Edwin Linkomies, Vaikea aika, s.86:
"Jos näet Suomi olisi tahtonut säilyttää rauhan, olisi ollut luonnollista, että ennen kuin ryhdyttiin toteamaan sodan syttyminen, olisi käännytty Neuvostoliiton hallituksen puoleen tiedustelemalla sen tarkoituksia. Sellaiseen tiedusteluun ei kuitenkaan ryhdytty, eikä Moskovan-lähettiläämme ministeri Hynnisen sähkösanomaan, johon sisältyi Suomen asennetta koskeva Molotovin kysymys, lähetetty minkäänlaista vastausta, vaan päinvastoin kiirehdittiin eduskunnalle tiedottamaan sodan syttyneen. Hallitukselle oli siis tärkeää mahdollisimman nopeasti käyttää hyväkseen Neuvostoliiton ilmavoimien toimittamia pommituksia muodollisen sodanjulistuksen antamiseen. Myöhemmin ilmeni, että hallituksen tarkoituksena vielä 25. päivänä aamulla oli ollut antaa eduskunnalle tiedonanto, jossa ei olisi tehty viimeistä johtopäätöstä sodasta, mutta päivän kuluessa suunnitelma oli muuttunut. Mielestäni tätä ei voi selittää muulla tavoin kuin että saatuaan Hynnisen sähkeen hallitus - tai paremminkin sanoen sen sisärengas - alkoi pelätä etteivät venäläiset ehkä jatkaisikaan sotatoimiaan. Vieläpä olisi ollut mahdollista, että jos olisi ryhdytty diplomaattiseen ajatustenvaihtoon, olisi voinut syntyä tilanne, jossa Suomi ei olisi enää saanut tilaisuutta työntää syytä suhteiden katkeamisesta Neuvostoliitolle. On siis historiallisen totuuden nimessä todettava, että Suomen hallitus tahtoi sodan syttymistä."
Väinö Voionmaa (eduskunnan ulkoasianvaliokunnan pj. 1940-45), Kuriiripostia 1941-1946, s.11:
18.3.1941
"Pkiven selostuksen mukaan ei Kivimäki ollut esittänyt Saksan avustuksesta mitään muuta kuin ylimalkaisia perusteluja. Mutta täällä ei oltu muuta tarvittu, ne riittivät vakuuttamaan Ristot ym. siitä, että Saksan apu oli varma. Paasikivi piti Kivimäen tiedonantoja päätekijänä siinä sokeassa saksalaisuskossa, joka täällä nyt vallitsee ja hallitsee. Täällä ollaan Ristoa myöten kuulemma vakuuttuneita siitä, että Saksan ja Venäjän välillä tulee sota. Ja silloin täällä lähdetään peliin."
s.45:
25.6.1941
"Me itse saksalaisia olemme tänne suorastaan haalimalla haalineet ja myöskin hävittäneet rauhan mahdollisuuksia."
Maalaisliiton eduskuntaryhmän ptk. 25.6.1941 (Vilhula):
"Nyt on tullut aika toteuttaa Suur-Suomi."
K.-A. Fagerholm, Puhemiehen ääni, s.136:
"Miksi sosiaalidemokraatit eivät lähteneet hallituksesta? Tämä kysymys esitettiin silloin ja on esitetty myöhemmin. Minun ei mielestäni tarvitse vaihtaa mielipidettäni, sanoin silloin ja sanon nyt: olisi ollut vaarallista jättää hallitusvalta kokonaan porvareille. Se olisi merkinnyt lisää valtaa oikeistolaisaineksille ja natsien kannattajille. Nämä piirit olisivat varmasti sitoneet Suomen Saksaan niin lujasti, että siteet olisivat kestäneet katkeraan loppuun saakka."
"Hirmuinen! Hirmuinen! Moskovan rauha oli monta kertaa parempi kuin tämä. Kysymys on, voiko Suomen kansa tämän jälkeen kansana elää. Ja tähän on jouduttu oman tyhmän seikkailupolitiikkamme kautta ja sotapolitiikkamme kautta, johon sotilaat ovat pääasiassa syypäät."
- J.K. Paasikivi 21.9.1944 -
JKP:n päiväkirjat:
8.7.44 Economist kirjoittaa: Suomalaiset ovat kovin katkeroituneita venäläisille 1939-40 sodan johdosta, men även med hänsyn till detta var deras deltagande i Hitlers krig ett allvarligt misstag. [mutta tämänkin huomioon ottaen heidän osallistumisensa Hitlerin sotaan oli vakava erehdys.]
Suomen hallituksen menettely: "självmördarens dårskap". ["itsemurhaajan mielettömyyttä"]
16.7.44 Samaan aikaan kun vietetään Hallitusmuodon 25-vuotispäivää, on Suomen itsenäisyys vaarassa. Tämä tulos ei ole oikein hyvä todistus siitä, että HM:n voimassa ollessa on valtakunnan politiikkaa ja asioita hoidettu hyvin ja että HM:n järjestelmä ja laitokset ovat kyenneet tuomaan valtakunnalle hyvän menestyksen. Tulos on, että valtakunta on nyt vaarassa.
3.8.44 Dagens Nyheter 3.8. Ankara, mutta monessa suhteessa oikea kirjoitus Rydistä. Kirjoituksessa sanottiin jotakin siihen suuntaan, että joskin Suomessa v.1940 Saksaa voitiin käyttää hyväksi, ei olisi pitänyt heittäytyä Saksan seikkailuihin, vaan olla varova. (Oikea ajatus)
2.9.44 Eduskunta päätti hyväksyä Mannerheimin ja hallituksen ehdotuksen, että ryhdytään rauhanneuvotteluihin. Olen iloinen, että tämä päätös on tehty. Olisi jo ennemmin pitänyt yrittää päästä sodasta eroon.
Tähän nyt on tultu 5 v. sodan ja vaikeuksien jälkeen. Meidän ulkopolitiikkaamme ei ole johdettu päällä vaan takapuolella.
Se, minkä Hackzellin puheen mukaan hallitus ja Mannerheim nyt ovat huomanneet, olisi pitänyt olla selvä jo aikoja sitten - jo ennenkuin tämä sota alkoi. Tähän sotaan ei olisi pitänyt mennä.
"Jag fattar icke just så snart,
Men det är så underbart,
Hur efteråt blir allting mig så klart."
Tämän mukaan on Suomen ulkopolitiikkaa johdettu.
Obs! Suomen ulkopolitiikka on ollut koko itsenäisyyden ajan meidän heikoin kohtamme. Ja ulkoministereinä on ollut jotenkin koko ajan ruotsinkielisiä. Suomen kansa, puhui se suomea tai ruotsia, ei näytä olevan mikään lahjakas kansa.
Hynninen kertoi eilen, että venäläiset olivat 1.9.44 ilmoittaneet, että he tahtovat Suomen hallituksen vastauksen viimeistään 2.9.44. Sentähden oli eduskunta kutsuttava pikaisesti eilen kokoukseen. Meille suomalaisille täytyy Kremlin aina antaa ultimatumi. Sitten me vasta järjestämme asiat.
8.9.44 Mannerheimin päiväkäsky: "Olen vakuuttunut siitä, että Suomen kansa voi säilyttää itsenäisyytensä ja turvata tulevaisuutensa vain sillä edellytyksellä, että se pyrkii vilpittömiin suhteisiin naapurimaihin. Olen sen vuoksi ehdottanut rauhanneuvotteluja Neuvostoliiton kanssa jne." (kts. sanamuotoa)
Kieroa ja valheellista. Ei Mannerheim senvuoksi ole näin menetellyt, vaan sentähden että sota on mennyt niinkuin on mennyt.
Churchillin puheesta alahuoneessa 28.9.1944:
Milloinkaan ei kolmen suurvallan välinen liittoutuma ole ollut
tiiviimpi ja tehokkaampi. Saksan vasallivaltiot ovat reväisseet
itsensä irti natsien sortovallasta, ja kuten tavallista on,
eivät Saksasta irrottauduttuaan ole jääneet puolueettomiksi,
vaan siirtyneet liitosta Saksan kanssa sotaan sitä vastaan. Tämä
on tapahtunut Romanian ja Suomen kohdalla. Taisteluja käydään jo
suomalaisten ja saksalaisten välillä. Saksalaiset ovat jättäneet
tapansa mukaan jälkeensä poltettuja kyliä - myös onnettomien ja
petettyjen suomalaisten maassa.
Romanian ja Suomen kanssa sovituissa aselepoehdoissa on
luonnollisesti Venäjän tahdon leima, ja tässä minun on
tähdennettävä pidättyvyyttä, joka on ollut luonteenomaista
Venäjän asettamille ehdoille näiden kahden maan kohdalla, jotka
sokeasti marssivat Hitlerin takana yrityksessä tuhota Venäjä ja
jotka molemmat osaltaan olivat lisäämässä Venäjän kansan kokemia
suunnattomia kärsimyksiä, joista se nyt on selviytynyt hengissä
ja jotka se on voittoisasti jättänyt taakseen.
käännös: J.K. Paasikivi
12.12.44
Helon ehdotus tutkimuksen suorittamisesta
viime vuosien politiikastamme.
Sellainen olisi kyllä hyvä. Kun koettavat
esittää, että kaikki on mennyt kuten on
ollut mahdollista (sosiaalidemokraatit,
maalaisliitto, Kalliokoski). Kun tulos on
se kuin on, niin luulisi johtopäätöksen
olevan, että politiikassa on ollut jotain
vinossa.
Tärkeämpi muistutus: täytyy ulottaa vuoteen
1939 asti, ehkä 1938 asti.
(Koko itsenäisyyden aika = vino politiikka,
mutta ei voi niin pitkälle ottaa)
6.1.45
On tultu nyt siihen, että karjalaiset
terrorisoivat koko muuta Suomen kansaa -
esiintyvät vaativaisesti, vieläpä röyhkeästi.
Esim. jonkun viipurilaisen nuoren juristin
Uskin esiintyminen Paavoa kohtaan Wellamon
vastaanottohuoneen asiassa. Samoin
korvausasiassa ja maa-asiassa.
Kukaan ei äänien saannin vuoksi uskalla
nousta niitä vastaan.
5.8.55
Hänen Ylhäisyydelleen Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton
Korkeimman Neuvoston Presidiumin puheenjohtajalle
Marsalkka K. Voroshiloville.
Teidän Ylhäisyytenne.
Kiitän Teidän Ylhäisyyttänne kirjeessä tämän kuun 16. päivältä
minulle esitetystä kutsusta saapua Moskovaan Korkeimman
Neuvoston Presidiumin ja Teidän Ylhäisyytenne vieraana.
Mielihyvällä otan kutsun vastaan. Olen valmis saapumaan
Moskovaan ensitulevan syyskuun jälkimmäisellä puoliskolla Teille
sopivana ajankohtana.
Olen tyydytyksellä pannut merkille, mitä Teidän Ylhäisyytenne
lausuu sekä maidemme välisten suhteiden suotuisasta kehityksestä
vuonna 1948 Suomen ja Neuvostoliiton välillä ystävyydestä,
yhteistoiminnasta ja molemminpuolisesta avunannosta solmitun
sopimuksen pohjalla, että myös siitä, kuinka näiden suhteiden
edelleen kehittäminen vastaa kansojemme pyrkimyksiä rauhaan ja
ystävyyteen. Nämä Teidän Ylhäisyytenne esittämät ajatukset
vastaavat minunkin käsitystäni Suomen ja Neuvostoliiton
välisistä suhteista ja niitä koskevista tulevaisuuden
pyrkimyksistä.
Toivon, että edessä olevat neuvottelut Moskovassa ovat omiaan
tätä suotuisaa kehitystä edistämään ja lujittamaan.
Vastaanottakaa, Teidän Ylhäisyytenne, syvän kunnioitukseni
vakuutus.
J.K. Paasikivi
Suomen Tsavallan Presidentti.
Helsinki 25. elok. 1955.
Torstai 15.9.55. Lähtö Moskovaan.
Moskovassa juhlallinen vastaanotto. Suuri kunniakomppania,
erinommainen soittokunta, diplomaatteja. Woroshilov, hauska
mies, vanha herra. Minun täytyi häneltä kysyä neuvoa, miten
menetellä. Sanoin olevani kokonaan sivilisti. Lausuin
"Sovietskoje soldati". Molotov vastassa. Tervehdimme vanhoina
tuttavina. Minä sanoin: "Davno nje vidalis."
15.9. kl. 15 kunniakäynti Woroshilovin luona Kremlissä, siellä
oli läsnä Molotov ym., kenties n. parikymmentä henkilöä.
Istuimme suuren pöydän ääressä ja juttelimme yhtä ja toista. Sen
jälkeen seppeleenlasku Leninin ja Stalinin Mausoleumissa.
Kävimme Mausoleumin läpi. Leninin olin ennen nähnyt, mutta
Stalinin nyt ensimmäistä kertaa. Nähdäkseni Stalin sangen hyvin
entisen näköinen. Viivähdin häntä katselemassa jonkun hetken.
17.9. (lauvantai).
Illalla olimme Suuressa Oopperassa - Prokovjevin "Tuhkimo".
Olimme vanhassa keisarillisessa aitiossa. Woroshilov sanoi, että
se oli Nikolai II:n paikka. Minä: "Meidän ystävämme!"
Woroshilov ja Hrutschev nauroivat.
Kun tulin sisään Woroshilovin ja Hrutschevin kanssa, yleisö
taputti vilkkaasti käsiään. Soitettiin Maamme ja Neuvostoliiton
kansallishymni.
Kaksi viimeistä näytöstä olimme sivulooshissa Woroshilov,
Hrutschev, Kekkonen ja minä.
18.9. sunnuntai
Illalla minun päivälliseni ja päivällisen jälkeen vastaanotto
lähetystössä.
Miellyttävä ja hyödyllinen. Pidin puheen ja luovutin
Woroshiloville Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjuineen,
jonka Woroshilov oli suostunut vastaanotamaan, koska minä olin
ottanut Leninin kunniamerkin.
"Jos näet Suomi olisi tahtonut säilyttää rauhan, olisi ollut luonnollista, että ennen kuin ryhdyttiin toteamaan sodan syttyminen, olisi käännytty Neuvostoliiton hallituksen puoleen tiedustelemalla sen tarkoituksia. Sellaiseen tiedusteluun ei kuitenkaan ryhdytty, eikä Moskovan-lähettiläämme ministeri Hynnisen sähkösanomaan, johon sisältyi Suomen asennetta koskeva Molotovin kysymys, lähetetty minkäänlaista vastausta, vaan päinvastoin kiirehdittiin eduskunnalle tiedottamaan sodan syttyneen. Hallitukselle oli siis tärkeää mahdollisimman nopeasti käyttää hyväkseen Neuvostoliiton ilmavoimien toimittamia pommituksia muodollisen sodanjulistuksen antamiseen. Myöhemmin ilmeni, että hallituksen tarkoituksena vielä 25. päivänä aamulla oli ollut antaa eduskunnalle tiedonanto, jossa ei olisi tehty viimeistä johtopäätöstä sodasta, mutta päivän kuluessa suunnitelma oli muuttunut. Mielestäni tätä ei voi selittää muulla tavoin kuin että saatuaan Hynnisen sähkeen hallitus - tai paremminkin sanoen sen sisärengas - alkoi pelätä etteivät venäläiset ehkä jatkaisikaan sotatoimiaan. Vieläpä olisi ollut mahdollista, että jos olisi ryhdytty diplomaattiseen ajatustenvaihtoon, olisi voinut syntyä tilanne, jossa Suomi ei olisi enää saanut tilaisuutta työntää syytä suhteiden katkeamisesta Neuvostoliitolle. On siis historiallisen totuuden nimessä todettava, että Suomen hallitus tahtoi sodan syttymistä."
Väinö Voionmaa (eduskunnan ulkoasianvaliokunnan pj. 1940-45), Kuriiripostia 1941-1946, s.11:
18.3.1941
"Pkiven selostuksen mukaan ei Kivimäki ollut esittänyt Saksan avustuksesta mitään muuta kuin ylimalkaisia perusteluja. Mutta täällä ei oltu muuta tarvittu, ne riittivät vakuuttamaan Ristot ym. siitä, että Saksan apu oli varma. Paasikivi piti Kivimäen tiedonantoja päätekijänä siinä sokeassa saksalaisuskossa, joka täällä nyt vallitsee ja hallitsee. Täällä ollaan Ristoa myöten kuulemma vakuuttuneita siitä, että Saksan ja Venäjän välillä tulee sota. Ja silloin täällä lähdetään peliin."
s.45:
25.6.1941
"Me itse saksalaisia olemme tänne suorastaan haalimalla haalineet ja myöskin hävittäneet rauhan mahdollisuuksia."
Maalaisliiton eduskuntaryhmän ptk. 25.6.1941 (Vilhula):
"Nyt on tullut aika toteuttaa Suur-Suomi."
K.-A. Fagerholm, Puhemiehen ääni, s.136:
"Miksi sosiaalidemokraatit eivät lähteneet hallituksesta? Tämä kysymys esitettiin silloin ja on esitetty myöhemmin. Minun ei mielestäni tarvitse vaihtaa mielipidettäni, sanoin silloin ja sanon nyt: olisi ollut vaarallista jättää hallitusvalta kokonaan porvareille. Se olisi merkinnyt lisää valtaa oikeistolaisaineksille ja natsien kannattajille. Nämä piirit olisivat varmasti sitoneet Suomen Saksaan niin lujasti, että siteet olisivat kestäneet katkeraan loppuun saakka."
"Hirmuinen! Hirmuinen! Moskovan rauha oli monta kertaa parempi kuin tämä. Kysymys on, voiko Suomen kansa tämän jälkeen kansana elää. Ja tähän on jouduttu oman tyhmän seikkailupolitiikkamme kautta ja sotapolitiikkamme kautta, johon sotilaat ovat pääasiassa syypäät."
- J.K. Paasikivi 21.9.1944 -
JKP:n päiväkirjat:
8.7.44 Economist kirjoittaa: Suomalaiset ovat kovin katkeroituneita venäläisille 1939-40 sodan johdosta, men även med hänsyn till detta var deras deltagande i Hitlers krig ett allvarligt misstag. [mutta tämänkin huomioon ottaen heidän osallistumisensa Hitlerin sotaan oli vakava erehdys.]
Suomen hallituksen menettely: "självmördarens dårskap". ["itsemurhaajan mielettömyyttä"]
16.7.44 Samaan aikaan kun vietetään Hallitusmuodon 25-vuotispäivää, on Suomen itsenäisyys vaarassa. Tämä tulos ei ole oikein hyvä todistus siitä, että HM:n voimassa ollessa on valtakunnan politiikkaa ja asioita hoidettu hyvin ja että HM:n järjestelmä ja laitokset ovat kyenneet tuomaan valtakunnalle hyvän menestyksen. Tulos on, että valtakunta on nyt vaarassa.
3.8.44 Dagens Nyheter 3.8. Ankara, mutta monessa suhteessa oikea kirjoitus Rydistä. Kirjoituksessa sanottiin jotakin siihen suuntaan, että joskin Suomessa v.1940 Saksaa voitiin käyttää hyväksi, ei olisi pitänyt heittäytyä Saksan seikkailuihin, vaan olla varova. (Oikea ajatus)
2.9.44 Eduskunta päätti hyväksyä Mannerheimin ja hallituksen ehdotuksen, että ryhdytään rauhanneuvotteluihin. Olen iloinen, että tämä päätös on tehty. Olisi jo ennemmin pitänyt yrittää päästä sodasta eroon.
Tähän nyt on tultu 5 v. sodan ja vaikeuksien jälkeen. Meidän ulkopolitiikkaamme ei ole johdettu päällä vaan takapuolella.
Se, minkä Hackzellin puheen mukaan hallitus ja Mannerheim nyt ovat huomanneet, olisi pitänyt olla selvä jo aikoja sitten - jo ennenkuin tämä sota alkoi. Tähän sotaan ei olisi pitänyt mennä.
"Jag fattar icke just så snart,
Men det är så underbart,
Hur efteråt blir allting mig så klart."
Tämän mukaan on Suomen ulkopolitiikkaa johdettu.
Obs! Suomen ulkopolitiikka on ollut koko itsenäisyyden ajan meidän heikoin kohtamme. Ja ulkoministereinä on ollut jotenkin koko ajan ruotsinkielisiä. Suomen kansa, puhui se suomea tai ruotsia, ei näytä olevan mikään lahjakas kansa.
Hynninen kertoi eilen, että venäläiset olivat 1.9.44 ilmoittaneet, että he tahtovat Suomen hallituksen vastauksen viimeistään 2.9.44. Sentähden oli eduskunta kutsuttava pikaisesti eilen kokoukseen. Meille suomalaisille täytyy Kremlin aina antaa ultimatumi. Sitten me vasta järjestämme asiat.
8.9.44 Mannerheimin päiväkäsky: "Olen vakuuttunut siitä, että Suomen kansa voi säilyttää itsenäisyytensä ja turvata tulevaisuutensa vain sillä edellytyksellä, että se pyrkii vilpittömiin suhteisiin naapurimaihin. Olen sen vuoksi ehdottanut rauhanneuvotteluja Neuvostoliiton kanssa jne." (kts. sanamuotoa)
Kieroa ja valheellista. Ei Mannerheim senvuoksi ole näin menetellyt, vaan sentähden että sota on mennyt niinkuin on mennyt.
Churchillin puheesta alahuoneessa 28.9.1944:
Milloinkaan ei kolmen suurvallan välinen liittoutuma ole ollut
tiiviimpi ja tehokkaampi. Saksan vasallivaltiot ovat reväisseet
itsensä irti natsien sortovallasta, ja kuten tavallista on,
eivät Saksasta irrottauduttuaan ole jääneet puolueettomiksi,
vaan siirtyneet liitosta Saksan kanssa sotaan sitä vastaan. Tämä
on tapahtunut Romanian ja Suomen kohdalla. Taisteluja käydään jo
suomalaisten ja saksalaisten välillä. Saksalaiset ovat jättäneet
tapansa mukaan jälkeensä poltettuja kyliä - myös onnettomien ja
petettyjen suomalaisten maassa.
Romanian ja Suomen kanssa sovituissa aselepoehdoissa on
luonnollisesti Venäjän tahdon leima, ja tässä minun on
tähdennettävä pidättyvyyttä, joka on ollut luonteenomaista
Venäjän asettamille ehdoille näiden kahden maan kohdalla, jotka
sokeasti marssivat Hitlerin takana yrityksessä tuhota Venäjä ja
jotka molemmat osaltaan olivat lisäämässä Venäjän kansan kokemia
suunnattomia kärsimyksiä, joista se nyt on selviytynyt hengissä
ja jotka se on voittoisasti jättänyt taakseen.
käännös: J.K. Paasikivi
12.12.44
Helon ehdotus tutkimuksen suorittamisesta
viime vuosien politiikastamme.
Sellainen olisi kyllä hyvä. Kun koettavat
esittää, että kaikki on mennyt kuten on
ollut mahdollista (sosiaalidemokraatit,
maalaisliitto, Kalliokoski). Kun tulos on
se kuin on, niin luulisi johtopäätöksen
olevan, että politiikassa on ollut jotain
vinossa.
Tärkeämpi muistutus: täytyy ulottaa vuoteen
1939 asti, ehkä 1938 asti.
(Koko itsenäisyyden aika = vino politiikka,
mutta ei voi niin pitkälle ottaa)
6.1.45
On tultu nyt siihen, että karjalaiset
terrorisoivat koko muuta Suomen kansaa -
esiintyvät vaativaisesti, vieläpä röyhkeästi.
Esim. jonkun viipurilaisen nuoren juristin
Uskin esiintyminen Paavoa kohtaan Wellamon
vastaanottohuoneen asiassa. Samoin
korvausasiassa ja maa-asiassa.
Kukaan ei äänien saannin vuoksi uskalla
nousta niitä vastaan.
5.8.55
Hänen Ylhäisyydelleen Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton
Korkeimman Neuvoston Presidiumin puheenjohtajalle
Marsalkka K. Voroshiloville.
Teidän Ylhäisyytenne.
Kiitän Teidän Ylhäisyyttänne kirjeessä tämän kuun 16. päivältä
minulle esitetystä kutsusta saapua Moskovaan Korkeimman
Neuvoston Presidiumin ja Teidän Ylhäisyytenne vieraana.
Mielihyvällä otan kutsun vastaan. Olen valmis saapumaan
Moskovaan ensitulevan syyskuun jälkimmäisellä puoliskolla Teille
sopivana ajankohtana.
Olen tyydytyksellä pannut merkille, mitä Teidän Ylhäisyytenne
lausuu sekä maidemme välisten suhteiden suotuisasta kehityksestä
vuonna 1948 Suomen ja Neuvostoliiton välillä ystävyydestä,
yhteistoiminnasta ja molemminpuolisesta avunannosta solmitun
sopimuksen pohjalla, että myös siitä, kuinka näiden suhteiden
edelleen kehittäminen vastaa kansojemme pyrkimyksiä rauhaan ja
ystävyyteen. Nämä Teidän Ylhäisyytenne esittämät ajatukset
vastaavat minunkin käsitystäni Suomen ja Neuvostoliiton
välisistä suhteista ja niitä koskevista tulevaisuuden
pyrkimyksistä.
Toivon, että edessä olevat neuvottelut Moskovassa ovat omiaan
tätä suotuisaa kehitystä edistämään ja lujittamaan.
Vastaanottakaa, Teidän Ylhäisyytenne, syvän kunnioitukseni
vakuutus.
J.K. Paasikivi
Suomen Tsavallan Presidentti.
Helsinki 25. elok. 1955.
Torstai 15.9.55. Lähtö Moskovaan.
Moskovassa juhlallinen vastaanotto. Suuri kunniakomppania,
erinommainen soittokunta, diplomaatteja. Woroshilov, hauska
mies, vanha herra. Minun täytyi häneltä kysyä neuvoa, miten
menetellä. Sanoin olevani kokonaan sivilisti. Lausuin
"Sovietskoje soldati". Molotov vastassa. Tervehdimme vanhoina
tuttavina. Minä sanoin: "Davno nje vidalis."
15.9. kl. 15 kunniakäynti Woroshilovin luona Kremlissä, siellä
oli läsnä Molotov ym., kenties n. parikymmentä henkilöä.
Istuimme suuren pöydän ääressä ja juttelimme yhtä ja toista. Sen
jälkeen seppeleenlasku Leninin ja Stalinin Mausoleumissa.
Kävimme Mausoleumin läpi. Leninin olin ennen nähnyt, mutta
Stalinin nyt ensimmäistä kertaa. Nähdäkseni Stalin sangen hyvin
entisen näköinen. Viivähdin häntä katselemassa jonkun hetken.
17.9. (lauvantai).
Illalla olimme Suuressa Oopperassa - Prokovjevin "Tuhkimo".
Olimme vanhassa keisarillisessa aitiossa. Woroshilov sanoi, että
se oli Nikolai II:n paikka. Minä: "Meidän ystävämme!"
Woroshilov ja Hrutschev nauroivat.
Kun tulin sisään Woroshilovin ja Hrutschevin kanssa, yleisö
taputti vilkkaasti käsiään. Soitettiin Maamme ja Neuvostoliiton
kansallishymni.
Kaksi viimeistä näytöstä olimme sivulooshissa Woroshilov,
Hrutschev, Kekkonen ja minä.
18.9. sunnuntai
Illalla minun päivälliseni ja päivällisen jälkeen vastaanotto
lähetystössä.
Miellyttävä ja hyödyllinen. Pidin puheen ja luovutin
Woroshiloville Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjuineen,
jonka Woroshilov oli suostunut vastaanotamaan, koska minä olin
ottanut Leninin kunniamerkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sotaan tarvitaan kaksi osapuolta. Jatkosodassa osapuolia oli kolme: NL Saksa ja niiden välissä Suomi. Voimme ottaa hajatietoa suomalisten päiväkirjoista, mutta missä ovat tiedot saksalaisten ja neuvostoliittolaisten aikeista ja ajatuksista? Suomi ei ole eikä ollut silloinkaan mikään keskeinen tekijä maailmanpolitiikassa.
Niin, NL puolustautui Saksaa vastaan ja sen puolustuksen oikeutus oli suurempi kuin Suomen etu. Tärkeämpien asioiden suuruusjärjestys sivuuttaa joskus pienempien intressit.
Miten Neuvostoliitto puolustautui oikeutetusti Saksaa vastaan talvisodan aikana?
Kuinka suuri puolustuksellinen tavoite oli neuvostojoukoilla kannaksella 1944?
Entä Puolassa 1939?
Sitä on ilmeisesti luettu tiedonantajaa muutamaan kertaan?
No miten nyt maailmanhistorian suurinta sotarikosta vastaan voi yrittää etukäteen puolustautua. Siten se puolustautui oikeutetusti.
Kyllä näillä edellytyksillä Paasikivi ja Voionmaa on korotettava jumaliksi kommunismin pantheoniin! Vähempi ei riitä. Harmi että miehet ehdittiin haudata. Paasikivi ainakin olisi pitänyt palsamoida.
Jos Paasikivestä tehdään jumala, niin marskista tulee sitten ylijumala, onhan hän suurin!