyt tulkita sanomaa.
On ollut kova työ suomenkielisille papeille niitä aikanaan selitellä, vaikka olivat tottuneita kaikenlaisten Katekismuksien selittelyyn.
Näillä luultavasti kännipäissään halvalla tehdyissä käännöksillä on nykyvastine kiinalaisten tuotteiden käyttöohjeisiin liitetyissä kone"käännöksissä".

Anonyymi kirjoitti:

Huvittaa tuo keksintösi "Kuninkaallinen käännöstoimisto", joka muka olisi ollut apuna kääntämässä suomenkielisiä valituksia kuninkaan ja Tukholman hallituksen käsiin ja jopa "kehittämässä" suomenkieltä. Kas kun sellaisesta "toimistosta" ei ole mitään mainintoja riikin dokumenteissa tai riikin historioissa.

Toki Tukholmasta löytyi tarvittaessa joku kääntämään rahvasta raskauttavia asetuksia ja määräyksiä kelvottomalle "suomenkielelle".
Moni on näitä käännöksiä silmäillyt naurusta kippurassa ja yrittänyt tulkita sanomaa.
On ollut kova työ suomenkielisille papeille niitä aikanaan selitellä, vaikka olivat tottuneita kaikenlaisten Katekismuksien selittelyyn.
Näillä luultavasti kännipäissään halvalla tehdyissä käännöksillä on nykyvastine kiinalaisten tuotteiden käyttöohjeisiin liitetyissä kone"käännöksissä".

Lue lisää

Tuohon aikaan paloviinan juonti ei varmaankaan ollut mitenkään tavatonta, ja oluen juonti peräti viisasta, kaivoveden laadun oltua mitä oli. Kyllä niitä tiedotteita suomen kielelle käännettiin ja suomenkielisiin seurakuntiin toimitettiin. Tukholma on aina ollut yksi suomenkielisen väestön suuria asutuskeskuksia, joten sieltä löytyi suomea osaavaa väkeä.

Kuulemma kyseinen byroo sijaitsi aika lähellä Linnaa ja suomalaista kirkkoa. Eivät ne tekstit itsestään syntyneet.

Suomessa ei nykyään juuri kukaan tiedä myöskään, että Ruotsin setelirahassa oli suomenkielinen teksti ja vielä Valtiopäivien päätöksellä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuohon aikaan paloviinan juonti ei varmaankaan ollut mitenkään tavatonta, ja oluen juonti peräti viisasta, kaivoveden laadun oltua mitä oli. Kyllä niitä tiedotteita suomen kielelle käännettiin ja suomenkielisiin seurakuntiin toimitettiin. Tukholma on aina ollut yksi suomenkielisen väestön suuria asutuskeskuksia, joten sieltä löytyi suomea osaavaa väkeä.

Kuulemma kyseinen byroo sijaitsi aika lähellä Linnaa ja suomalaista kirkkoa. Eivät ne tekstit itsestään syntyneet.

Suomessa ei nykyään juuri kukaan tiedä myöskään, että Ruotsin setelirahassa oli suomenkielinen teksti ja vielä Valtiopäivien päätöksellä.

Lue lisää

Sinänsä "Kuninkaallinen" oli aivan normaali ilmaus. Suomessa toiminut tykistöaselaji oli "Kuninkaallinen Suomen Tykistörykmentti" kuten nykyään Tukholman tekninen korkeakoulu on "Kungliga Tekniska Högskolan". Kuninkaalliset laitokset pyrkivät olemaan alansa keskeisiä ja parhaira toimijoita.

Anonyymi kirjoitti:

Tuohon aikaan paloviinan juonti ei varmaankaan ollut mitenkään tavatonta, ja oluen juonti peräti viisasta, kaivoveden laadun oltua mitä oli. Kyllä niitä tiedotteita suomen kielelle käännettiin ja suomenkielisiin seurakuntiin toimitettiin. Tukholma on aina ollut yksi suomenkielisen väestön suuria asutuskeskuksia, joten sieltä löytyi suomea osaavaa väkeä.

Kuulemma kyseinen byroo sijaitsi aika lähellä Linnaa ja suomalaista kirkkoa. Eivät ne tekstit itsestään syntyneet.

Suomessa ei nykyään juuri kukaan tiedä myöskään, että Ruotsin setelirahassa oli suomenkielinen teksti ja vielä Valtiopäivien päätöksellä.

Lue lisää

Tiedämme kyllä, että suomenkielinen arvoilmoitus oli joissain seteleissä.
MUTTA ei enää ainakaan 1700-luvulla jolloin valtio oli ottanut suomenkielen tappamisen tehtäväkseen.
Kuten todettiin, "Kuninkaallinen käännöstoimisto" on omaa kaunisteluasi.
Sellaisesta ei ole riikin dokumentteja, eivätkä tutkimusjulkaisut sellaista mainitse.

Tottakai Tukholmassa oli pilvin pimein suomalaisperäisiä ja suomea vähintäänkin ymmärtäviä ihmisiä, ajoittain jopa riikin ylimmässä johdossa.
Tottakai kääntäjä löytyi tarvittaessa suomalaisen kirkon lähistöltä, jos joku rahvasta raskauttava asetus tai määräys täytyi lähettää luettavaksi Turun piispalle ja Suomen suomenkielisiin seurakuntiin.

Anonyymi kirjoitti:

Sinänsä "Kuninkaallinen" oli aivan normaali ilmaus. Suomessa toiminut tykistöaselaji oli "Kuninkaallinen Suomen Tykistörykmentti" kuten nykyään Tukholman tekninen korkeakoulu on "Kungliga Tekniska Högskolan". Kuninkaalliset laitokset pyrkivät olemaan alansa keskeisiä ja parhaira toimijoita.

Lue lisää

Jos joku Ruotsin valtakunnassa halusi oikeutta, sitä sai mennä hakemaan tarvittaessa vaikka Kuninkaan Korkeimmasta Oikeudesta, jonka lyhenne KKO on edelleen Suomessa käytössä. Kruunu tarjosi edullisen majoituksen Fjäderholmarna-saarilla, josta periytyy yhä käytössä oleva nukkumiseen liittyvä ilmaus Höyhensaaret. Suomenkieliselle hakijalle apua oli saatavissa mahdollisen ruotsinkielisen kirjelmän laatimiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Sinänsä "Kuninkaallinen" oli aivan normaali ilmaus. Suomessa toiminut tykistöaselaji oli "Kuninkaallinen Suomen Tykistörykmentti" kuten nykyään Tukholman tekninen korkeakoulu on "Kungliga Tekniska Högskolan". Kuninkaalliset laitokset pyrkivät olemaan alansa keskeisiä ja parhaira toimijoita.

Lue lisää

Suomessa oli vastaavasti Keisarillinen Suomen Senaatti, joka oli siis keisarin alainen, ja jonka senaattorit keisari määräsi. Oli Keisarillinen Helsingin Yliopisto, jonka kanslereiksi keisari asetti Venäjän kruununperillisen jne. jne. Tämä tosin meni joskus mönkään, kun kruununperillinen kuoli ja kruunu annettiin järjestyksessä seuraavalle suuriruhtinaalle (esimerkiksi A III nousi keisariksi, vaikkei ollut yliopistomme kanslerina).

Toiminto oli siis Keisarillinen tai Kunkaallinen, jos Keisari tai Kuningas suoraan ohjasi sitä.
Mitään kuninkaan ohjaamaa käännöstoimistoa ei edes voinut olla.

Ruotsissa oli toki viini- ja koru- ym. kauppoja Kuninkaallisina hovihankkijoina.
Kelvottomia "suomeksi" kääntämisiä tehtailleet saattoivat toki olla vastaavassa hovihankkijan asemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa oli vastaavasti Keisarillinen Suomen Senaatti, joka oli siis keisarin alainen, ja jonka senaattorit keisari määräsi. Oli Keisarillinen Helsingin Yliopisto, jonka kanslereiksi keisari asetti Venäjän kruununperillisen jne. jne. Tämä tosin meni joskus mönkään, kun kruununperillinen kuoli ja kruunu annettiin järjestyksessä seuraavalle suuriruhtinaalle (esimerkiksi A III nousi keisariksi, vaikkei ollut yliopistomme kanslerina).

Toiminto oli siis Keisarillinen tai Kunkaallinen, jos Keisari tai Kuningas suoraan ohjasi sitä.
Mitään kuninkaan ohjaamaa käännöstoimistoa ei edes voinut olla.

Ruotsissa oli toki viini- ja koru- ym. kauppoja Kuninkaallisina hovihankkijoina.
Kelvottomia "suomeksi" kääntämisiä tehtailleet saattoivat toki olla vastaavassa hovihankkijan asemassa.

Lue lisää

No, Kuninkaallinen käännöstoimisto kuuluu niihin asioihin, mitä Tukholmassa kerrotaan Ruotsin suomenkielisestä historiasta. Ei siis ole Suomesta saatua tietoa. Nimessä ei ole mitään vikaa.

Putiikki ei varmaan ollut kummoinen, mutta se oli kuitenkin olemassa. Sen kielitieteellisiltä kyvyiltä ei voinut paljon vaatia. Ruotsin kieltä valvova ja kehittävä Ruotsin akatemiakin perustettiin vasta 1780-luvulla. Mutta valtio piti tehtävänään tiedottaa myös suomen kielellä, ja sitä tehtiin kykyjen rajoissa.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedämme kyllä, että suomenkielinen arvoilmoitus oli joissain seteleissä.
MUTTA ei enää ainakaan 1700-luvulla jolloin valtio oli ottanut suomenkielen tappamisen tehtäväkseen.
Kuten todettiin, "Kuninkaallinen käännöstoimisto" on omaa kaunisteluasi.
Sellaisesta ei ole riikin dokumentteja, eivätkä tutkimusjulkaisut sellaista mainitse.

Tottakai Tukholmassa oli pilvin pimein suomalaisperäisiä ja suomea vähintäänkin ymmärtäviä ihmisiä, ajoittain jopa riikin ylimmässä johdossa.
Tottakai kääntäjä löytyi tarvittaessa suomalaisen kirkon lähistöltä, jos joku rahvasta raskauttava asetus tai määräys täytyi lähettää luettavaksi Turun piispalle ja Suomen suomenkielisiin seurakuntiin.

Lue lisää

Ruotsin setelit suomenkielisin tekstein olivat laillisia maksuvälineitä Suomen Suuriruhtinaanmaalla kymmeniä vuosia 1800-luvulla. Tuohon aikaan Ruotsissa oli käytössä kaksi valuuttaa. Suomenkielisestä sanonnasta "kova raha" jäi ruotsin kieleen sanonta "storkovan".

Mitä ihmeen järkeä on yrittää ajatella omasta entisestä isänmaastamme vain kielteisiä asioita! Ruotsi oli ihan kunnollinen maa, missä asiat olivat järjestyksessä.

Anonyymi kirjoitti:

No, Kuninkaallinen käännöstoimisto kuuluu niihin asioihin, mitä Tukholmassa kerrotaan Ruotsin suomenkielisestä historiasta. Ei siis ole Suomesta saatua tietoa. Nimessä ei ole mitään vikaa.

Putiikki ei varmaan ollut kummoinen, mutta se oli kuitenkin olemassa. Sen kielitieteellisiltä kyvyiltä ei voinut paljon vaatia. Ruotsin kieltä valvova ja kehittävä Ruotsin akatemiakin perustettiin vasta 1780-luvulla. Mutta valtio piti tehtävänään tiedottaa myös suomen kielellä, ja sitä tehtiin kykyjen rajoissa.

Lue lisää

Mitään käännöstoimistoa ei ollut yllä näkyvistä kaunistelurityksistä huolimatta.
Käännöksiä tehtiin satunnaisilla tavoilla ja etupäässä vasta Suomen puolella.

Suomessa toimiva Svenska Kulturfånden on tarkkaan vaikuttanut kritiikin karsiutumiseen Kari Tarkiaisen kolmiosaisesta tutkimuksesta Finnarnas historia i Sverige.
Sen ensimmäisen osan sivuilla 109-111 (finska referendarier) ja 280-286 (Kanslikollegiets translatorer) on selvitetty määräysten kääntämistä ja kulloisiakin kääntäjiä.
Siinä toiminta kaikessa vaatimattomuudessaan ja improvisoinnissaan.
Mitään "Kuninkaallista käännöstoimistoa" ei siis ollut.

Anonyymi kirjoitti:

Mitään käännöstoimistoa ei ollut yllä näkyvistä kaunistelurityksistä huolimatta.
Käännöksiä tehtiin satunnaisilla tavoilla ja etupäässä vasta Suomen puolella.

Suomessa toimiva Svenska Kulturfånden on tarkkaan vaikuttanut kritiikin karsiutumiseen Kari Tarkiaisen kolmiosaisesta tutkimuksesta Finnarnas historia i Sverige.
Sen ensimmäisen osan sivuilla 109-111 (finska referendarier) ja 280-286 (Kanslikollegiets translatorer) on selvitetty määräysten kääntämistä ja kulloisiakin kääntäjiä.
Siinä toiminta kaikessa vaatimattomuudessaan ja improvisoinnissaan.
Mitään "Kuninkaallista käännöstoimistoa" ei siis ollut.

Lue lisää

Suuresti arvostettu Kari Tarkiainen kirjoittaa todellakin seikkaperäisesti juuri niistä asioista, mistä tässä on ollut puhe. Ensinnäkin, Kustaa Vaasasta alkaen valtio piti tärkeänä, että myös suomenkielistä tekstiä oli riittävästi saatavilla.

Vähitellen syntyi erityinen Kuninkaallinen suomalainen kirjapaino, joka toimi Tukholmassa vuodesta 1713 ja kirjanpainajalta edellytettiin kykyä painaa oikeaa suomea. Kruunu maksoi kiinteää palkkaa useammillekin translaattoreille, joiden tehtävänä oli tekstin tuottaminen. Valtiopäivätkin halusi kehittää toimintaa.

Sori. Olen ehkä sekoittanut Kuninkaallisen suomalaisen kirjapainon nimen jotenkin. Anteeksi. Mutta Tukholman ruotsinsuomalaiset ovat hyvin perillä siltä, että suomen kielen kehittäminen ja tuottaminen on jatkunut Ruotsissa pitkään, kuninkaallisella myötävaikutuksella.

Anonyymi kirjoitti:

Suuresti arvostettu Kari Tarkiainen kirjoittaa todellakin seikkaperäisesti juuri niistä asioista, mistä tässä on ollut puhe. Ensinnäkin, Kustaa Vaasasta alkaen valtio piti tärkeänä, että myös suomenkielistä tekstiä oli riittävästi saatavilla.

Vähitellen syntyi erityinen Kuninkaallinen suomalainen kirjapaino, joka toimi Tukholmassa vuodesta 1713 ja kirjanpainajalta edellytettiin kykyä painaa oikeaa suomea. Kruunu maksoi kiinteää palkkaa useammillekin translaattoreille, joiden tehtävänä oli tekstin tuottaminen. Valtiopäivätkin halusi kehittää toimintaa.

Sori. Olen ehkä sekoittanut Kuninkaallisen suomalaisen kirjapainon nimen jotenkin. Anteeksi. Mutta Tukholman ruotsinsuomalaiset ovat hyvin perillä siltä, että suomen kielen kehittäminen ja tuottaminen on jatkunut Ruotsissa pitkään, kuninkaallisella myötävaikutuksella.

Lue lisää

Mikael Agricola, käännettyään Uuden Testamentin sai vuosikausien vaivoilla kerätyksi suomalaisilta seurakunnilta ennakkomaksuja painatusta varten.
Kuningas ei edes halunnut vastata Agricolan kirjeisiin avustuksesta painatusta varten. Suomenkielinen Uusi Testamentti ei ollut sellaista, johon Kustaa Vaasa olisi halunnut myötävaikuttaa.

Täysin suomalaisperäiset painatusrahat kerättyään Agricola joutui lähettämään apulaisensa Tukholmaan valvomaan painatusta riikin ainoassa kirjapainossa.
Kirjapainossa kun ei ollut ainoatakaan suomenkieltä ymmärtävää.
Lopputulos ei siltikään tyydyttänyt Agricolaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mikael Agricola, käännettyään Uuden Testamentin sai vuosikausien vaivoilla kerätyksi suomalaisilta seurakunnilta ennakkomaksuja painatusta varten.
Kuningas ei edes halunnut vastata Agricolan kirjeisiin avustuksesta painatusta varten. Suomenkielinen Uusi Testamentti ei ollut sellaista, johon Kustaa Vaasa olisi halunnut myötävaikuttaa.

Täysin suomalaisperäiset painatusrahat kerättyään Agricola joutui lähettämään apulaisensa Tukholmaan valvomaan painatusta riikin ainoassa kirjapainossa.
Kirjapainossa kun ei ollut ainoatakaan suomenkieltä ymmärtävää.
Lopputulos ei siltikään tyydyttänyt Agricolaa.

Lue lisää

Ettei vain ollut niin, että saita kuningas halusi, että loppukäyttäjät maksavat. Kustaa ylipäätään oli kunnostautunut kirkon rahojen vähentämisessä, ei lisäämisessä.

Anonyymi kirjoitti:

No, Kuninkaallinen käännöstoimisto kuuluu niihin asioihin, mitä Tukholmassa kerrotaan Ruotsin suomenkielisestä historiasta. Ei siis ole Suomesta saatua tietoa. Nimessä ei ole mitään vikaa.

Putiikki ei varmaan ollut kummoinen, mutta se oli kuitenkin olemassa. Sen kielitieteellisiltä kyvyiltä ei voinut paljon vaatia. Ruotsin kieltä valvova ja kehittävä Ruotsin akatemiakin perustettiin vasta 1780-luvulla. Mutta valtio piti tehtävänään tiedottaa myös suomen kielellä, ja sitä tehtiin kykyjen rajoissa.

Lue lisää

Kuten korjauksena on todettu, kyseinen suomen kieltä tuottanut laitos oli Kuninkaallinem suomalainen kirjapaino, joka toimi Tukholmassa.

Anonyymi kirjoitti:

Kuten korjauksena on todettu, kyseinen suomen kieltä tuottanut laitos oli Kuninkaallinem suomalainen kirjapaino, joka toimi Tukholmassa.

Suomenkieltä auttavasti ymmärtävä kirjapaino ehkä jo 1700-luvulla oli Tukholmassa.
Muuten suomenkielisiä tekstejä olisikin ollut hankala valvoa ja sensuroida, ja kuristaa suomalaisuus heti sellaisen teeman mahdollisesti ilmaantuessa.

Kuninkaallinen kirjapaino ei ollut. Kuninkaallisuus, kuten keisarillisuuskin edellyttää hallitsijan johtavan asianomaista putiikkia.

Ennakkotarkastusta ei ollut Chydeniuksen aikaansaaman painovapauden aikana.
Silti oli löysä hirttoköysi kirjanpainajan kaulassa, eli ankara tuomio odottamassa majesteettirikoksesta, jos sattui painamaan esivallalle epämieluista tekstiä.
Kun painovapaus kumottiin, tuli valvojaksi muu taho kuin kuningas.

Anonyymi kirjoitti:

Suomenkieltä auttavasti ymmärtävä kirjapaino ehkä jo 1700-luvulla oli Tukholmassa.
Muuten suomenkielisiä tekstejä olisikin ollut hankala valvoa ja sensuroida, ja kuristaa suomalaisuus heti sellaisen teeman mahdollisesti ilmaantuessa.

Kuninkaallinen kirjapaino ei ollut. Kuninkaallisuus, kuten keisarillisuuskin edellyttää hallitsijan johtavan asianomaista putiikkia.

Ennakkotarkastusta ei ollut Chydeniuksen aikaansaaman painovapauden aikana.
Silti oli löysä hirttoköysi kirjanpainajan kaulassa, eli ankara tuomio odottamassa majesteettirikoksesta, jos sattui painamaan esivallalle epämieluista tekstiä.
Kun painovapaus kumottiin, tuli valvojaksi muu taho kuin kuningas.

Lue lisää

Tukholmalainen Kuninkaallinen suomalainen kirjapaino julkaisi lähinnä valtion omia tiedotteita levitettäviksi seurakuntien kautta tiedoksi kansalle.

Kuninkaallinen ei tarkoita sitä, että kuningas sitä välttämättä johtaa. Sana kuninkaallinen kertoo lähinnä, että laitos oli valtiollinen, korkealaatuinen ja tärkeä. Kysessä ei siis ollut jonkun Mestari Samuelin tai leskikreivittären kirjapaino, vaan valtion tärkein suomalainen kirjapaino.

Anonyymi kirjoitti:

Tukholmalainen Kuninkaallinen suomalainen kirjapaino julkaisi lähinnä valtion omia tiedotteita levitettäviksi seurakuntien kautta tiedoksi kansalle.

Kuninkaallinen ei tarkoita sitä, että kuningas sitä välttämättä johtaa. Sana kuninkaallinen kertoo lähinnä, että laitos oli valtiollinen, korkealaatuinen ja tärkeä. Kysessä ei siis ollut jonkun Mestari Samuelin tai leskikreivittären kirjapaino, vaan valtion tärkein suomalainen kirjapaino.

Lue lisää

Kuninkaallinen suomalainen kirjapaino Tukholmassa on selkeä osoitus, jo nimensä puolesta, siitä, että Ruotsin valtion johto oli tietoinen suomenkielisestä vähemmistöstään ja kantoi huolta heidän kielellisistä hyvinvoinnistaan.

Ruotsi teki suomalaistensa hyväksi enemmän kuin tällä palstalla annetaan ymmärtää. Tämä siitäkin huolimatta, että sosioekonomialtaan suomalaiset eivät olleet erityisen vahva ryhmä.

Anonyymi kirjoitti:

Tukholmalainen Kuninkaallinen suomalainen kirjapaino julkaisi lähinnä valtion omia tiedotteita levitettäviksi seurakuntien kautta tiedoksi kansalle.

Kuninkaallinen ei tarkoita sitä, että kuningas sitä välttämättä johtaa. Sana kuninkaallinen kertoo lähinnä, että laitos oli valtiollinen, korkealaatuinen ja tärkeä. Kysessä ei siis ollut jonkun Mestari Samuelin tai leskikreivittären kirjapaino, vaan valtion tärkein suomalainen kirjapaino.

Lue lisää

Ruotsi oli provinssimaa jos jokainen hallinnon hovihankkija, viinikauppa, kirjapaino tai korukauppa sai kutsua itseään kuninkaalliseksi.
Suomen Suuriruhtinaskunnassa ei tällaista hienostelua ja kaunistelua ollut. Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto oli keisarillinen, koska Venäjän imperiumin kruununperillinen toimi sen kanslerina.
Keisarillinen Suomen Senaatti oli keisarillinen, koska se oli keisarin oma toimielin. Venäjän omalla senaatilla ei ollut sananvaltaa siihen.

Ei meillä kukaan ollut niin latvalaho, että olisi toiminut Keisarillisen kirjapainon nimissä.
Mutta Ruotsi olikin vasenkätinen vielä 1970-luvulla, Suomi taas oikeakätinen jo vuodesta 1858 (asetus). Oli helppo liukua kuskinpukin reunalta toiselle.
Ruotsalaiset puolestaan saivat viilata ja höylätä linjureihin suuaukot toiselle puolelle.

Anonyymi kirjoitti:

Kuninkaallinen suomalainen kirjapaino Tukholmassa on selkeä osoitus, jo nimensä puolesta, siitä, että Ruotsin valtion johto oli tietoinen suomenkielisestä vähemmistöstään ja kantoi huolta heidän kielellisistä hyvinvoinnistaan.

Ruotsi teki suomalaistensa hyväksi enemmän kuin tällä palstalla annetaan ymmärtää. Tämä siitäkin huolimatta, että sosioekonomialtaan suomalaiset eivät olleet erityisen vahva ryhmä.

Lue lisää

Se että YHDELLE suomalaisia koskevien määräysten kääntäjälle maksettiin palkkaa Valtiopäivien anomusten perusteella ei todellakaan ollut Ruotsin valtion huolenpitoa kokonaisesta suomalaisesta valtionosastaan ja suomenkielisistä kansalaisistaan.

Kuten esimerkiksi Tarkiaisen Finnarnas historia i Sverige osan 1 sivuilta 280-286 hyvin ilmenee, käännökset ja kääntäjät olivat osaksi onnettomia. Osa toki oli vallan ansiokkaita, mutta he olivat ylivoimaisen tehtävän edessä joutuessaan yksin keksimään tarpeellisia uusia kirjakielen sanoja.
Jos myötämielisyyttä suomenkielen välttämätöntä jatkuvaa kehittämistä kohtaan olisi Ruotsin valtiolla ollut, olisi tällainen toiminta järjestetty edes suppeasti.
Mutta kun ei.

Sitäpaitsi jätettiin kaikki Kalixjoen pohjoispuoliset suomenkieliset sekä Värmlannin ja Tukholman suomalaiset kokonaan syrjään kaikesta, ja ankaran ruotsinkielistämisen kohteiksi.

Toisaalta estettiin kärjistyneitä tapauksia lukuunottamatta suomenkielen kehittäminen myös Suomessa, lähinnä Turussa. Se olisi mainiosti ja asiaankuuluvasti tapahtunut Turun yliopistossa perustamalla sinne vähintään lehtoraatti suomenkielelle.
Mutta kun ei.

Jos selittelijällä olisi arvostelukykyä kaunistelumaniansa sijasta, hän jo vihdoin myöntäisi olleensa väärässä. Hän tunnustaisi että Riikinruotsi oli piittaamaton ja vastahankainen suomenkieltä ja suomenkielisiä kansalaisiaan kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Se että YHDELLE suomalaisia koskevien määräysten kääntäjälle maksettiin palkkaa Valtiopäivien anomusten perusteella ei todellakaan ollut Ruotsin valtion huolenpitoa kokonaisesta suomalaisesta valtionosastaan ja suomenkielisistä kansalaisistaan.

Kuten esimerkiksi Tarkiaisen Finnarnas historia i Sverige osan 1 sivuilta 280-286 hyvin ilmenee, käännökset ja kääntäjät olivat osaksi onnettomia. Osa toki oli vallan ansiokkaita, mutta he olivat ylivoimaisen tehtävän edessä joutuessaan yksin keksimään tarpeellisia uusia kirjakielen sanoja.
Jos myötämielisyyttä suomenkielen välttämätöntä jatkuvaa kehittämistä kohtaan olisi Ruotsin valtiolla ollut, olisi tällainen toiminta järjestetty edes suppeasti.
Mutta kun ei.

Sitäpaitsi jätettiin kaikki Kalixjoen pohjoispuoliset suomenkieliset sekä Värmlannin ja Tukholman suomalaiset kokonaan syrjään kaikesta, ja ankaran ruotsinkielistämisen kohteiksi.

Toisaalta estettiin kärjistyneitä tapauksia lukuunottamatta suomenkielen kehittäminen myös Suomessa, lähinnä Turussa. Se olisi mainiosti ja asiaankuuluvasti tapahtunut Turun yliopistossa perustamalla sinne vähintään lehtoraatti suomenkielelle.
Mutta kun ei.

Jos selittelijällä olisi arvostelukykyä kaunistelumaniansa sijasta, hän jo vihdoin myöntäisi olleensa väärässä. Hän tunnustaisi että Riikinruotsi oli piittaamaton ja vastahankainen suomenkieltä ja suomenkielisiä kansalaisiaan kohtaan.

Lue lisää

Tarkoitukseni oli palauttaa mieliin, että Tukholmassa toimi kuninkaallisella arvovallalla laitos, jonka tehtävä oli tuottaa suomenkieliselle väestölle valtion tiedotusmateriaalia suomen kielellä. Suomen kielen käyttö ja kehittäminen ei siis ollut vain Ruotsin kirkon vastuulla. Moni palstalainen ajatusta mahdottomana. Nyt olemme yhtä mieltä siitä, että Kuninkaallinen suomalainen kirjapaino henkilökuntineen todella oli olemassa. Hienoa!

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitukseni oli palauttaa mieliin, että Tukholmassa toimi kuninkaallisella arvovallalla laitos, jonka tehtävä oli tuottaa suomenkieliselle väestölle valtion tiedotusmateriaalia suomen kielellä. Suomen kielen käyttö ja kehittäminen ei siis ollut vain Ruotsin kirkon vastuulla. Moni palstalainen ajatusta mahdottomana. Nyt olemme yhtä mieltä siitä, että Kuninkaallinen suomalainen kirjapaino henkilökuntineen todella oli olemassa. Hienoa!

Lue lisää

Kaunistelusi vain jatkuu, eikä selkärankaa löydy.
Tottakai jo 1700-luvulla tarvittiin Tukholmassa suomenkieltä ymmärtävä vähäinen kirjapaino. Mutta sellainen ei todellakaan ollut Ruotsin valtion huolenpitoa suomenkielestä ja suomenkielisistä kansalaisista.

Ilman tätä kirjanpainajaa ja tämän apulaista ei suomenkielisiä, kruunulle epämieluisia tekstejä olisi havaittu ja voitu sensuroida.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitukseni oli palauttaa mieliin, että Tukholmassa toimi kuninkaallisella arvovallalla laitos, jonka tehtävä oli tuottaa suomenkieliselle väestölle valtion tiedotusmateriaalia suomen kielellä. Suomen kielen käyttö ja kehittäminen ei siis ollut vain Ruotsin kirkon vastuulla. Moni palstalainen ajatusta mahdottomana. Nyt olemme yhtä mieltä siitä, että Kuninkaallinen suomalainen kirjapaino henkilökuntineen todella oli olemassa. Hienoa!

Lue lisää

Muistamme, että Suomen suurruhtinaanmaa, missä kansan enemmistön kieli sentään oli suomi, sai ensimmäisen suomen kielen lehtorin vasta 1828, siis pari vuosikymmentä sen jälkeen, kun maa oli väkivalloin ja kansan sitä haluamatta erotettu Ruotsista. Ensimmäinen suomen kielen professori tuli Suomeen 1850. Kuninkaallinen suomalainen kirjapaino sen sijaan oli Tukholmassa ollut jo kauan.

Aivan turha spekuloida, mitä Ruotsin valtakunnan kielioloissa olisi tapahtunut 1800-luvulla ilman 1808-09 katastrofia. Ihan turhaa nykysuomalaisen kantaa jotain outoa kaunaa 1700-luvun virkamiesten toiminnasta. Monien meidän omat esi-isät ja -äidit elivät iloisina elämäänsä Ruotsissa ruotsinkielisinä, kaksikielisinä tai suomenkielisinä, myös nykyisen Suomen alueella.

Anonyymi kirjoitti:

Muistamme, että Suomen suurruhtinaanmaa, missä kansan enemmistön kieli sentään oli suomi, sai ensimmäisen suomen kielen lehtorin vasta 1828, siis pari vuosikymmentä sen jälkeen, kun maa oli väkivalloin ja kansan sitä haluamatta erotettu Ruotsista. Ensimmäinen suomen kielen professori tuli Suomeen 1850. Kuninkaallinen suomalainen kirjapaino sen sijaan oli Tukholmassa ollut jo kauan.

Aivan turha spekuloida, mitä Ruotsin valtakunnan kielioloissa olisi tapahtunut 1800-luvulla ilman 1808-09 katastrofia. Ihan turhaa nykysuomalaisen kantaa jotain outoa kaunaa 1700-luvun virkamiesten toiminnasta. Monien meidän omat esi-isät ja -äidit elivät iloisina elämäänsä Ruotsissa ruotsinkielisinä, kaksikielisinä tai suomenkielisinä, myös nykyisen Suomen alueella.

Lue lisää

"Muistamme, että Suomen suurruhtinaanmaa, missä kansan enemmistön kieli sentään oli suomi, sai ensimmäisen suomen kielen lehtorin vasta 1828, siis pari vuosikymmentä sen jälkeen, kun maa oli väkivalloin ja kansan sitä haluamatta erotettu Ruotsista."

Muistamme myös, että Ruotsin vallan aikana ei Suomessa ollut yhtään suomenkielen lehtoria.

Kansa nimenomaan halusi eroon Ruotsista.

Anonyymi kirjoitti:

"Muistamme, että Suomen suurruhtinaanmaa, missä kansan enemmistön kieli sentään oli suomi, sai ensimmäisen suomen kielen lehtorin vasta 1828, siis pari vuosikymmentä sen jälkeen, kun maa oli väkivalloin ja kansan sitä haluamatta erotettu Ruotsista."

Muistamme myös, että Ruotsin vallan aikana ei Suomessa ollut yhtään suomenkielen lehtoria.

Kansa nimenomaan halusi eroon Ruotsista.

Lue lisää

Vuonna 1812 Ruotsin kruununprinssi ja Venäjän keisari tapasivat Turussa. He sopivat, ettei mailla ole aluevaatimuksia toistensa suhteen. Ruotsi ei halua Suomea eikä Ahvenanmaata Venäjältä eikä Venäjä halua maata pohjoisesta Ruotsilta.

Myöhemmin on arveltu, että kukaan Ruotsissa syntynyt johtaja ei olisi tällaista lupausta antanut. Bernadotte oli kuitenkin suunnitellut korvaavansa Suomen menetyksen Norjan valtaamisella. Hän ei silloin tiennyt, että tätä vaihetta tulisi kestämään alle vuosisadan.

Kerrotaan, että kun kruununprinssi ajoi vaunuilla kohti satamaa, Turun kansa juoksi vaunujen perässä ja itki. Kansa ei ymmärtänyt, miksi Ruotsin kruunu jätti heidät tällaisella tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

"Muistamme, että Suomen suurruhtinaanmaa, missä kansan enemmistön kieli sentään oli suomi, sai ensimmäisen suomen kielen lehtorin vasta 1828, siis pari vuosikymmentä sen jälkeen, kun maa oli väkivalloin ja kansan sitä haluamatta erotettu Ruotsista."

Muistamme myös, että Ruotsin vallan aikana ei Suomessa ollut yhtään suomenkielen lehtoria.

Kansa nimenomaan halusi eroon Ruotsista.

Lue lisää

Suomessakin historiaa ovat kirjoittaneet voittajien puolelle asettuneet herrat. Miten muutenkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Muistamme, että Suomen suurruhtinaanmaa, missä kansan enemmistön kieli sentään oli suomi, sai ensimmäisen suomen kielen lehtorin vasta 1828, siis pari vuosikymmentä sen jälkeen, kun maa oli väkivalloin ja kansan sitä haluamatta erotettu Ruotsista. Ensimmäinen suomen kielen professori tuli Suomeen 1850. Kuninkaallinen suomalainen kirjapaino sen sijaan oli Tukholmassa ollut jo kauan.

Aivan turha spekuloida, mitä Ruotsin valtakunnan kielioloissa olisi tapahtunut 1800-luvulla ilman 1808-09 katastrofia. Ihan turhaa nykysuomalaisen kantaa jotain outoa kaunaa 1700-luvun virkamiesten toiminnasta. Monien meidän omat esi-isät ja -äidit elivät iloisina elämäänsä Ruotsissa ruotsinkielisinä, kaksikielisinä tai suomenkielisinä, myös nykyisen Suomen alueella.

Lue lisää

Kun ruotsinkielinen eliittimme, ylimpänä hiippakunnan piispa korottui kohtalon oikusta kokonaisen autonomisen valtion arkkipiispaksi ja muut vastaaviin asemiin, ei suomenkieli eikä suomenkielinen kansa enemmistöä heistä kiinnostanut.

Ei kiinnostanut kyvykkään, G.M. Armfeltin neuvo: Emme ole ruotsalaisia, emme aio venäläisiksi, Jumalan tähden, olkaamme siis suomalaisia!
Enemmistö oli henkisesti juuttunut Turun ketunpesäänsä (Armfeltin ilmaisu).

Suomenkielen lehtoraatti saatiin siksi vasta 1828, nimenomaisesti yliopiston ja sen ylioppilaiden aloitteiden tuloksena. Silloin vasta 10-vuotias yliopiston kansleri, tuleva Aleksanteri II ja kenraalikuvernööri Zakrewski eivät lehtoraattia vastustaneet.

Professuuri tuli vasta vuonna 1850 samoin yliopiston omien pyyntöjen seurauksena.
Nyt jo 32-vuotias, lähituleva Aleksanteri II toimi professuurin hyväksi.
Näin toimien tuleva hän epäilemättä vastusti eliittimme kiihkoisen johtajan L.G. von Haartmanin juonittelemaa asetusta painokiellosta suomenkieliselle kirjallisuudelle.
"Hänen hirmuisuutensa" Haartman oli "Euroopan santarmin", Nikolai I:n aatetoveri vanhoillisuudessa ja oli uskotellut aatetoverilleen, että suomi on vehkeilijöiden kieli. Vaikka todellisuudessa ruotsikiihkoisia vehkeilijöitä olivat lukuisat eliitin edustajat, esimerkiksi myöhemmin kuuluisa Nordenskjöld.

Eli se siitä - eliittimme enemmistön asenteesta suomenkieleen ja suomenkielisiin suuriruhtinaskuntamme kansalaisiin.
Vieläkö niitä suomenkielen halveerausmielipiteitä piisaa?

Anonyymi kirjoitti:

Kun ruotsinkielinen eliittimme, ylimpänä hiippakunnan piispa korottui kohtalon oikusta kokonaisen autonomisen valtion arkkipiispaksi ja muut vastaaviin asemiin, ei suomenkieli eikä suomenkielinen kansa enemmistöä heistä kiinnostanut.

Ei kiinnostanut kyvykkään, G.M. Armfeltin neuvo: Emme ole ruotsalaisia, emme aio venäläisiksi, Jumalan tähden, olkaamme siis suomalaisia!
Enemmistö oli henkisesti juuttunut Turun ketunpesäänsä (Armfeltin ilmaisu).

Suomenkielen lehtoraatti saatiin siksi vasta 1828, nimenomaisesti yliopiston ja sen ylioppilaiden aloitteiden tuloksena. Silloin vasta 10-vuotias yliopiston kansleri, tuleva Aleksanteri II ja kenraalikuvernööri Zakrewski eivät lehtoraattia vastustaneet.

Professuuri tuli vasta vuonna 1850 samoin yliopiston omien pyyntöjen seurauksena.
Nyt jo 32-vuotias, lähituleva Aleksanteri II toimi professuurin hyväksi.
Näin toimien tuleva hän epäilemättä vastusti eliittimme kiihkoisen johtajan L.G. von Haartmanin juonittelemaa asetusta painokiellosta suomenkieliselle kirjallisuudelle.
"Hänen hirmuisuutensa" Haartman oli "Euroopan santarmin", Nikolai I:n aatetoveri vanhoillisuudessa ja oli uskotellut aatetoverilleen, että suomi on vehkeilijöiden kieli. Vaikka todellisuudessa ruotsikiihkoisia vehkeilijöitä olivat lukuisat eliitin edustajat, esimerkiksi myöhemmin kuuluisa Nordenskjöld.

Eli se siitä - eliittimme enemmistön asenteesta suomenkieleen ja suomenkielisiin suuriruhtinaskuntamme kansalaisiin.
Vieläkö niitä suomenkielen halveerausmielipiteitä piisaa?

Lue lisää

Sitaatti kuuluu alkuperäisversiona: "Svenskar är vi inte längre .... "

"Ruotsalaisia emme ole enää" ...

Jostain syystä tuo "enää" on myöhemmin unohdettu; ilmeisen aktiivisen unohduksen kautta.

Kieli ei tuolloin ollut niin tärkeä kuin tänään. Kirjoja ei juuri ollut, tuskin päivälehtiäkään. Kansallisuustunnetta oii. Se löydettiin historiasta, kuninkaista. Siinä mielessä suomalaiset olivat 1808 selvästi ruotsalaisia. Lukekaa Topeliusta.

Yksikielinen, normaalin suomalaisen fennomaanikoulun käynyt tätä ei ehkä ymmärrä eikä osaa sisäistää. "Yksi kieli, yksi mieli" sanoi Snellman, joka kuitenkin itse oli ruotsinkielinen ja syntynyt Tukholmassa. Suomessa on paljon ruotsinkielisiä suomalaisia ja Ruotsissa on paljon suomenkielisiä ruotsalaisia.

Suomi on kipuillut kieliensä kanssa, siitä ei ole epäilystä. Mutta se ei todellakaan ole Ruotsin kuningaskunnan syy.

Anonyymi kirjoitti:

Sitaatti kuuluu alkuperäisversiona: "Svenskar är vi inte längre .... "

"Ruotsalaisia emme ole enää" ...

Jostain syystä tuo "enää" on myöhemmin unohdettu; ilmeisen aktiivisen unohduksen kautta.

Kieli ei tuolloin ollut niin tärkeä kuin tänään. Kirjoja ei juuri ollut, tuskin päivälehtiäkään. Kansallisuustunnetta oii. Se löydettiin historiasta, kuninkaista. Siinä mielessä suomalaiset olivat 1808 selvästi ruotsalaisia. Lukekaa Topeliusta.

Yksikielinen, normaalin suomalaisen fennomaanikoulun käynyt tätä ei ehkä ymmärrä eikä osaa sisäistää. "Yksi kieli, yksi mieli" sanoi Snellman, joka kuitenkin itse oli ruotsinkielinen ja syntynyt Tukholmassa. Suomessa on paljon ruotsinkielisiä suomalaisia ja Ruotsissa on paljon suomenkielisiä ruotsalaisia.

Suomi on kipuillut kieliensä kanssa, siitä ei ole epäilystä. Mutta se ei todellakaan ole Ruotsin kuningaskunnan syy.

Lue lisää

Jostain syystä itse sivuutat Armfeltin neuvon sisällön: olkaamme siis suomalaisia.

Jostain syystä itse sivuutat Snellmaninkin sanoman sisällön. Snellman ymmärsi, että Aleksanteri II:n jälkeen tulee aikoja, jolloin 10% väestöstä edustava ruotsinkielinen eliitti ei voi pelastaa Suomea tulevissa myrskyissä. Itsekäs eliitti itse assimiloituu Venäjän paineessa, kunhan saa pitää etuoikeutensa. Assimiloituu sellaiseksi kuten esimerkiksi L.G. von Haartman tai Casimir von Kothen - hyi kyseisille ällötyksille.

Suomi pelastuu siis myrskyissä vain jos koko väestö on yhtenäisenä rintamana maataan ja kultturiaan puolustamassa. Siksi eliitinkin pitää omaksua väestön kieli. Se voi olla vain suomenkieli, koska se jo silloin oli äidinkieli 90 prosentille väestöstä.
Snellman edellytti eliitin ymmärtävän tämän ja hyväksymään siksi se vaiva mitä ruotsin korvaaminen suomella sille muutosvaiheessa aiheutuu.
Tämä oli se Snellmanin sanoma, jota et edelleenkään ymmärrä.

Mitä Ruotsin kuningaskuntaan tulee on sillä suuri osuus syyllisyydestä suomenkielen nurjaan kohteluun. Ei pelkästään riikin aikana, vaan myös itsenäisyytemme aikana, ja nykypäivänäkin juoksupoikiensa ja -tyttöjensä välityksellä.
Muun väittäminen osoittaa täälläkin näkyvien hymistelijöiden epärehellisyyden.

Anonyymi kirjoitti:

Jostain syystä itse sivuutat Armfeltin neuvon sisällön: olkaamme siis suomalaisia.

Jostain syystä itse sivuutat Snellmaninkin sanoman sisällön. Snellman ymmärsi, että Aleksanteri II:n jälkeen tulee aikoja, jolloin 10% väestöstä edustava ruotsinkielinen eliitti ei voi pelastaa Suomea tulevissa myrskyissä. Itsekäs eliitti itse assimiloituu Venäjän paineessa, kunhan saa pitää etuoikeutensa. Assimiloituu sellaiseksi kuten esimerkiksi L.G. von Haartman tai Casimir von Kothen - hyi kyseisille ällötyksille.

Suomi pelastuu siis myrskyissä vain jos koko väestö on yhtenäisenä rintamana maataan ja kultturiaan puolustamassa. Siksi eliitinkin pitää omaksua väestön kieli. Se voi olla vain suomenkieli, koska se jo silloin oli äidinkieli 90 prosentille väestöstä.
Snellman edellytti eliitin ymmärtävän tämän ja hyväksymään siksi se vaiva mitä ruotsin korvaaminen suomella sille muutosvaiheessa aiheutuu.
Tämä oli se Snellmanin sanoma, jota et edelleenkään ymmärrä.

Mitä Ruotsin kuningaskuntaan tulee on sillä suuri osuus syyllisyydestä suomenkielen nurjaan kohteluun. Ei pelkästään riikin aikana, vaan myös itsenäisyytemme aikana, ja nykypäivänäkin juoksupoikiensa ja -tyttöjensä välityksellä.
Muun väittäminen osoittaa täälläkin näkyvien hymistelijöiden epärehellisyyden.

Lue lisää

Voi sentään. Ymmärränhän minä Snellmanin viestin. Niinhän täällä tehtiin: joko menemällä suomenkieliseen kouluun tai menemällä avioon suomenkielisen kanssa. Juuri näin se tapahtui ja hyvä niin. Nähtiin hirveä vaiva ja saatiin uusi kansallinen kieli.

Ärsyttää se, että aivan asiallista ja fiksua Ruotsia haukutaan täällä. Ruotsi oli jo 1700-luvulla ihan hyvä maa. Siellä oli tavoitteena yksi mieli ja yksi kieli, jotta koko kansa olisi osallinen yhteiskunnan toiminnasta. Silti myös oma kielivähemmistö tunnustettiin.

On väärin vaatia jälkeenpäin, että Ruotsin pitäisi olla (ollut) samantyyppinen kaksikielinen maa kuin Suomi yhä väittää olevansa. Ilman valtiollista muutosta 1808-1809 suomen kieli olisi ehkä alkanut hiipua Ruotsista, ja koska kansa itse ei olisi pitänyt sitä kaiken vaivan arvoisena, ei koska valtio olisi sen kieltänyt.

Anonyymi kirjoitti:

Voi sentään. Ymmärränhän minä Snellmanin viestin. Niinhän täällä tehtiin: joko menemällä suomenkieliseen kouluun tai menemällä avioon suomenkielisen kanssa. Juuri näin se tapahtui ja hyvä niin. Nähtiin hirveä vaiva ja saatiin uusi kansallinen kieli.

Ärsyttää se, että aivan asiallista ja fiksua Ruotsia haukutaan täällä. Ruotsi oli jo 1700-luvulla ihan hyvä maa. Siellä oli tavoitteena yksi mieli ja yksi kieli, jotta koko kansa olisi osallinen yhteiskunnan toiminnasta. Silti myös oma kielivähemmistö tunnustettiin.

On väärin vaatia jälkeenpäin, että Ruotsin pitäisi olla (ollut) samantyyppinen kaksikielinen maa kuin Suomi yhä väittää olevansa. Ilman valtiollista muutosta 1808-1809 suomen kieli olisi ehkä alkanut hiipua Ruotsista, ja koska kansa itse ei olisi pitänyt sitä kaiken vaivan arvoisena, ei koska valtio olisi sen kieltänyt.

Lue lisää

Suomenkielisten osuutta 1800-luvun alun Suomessa ei sinänsä ole helppo arvioida tarkasti. Muistaakseni esimerkiksi Savonlinnan väestöstä yli 20 % oli ruotsinkielisiä. Aito kaksikielisyys oli luultavasti todella tavallista: osattiin hoitaa asioita kummallakin kielellä. Monet elävät niin yhä edelleen.

Suomenruotsalaisten kansallinen herääminen on myös ihan ymmärrettävä ilmiö ja se tapahtui jopa melko myöhään. Maahan muuttavat yrittäjät ja vastaavat alkoivat usein puhua ruotsia, koska se oli heille suomea helpompaa. Oli yhtenäinen suomenruotsalainen talonpoikaisväestö ja saaristolaiskulttuuri.

Mutta. Muistakaamme von Döbelnin ehdotuksen mukaan Ruotsin kuningaskuntaa hyvällä. Sen se ansaitsee. Ei ole meiltä nykysuomalaisilta mitenkään pois.

Anonyymi kirjoitti:

Jostain syystä itse sivuutat Armfeltin neuvon sisällön: olkaamme siis suomalaisia.

Jostain syystä itse sivuutat Snellmaninkin sanoman sisällön. Snellman ymmärsi, että Aleksanteri II:n jälkeen tulee aikoja, jolloin 10% väestöstä edustava ruotsinkielinen eliitti ei voi pelastaa Suomea tulevissa myrskyissä. Itsekäs eliitti itse assimiloituu Venäjän paineessa, kunhan saa pitää etuoikeutensa. Assimiloituu sellaiseksi kuten esimerkiksi L.G. von Haartman tai Casimir von Kothen - hyi kyseisille ällötyksille.

Suomi pelastuu siis myrskyissä vain jos koko väestö on yhtenäisenä rintamana maataan ja kultturiaan puolustamassa. Siksi eliitinkin pitää omaksua väestön kieli. Se voi olla vain suomenkieli, koska se jo silloin oli äidinkieli 90 prosentille väestöstä.
Snellman edellytti eliitin ymmärtävän tämän ja hyväksymään siksi se vaiva mitä ruotsin korvaaminen suomella sille muutosvaiheessa aiheutuu.
Tämä oli se Snellmanin sanoma, jota et edelleenkään ymmärrä.

Mitä Ruotsin kuningaskuntaan tulee on sillä suuri osuus syyllisyydestä suomenkielen nurjaan kohteluun. Ei pelkästään riikin aikana, vaan myös itsenäisyytemme aikana, ja nykypäivänäkin juoksupoikiensa ja -tyttöjensä välityksellä.
Muun väittäminen osoittaa täälläkin näkyvien hymistelijöiden epärehellisyyden.

Lue lisää

Suomen omissa sodissa, jotka ovat nykyisen tasavallan henkinen alku ja myös monen suomalaisen historiatiedon alku, kielikysymyksillä oli kovin vähän merkitystä. Taloudelliset seikat ja identifioituminen poliittisiin ryhmiin oli kaikkein tärkeintä. Siinä mielessä Snellman oli väärässä eikä hän osannut ennakoida tulevaa. Materia on tärkeämpi kuin kieli, kun taistellaan todellisesta eloonjäännistä.

Suomenruotsalaiset, riikinruotsalaiset vapaaehtoiset ja suomenkieliset olivat rintamalla kaikki omine edellytyksineen.

Anonyymi kirjoitti:

Suomen omissa sodissa, jotka ovat nykyisen tasavallan henkinen alku ja myös monen suomalaisen historiatiedon alku, kielikysymyksillä oli kovin vähän merkitystä. Taloudelliset seikat ja identifioituminen poliittisiin ryhmiin oli kaikkein tärkeintä. Siinä mielessä Snellman oli väärässä eikä hän osannut ennakoida tulevaa. Materia on tärkeämpi kuin kieli, kun taistellaan todellisesta eloonjäännistä.

Suomenruotsalaiset, riikinruotsalaiset vapaaehtoiset ja suomenkieliset olivat rintamalla kaikki omine edellytyksineen.

Lue lisää

Summa summarum:
Sanomaketjun tosiasioita eivät hymistelijät ole voineet vääriksi tai merkitykseltään vähäisiksi osoittaa, ja siksi nämä ovat sivuuttaneet ne pikaisesti.

Tosiasioista vakavin oli Ruotsin täydellinen välinpitämättömyys ja laiminlyönti (kyvyttömyyteen yhdistettynä) Suomen puolustusjärjestelyistä etenkin koko 1700-luvun ajan, jolloin Venäjän uhka oli kiistaton.
Kuten Einar W Juveliuksen (Juva) väitös, Suomen puolustuskysymys Ison- ja Pikkuvihan välisenä aikana, osoittaa suunnattiin puolustusrahoista tänä aikana 76% perus-Ruotsin linnoittamiseen, 16% Stralsundiin ja kerrassaan VAIN 8 % Suomen linnoittamiseen.
SIIS KOKO SUOMEN PUOLUSTUSLAITTEISIIN 8% !!!! Lahohirsiä voitiin sillä uusia!

Jo ennen vuosisadan vaihdetta 1695-1697 oli kruunun kyvyttömyys ja piittaamattomuus aiheuttanut tänne Euroopan tasolla hirvittävimmän nälänhädän.
Noin 30% väestöstä kuoli nälkään ja sen aiheuttamiin sairauksiin.
Kun vuosisata alkoi näin heikentyneessä maassa, hullu kuningas alkoi tapattaa suomalaisia ruotusotilaita (myös menehtyneitä korvanneet) Puolassa ja muissa hyödyttömissä paikoissa.

Kun venäläiset vihdoin tulivat tuhottuaan suomalaisten vähin voimin puolustaman Baltian, ja hyökkäsivät Viipurin kautta, ei vastaan ollut laittaa kuin ala- ja yli-ikäisiä nostomiehiä.
Karlskronaan Tanskaa vastaan siirretty merilaivasto ei halunnut lähteä vastaan, ja vihdoin lähdettyään se saapui kun Viipuri oli jo tuhoutunut 83 päivän esteettömissä pommituksissa.
Alkoi tuhoisa Iso Viha, joka oli 100% hullun kuninkaan ja piittaamattoman ja osaamattoman Ruotsin valtion syytä.

Venäläisille menetetty Karjalan kannas ja Viipuri oli sen jälkeen ikuisesti "vanhaa venäläistä maata". Vaikka se palautui Suomeen Aleksanteri I:n valtioteolla ja säilyi suomalaisena Tartossa, oli se tuomittu menetettäväksi.

Toisessa sanomaketjussa osoitettiin menetyksen 1944 omien virheittemme ohella oleellisesti aiheutuneen Suurlähettiläs Beck-Friisin vehkeilyistä RKP:n vehkeilijöiden kanssa. Tämä johti ns. 33:n kirjelmään ja NL:n kuvitelmaan Suomen sisäisestä hajoamisesta. Tämä oli todistetusti se syy, josta NL:n päätös suurhyökkäyksestä johtui.

Tässä vain muutama esimerkki. Ruotsin vastahankaisuus suomenkieltä kohtaan Suomessa ja nyky-Ruotsin alueella on jo niin kumoamattomasti osoitettu, että toistamiseen ei ole tarvetta.

Toivon että hymistelijöinä säilyisivät vain toivottomat bemböleläiset. Toivon että näitä ei jäisi liiaksi. Palaisi maahamme kielirauhakin pakkoruotsin poistamisen kautta.

Kokkolalainen Anders Chydenius oli 1700-luvulla valtakunnan merkittäviä talouden liberalismia edistäneitä poliitikkoja.

Sveaborgin rakentaminen oli valtakunnan keskeinen rakennusprojekti.

Miten niin suomalaisuutta halveksittiin?

Anonyymi kirjoitti:

Kokkolalainen Anders Chydenius oli 1700-luvulla valtakunnan merkittäviä talouden liberalismia edistäneitä poliitikkoja.

Sveaborgin rakentaminen oli valtakunnan keskeinen rakennusprojekti.

Miten niin suomalaisuutta halveksittiin?

Lue lisää

Mitä tekemistä Chydeniuksella oli tämän syrjinnän kanssa? Hän toimi ruotsin kielellä.
Kyllä etnisestä suomalaisesta (kotikieleltään suomenkielisestä) kunnon ruotsalaisen sai kun ruotsinkielen opetteli. Tässähän koko syrjinnän idea oli - kaikki korkeampi opetus oli ruotsin kielellä 1600-1700 luvuilla ja pikälle vielä 1800-lukuakin. Olihan jopa tarkoitus että suomalaisuus hävitetään koulutuksen (ruotsinkielisen) myötä.
Täytyy miettiä miksi Juslenius kirjoitti pamfletin, 'suomalaisuuden puolustus' (1703)? Kenelle sitä piti puolustella ja ketä vastaan? Tietysti Ruotsin valtion jyräämistä vastaan.

On todella omituista että ruotsinkieliset Pohjanlahden molemilla puolilla ovat sokeita sille että suomenkieltä ja samalla suomenkielisiä ihmisiä sorrettiin Ruotsin valtakunnassa. Saamelaisten sorto on tunnustettu, mutta suomenkielisten sorto ja mitätöinti jatkuu...

Anonyymi kirjoitti:

Kokkolalainen Anders Chydenius oli 1700-luvulla valtakunnan merkittäviä talouden liberalismia edistäneitä poliitikkoja.

Sveaborgin rakentaminen oli valtakunnan keskeinen rakennusprojekti.

Miten niin suomalaisuutta halveksittiin?

Lue lisää

Sveaborg rakennettiin Ranskan Ruotsille tätä tarkoitusta varten lähettämillä kultaa täynnä olleilla tynnyreillä. Ranska oli syvästi huolestunut Suomen puolustuksen lähes täydellisestä laiminlyömisestä. Siitä seurannut vaara Venäjästä oli vaara Ranskalle.

Kun Ranskan kulta tilapäisesti loppui, keskeytettiin työt Sveaborgissa heti. Töitä jatkettin vasta lisäkullan saavuttua.
Riikki itse ei siis laittanut tikkua ristiin Suomen puolustuslaitteiden hyväksi. Täällä ei ollut edes yhtä ainoata varusteltua ankkuripaikkaa merilaivastolle. Ennen Sveaborgia ei oltu tehty elettäkään edes rannikkolaivaston (kaleerit) rakentamiseksi, vaikka Venäjä oli jo sellaista käyttänyt menestyksellisesti yli puolen vuosisadan ajan.

Kohtalokkainta oli merilaivaston ja sen suomalaisen meriväen siirto Tukholmasta Karlskronaan Tanskaa vastaan. Sinne sille tehtiin suomalaistenkin rahoilla mahtava linnoitus.

Seurauksena tästä joutui venäläisten piiritykseen vuonna 1710 joutunut Viipurin linna antautumaan 83 päivän ajan esteettä jatkuneen pommituksen jälkeen.
Linnan väki ja siviileitä vietiin vietiin vankeina Venäjälle.

Ruotsin merilaivasto ennätti vihdoin paikalle ja kääntyi takaisin kolme päivää linnan antautumisen jälkeen. Siitä alkoi Iso Viha Suomessa. Siitä muuttui Viipuri "vanhaksi venäläiseksi kaupungiksi".

Fundamentalisteja te ruotsikiihkoiset olette, kun ummistatte silmänne tosiasioilta.

Siitä alkoivat Iso Vihan kurjuudet Suomessa.

Anonyymi kirjoitti:

Kokkolalainen Anders Chydenius oli 1700-luvulla valtakunnan merkittäviä talouden liberalismia edistäneitä poliitikkoja.

Sveaborgin rakentaminen oli valtakunnan keskeinen rakennusprojekti.

Miten niin suomalaisuutta halveksittiin?

Lue lisää

Ymmärrettävän kuvan Ruotsin suhtautumisesta Suomeen ja suomalaisiin Kustaa III aikoihin 1700-luvun jälkipuoliskolla antaa kuninkaan Kamariherra, Vapaaherra Gustaf Ehrensvärd kuvatessaan toimia, joilla Tampereen ja Kuopion kaupunkianomukset yritettiin torperoida.
Toimilla onnistuttiinkin viivästyttämään anomusten hyväksymista vuosikausiksi:

"Finland inte borde tillåtas uppblomstra, dels därför att det skulle innebära konkurrens med Sverige, och dels drför att ett mer utvecklat Finland skulle uppväcka Rysslands rovlystnad och tvinga Sverige till dyra försvarsanstalter och kanske krig."
(Dagboksanteckningar förda vid Gustaf III:s hof, Norstedt & Söner 1877-8).

Eli se siitä.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrettävän kuvan Ruotsin suhtautumisesta Suomeen ja suomalaisiin Kustaa III aikoihin 1700-luvun jälkipuoliskolla antaa kuninkaan Kamariherra, Vapaaherra Gustaf Ehrensvärd kuvatessaan toimia, joilla Tampereen ja Kuopion kaupunkianomukset yritettiin torperoida.
Toimilla onnistuttiinkin viivästyttämään anomusten hyväksymista vuosikausiksi:

"Finland inte borde tillåtas uppblomstra, dels därför att det skulle innebära konkurrens med Sverige, och dels drför att ett mer utvecklat Finland skulle uppväcka Rysslands rovlystnad och tvinga Sverige till dyra försvarsanstalter och kanske krig."
(Dagboksanteckningar förda vid Gustaf III:s hof, Norstedt & Söner 1877-8).

Eli se siitä.

Lue lisää

Hehe .. Tulipa Tampere silti perustettua kuninkaan omakätisellä nimikirjoituksella. Ja tästä muistona tamperelaisilla on tänäkin päivänä kauniissa kaupungissaan Kuninkaankatu!!

Anonyymi kirjoitti:

Hehe .. Tulipa Tampere silti perustettua kuninkaan omakätisellä nimikirjoituksella. Ja tästä muistona tamperelaisilla on tänäkin päivänä kauniissa kaupungissaan Kuninkaankatu!!

Lue lisää

Riikin aikana kaupunkeja perustettiin lähes pelkästään kruununverojen hankkimiseksi pikkutullien avulla. Markkinoita oli muuten melko mahdoton valvoa. Riikissä kaupunkien tarkoitus oli siis kruununverotus. Niistä ei ollut tarkoituskaan tulla suuria, vaan olla eri puolilla maata, jotta veronkierto vaikeutuisi.

Maakauppahan oli kielletty, ja pitkään myös ulkomaankauppa muuten kuin tapulikaupungeista, joista Tukholma oli pääasiallinen.
Sitä me siis saimme lihottaa tälläkin tavalla

Noin riikin ajan lopulla kolmensadan asukkaan kyläpahaseksi jäänyt Tampere olisi jäänyt "sisämaan Kaskiseksi", jollei A I olisi myöntänyt tälle vapaakaupungin asemaa (vastaava riikissä oli mm. Eskilstunalla) ja hankkinut Pietarista teollisuutta (kuten Finlayson, josta tuli vuosikymmeniksi pohjoismaiden suurin teollisuusyritys).

Mutta, kaupungin eliitti oli 1800-luvulla ruotsihenkistä.
Siksi on Kuninkaankatu, mutta ei Keisarinkatua.

Anonyymi kirjoitti:

Riikin aikana kaupunkeja perustettiin lähes pelkästään kruununverojen hankkimiseksi pikkutullien avulla. Markkinoita oli muuten melko mahdoton valvoa. Riikissä kaupunkien tarkoitus oli siis kruununverotus. Niistä ei ollut tarkoituskaan tulla suuria, vaan olla eri puolilla maata, jotta veronkierto vaikeutuisi.

Maakauppahan oli kielletty, ja pitkään myös ulkomaankauppa muuten kuin tapulikaupungeista, joista Tukholma oli pääasiallinen.
Sitä me siis saimme lihottaa tälläkin tavalla

Noin riikin ajan lopulla kolmensadan asukkaan kyläpahaseksi jäänyt Tampere olisi jäänyt "sisämaan Kaskiseksi", jollei A I olisi myöntänyt tälle vapaakaupungin asemaa (vastaava riikissä oli mm. Eskilstunalla) ja hankkinut Pietarista teollisuutta (kuten Finlayson, josta tuli vuosikymmeniksi pohjoismaiden suurin teollisuusyritys).

Mutta, kaupungin eliitti oli 1800-luvulla ruotsihenkistä.
Siksi on Kuninkaankatu, mutta ei Keisarinkatua.

Lue lisää

Tukholma on Ruotsin pääkaupunki. Ei sitä kukaan erityisemmin lihota.

Suomen kansalla ei varmaan ollut mitään syytä olla erityisen tyytymätön venäläisiin monarkkeihinsa. Suurruhtinaanmaan eliitti vannoi uskollisuuttaan keisarille heti kun siihen oli tilaisuus -- ja byrokratia jatkoi toimintaansa Ruotsin kasvattamien virkamiesten käsissä ja ruotsalaisten lakien vallitessa.

Varsinais-Suomi oli tuohon aika Suomi, mutta ei ollut suomalaisuutta eikä nimeä Suomi koko sille alueelle joka nyt on Suomi. Eivät ihmiset silloin mieltäneet itseään suomalaisiksi vaan hämäläisiksi, savolaisiksi ym.

Hyötynyt heistä erittäin paljon.

Niin otti, noin 30% suomalaisista yli 15 vuotiaista miehistä, kuoli Ruotsin armeijassa Ruotsin Suurvalta-ajan aikana, sitä kannattaa muistella.

Anonyymi kirjoitti:

Niin otti, noin 30% suomalaisista yli 15 vuotiaista miehistä, kuoli Ruotsin armeijassa Ruotsin Suurvalta-ajan aikana, sitä kannattaa muistella.

Mikä lienee suhdeluku maan muiden osien väestöön verrattuna. Suomalaisia pidettiin mielellään vartiopalveluksessa, koska he olivat armeijan uskollisinta väkeä.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä lienee suhdeluku maan muiden osien väestöön verrattuna. Suomalaisia pidettiin mielellään vartiopalveluksessa, koska he olivat armeijan uskollisinta väkeä.

Melkoinen osuus noista miehistä kaatui puolustaessaan kotimaataan suuren Pohjan sodan aikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Melkoinen osuus noista miehistä kaatui puolustaessaan kotimaataan suuren Pohjan sodan aikaan.

Poltavaan päättyneellä retkellä oli ilmeisesti sotilaita myös suomalaisista joukoista, mutta ei kai kovin paljon. Suomessa usein lähes kritiikittömästi yliarvioidaan suomalaisten tappioita muuhun Ruotsiin verrattuna.

Anonyymi kirjoitti:

Poltavaan päättyneellä retkellä oli ilmeisesti sotilaita myös suomalaisista joukoista, mutta ei kai kovin paljon. Suomessa usein lähes kritiikittömästi yliarvioidaan suomalaisten tappioita muuhun Ruotsiin verrattuna.

Lue lisää

Ja suomalaisia oli myös Norjan retkellä. Mutta oli siellä muitakin.

Anonyymi kirjoitti:

Melkoinen osuus noista miehistä kaatui puolustaessaan kotimaataan suuren Pohjan sodan aikaan.

Tarkasti ottaen suurin osa ei kaatunut, vaan kuoli tauteihin, myrkytyksiin, paleltumiin jne.

Suomi jätettiin Suuren Pohjansodan aikana lähes puolustamatta, Suomessa kaatuneita ei montaa tuhatta ollut.

Anonyymi kirjoitti:

Poltavaan päättyneellä retkellä oli ilmeisesti sotilaita myös suomalaisista joukoista, mutta ei kai kovin paljon. Suomessa usein lähes kritiikittömästi yliarvioidaan suomalaisten tappioita muuhun Ruotsiin verrattuna.

Lue lisää

'Oli ilmeisesti suomalaisia'

Suomalaisten määrä oli huomattava Pultavan taistelussa. Määrää ei ole liioiteltu, vaan ruotsalaisten 'tutkijoiden' toimesta vähätelty. Kuoroon ovat yhtyneet suomenruotsalaiset historian harrastajat.
Suuressa pohjan sodan kovin taistelu käytiin Napuella jossa Ruotsin joukkoja(Suomesta) ja nostoväkeä kaatui 2600 henkeä.

Anonyymi kirjoitti:

Poltavaan päättyneellä retkellä oli ilmeisesti sotilaita myös suomalaisista joukoista, mutta ei kai kovin paljon. Suomessa usein lähes kritiikittömästi yliarvioidaan suomalaisten tappioita muuhun Ruotsiin verrattuna.

Lue lisää

Suomessa puhutaan Pultavasta, ei Poltavasta.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä lienee suhdeluku maan muiden osien väestöön verrattuna. Suomalaisia pidettiin mielellään vartiopalveluksessa, koska he olivat armeijan uskollisinta väkeä.

Kyllä asiaa on tutkittu. Ruotsin suurvalta-aikana Suomesta värvättyjä sotilaita kuoli suhteellisesti(väkilukuun suhteutettu) enemmän kuin valtakunnan muista osista. Tämä johtui monesta eri seikasta.

Valtio on katsonut englannin "liian dominoivan aseman olevan haitallinen asia.
Riippumatta siitä onko näin, juuri kielten opetus Suomessa lisää dominointia.
EI siksi että lähes kaikki oppilaat lukevat täällä heille valinnaista englantia.
Sehän on nuorille välttämätön vieras kieli.

Englannin liiankin dominoiva asema EI johdu tästä opiskelusta, vaan ruotsin opiskelusta. Ruotsi unohtuu käytön puuttuessa valtaosalta.
Siksi englanti on näille käytännössä ainoa vieras kieli.
Ei pitäisi olla vaikea ymmärtää tätä.
Ei pitäisi siis olla vaikea ymmärtää, että opetusministeriö on se sortaja.

Suomalaisuudesta johtuvan lisäarvon puuttumisen tunsi omakohtaisesti pitkäaikainen menestyksekäs pääministeri Tage Erlanderkin. Häntä oli lapsena koulussa kiusattu ja pilkattu suomalaistaustastaan (savolaisperäinen metsäsuomalainen).

Siksi Tage ei tiettävästi koskaan pitänyt julkista puhetta Ruotsissa suomeksi ja vaikeni muutenkin syntyperästään. Silläpä ruotsalaiset hänet hyväksyivätkin johtajakseen.

Tuota nimeä käytettiin 1400-luvun puoliväliin.
Entä sitten?

Alkujaan Etelä-Suomi oli nykyinen Varsinais-Suomi [_Egentliga_ Finland] ja Pohjois-Suomi oli nykyinen Satakunta. Sveanmaan itäpuolella sijaitsevat maakunnat Suomi Häme Uusimaa Savo Karjala ym olivat yhteisnimeltään Österland eli Itämaa.

Aivan samalla tavalla Sveanmaan pohjoispuolen maakunnat Gästrikland Hälsingland Västerbotten Jämtland ym olivat (ja ovat tänäkin päivänä) yhteisnimeltään Norrland eli Norlanti.

Anonyymi kirjoitti:

Alkujaan Etelä-Suomi oli nykyinen Varsinais-Suomi [_Egentliga_ Finland] ja Pohjois-Suomi oli nykyinen Satakunta. Sveanmaan itäpuolella sijaitsevat maakunnat Suomi Häme Uusimaa Savo Karjala ym olivat yhteisnimeltään Österland eli Itämaa.

Aivan samalla tavalla Sveanmaan pohjoispuolen maakunnat Gästrikland Hälsingland Västerbotten Jämtland ym olivat (ja ovat tänäkin päivänä) yhteisnimeltään Norrland eli Norlanti.

Lue lisää

Todettakoon vielä, että Sveanmaan länsipuolella oli Tanskan maakuntia Pohjanmeren rannikolla, kunnes Ruotsi onnistui sodassa valloittamaan ne itselleen.

Sveanmaan eteläpuolella oli ja on edelleen Göötanmaa.