Joo äsken kokeilin vain toimiiko nimimerkki täällä. Onks täällä muita ketkä on mukana nimellisesti, uskooko itte opinkappaleisiin ihan kybällä, muttei toimi siis paljon mitenkään? En aio poiskaan lähteä, kun äitille siitä varmaan tulis sydäri..mutten siis tosiaankaan usko pääseväni paratiisiinkaan. Aika hullua vai mitä. Penikasta asti olen ollu uskonasioista tuota mieltä, mutta niin suunnattoman pettyny näihin ns. "ystäviin" ja kaksnaamasuuteen, tekopyhyyteen ym. Juorut lentää, ilkeitä ollaan, kylmiä..Puheet yhtä,teot toista.
Roikuskelija jatkaa
justiina
161186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tarkotatko siis että uskot kyllä "opinkappaleisiin" kybällä mutta et siihen että itse pääsisit paratiisiin?
Luulen että (meitä) on aika paljon sellaisia jotka on tavalla tai toisella pettyneet joihinkin asioihin mutta haluavat silti pysyä mukana.
Miksi olette siellä "mukana", jos ette usko? Onko kartetuksi joutumisen pelko perimmäinen syy?
Kysyn, koska en tiedä, mutta kiinnostaa, koska sukulaisia on Jehovan todistajissa. Heiltä en jostain syystä tohdi kysyä.
Itse olen kotoisin jt-perheestä. Viimeiset 5v roikuin mukana kun tiesin jääväni yksin jos jäisin pois. Sitten ei enää omatunto antanu periksi esittää jotain mitä en oikeesti uskonu. Eli jäin pois.
Nyt oon sitte varmaan Suomen yksinäisin ihminen. Vanhat kaverit välttelee kun oon jääny pois. Työkaverit ei haluu viettää vapaa-aikaa kun mulla on uskovaisen hihhulin leima otsassa.
Eli ymmärrän hyvin ihmisiä jotka roikkuvat vaan mukana, vaikka eivät uskoisikaan enää jt-oppiin.
Tietysti ainakin oma omatunto keveni kun lopetin näyttelemisen. Hinta oli kuitenki tosi suuri.
Seuraa saa vaikkapa kansanopiston kurssilta, liikuntaharrastuksen parista tai erilaisista yhdistyksistä. Kassajonossakin voi flirttailla. Työpaikka/kouluromanssitkaan eivät ole harvinaisia, jos "salarakasta" haluat, mutta ystäviäkin voi niin löytää. Yksin ei kannata jäädä JT-ajan jälkeenkään.
Lisäksi entisillä JT:lla on keskustelupalstoja ja vapaa-ajantoimintaa, jos sellainen kiinnostaa. Saman kokeneet ovat joskus parasta seuraa.
Jatkoa täällä: http://www.jttuki.info.
Sieltä löytyy mm. H2O-palsta ja Turvapaikka-palsta.
...JT usko perustuu harhaan,järjestön kumartamisen hyvyyteen.
Raamattu sanoo että yksin USKO kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen pelastaa.
Entisenä JT:nä(35v.) kehotan rukoilemaan ja taas rukoilemaan että Kristus vapauttaisi teidät harhasta.
Tulette kokemaan mitä on todellinen kutsu Kristuksen yhteyteen.
miten sen ottaa, itse elin toisella puolella yli 35 v, joten kokemuksesta tiedän, että siellä se vasta kylmää on. Jos lasketaan sukulaiset pois, niin todellisia ystäviä kertyi tarkkaan laskettuna tasan 3 kpl. Huolimatta siitä, että itse ole varsin seurallinen, hyväpäivä tuttuja oli toki enemmän.
Nyt mukana ollessa todellisia ystäviä on niin paljon, että aika ei riitä ylläpitää läheisiä ystävyysuhteita.
Olet varmaan myös huomannut, että ne jotka ovat joutneet ulkopuolelle, eivät ole onnellisa. Tältä palstala sen aika hyvin näkee, myös ne erotetut jotka tunnen näyttävät aivan erilaisilta kuin silloin kun he olivat mukana. Ilme on iloton ja poissa on myös levollinen katse, tilalle on tullut ahdistunut ilme.
Tämä yllätti ja ihmetytti minua alussa kun tapasin ensimmäisiä kertoja erotettuja jotka olin tuntenut mukana ollessa.
Tosin olen huomannut, että myös mukana olevia vaivaa epätäydellisyys (kuten itseänikin) ja monien kanssa ystävyys on jää turhan pintapuoliseksi. On myös joitakin vaikeamman luonteen omaavia, tai sitten sairaus tai muut huolet vaivaavat, joiden kanssa on vaikeampi ystävystyä. Mutta olen iloinen, että he ovat mukana. Aikanaan uudessa järjestelmässä (paratiisissa) heistäkin tulee täydellisiä ja myös ongelmat ovat poissa.
Oma uskoni perustuu Raamattuun, joten en koskaan anna epätäydellisten ihmisten virheitten vaikuttaa päätökseeni palvella Jumalaa kokosydämisesti.
Olen myös huomannut, että useimmiten peiliin katsominen parantaa välejä kummasti, itsellä kun on niin vaikea huomata omia virheitä.
Olen huomannut myös, että avartuminen ystävien suuntaan tulee olle pyyteetöntä, jos aina edellyttä heiltä kaikilta vastareaktiota, niin voi joutua joskus pettymään.
Lisäksi Raamatussa on paljon esimerkkejä siitä, miten silloisten ihmisten epätäydellisyys aiheutti ongelmia. Esim. Apostolien tekojen 15 kerrotaan siitä, miten jopa vanhimmat ja apostolit kiistelivät (paljon) siitä pitääkö pakanitten noudatattaa Mooseksen lakia vai ei. Kaikesta päätellen herkkähipiäisempi olisi jo ottanut nokkiinsa ja lähtenyt.
Myös Paavalia jotkut moitiskelivat aikalailla..
2 Kor.10:10 Sillä, he sanovat, ”hänen kirjeensä ovat painokkaita ja voimakkaita, mutta hänen henkilökohtainen läsnäolonsa on heikkoa ja hänen puheensa täysin mitätöntä”.
Omalta kohdalta en anna joittenkin heikoilla olevien vaikuttaa omaan vakaumukseen, pyrin tukemaan heitä mielummin olemalla ystävällinen ja asiallinen.
-> Ilme on iloton ja poissa on myös levollinen katse, tilalle on tullut ahdistunut ilme.
Heh, voiko joku enää olla ulosannissaan noin hellyyttävä...
Niin,ei aina -mutta kai edes JOSKUS voisi odottaa saavansa vastakaikua ja ystävyyttä vai mitä?Kun kerran muita parempia ollaan..Kylään ei pääse,eikä meille tulla.Ei apua saa kun pyytää,ihan taloud.ahdinkokin oli..jne.Ja kuitenkin silläKIN asialla kehutaan.Ulkopuolelta sain apua,monenlaista.Ei muuten pitäisi aina "ratsastaa" sillä "kaikki epätäydellisiä",se on niin helppo vedota siihen,niin ettei tarttekaan tehdä mitään parannuksia.Joo,peiliin on katsottu.Aloitteita olen tehnyt,mutta laihoin tuloksin.Aion jatkaa samaan malliin,ainakin niin kauan kuin äiti on elossa.Se "ystävät"-hömppä on tosiaanki hömppää.Ihmisellä ei kertakaikkiaan ole satoja,puhumattakaan miljoonia oikeita ystäviä.Kun ajatellaan,mitä ystävä ja ystävyys on ja mitä se pitää sisällään.Jatkuu toiste..
Ite aina ajattelin että en voi saada ystäviä kuin todistaja-piireistä, kun itsekin kuuluin niihin. Nyt erotettuna oon huomannu että ystävät on joka tapauksessa kortilla. Parhaat ja ainoot ystävät on niitä jotka tapasin teinipoikana. Kunnon todistajat on kääntäny selkänsä, mutta onneksi on pari muutaki kusetuksen hyljännyttä niiltä ajoilta. Yksikin kaveri riittää, kunhan se on rehellinen.
kyllä vastakaikua pitää saada, muuten ei tietystikkään jaksa yrittää, seurakunnissa voi olla eroja ihmiset kun ovat myös erillaisia.
Epätäydellisyys vaatii nimenomaan ponnisteluja, jotta voi toimia oikein ja ottaa toiset huomioon. Sitä ei tule käyttää syynä laiminlyönteihin ja väärintekoihin, itse olen ajatellut sen vaikuttavan ystävyysuhteisiin siten, että meidän kemiamme ja sitä mukaan mieltyksemme ovat erillaisia.
Emme aina tunne oloa jonkun seurassa kovin läheiseksi vaikka ihminen olisi ystävällinen ja joku toinen voi taas tuntua läheisemmältä, vaikka omaisi vaikeamman luonteen.
Itsellä on ystäviä ylitse seurakuntarajojen, eikä minulla ole valittamista. En tarkoita sitä, etteikö vuosien varrella olisi sattunut yhtäsun toista pientä (myös omalta puolelta), mutta rakkaus peittää paljon syntejä kuten Raamatussa vakuutetaan.
Olen oppinut ymmärtämään, että kun on paljon tuttuja, niin on myös paljon erillaisia ihmisiä lähipiirissä. Raamatun opetukset ja niiden noudattaminen on kuitenkin muokannut meitä kaikkia parempaan suuntaan.
Tilanteesi on hankala (huolestuttava), yritä kestää ja ponnistella eteenpäin.
Minulle voit kirjoittaa myös sähköpostia..
[email protected]
Koskapa sait luterilaisessa kirkossa ollessasi kolme ystävää, on se jo paljon.
JT-"ystävät" eivät sitä vastoin ole todellisia ystäviä. Ystäväthän eivät jätä koskaan, mutta JT-"ystävät" unohtavat sinut heti, jos ajattelet eri tavalla kuin he.
Kolme ystävää on tosi paljon. Mulla oli kolme ystävää kun olin nuori. Ne jätti totuuden mutta mie vaan porskutin kun muutin toiselle puolelle Suomea. Silti ne samat 3 kaveria ovat vieläkin ainoat ihmiset, joita voin sanoa ystävikseni. Kolme kaveria on loppujelopuksi aika paljon.
ympäristön huomioon ottaen aika paljon, nykyiseen verratuna kuitenkin aika vähän.
Ystävyys vaatii kuitenkin jossakinmäärin samantyyppisen arvomaailman, vaikka poikkeavuuksiakin voi olla.
Jos ystävä on omaksunut elämän tavan joka voi vaarantaa oman hengellisyyden ja sitä myötä hyvän suhteen Jumalaan, niin toki on tämä asia huomioitava ystävyys suhteessa. Ystävyys ei tarkoita aina elinikäistä liittoa, vaan olosuhteet voivat muuttaa tilanteen toiseksi.
En luterilaisena ollessa hyväksynyt sellaista ystävyyttä, joka olisi ollut minulle vahingoksi.
Joitakin ystävyys suhteita oli "hyllytettävä" tämän takia, syynä saattoi olla jatkuva juopottelu ja rahan vippaaminen tai joku muu vastaava seikka.
JT ystävät eivät unohda eritavalla ajattelevia, mutta joskus joku ystävä voi alkaa käyttäytyä tavalla joka johtaa ystävyyden viilenemiseen.
Oma lukunsa on ne jotka joudutaan erottamaan, jo Raamatun perusteella läheinen ystävyys side joudutaan jäähdyttämään. Useimille erotetuille tämä ei ole ongelma ja he hyväksyvät tämän, lisäksi he itse useinmiten alkavat karttamaan entisiä systäviä. He kunnioittavat JT- ystäviensä omaatuntoa, heissä on edelleen "jotain hyvää", kuten Raamatussa sanotaan. Näin he osoittavat olevansa tosi ystäviä huolimatta muuten "epäviisaista" ratkaisuista.
Jehovan todistajille ei tosiaankaan ole keskuudessaan rakkautta tai ystävyyttä, vaan "rakkaus" ja "ystävyys". Kuvailit sen erittäin hyvin.
"Ilme on iloton ja poissa on myös levollinen katse, tilalle on tullut ahdistunut ilme.
Tämä yllätti ja ihmetytti minua alussa kun tapasin ensimmäisiä kertoja erotettuja jotka olin tuntenut mukana ollessa."
Minä ainakin tunnen oloni ahdistuneeksi ja toivottomaksi, kun joku palavasilmäinen, mutta uskomattoman naivi, jt yrittää selitellä 'Jehovan odottamisen' viisautta. Samoin käy silloin, kun joku on riittävän kieroutunut selittäessään 'rakkaudeksi' sen henkisen väkivallan, jota sukulaiset VT-seuran taholta pakotetaan kohdistamaan eronneeseen tai erotettuun.
Olet toisaalta oikeassa: poissa kasvoiltani on myös se 'valtakunnanhymy', naamio jota en enää suostu pitämään. Voin näyttää todelliset tunteeni ilman entistä pakkoa tuoda kunniaa Jehovalle (lue: VT-seuralle) ja voin käyttäytyä muutenkin luonnollisesti. Hetkittäin tunnen epätoivoa, kuten tavatessani paikallisen seurakunnan kierrosviikon maanantai-iltana kaksi teennäistä vanhinta ja tämä pelkästään sen vuoksi, että he saisivat tilastoihinsa merkinnän säännöllisestä käynnistä toimettoman luokse.
Ahdistus ja epätoivo tulee sen tajuamisesta, että jt:n joukossa ei mikään muutu, ei koskaan. Paitsi oppi.
><
Ahdistus ja epätoivo tulee sen tajuamisesta, että jt:n joukossa ei mikään muutu, ei koskaan. Paitsi oppi.
><
erotetut ovat kertoneet, että epätoivoinen ilme johtuu pettymyksestä siihen, että paljon mainostettu vapus ei toteutunutkaan. Vaan moni on joutunut hyväuskoisena jopa hyväksikäytetyksi, tai ovat tulleet riippuvaiseksi elämäntavasta joka tuo pitemällä aikavälillä paljon ongelmia.
Tälläkin palstalla tämän aistii, vaikka itse ihmistä ei voi täällä nähdäkkään.