mielenterveyttä..ja vikaa..

Toimiessani aikoinaan Tylypaskan psykiatrisessa sairaalassa Mankkaalla ..terapeuttipsykologi-tukihenkilönä eräälle mielenterveyspotilaalle joskus aikoinaan niin.. kerran jouduin käymään kyseisen potilaan luona kotikäynnillä.

Noh.. soitin ovikelloa ja potilas tuli avaamaan oven hymysuin. Järkytyksekseni näin koko pienen yksiön lattioiden tahrautuneen johonkin ruskeaan ja mustaan. Näin siellä myös vastaavia kuivuneita läjiä.

Tutkin kämppää ja niitä jälkiä ja totesin potilaalleni että onko tuossa lattialla paskaa?
Potilas totesi vaan hymysuin.. pelkkää kuivunutta suklaata vaan.

Tutkin asiaa lisää ja olin melko varma että kyseessä on kuivunutta paskaa ja mainitsin potilaalleni jälleen siitä.. hän totesi.. kyllä se on vaan kuivunutta suklaata ei muuta..

Jatkoin tutkimusta ja totesin ei epäilystäkään etteikö kyseessä ole paskaa ja mainitsin jälleen potilaalle siitä.. se vastasi jo hiukan vakavana ja harmistuneena tiukasti.. EI.. se on vaan kuivunutta suklaata...

Itseäni alkoi harmistuttaa potilaan käytös kovasti.. ei myönnä tosiasiaa. Joten otin käänteisen psykologisen asenteen ja asiaa vielä kerran tutkiessani totesin potilaalleni ..että.. jaa-a taidat olla oikeassa. Kyllä se kuivunutta suklaata taitaa vaan olla.
Siihen potilas totesi vakavana.. Mitä helvettiä?!..sehän ON kuivunutta paskaa. Hetken kuluttua tämän todetessaan.. ilme jähmettyi tältä potilaalta.. huuli alkoi väräjämään ja silmät kostumaan.. hän totesi..

Olit oikeassa..pelkkää paskaahan se on. Vanhaa kuivunutta piintynyttä paskaa ja alkoi vallan itkemään. Siitähän potilaani paranemisprosessi sitten lähti käyntiin. Tosiasioiden myöntämisen jälkeen. Käänteispsykologinen ajatuskulma tepsi.

Potilas jatkoi myöhemmin toisen psykologin ohjaamana menetelmääni käyttäen ja kuulemma parani.

Itse paranin suklaanhimostani asian seurauksena ja syön nykyään ainoastaan suklaakakkua ja donitseja suklaakuorrutuksella... suklaaleivoksia unohtamatta. SEkä pähkinäsuklaata ja toisinaan tuplaa ja tobleronea.