Me korostamme vapauttamme Kristuksessa juurikin vapautena lain orjuudesta, mitä se onkin. Sanotaankin, että se, joka on vapaa, ei ole lain orja. Korostus on oikea, mutta se ei silti ole koko totuus.
Vapaus lain noudattamisen tuoman orjuuden vastakohtana oli elämän kysymys kirjeen kirjoittamisen aikaan Galatian alueen seurakuntien ihmisille ja sitä se on varmasti monelle tämän päivän suomalaisellekin, joiden usko vääristyy lain noudattamisen vaateeksi.
Kehotan kuitenkin tällä kertaa sinua katsomaan tekstiä aavistuksen laajemmin kuin siinä mainittujen ympärileikkauksen ja lain noudattamisen yhteentörmäyksenä Kristuksen vapauden kanssa. Tahdon sinun pysähtyvän miettimään, mitkä asiat elämässäsi ovat niitä, jotka rajoittavat vapauttasi Kristuksessa.
Kun katsomme tekstin tilanteen taakse, huomaamme Paavalin olleen huolestunut ennen kaikkea vapauden menettämisestä ja sen myötä uhkasta hukata kalleimman aarteensa vapauden menettämisen mukana.
Galatalaiskirjeen tekstiin
Kirjeen viides ja kuudes luku (Gal 5-6) aloittavat kirjeen viimeisen suuren teeman. Siinä Paavali soveltaa käytäntöön kirjeen opillisessa osassa huolellisesti asettelemansa argumentin uskon ylivertaisuudesta juutalaisen lain noudattamiseen nähden (Gal. 3-4).
Viimeinen pääkappale koskee uskon ja kristityn vapauden harjoittamista käytännössä. Viidennen luvun aloittava osuus (Gal. 5:1-12) kehottaa uskovia vapauteen Kristuksessa – pois teennäisten pakkojen ja kieltojen alta elämään vapaudessa Kristuksen valmistamalla tiellä. Tekstin voisi otsikoida vaikkapa sanoilla ’Kristityn vapaus’.
Kristityn vapautta käsittelevän kappaleen ensimmäinen jakso (Gal. 5:1-6) esittää ydinajatuksen kirjeen loppuosalle ja erityisesti sen ensimmäiselle kappaleelle.
”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle.
Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” (Gal. 5:1-6)
Varsinaista tekstiä seuraavat jakeet (Gal. 6:7-12) ovat nekin oleelliset mainita tässä yhteydessä, koska ne esittelevät lukijalle tekstin lähtötilanteen siinä tapauksessa, että lukija on eksynyt tekstiin lukematta huolella ensin kirjeen alkuosaa ja näin tutustunut Galatian seurakuntien erityistilanteeseen.
Pieni katsaus seurakunnan taustatilanteeseen
Heti ylle siteeraamani tekstiä seuraavissa kahdessa jakeessa (Gal. 5:7-8) Paavali käy hämmästelemään Galatian seurakuntien uskovien tilannetta. Hän esittää hämmästyksensä siitä, miten hyvin uskossa aloittaneet galatalaiset ovat poikenneet pois uskon tieltä lain noudattamisen ja juutalaisen tapojen vaatimisen tielle:
”Te etenitte jo hyvää vauhtia. Kuka teidät on pysäyttänyt?” (Gal. 6:7)
Huomaa, että kirje ei ole lähtökohdiltaan evankelioiva. Paavali ei kirjoittanut kirjettä tarkoituksena käännyttää taitavilla sanankäänteillä juutalaisen uskon edustajia vaikkapa paikallisesta synagogasta kääntymään kristityiksi, vaikka kirjeen opillista pääosaa (Gal. 3-4) lukiessa se siltä jopa vaikuttaa. Kirje on kuitenkin osoitettu jo kerran uskon lahjan löytäneille; se on huolestuneen paimenen kirje seurakunnalle, joka on vaarassa langeta pois kerran löytämästään vapaudesta Kristuksessa.
Tämä on aiheellista muistaa lukijoina; Paavali ei kirjoita uskosta osattomille, vaan heille, ketkä ovat jo uskossa elämänsä aloittaneet. He näet olivat mitä suurimmassa vaarassa langeta, jos antoivat maailman sitoa itsensä. Galatialaisia sitoi maailmallinen henki samoin kuin on vaarana sitoa meitäkin tänä päivänä. Toki tämä maailmallinen henki esiintyi heidän tapauksessaan todennäköisesti kovin eri muodossa, mitä se on meille tänään edustaa.
Galatialaisia houkutti paluu ’vanhaan hyvään elämään’ entisinä juutalaisina. He olivat aikeissa unohtaa kerran Kristuksen luota saamansa ainutlaatuisen vapauden ja vaihtaa sen takaisin juutalaisuuden ikeeseen, mistä ainakin osa heistä oli alkujaan lähtöisin. Osa seurakunnasta ei tietty ollut juutalaissyntyistä, mutta heitäkin houkutteli tuo oppi syntyperän ja lain noudattamisen perusteella pelastumisesta.
Ympärileikkaus tai lain noudattaminen tapana olisi ollut yhdentekevät Paavalille, ellei niiden noudattaminen olisi sitonut uskovia ja asettanut esteitä ihmisille tulle Jeesuksen luo. Käytännössä juutalaisten tapojen noudattaminen olisi johtanut lankeamiseen pois Jeesuksen Kristuksen armotyön piiristä, joten ei ihme, että Paavali omistaa kappaleen loppuosan kovasaneiseen – jopa paikoin sarkastiseen – nuhteluun seurakuntaan pesiytyneitä eksyttäjiä vastaan.
Vapaus lain noudattamisen tuoman orjuuden vastakohtana oli elämän kysymys kirjeen kirjoittamisen aikaan Galatian alueen seurakuntien ihmisille ja sitä se on varmasti monelle tämän päivän suomalaisellekin, joiden usko vääristyy lain noudattamisen vaateeksi.
Kehotan kuitenkin tällä kertaa sinua katsomaan tekstiä aavistuksen laajemmin kuin siinä mainittujen ympärileikkauksen ja lain noudattamisen yhteentörmäyksenä Kristuksen vapauden kanssa. Tahdon sinun pysähtyvän miettimään, mitkä asiat elämässäsi ovat niitä, jotka rajoittavat vapauttasi Kristuksessa.
Kun katsomme tekstin tilanteen taakse, huomaamme Paavalin olleen huolestunut ennen kaikkea vapauden menettämisestä ja sen myötä uhkasta hukata kalleimman aarteensa vapauden menettämisen mukana.
Galatalaiskirjeen tekstiin
Kirjeen viides ja kuudes luku (Gal 5-6) aloittavat kirjeen viimeisen suuren teeman. Siinä Paavali soveltaa käytäntöön kirjeen opillisessa osassa huolellisesti asettelemansa argumentin uskon ylivertaisuudesta juutalaisen lain noudattamiseen nähden (Gal. 3-4).
Viimeinen pääkappale koskee uskon ja kristityn vapauden harjoittamista käytännössä. Viidennen luvun aloittava osuus (Gal. 5:1-12) kehottaa uskovia vapauteen Kristuksessa – pois teennäisten pakkojen ja kieltojen alta elämään vapaudessa Kristuksen valmistamalla tiellä. Tekstin voisi otsikoida vaikkapa sanoilla ’Kristityn vapaus’.
Kristityn vapautta käsittelevän kappaleen ensimmäinen jakso (Gal. 5:1-6) esittää ydinajatuksen kirjeen loppuosalle ja erityisesti sen ensimmäiselle kappaleelle.
”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle.
Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” (Gal. 5:1-6)
Varsinaista tekstiä seuraavat jakeet (Gal. 6:7-12) ovat nekin oleelliset mainita tässä yhteydessä, koska ne esittelevät lukijalle tekstin lähtötilanteen siinä tapauksessa, että lukija on eksynyt tekstiin lukematta huolella ensin kirjeen alkuosaa ja näin tutustunut Galatian seurakuntien erityistilanteeseen.
Pieni katsaus seurakunnan taustatilanteeseen
Heti ylle siteeraamani tekstiä seuraavissa kahdessa jakeessa (Gal. 5:7-8) Paavali käy hämmästelemään Galatian seurakuntien uskovien tilannetta. Hän esittää hämmästyksensä siitä, miten hyvin uskossa aloittaneet galatalaiset ovat poikenneet pois uskon tieltä lain noudattamisen ja juutalaisen tapojen vaatimisen tielle:
”Te etenitte jo hyvää vauhtia. Kuka teidät on pysäyttänyt?” (Gal. 6:7)
Huomaa, että kirje ei ole lähtökohdiltaan evankelioiva. Paavali ei kirjoittanut kirjettä tarkoituksena käännyttää taitavilla sanankäänteillä juutalaisen uskon edustajia vaikkapa paikallisesta synagogasta kääntymään kristityiksi, vaikka kirjeen opillista pääosaa (Gal. 3-4) lukiessa se siltä jopa vaikuttaa. Kirje on kuitenkin osoitettu jo kerran uskon lahjan löytäneille; se on huolestuneen paimenen kirje seurakunnalle, joka on vaarassa langeta pois kerran löytämästään vapaudesta Kristuksessa.
Tämä on aiheellista muistaa lukijoina; Paavali ei kirjoita uskosta osattomille, vaan heille, ketkä ovat jo uskossa elämänsä aloittaneet. He näet olivat mitä suurimmassa vaarassa langeta, jos antoivat maailman sitoa itsensä. Galatialaisia sitoi maailmallinen henki samoin kuin on vaarana sitoa meitäkin tänä päivänä. Toki tämä maailmallinen henki esiintyi heidän tapauksessaan todennäköisesti kovin eri muodossa, mitä se on meille tänään edustaa.
Galatialaisia houkutti paluu ’vanhaan hyvään elämään’ entisinä juutalaisina. He olivat aikeissa unohtaa kerran Kristuksen luota saamansa ainutlaatuisen vapauden ja vaihtaa sen takaisin juutalaisuuden ikeeseen, mistä ainakin osa heistä oli alkujaan lähtöisin. Osa seurakunnasta ei tietty ollut juutalaissyntyistä, mutta heitäkin houkutteli tuo oppi syntyperän ja lain noudattamisen perusteella pelastumisesta.
Ympärileikkaus tai lain noudattaminen tapana olisi ollut yhdentekevät Paavalille, ellei niiden noudattaminen olisi sitonut uskovia ja asettanut esteitä ihmisille tulle Jeesuksen luo. Käytännössä juutalaisten tapojen noudattaminen olisi johtanut lankeamiseen pois Jeesuksen Kristuksen armotyön piiristä, joten ei ihme, että Paavali omistaa kappaleen loppuosan kovasaneiseen – jopa paikoin sarkastiseen – nuhteluun seurakuntaan pesiytyneitä eksyttäjiä vastaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.