Jehovan todistajien raamatuntulkinta on liikkeen historian aikana kokenut lukuisia muutoksia. Jatkuvat oppimuutokset eivät muodosta opin kannalta merkittävää ongelmaa, sillä liikkeen mukaan oppimuutokset ovat ”Raamatun ymmärtämisessä tapahtunutta edistymistä” ja ”valon kirkastumista”, jota liikkeen raamatuntulkinnan mukaan pitäisikin olla odotettavissa ”lopun aikana”. Jehovan todistajat käyttävät puhekielessä ja kirjallisuudessaan liikkeen kulloinkin voimassa olevasta raamatuntulkinnasta ja oppijärjestelmästä yleiskäsitettä ”totuus”
Raamatun totuus
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tieteessä totuus on elävä käsite. Se muuttuu tiedon lisääntyessä.
Sitävastoin raamatun totuus on aina sama.
Lainattua tekstiä.....
Jehovan todistajat ajattelevat edustavansa ainoaa ryhmää maan päällä, joka noudattaa Raamattua kokonaisvaltaisesti. Lisäksi vain Jehovan todistajilla on totuus Raamatusta.
Tällaisesta - hengellisen ylimielisyyden - asetelmasta he myös tarkastelevat muuta maailmaa, muita uskontoja ja uskovia. Kotimaa24-sivuston keskusteluissa on tarjolla eräänlainen keräilyharvinaisuus, sillä sivuston keskusteluihin osallistuu säännöllisesti eräs Jehovan todistaja. Harvinaisuus tämä on siitä syystä, että internetkeskustelut ovat Jehovan todistajilta kiellettyjä, mikäli ne käsittelevät jehovantodistajuutta. [1] Tästä syystä sivuston Jehovan todistaja ottaa kantaa oman uskontonsa asioihin hyvin vastahakoisesti, jos ollenkaan.
Kuten Jehovan todistajien uskonnollinen järjestö, myös yksittäiset Jehovan todistajat ovat kuitenkin herkällä liipasimella ottamassa kantaa kaikkien muiden uskontojen edesottamuksiin ja näkemyksiin aina kun niissä on jotain sopivaa sormella heristettävää. Takavuosina Jehovan todistajien uskonnollinen järjestö piti esimerkiksi katolista kirkkoa väärän uskonnon maailmanmahtina jo silläkin perusteella, että sitä vavisuttavat erilaiset pedofiiliskandaalit. Nyt kun Jehovan todistajien oma järjestö vapisee ihan samasta syystä, osoittelu on sieltä suunnalta jäänyt vähemmälle.
Hengelliseen sormen heristelyyn on uskon saralla loputtomasti aiheita, mutta yksi lempiaiheista todistajille on erilaisten näkemysten raamatullisuus tai epäraamatullisuus. Tämä on täysin luonnollista, kun kyse on uskonnollisesta lahkosta, joka pitää itseään ainoana Jumalan maanpäällisenä viestintäkanavana. Sormen herisely tällaisissa aiheissa on helppoa, kun sitä harrastaa omissa porukoissa, jossa kaikukammio vahvistaa ryhmän oikeassaolon ihan itsestään. Kun sormea lähtee ulkoiluttamaan vaikkapa vapaalle keskustelupalstalle, seuraa ongelmia. Omille oletuksille ei ole enää kaikukammiota, vaan näkemyksiään joutuu perustelemaan. Kun näkemykset eivät ole perusteltavissa, niihin liittyviin kysymyksiin ei oteta enää kantaa ollenkaan, vaan ne sivuutetaan. Tämä on ainoa keino "selviytyä hengissä" vapaan keskustelun kulttuurin keskellä silloin, kun kuuluu sellaiseen uskonryhmään, jonka näkemyksiä ei ole oikeutta kyseenalaistaa millään tavalla.
Yksi tuore esimerkki sivuston Jehovan todistajan hengellisestä sormen heristelystä löytyy Anitan blogauksen keskusteluista. Jehovan todistaja pitää merkillisenä, että kanssakeskustelija ei anna mitään arvoa sille, että Raamattu ei anna vihreää valoa ikoneille tai vastaavaan tarkoitukseen tehdyille kuville ja patsaille. Asetelma on tyypillinen todistajuudessa. Otetaan joku helppo esimerkki ja ihmetellään sormi ojossa, miten tietyn näkemyksen epäraamatullisuutta ei hahmoteta.
Periaatteessa tämä on ihan ok. Erilaisista näkemyksistä saa tietenkin keskustella ja haastaa niitä. Asetelma on kuitenkin epäterve silloin, kun keskustelun toisella osapuolella ei ole mitään velvollisuuksia omia näkemyksiään kohtaan. Tällöin keskustelussa on asetelma, jossa yhdellä osapuolella on muihin nähden vain oikeuksia, ja muilla tätä yhtä keskustelijaa kohtaan ainoastaan velvollisuuksia. Jehovan todistaja kieltäytyy keskustelemasta oman uskontonsa epäkohdista, samalla kun hän alleviivaa kaikkien muiden uskontojen epäkohtia.