Oon 06/13v poika ja mulla on ollu rankka lapsuus sisältyen isä joka käyttäytyy kuin hullu kun hän on kännissä, mutta nykyään on vähentynyt semmonen käytös. Mulla on henkisesti vaikeeta ollu siit lähtien ku vanhemmat eros, mut oon samaan aikan ilonen ja surullinen. Meijän toisella mökillä siis iskän mökillä on kaks puolta, toisessa oli ukki ja toisessa minä, iskä ja äiti no nykyää äiti ei käy täällä koska nohh vanhempien ero. Itken aina ku kävelen iltasin mäen ylös saunalta ja sit katon sitä ikkunaa ja kuvittelen et nään mut ja mun vanhemmat yhessä ja alan muistelee miten äiti peitteli mut mun iskän kaa ja nykyää oon vaa vihane ja puran sen mun äitiin. Must on tullu murrosiän myötä aivan hirvee paskalapsi ja äiti on meinannut laittaa mut jonnekki hetkeks aikaa ja mulla on todettu ADHD. Haluisin vaa palata takas siihe aikaa ku ei tarvinnu miettii mitää elikkä 3-8 vuotiaaks. Mikää ei enää tunnu samalta, kaikessa on suru mukana. Ukki kuoli nii se meijä puoli on nii homees nii nukutaan ukin puolella. Jos joku kertois et kannattaako alkaa huoltaa tätä vai ei? Arvostan sitä joka auttaa.
Terveystalo.fi:n mukaan mulla ois lievä masennus
1
77
Vastaukset
- Anonyymi
Voi sinua, tekisi mieli halata :). Muistan omat kauheat ja vaikeat aikani, kun olin sinun ikäisesi ja elin ns. perhehelvetissä. Minulla oli henkisesti väkivaltaiset vanhemmat, ja tulin hylätyksi moneen kertaan, vaikka asuimmekin kaikki saman katon alla.
Olet tunteva ja älykäs nuori, sen huomaa kirjoituksestasi. Analysoit asioita. Välität lähimmäisistäsi. Sinulla on paljon sisäistä voimaa. Tarvitsisit jonkun luotettavan aikuisen, jolle puhua. ADHD sinunikäiselläsi lapsella tai nuorella ei ole mikään varsinainen sairaus, vaan merkki siitä, että on vaikea keskittyä, koska kokee psyykkistä kärsimystä ja huonoa oloa - siis luonnollinen reaktio elämäntilanteeseen.
Olisi pikemminkin outoa, jos et reagoisi jotenkin siihen, kun näet mitä vaikeuksia ympärilläsi olevilla aikuisilla on, ja kuinka he väistämättä purkavat niitä sinuunkin. Ihmiset, niin lapset kuin aikuisetkin, reagoivat vaikeaan elämäntilanteeseen kukin omalla tavallaan - joku tarkkaavuusongelmilla, joku toinen masennuksella, ahdistuksella tai pakonomaisilla toiminnoilla. Jotkut turvautuvat päihteisiin, mistä seuraa ajan mittaan kuitenkin vain uusia ongelmia.
Voisitkohan kysyä vielä siltä, jonka kanssa olet jo puhunut kun olet tuon diagnoosin ilmeisesti saanut (onko se ollut kouluterveydenhuollon kautta, lääkäri tai kuka onkin), jos saisit terapiaa? Nykyään joissakin kouluissa on ohjelma, jossa nuoret voivat saada noin puolen vuoden mittaisen terapiajakson. Tärkeää on, että saisit nyt tukea jostain. Aikuiset ympärilläsi eivät selvästikaan jaksa eivätkä kykene tukemaan sinua kuten heidän pitäisi, omista ongelmistaan johtuen.
Alkoholismi ja siihen liittyen epävakaa tai mahdollisesti väkivaltainenkin (?) käytös on lapselle valtava turvattomuuden aiheuttaja. Sille pitäisi tehdä jotain, niin että kotiolot rauhoittuisivat. Onko isäsi hakenut apua alkoholiongelmaansa?
Kuulostat kovin yksinäiseltä tilanteessasi. Hyvä että kirjoitit tänne. On valtavan tärkeää, että pystyy puhumaan asioista. Nyt tarvittaisiin vaan joku, jonka kanssa voisit jatkaa juttelua kasvotusten, joku sellainen aikuinen, jonka voit kokea luotettavaksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen miettinyt kauan
miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h382852- 1302448
- 1582094
- 412055
Ostiko maailma sinut minulta?
Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue201788- 401389
- 511047
- 861005
Minna Kuukka joutui jekuttamaan ovelasti TTK:n takia - Tästä oli kyse - Tunnustaa: "No joo, joo..."
Symppis Minna Kuukka! Minna on kyllä erinomainen valinta Tanssii Tähtien Kanssa -oppilaaksi - vai mitä mieltä olet? To24982- 114934