Kuinka mormonit uskovat tuollaiseen pakanalliseen uskoon, että syntyneeseen ihmiseen tulee sielu taivaasta. Ihminen saa kyllä sielun jo ennen syntymäänsä kohdussa. Kuolemassa sielu menee takaisin taivaaseen ja tulee sieltä sitten vähän ajan kuluttua takaisin syntyneeseen ihmiseen. Tämä on pakanallinen hindujen sielunvaellusoppi. Kunten on upotuskastekin. Vain hinduilla Intiassa Gagnesvirrassa on samanlainen upotuskaste kuin on esim. mormoneilla. Upotuskaste ei ole Kristinuskoa.
Sielut taivaasta
Anonyymi
22<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Luonnossa ei ole puolisuoria. On janoja, suoria, ympyröitä ym. Jos on alku, on loppu, jos on loppu, on alku, jos ei ole alkua, ei ole loppuakaan, jos ei ole loppua, ei ole alkuakaan.
Näin se maailmankaikkeus on ei ole alkua eikä loppua.
Tjaa, helluntailaiset nyt ainakin ovat erimieltä kanssasi upotuskasteesta.
Samaten ortodoksit.
Mithran kultista on lainattu paljon, myös kaste.
Kristittyjen joulu on kopio mithralaisuuden kulteista
Mithra-kultilla oli paljon samoja piirteitä kristinuskon kanssa: muun muassa kaste ja ehtoollinen, paimenet todistamassa uuden jumalan syntymää, usko sielun kuolemattomuuteen, ylösnousemukseen ja viimeiseen tuomioon.
Kristinusko on mithralaisuuden jäljitelmä. Tässä esimerkkejä:
– Mithran syntymäpäivää, vietettiin joulukuun 25. päivänä…
(Jeesus ei syntynyt jouluna. Valheellinen käsitys oli kirkon keksintö noin 350 jKr. jolloin yhdistettiin kaksi juhlaa toisiinsa babylonialaisen Tammuksen syntymäjuhlan ja roomalaisen Saturnaalia juhla. Tarkkaa päivää Raamattu ei kerro mutta ajankohdan kertoo ja ajankohta on lehtimajajuhlan ajankohta syys-lokakuussa.)
– Kristillinen kertomus Betlehemin tähdestä on myös peräisin mithralaisuudesta. Mithralaiset tietäjät (magoi) kokoontuivat joka vuosi Voiton vuorelle odottamaan maailman kuninkaan syntymistä…
– Mithralaisten suuri juhla oli kevätpäiväntasauksen aikaan, jolloin juhlittiin Mithran kuolemaa ja ylösnousemusta. Mithran kuva vietiin symbolisesti kolmeksi päiväksi luolaan, josta se tuotiin ulos elävänä…
– Tuskin minkään muun uskonnon jäänteitä kristityt tuhosivat yhtä suurella vimmalla kuin mithralaisuuden. Kristinuskon ja mithralaisuuden samankaltaisuudet ärsyttivät alkuaikojen kristittyjä niin paljon. (J.M.Robertson)
-Mitra esiintyy useissa vaiheissa: persialaisen Mithran ja intialaisen Vedan Mithran… Myöhäisin oli ”Mithra Vapahtaja”, joka syntyi joulukuun 24.-25. päivien välisenä yönä 272 ennen ajanlaskumme alkua ja nousi isänsä Ahura Mazdan luo vuonna 208 verensä vuodatettuaan.
-Iranissa on Lake Hamum järvi, missä uskottiin säilytettävän Zoroasterin siemennestettä. Neitsyet kylpivät järvessä ja tulivat raskaaksi. Tuosta lienee kotoisin tarina neitsyn Marian neitseellisestä synnyttämisestä …
-Mithralaiset, kastettiin, viiniä pidettiin pyhänä verenä, jakoivat leipää, jossa risti, pitivät sunnuntaita pyhitettynä, kutsuivat toisiaan ”veljiksi” … jne.
Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Ei kai Mithrassa ole Jeesuksen syntymää??? Löydätkö almanakasta sellaisen päivän mikä ei olisi jonkun pakana uskon juhlapäivä? Et varmasti. Se ei tee Jeesuksen syntymäjuhlaa tyhjäksi, jos sen paikalla on jonkun pakana uskon juhla.
Kasteen asetti Jeesus MATT. 28 : 19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Jeesus syntyi syksyllä syys-lokakuun taitteessa. Syntymäpäivä siirrettiin jouluksi vasta n. 350 vuotta sen jälkeen.
Kaste ei todellakaan ole mikään kristinuskon keksintö, ei myöskään neitseestä syntyminen, joka tosin Raamatussa on käännösvirhekin kaiken lisäksi.
Mistä sinä tiedät, että Jeesus on syntynyt syys-lokakuussa?
Voihan joitakin kasteen tapasia asioita jostain muualtakin, mutta kastetta missä on syntienanteeksiantamus ei löydy muualta, kuin Raamatusta. APT. 2 : 38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.
Ja lapsia ei ole kastettu muussa kuin Kristillisessä kirkossa.
Raamatun tapahtumia on paljon myös Raamatun ulkopuolisissa teoksissa. Valitettavasti sekä Juutalaisten ja Kristittyjen kirjoituksia tuhoutui paljon Jerusallemin tuhossa v.70.
Luomiskertomusta yhtä selvästi ei löydy mistään muualta. Eikä vedenpaisumusta ole muilla yhtä selkeää kuin on Raamatussa. Vaikka vedenpaisumus asia löytyy kaukaisistakin kansoista eli se pitää olla totta. Samoin Jumala asetti vuodenajat vedenpaisumuksen jälkeen tätä ei ole missään muualla ja tämä vuodenaikojen muutos ei ole mahdollista lätteässä maassa eikä vedenpaisumus, koska lätteässä maassa ei ole vetovoimaa että olisi voinut pitää vesimassat maanpäällä vedet olisi valunut avaruuteen.
Vaikka Raamatun ulkopuolisten lähteiden maininnat Jeesuksesta ovat niukkoja, Jeesuksen historiallisuutta voidaan pitää hyvin perusteluna tosiasiana. Jeesuksen elämä ei nimittäin Rooman valtakunnan perspektiivistä katsottuna ollut niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia merkintöjä. Lisäksi historiallisten mainintojen määrä Tiberiuksen hallitusaikaa koskien on yleensäkin ottaen varsin vähäinen. Tietoa kyseiseltä ajalta voidaan löytää vain neljästä roomalaisesta lähteestä, joita ovat Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio Cassius
Juutalaisessa yhteisössä Jeesuksen merkitys oli luonnollisesti paljon suurempi ja myöhemmin hänen merkityksensä nousi myös koko Rooman valtakunnan alueella, kun kristinusko levisi aina Rooman asti. Jeesuksen vaikutus juutalaisessakin yhteiskunnassa oli suurempi vasta hänen kuolemansa jälkeen, jolloin kristinuskosta alkoi muodostua oma uskontonsa. Babylonian Talmudissa on maininta Jeesuksesta, joskin kyseinen teos on koottu varsin myöhään ja näin ollen sen todistusarvo on kiistanalainen. Kuuluisa juutalainen historioitsija Flavius Josefus puolestaan eli ensimmäisellä vuosisadalla ja hänen kristinuskoon ja Jeesukseen liittyviä mainintoja voidaankin pitää jo paljon tärkeämpinä Jeesuksen historiallisuuden selvittämisessä. Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jKr. tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.
Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti toisen vuosisadan alkupuolella mainiten kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen. Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset, jotka käsittelevät vuosia 29-32 eli juuri ne kirjat, jotka olisivat käsitelleet Jeesuksen kuulustelua ja kuolemantuomiota.
Teoksessaan Annaalit Tacitus käsittelee kristinuskoa seuraavasti: "Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa.
Viittaus Jeesuksen on mitä ilmeisemmin aitoa Tacitusta. Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä. Sen kristinuskon vastainen tyyli antaa olettaa, etteivät kristityt ole lisänneet kyseistä kohtaa Tacituksen teokseen. Tacitusta tutkivat historioitsijat ylistävät Tämän tarkkuutta, huolellisuutta ja luotettavuutta.
Tacitus keräsi tietoa mitä ilmeisimmin pääasiallisesti roomalaisista lähteistä. Näin ollen väite, jonka mukaan Tacitus olisi nojautunut kommentissaan kristittyjen omiin käsityksiin, ei ole uskottava. Mitä tietoa saamme Tacitukselta kristinuskoa koskien?
1. Kristityt saivat nimensä liikkeen perustajan, Kristuksen, mukaan.
2. Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
3. Tämä tapahtui keisari Tiberiuksen hallituskaudella (14-37).
4. Hänen kuolemansa lopetti "taikauskon" hetkeksi.
5. "Taikausko" heräsi uudelleen henkiin.
6. Tämä tapahtui Juudeassa, josta liike on lähtöisin.
7. Hänen seuraajansa toivat opin mukanaan Roomaan
8. Kun Rooma tuhoutui suuressa tulipalossa keisari Neron hallituskaudella (54-68), keisari syytti tapahtumasta kristittyjä.
Kolmannella vuosisadalla elänyt kristitty historioitsija Julius Africanus kokosi ja kirjoitti viisiosaisen Maailman historian noin vuonna 220 jkr. Julius käsittelee siinä kolmen tunnin pimeyttä, joka tapahtui Jeesuksen kuoleman yhteydessä ja kommentoi tätä ilmiötä seuraavasti:
Mitä pelottavin pimeys painosti koko maailmaa ja maanjäristys järkytti kallioita ja monet paikat Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat. Tätä pimeyttä Thallus kutsuu Historiansa kolmannessa kirjassa auringonpimennykseksi – väärin minun mielestäni.
Thallus kirjoitti Eusebiuksen mukaan kreikaksi maailmanhistorian Troijan tuhosta aina ensimmäisen vuosisadan puoliväliin asti. Thalluksen uskotaan yleisesti kirjoittaneen teoksensa 50-100 jKr. Myös juutalainen historioitsija Josefus viittaa mahdollisesti juuri tähän samaan Thallukseen.
Julius Africanus viittaa myös toiseen historioitsijaan, Phlegoniin, jonka mukaan tohallituskaudella täyden kuun aikaan oli täysi auringonpimennys, joka kesti kuudennesta hetkestä yhdeksänteen.
Julius Africanus uskoi Phlegonin kirjoittavan samasta pimeydestä kuin Thallus ja hän itse. Julius käyttää ilmausta "tästä pimeydestä" (touto to skotos), mikä antaa ymmärtää, että Thallus yritti selittää pimeyttä, joka liittyi ristiinnaulitsemiseen ja joka oli sen ajan tähtitieteilijöiden kiihkeän pohdinnan kohteena. Thallus ei siis vain dokumentoinut jotain tiettyä auringonpimennystä, vaan pyrki löytämään kyseessä olevalle pimennykselle nimenomaan luonnollisen selityksen. Näin ollen Julius Africanus ja Thallus näyttävät pitävän itsestään selvyytenä sitä, että Jeesus kuoli (ja näin ollen myös tietysti oli olemassa.)
Historioitsija Paul Meier kirjoittaa tästä pimennyksestä seuraavasti: "Tämä ilmiö näkyi ilmeisesti Roomassa, Ateenassa ja muissa Välimeren kaupungeissa. Tertullianuksen mukaan…se oli kosminen tapahtuma tai "maailman tapahtuma". Phlegon, kreikkalainen kirjailija, joka oli kotoisin Cariasta kirjoitti kronologian noin 137 jkr ja kertoi, että 202. Olympiadina (noin vuonna 33jkr) oli "suuri auringonpimennys" ja että "kuudennella hetkellä tuli yö" niin, että jopa tähdet näkyivät taivaalla.
Josefus
Juutalainen historioitsija Flavius Josefus kirjoittaa siis myös Jeesuksesta kahdessa kohdassa. Toisen ja pitemmän maininnan suhteen tutkijat jakautuvat kolmeen leiriin, jotka pitävät mainintaa:
1. Kokonaan Josefuksen alkuperäiseen tekstiin kuuluvana.
2. Kokonaan kristittyjen kopioijien myöhempänä lisäyksenä.
3. Osittain Josefuksen alkuperäisenä mainintana, johon on myöhemmin lisäilty joitakin mainintoja.
Kyseinen maininta kuuluu seuraavasti:
Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.
Kuuluisa Josefus-tutkija Louis Feldman luettelee pääargumentit kyseisen kohdan aitouden puolesta ja vastaan.
Puoltavat argumentit:
1. Kyseinen kohta löytyy kaikista säilyneistä käsikirjoituksista.
2. Eusebius lainaa sitä 324 jkr.
3. Laajemmalti hyväksytty viittaus Jeesukseen kirjassa 20 antaa olettaa, että hänet on täytynyt mainita jo aiemmin, loogisesti Pilatuksen käsittelyn yhteydessä.
4. Sanasto ja tyyli vastaavat Josefuksen käyttämää.
5. Koska mitään muuta kohtaa Josefuksen teoksessa Antiquities ei ole kyseenalaistettu, todistustaakka on skeptikoilla.
Vastustavat argumentit:
1. Sisältö on liian kristillistä juutalaisen kirjoittajan kirjoittamaksi.
2. Eusebiusta varhaisemmat kirjoittajat eivät lainaa kyseistä kohtaa; Origenes sanoo, että Josefus ei uskonut Jeesuksen olevan messias.
3. Kohta katkaisee Pilatusta käsittelevän kertomuksen.
4. Kohdassa on tyylillisiä pikkuseikkoja, jotka eivät esiinny muualla Josefuksen kirjoituksissa. Esimerkki tästä on " Vaikutusvaltaisten miestemme…", jossa Josefus käyttää monikon ensimmäistä persoonaa kolmannen sijasta.
5. Joistain käsikirjoituksista (ns. slaavilaisesta versiosta) on löydetty interpolaatioita eli myöhempiä lisäyksiä
1971 Professori Schlomo Pines Jerusalemin Heprealaisesta Yliopistosta julkaisi tutkimuksen arabiankielisestä käsikirjoituksesta, johon sisältyi myös tämä Josefuksen maininta Jeesuksesta.
Kyseisen käsikirjoituksen on tehnyt 1000-luvulla vaikuttanut Hieropoliin piispa Agapius.
Tähän aikaan eli viisas mies nimeltä Jeesus. Hänen käytöksensä oli hyvä ja hänen tiedettiin olevan hyveellinen. Monet ihmiset juutalaisista ja muista kansoista tulivat hänen opetuslapsikseen.
Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Mutta ne, joista oli tullut hänen opetuslapsiaan eivät hylänneet opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen ja olevan elossa, minkä mukaan hän ehkä oli Messias, jota koskien profeetat ovat ennustaneet ihmeitä.
Professori David Flusserin mukaan tämän arabiankielisen version luotettavuuden puolesta puhuu se, että siitä on ilmeisesti poistettu kohta, jonka mukaan juutalaiset ovat syypäitä Jeesuksen kuolemaan.
Kristityt tuskin olisivat poistaneet kyseistä kohtaa. Useat sekä kristityt että juutalaiset tutkijat ovat päätyneet siihen johtopäätökseen, että tämä Josefuksen maininta Jeesuksesta tästä on pääsääntöisesti aito, joskin siihen kuuluu myös muutamia interpolaatioita, eli myöhempiä lisäyksiä.
Ilmeisesti arabiankielisessä versiossa ei ole näitä kristittyjen tekemiä lisäyksiä ja sitä voidaan pitää siltä osin luotettavana.
Jonkinlaisena tutkijoiden konsensuksena Josefuksen todistuksen (Testimonium Flavianum) suhteen voidaan pitää John Meierin näkemystä, jonka mukaan Josefuksen todistus on kolmea lisäystä lukuun ottamatta aito.
Lisäyksinä pidetään kohtia: "hän oli messias", "mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua" ja mainintaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Uusimpia näkökohtia Josefuksen todistuksen tutkimisessa on Goldbergin tekemä tietokoneanalyysi Luukkaan Emmauksen tie –kertomuksen ja Josefuksen todistuksen välisistä yhtäläisyyksistä.
Goldbergin mukaan sekä Luukas että Josefus lainaavat samaa kadonnutta lähdettä. Johtopäätökseensä Goldberg on tullut vertailemalla mm. tyylillisiä ja kieliopillisia seikkoja.
Luotettavana pidetään mainintaa Jaakobista, Kristukseksi kutsutun veljestä, joka tuomittiin kivitettäväksi Jumalan pilkasta.
Jaakob, Jerusalemin alkuseurakunnan johtaja mainitaan siis myös tässä ei-kristillisessä lähteessä. Koska Jaakobin teloittaminen tapahtui verrattain aikaisin, 62 jkr, tämä Josefuksen mainita antaa ymmärtää, että kristillinen seurakunta oli olemassa jo tuolloin.
Mm. tämän Josefuksen maininnan perusteella voimme pitää Jeesusta kristinuskon perustajana. Se, että Josefus käyttää termiä "niinkutsutun Kristuksen" ilmaisee ehkä lievää halveksuntaa, mutta toisaalta tämä myös vahvistaa Jeesuksen historiallisuuden.
Habermasin mukaan Josefuksen kirjoituksesta voidaan päätellä mm. seuraavia Jeesusta ja kristinuskoa koskevia asioita:
Jeesus oli viisas ja hyveellinen ihminen, joka tunnettiin hyvästä käyttäytymisestä
Hänellä oli paljon opetuslapsia, sekä juutalaisia että kreikkalaisia.
Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
Kuolemantuomio toteutettiin ristiinnaulitsemalla.
Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen.
Opetuslapset jatkoivat hänen opetuksiensa levittämistä.
Jeesus oli Jaakobin veli ja jotkut kutsuivat häntä messiaaksi..
Uuden testamentin kirjoittajat ja historiallinen Jeesus
Valtaosa Uuden testamentin tutkijoista sijoittaa evankeliumien kirjoittamisen vuosiin 60-90 jkr. Tällöin oli jo olemassa voimakasta kristinuskon vastaista propagandaa, kuten Matteuksen evankeliumin 28. luvusta voimme havaita.
Yksikään evankeliumin kirjoittajista ei näytä edes yrittävän vastata väitteeseen, jonka mukaan Jeesusta ei olisi edes ollut olemassa. Yksi todennäköinen syy tähän on se, että kukaan ei evankeliumien kirjoittamisen aikoihin väittänyt sellaista. Yleensähän voimakas propaganda herättää voimakasta vastapropagandaa. Tuntuisi mielettömältä, että kukaan olisi pystynyt keksimään tyhjästä henkilön ja sepittämään hänestä tarinan, joka nivoutuu tarkasti vahvistettuihin historian tapahtumiin, nimiin ja maantieteellisiin paikkoihin.
Muita Raamatun ulkopuolisia lähteitä Jeesuksesta
Edellä mainitut kolme ei-kristittyä historioitsijaa ovat kirjoittaneet tärkeimmät ei-kristilliset viittaukset Jeesukseen. Muita kirjoittajia, jotka mainitsevat Jeesuksen ovat mm. syyrialaisen Mara Bar-Serapionin kirje pojalleen Serapionille. Mara Bar-Serapion oli kirjoittamishetkellä vankilassa ja kirjoitti pojalleen rohkaistakseen tätä viisauden etsimisessä. Hän kirjoittaa: "Mitä hyötyä juutalaisille oli heidän viisaan kuninkaansa teloittamisesta? Juuri tämän jälkeen heidän valtakuntansa tuhottiin."
Ei ole täysin varmaa, mistä lähteestä Mara Bar- Serapion oli saanut tiedon Jeesuksesta, johon hän mitä ilmeisimmin kyseisessä lauseessa viittaa. Mara Bar-Serapionin kirje on ajoitettu noin vuoteen 73-150 jkr. Roomalainen kirjoittaja Suetonius viittaa noin 120 jkr, keisari Neron rankaisemiin kristittyihin.
Plinius puolestaan kirjoittaa vuonna 112 jkr kristittyjen elämäntavasta ja jumalanpalveluksesta, jossa he laulavat Kristukselle niin kuin Jumalalle.
Talmudissakaan ei Jeesuksen historiallisuutta pyritä kiistämään, vaan siinä pikemminkin yritetään luoda Jeesuksesta erilainen kuva, kuin minkä kristillinen traditio antoi. Jeesusta pidetään kyseisessä teoksessa vääränä profeettana, vaikka hänen juutalaisuutensa ja jopa ihmetekonsa tunnustetaan.
Raamatun ulkopuolisen historian kirjoituksen todistus Jeesus Nasaretilaisen historiallisuuden puolesta on siis kaiken kaikkiaan suhteellisen vahva. Vaikka pelkästään kyseisen aineiston perusteella ei pystytä luomaan kovin selvää kuvaa Jeesuksesta, voidaan marxilainen teoria Jeesuksen epähistoriallisuudesta hylätä.
Toisaalta mainintojen sivuseikkamaisuutta voidaan pitää tärkeänä, koska se osoittaa tekstin tarkoituksen olleen joku muu kuin Kristuksen historiallisuuden vahvistaminen.
Raamatun ulkopuoliset lähteet ovat historian Jeesuksen rekunstroimisen kannalta tärkeitä, vaikka on muistutettava että juuri Uusi Testamentti on historiallisesti merkittävimpien Jeesuksesta kertovien lähteiden kokoelma.
Keskittyminen UT:n ulkopuolisiin lähteisiin on siis yhtä viisasta kuin Julius Ceasarin yhteen kansiin koottujen lähdeteosten sivuuttaminen ja kokoelman ulkopuolisiin lähteisiin keskittyminen.
Mutta myös UT:n ulkopuolisista lähteistä voidaan rekonstruoida Jeesuksen elämää melko kattavasti, kuten että häntä kutsuttiin Messiaaksi ja teki ihmetekoja, kuoli ristillä ja että opetuslapset uskoivat hänen nousseen kuolleista ja kuolivat tämän uskonsa puolesta – ja heillä oli silminnäkijöinä todellinen tieto asiasta, he olisivat tienneet jos juttu olisi ollut valetta.
Jeesukseen viittaa kymmenen raamatun ulkopuolista antiikin lähdettä.? Esimerkiksi Jeesuksen aikaiseen Rooman keisari Tiberiukseen viittaa yhdeksän antiikin kirjallista lähdettä.?
Ohessa vapaasti käännettynä ote Josefus "Joosef" Flaviuksen teoksesta Juutalaisten muinaishistoria, 18:3.3 (julkaistu 93 http://j.Kr.):
"Samaan aikaan eli viisas mies nimeltään Jeesus, jos voimme edes kutsua häntä ihmiseksi. Hän oli ihmeiden tekijä ja niiden opettaja jotka mieluusti kuulivat totuutta. Monet juutalaiset ja pakanatkin alkoivat seurata Häntä ja Hänen uskottiin olevan Kristus. Kun Pilatus oli johtajiemme kateuden vuoksi ristiinnaulinnut Hänet, ne jotka Häntä rakastivat pysyivät edelleen Hänelle lojaaleina ja Hän ilmestyi heille kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen. Profeetat ennustivat etukäteen nämä ja monet muut Häneen liittyvät ihmeelliset asiat. Kristityt, jotka on nimetty Hänen mukaansa, ovat olemassa vielä tänäkin päivänä."
Josefuksen teoksista tärkeimmät ovat Juutalaissota, Juutalaisten muinaishistoria, Apionia vastaan ja Omaelämäkerta. Englanninkielen taitoisille Josefuksen pääteokset löytyvät netistä mm: http://www.ccel.org/ccel/josephu....
Vuodenajat ovat varmuudella syntyneet jo ennen kuin maapallolla oli elämää eli silloin kun oli suuri kosminen kolari, jossa kuu syntyi. Jos elämää olisi ollut ennen sitä, se olisi tuhoutunut.
Jeesuksen syntymästä:
Miljoonat ihmiset ympäri maailman rauhoittuvat tänä viikonloppuna juhlimaan joulua eli Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa.
Mutta juhlitaanko joulua väärään vuodenaikaan? Mikäli uusimmat historian tulkinnat pitävät paikkansa, joulua pitäisi viettää syyskuussa eikä joulukuussa.
Mihin väitteet siitä, että Jeesus olisi syntynyt syksyllä sitten perustuvat?
Lähdetään liikkeelle siitä, mitä Raamatussa kirjoitetaan. Missään kohtaa ei ensinnäkään mainita, että Jeesus olisi syntynyt keskellä talvea.
Sen sijaan Luukaksen evankeliumissa (2:8.) kerrotaan, kuinka paimenia oli kedolla vartioimassa yöllä lampaita. Joulukuussa Juudeassakin sää on Suomen tapaan kehno, ja olisi todennäköisempää, että paimenet yöpyisivät ulkosalla loppukesästä tai alkusyksystä kuin vuoden pimeimpään aikaan sateessa ja koleudessa. Esimerkiksi ensi yönä Betlehemissä lämpötila laskee 4 asteeseen ja sadetta on luvassa ensi viikolla useana päivänä.
Toinen todiste liittyy Raamatussa mainittuun verollepanoon eli todennäköiseen väestönlaskentaan. Miksi virkavalta ryhtyisi moiseen urakkaan keskellä talvea, jolloin sää on kehno ja tiet kurjassa kunnossa? Toisaalta jos käsky on tullut itseltään keisarilta, väestönlaskennan hankaluus tuskin on ollut pätevä vasta-argumentti jättää työ tekemättä.
Vahvin todiste Jeesuksen syntymän ajankohdasta löytyy Luukkaan evankeliumin ensimmäisestä luvusta ( jakeet 5–13. Viidennessä jakeessa kerrotaan, että Johannes Kastajan isä Sakarias kuului Abian pappisosastoon. Vanhan testamentin aikakirjoissa kerrotaan, että Abian papit kokoontuivat vain kesäkuun puolivälissä. Kahdeksannessa jakeessa kerrotaan, kuinka Sakarias oli vuorollaan toimittamassa papin tehtäviä.
Miten tämä nyt siis liittyy Jeesuksen syntymään? Nyt tarkkana.
Raamatun mukaan pappispalveluksen aikana Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli Gabriel, joka ilmoitti, että Sakariaan iäkäs ja hedelmätön vaimo Elisabet tulee pian raskaaksi. Näin tapahtui.
Tämä tarina kytkeytyy Jeesuksen syntymään siten, että kun Elisabet oli kuudennella kuullaan raskaana, Jumala lähetti enkeli Gabrielin vuorostaan Jeesuksen tulevan äidin Marian luo ja sanoi kuten tunnettua on: ”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.”
Jos voimme olettaa, että Maria tuli raskaaksi pian enkelin ilmoituksen jälkeen, Jeesuksen on täytynyt syntyä noin yhdeksän kuukauden kuluttua ilmoituksesta.
Eli yhteen laskettuna Maria tuli raskaaksi kuusi kuukautta kesäkuun pappispalvelun jälkeen ja kantoi Jeesusta yhdeksän kuukautta eli joulukuun puolivälistä syyskuun puoliväliin.
Pääasia että joulua juhlitaan Jeesuksen syntymää, vaikka aika ei täysin täsmää. Sopii hyvin että on vuoden pimein päivä ennen joulua ja ollaan menossa valkeutta kohden.
"Raamatun mukaan pappispalveluksen aikana Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli Gabriel, joka ilmoitti, että Sakariaan iäkäs ja hedelmätön vaimo Elisabet tulee pian raskaaksi. Näin tapahtui.
Tämä tarina kytkeytyy Jeesuksen syntymään siten, että kun Elisabet oli kuudennella kuullaan raskaana, Jumala lähetti enkeli Gabrielin vuorostaan Jeesuksen tulevan äidin Marian luo ja sanoi kuten tunnettua on: ”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.”"
Mistä tiedät, koska on ollut Sakariaan palvelusvuoro?
Kokoontuivat vain kesäkuun puolivälin aikoihin, joten palvelusvuoro oli silloin.
Ei se tarkoita, että palvelusvuoro oli silloin.
Voi olla vain silloin kun kokoonnutaan.
Milloin Jeesus syntyi?
Raamatussa ei kerrota Jeesuksen Kristuksen syntymäpäivää, kuten myös seuraavista lainauksista käy ilmi:
”Kristuksen todellinen syntymäpäivä ei ole tiedossa.” (New Catholic Encyclopedia.)
”Kristuksen syntymän tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä.” (Encyclopedia of Early Christianity.)
Vaikka Raamattu ei kerro tarkkaan, milloin Jeesus syntyi, se kuvailee kahta hänen syntymänsä ajankohtaan liittyvää seikkaa, joiden perusteella monet ovat päätelleet, ettei hän syntynyt joulukuun 25. päivänä.
Ei talviaikaan
Henkikirjoitus. Vähän ennen Jeesuksen syntymää keisari Augustus määräsi, ”että koko asuttu maa oli henkikirjoitettava”. Jokainen joutui matkustamaan ”omaan kaupunkiinsa”, mikä saattoi merkitä Joosefille ja Marialle jopa yli viikon matkaa. (Luukas 2:1–3.) Tämä käsky – jonka tarkoituksena oli ilmeisesti kerätä tietoja verotusta ja sotaväenottoa varten – olisi aiheuttanut närää mihin tahansa aikaan vuodesta, joten on epätodennäköistä, että Augustus olisi ärsyttänyt kansalaisia entisestään pakottamalla monet lähtemään pitkälle matkalle talvikylmällä.
Lampaat. Paimenet ”oleskelivat taivasalla ja vartioivat vuorotellen yöllä laumojaan” (Luukas 2:8). Kirjassa Sellaista oli elämä Jeesuksen ajan Palestiinassa sanotaan, että ”laumat – – vietiin ulos pääsiäisen edellisellä viikolla” eli maaliskuun lopulla, ja ne olivat ulkona aina marraskuun puoliväliin saakka. Siinä lisätään: ”Ne olivat talvella karjatarhoissa, ja tämä osoittaa, että perinnäinen joulupäivä on tuskin oikealla paikallaan, koska lammaslaumojen mainitaan olleen ulkona.”
Alkusyksyllä
Jeesuksen syntymäajan voi arvioida laskemalla aikaa taaksepäin hänen kuolinpäivästään. Hän kuoli vuoden 33 keväällä, nisankuun 14. päivänä. (Johannes 19:14–16.) Jeesus oli noin 30-vuotias aloittaessaan kolme ja puoli vuotta kestäneen palveluksensa, joten hänen on täytynyt syntyä alkusyksyllä vuonna 2 eaa. (Luukas 3:23).
Miksi joulua vietetään 25. joulukuuta?
Jos kerran ei ole olemassa todisteita siitä, että Jeesus Kristus olisi syntynyt 25. joulukuuta, miksi joulua vietetään tuona päivänä? Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa sanotaan, että kirkonjohtajat todennäköisesti halusivat ”sovittaa tuon ajankohdan yhteen pakanallisen roomalaisen juhlan kanssa, jota vietettiin ’voittamattoman auringon syntymän’ kunniaksi” talvipäivänseisauksen aikaan. The Encyclopedia Americanan mukaan monet tutkijat arvelevat, että näin tehtiin, jotta ”kristillisyydestä tulisi merkityksellisempi pakanakäännynnäisille”.
"että Augustus olisi ärsyttänyt kansalaisia entisestään pakottamalla monet lähtemään pitkälle matkalle talvikylmällä."
Ajatteliko Augustus ihmisiä missä oloissa he joutuivat. Eikä joulun aika siellä ole vielä pahin aika. Se tulee vasta Tammi helmikuussa.
Mutta pääasia on että joulu ja Jeesuksen syntymä juhlaa vietetään, vaikka se ei ihan kohdalla olisikaan. Jos vietetäisiin lokakuussa sanoisivat Jehovan todistajat, että sen pitää olla keväällä. Jeesuksen syntymä aikoina ei annettu syntymätodistuksia eikä kelakortteja ja tunnuksia.
"Jeesuksen syntymäajan voi arvioida laskemalla aikaa taaksepäin hänen kuolinpäivästään. Hän kuoli vuoden 33 keväällä, nisankuun 14. päivänä. (Johannes 19:14–16.) Jeesus oli noin 30-vuotias aloittaessaan kolme ja puoli vuotta kestäneen palveluksensa, joten hänen on täytynyt syntyä alkusyksyllä vuonna 2 eaa. (Luukas 3:23).
Miksi joulua vietetään 25. joulukuuta?"
Kun emme tiedä edes oikeaa vuotta saati sitten päiviä. Keskiajalla tuli kuulemma ajanlaskuun virheitä useasti.
Merkintä jKr. on lyhenne sanoista jälkeen Kristuksen (syntymän)[1]. Vuosiluvun perässä se tarkoittaa, että vuosi on ajanlaskun alun jälkeinen.
Tämä ajanlaskutapa on alkanut perinteisen arvion mukaisesta Jeesuksen syntymävuodesta. Ensin sen otti käyttöön skyyttiläissyntyinen, Rooman valtakunnassakin vaikuttanut Dionysius Exiguus, joka sijoitti Kristuksen syntymän vuoteen 754 ab urbe condita (Rooman kaupungin perustamisesta lukien). Dionysius sijoitti ajanlaskunsa alun mukavasti Rooman kirkon silloisen 532 vuotta pitkän pääsiäissyklin alkuun, joten hänen ajoituksessaan on todennäköisesti muutaman vuoden poikkeama. Ajanlaskutapa on nykyisin vallitseva, vaikka sen yleistyminen veikin vuosisatoja kristityssä Euroopassa.
Ajanlaskussa vuosiluvut on ajateltu järjestysluvuiksi. Kristuksen syntymä ajateltiin vuodenvaihteeseen, jolloin alkoi ajanlaskun ensimmäinen vuosi eli vuosi 1 jälkeen Kristuksen. Toisaalta samasta vuodenvaihteesta taaksepäin vuodet numeroitiin 1 ennen Kristusta, 2 ennen Kristusta jne. Koska vuosiluvut kumpaankin suuntaan olivat järjestyslukuja, ei tähän ajanlaskutapaan kuulu vuotta 0.[2]
Latinankielinen vastine jKr:lle on Anno Domini, joka tarkoittaa 'Herran vuonna'. Lyhenne AD merkitään vuosiluvun eteen tai sen jälkeen, mutta suomeksi lyhenteen käyttö ei ole suositeltavaa.kenen mukaan?
Nykyään lyhenteiden eKr. ja jKr. rinnalla ja vaihtoehtoina käytetään merkintöjä eaa. ja jaa. (ennen ja jälkeen ajanlaskun alun)[1].
http://www.astro.utu.fi/zubi/time/calend.htm
Annettiinko kuitenkin ajokortteja?
Kyllähän vuodenajan voi tietää, vaikkei tietäisi vuotta. Minä voin kertoa lapsuuteni heinäpeltokokemusta ja kaikki osaavat päätellä, että se ei ole tapahtunut jouluna...