Ihminen on tietoinen olento vain ruumiilisesti terveenä ja elävänä riittävän pitkälle kehittyneenä olentona. Tsygootti ja alkeisrakkula ja kehityksen alussa oleva sikiö ei ole itsensä ja ympäristönsä tiedostava olento. Ihmisen ruumiissa ei ole henkeä tai sielua, joka jatkaa elämää ruumiin kuoleman jälkeen.
Tajuton tai koomassa oleva ihminen ei tiedosta itseään ympäristöään. Kuolleet eivät tiedä mitään eivätkä tee mitään. Ei heillä ole mitään ajatuksia ja kaikki puheet ovat pidetyt ennen kuolemaa tämän auringon alla. Kuolleet eivät tunne mitään: he ovat lakanneet olemasta tietoisia ja eläviä olentoja.
Tämä on hyvin perusteltu ja totta parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella. Ihmisen tietoisuus on riippuvaista toimivista aivoista, hermoradoista ja aisteista. Mitään aineetonta henkeä tai sielua ei ihmisen ruumiin sisällä asu, vaikka tämä on kristittyjen näkemys asiasta.
Jotkut kristityt hyväksyvät tämän näkemyksen ihmisen tietoisuudesta ja uskovat ihmisen olevan hengestä, sielusta ja ruumiista muodostuva kokonaisuus kreikkalaisen filosofian tavoin. Tämä on tietysti väärä käsitys siitä, mitä ihminen on, ellei henkeä ja sielua selitetä materiasta johtuvan tietoisuuden osiksi . Miksi näin pitäisi tehdä? Ainoa syy siihen on uskonnollinen. Tahdotaan pitää kiinni Raamatun ihmiskuvasta edes etäisesti, vaikka sen ilmeisiä virheitä ei sisällytettäisi opetukseen.
Nämä vähemmistönä olevat kristityt uskovat ruumiin ylösnousemukseen. He uskovat saavansa uuden ruumiin, joka ei sairasta ja elää ikuisesti. Jumala suojelee heitä onnettomuuksilta ja kaikelta vahingolta niin että he eivät kärsi tuskaa, kipua tai vaivaa. Kukaan ei tee pahaa eikä vahingoita muita ihmisiä. Sukupuolielämää ei ole. Kaikki ovat onnellisia ja elävät sulassa sovussa keskenään ja Jumala on heidän keskellään: asuu henkenä symbioosissa heidän ruumiissaan.
Näin ajattelevat eivät usko ikuiseen piinahelvettiin. He uskovat että heidän omaiset ja läheiset ihmiset ovat kadonneet ja lakanneet olemasta. Kuolema ja olemisen lakkaaminen (kadotus, tuho ja hävitys) on heille iankaikkinen rangaistus ja se on ikuisen elämän vastakohta. Tähän uskoon liittyy usein näkemys siitä, että kadotukseen joutuvat herätetään tuomiolle. Heidät tuomitaan tekojen mukaan määräaikaiseen vankeuteen ja kärsimykseen, joka on suhteutettu heidän tekojensa pahuuteen, määrään ja kestoon. Näin jokainen tulee tuomituksi oikeuden mukaan ja oikeamielisesti.
Tämäkin uskomus voidaan kumota ja pitää sitä muun kristillisyyden ohella täytenä humpuukina ja hölynpöynä, sängyn alla olevaa mörköä pelkäävän lapsen tasolle jääneen ihmisen typeränä taikauskona. Saamme tähän varmasti hyvät perustelut ja argumentit jatkossa: nyt en jaksa enempää kirjoittaa ja muut saavat jatkaa uskon takana olevien typerien argumenttien murskaamista rationaalisella ja tieteelliseen tietoon sekä logiikkaan perustuvalla tavalla. Pekkä maalaisjärki ja keskitasoakin pienempi älykkyys riittää tämän asian ymmärtämiseen.
Lisäksi voidaan pohtia ihmisten pyrkimystä elää ikuisesti: onko ikuinen elämä mielekästä vai ei? Muodostuisiko se lopulta helvetiksi siinäkin tapauksessa, että Jumalaa ja Jeesusta ei olisi olemassa?
Monet ihmiset ovat antaneet syväjäädyttää ruumiinsa tai päänsä siinä toivossa että tiede kehittyy ja heidät herätetään henkiin. Vaikka tällä tavalla ei saavuteta ikuista elämää, niin monet tahtovat elää paljon kauemmin kuin nyt on mahdollista. He toivovat tervettä ja nuoren ihmisen kehon tavoin toimivaa ruumista ja aivoja, joita muistisairaudet tai vanhuuden höperyys ei vaivaa. Onko tässä pyrkimyksessä ja toivossa mitään mieltä? Se on kuitenkin realistinen, toisin kuin taikauskoiset uskovien hullut puheet.
Jos tiede kehittyy lisää, niin ihminen voi periaatteessa elää loputtomiin. Löydetään ratkaisu auringon ja tähtien sammumisesta ja universumin laajenemisesta johtuvaan elämän päättymiseen (universumista tulee äärettömän kylmä ja elämälle kelvoton paikka). Ihminen kehittyy täydellisen hyväksi ja voittaa kuoleman tieteen avulla. Lapsia ei enää tehdä, ellei joku tahdo kuolla ja niin vapautuu tilaa uudelle elämälle. Ikuinen elämä olisi vapaaehtoista, ei pakollista. Jumalaa ei olisi olemassa ja uskonnot olisivat kadonneet.
Mitä mieltä olette näistä ajatuksista? Sen mitä olematon Jumala ei voi tehdä, se on mahdollista saavuttaa ihmisen äkykkyyden ja kykyjen ansiosta. Kuulostaako hyvältä? Kenenkään ei olisi pakko kyllästyä kuoliaaksi ikuisuudessa sen vuoksi että ei keksi mielekästä tekemistä tai uutta ajateltavaa ja tutkimuksen kohdetta. Lystiä saisi pitää ja ilojuomaa nauttia, pössytelläkin. Jokainen saisi riittävän paljon ja usein laatuseksiä halujen ja suuntautumisen mukaan, jota voidaan vaihtaa kulloisenkin tarpeen mukaan.
Tajuton tai koomassa oleva ihminen ei tiedosta itseään ympäristöään. Kuolleet eivät tiedä mitään eivätkä tee mitään. Ei heillä ole mitään ajatuksia ja kaikki puheet ovat pidetyt ennen kuolemaa tämän auringon alla. Kuolleet eivät tunne mitään: he ovat lakanneet olemasta tietoisia ja eläviä olentoja.
Tämä on hyvin perusteltu ja totta parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella. Ihmisen tietoisuus on riippuvaista toimivista aivoista, hermoradoista ja aisteista. Mitään aineetonta henkeä tai sielua ei ihmisen ruumiin sisällä asu, vaikka tämä on kristittyjen näkemys asiasta.
Jotkut kristityt hyväksyvät tämän näkemyksen ihmisen tietoisuudesta ja uskovat ihmisen olevan hengestä, sielusta ja ruumiista muodostuva kokonaisuus kreikkalaisen filosofian tavoin. Tämä on tietysti väärä käsitys siitä, mitä ihminen on, ellei henkeä ja sielua selitetä materiasta johtuvan tietoisuuden osiksi . Miksi näin pitäisi tehdä? Ainoa syy siihen on uskonnollinen. Tahdotaan pitää kiinni Raamatun ihmiskuvasta edes etäisesti, vaikka sen ilmeisiä virheitä ei sisällytettäisi opetukseen.
Nämä vähemmistönä olevat kristityt uskovat ruumiin ylösnousemukseen. He uskovat saavansa uuden ruumiin, joka ei sairasta ja elää ikuisesti. Jumala suojelee heitä onnettomuuksilta ja kaikelta vahingolta niin että he eivät kärsi tuskaa, kipua tai vaivaa. Kukaan ei tee pahaa eikä vahingoita muita ihmisiä. Sukupuolielämää ei ole. Kaikki ovat onnellisia ja elävät sulassa sovussa keskenään ja Jumala on heidän keskellään: asuu henkenä symbioosissa heidän ruumiissaan.
Näin ajattelevat eivät usko ikuiseen piinahelvettiin. He uskovat että heidän omaiset ja läheiset ihmiset ovat kadonneet ja lakanneet olemasta. Kuolema ja olemisen lakkaaminen (kadotus, tuho ja hävitys) on heille iankaikkinen rangaistus ja se on ikuisen elämän vastakohta. Tähän uskoon liittyy usein näkemys siitä, että kadotukseen joutuvat herätetään tuomiolle. Heidät tuomitaan tekojen mukaan määräaikaiseen vankeuteen ja kärsimykseen, joka on suhteutettu heidän tekojensa pahuuteen, määrään ja kestoon. Näin jokainen tulee tuomituksi oikeuden mukaan ja oikeamielisesti.
Tämäkin uskomus voidaan kumota ja pitää sitä muun kristillisyyden ohella täytenä humpuukina ja hölynpöynä, sängyn alla olevaa mörköä pelkäävän lapsen tasolle jääneen ihmisen typeränä taikauskona. Saamme tähän varmasti hyvät perustelut ja argumentit jatkossa: nyt en jaksa enempää kirjoittaa ja muut saavat jatkaa uskon takana olevien typerien argumenttien murskaamista rationaalisella ja tieteelliseen tietoon sekä logiikkaan perustuvalla tavalla. Pekkä maalaisjärki ja keskitasoakin pienempi älykkyys riittää tämän asian ymmärtämiseen.
Lisäksi voidaan pohtia ihmisten pyrkimystä elää ikuisesti: onko ikuinen elämä mielekästä vai ei? Muodostuisiko se lopulta helvetiksi siinäkin tapauksessa, että Jumalaa ja Jeesusta ei olisi olemassa?
Monet ihmiset ovat antaneet syväjäädyttää ruumiinsa tai päänsä siinä toivossa että tiede kehittyy ja heidät herätetään henkiin. Vaikka tällä tavalla ei saavuteta ikuista elämää, niin monet tahtovat elää paljon kauemmin kuin nyt on mahdollista. He toivovat tervettä ja nuoren ihmisen kehon tavoin toimivaa ruumista ja aivoja, joita muistisairaudet tai vanhuuden höperyys ei vaivaa. Onko tässä pyrkimyksessä ja toivossa mitään mieltä? Se on kuitenkin realistinen, toisin kuin taikauskoiset uskovien hullut puheet.
Jos tiede kehittyy lisää, niin ihminen voi periaatteessa elää loputtomiin. Löydetään ratkaisu auringon ja tähtien sammumisesta ja universumin laajenemisesta johtuvaan elämän päättymiseen (universumista tulee äärettömän kylmä ja elämälle kelvoton paikka). Ihminen kehittyy täydellisen hyväksi ja voittaa kuoleman tieteen avulla. Lapsia ei enää tehdä, ellei joku tahdo kuolla ja niin vapautuu tilaa uudelle elämälle. Ikuinen elämä olisi vapaaehtoista, ei pakollista. Jumalaa ei olisi olemassa ja uskonnot olisivat kadonneet.
Mitä mieltä olette näistä ajatuksista? Sen mitä olematon Jumala ei voi tehdä, se on mahdollista saavuttaa ihmisen äkykkyyden ja kykyjen ansiosta. Kuulostaako hyvältä? Kenenkään ei olisi pakko kyllästyä kuoliaaksi ikuisuudessa sen vuoksi että ei keksi mielekästä tekemistä tai uutta ajateltavaa ja tutkimuksen kohdetta. Lystiä saisi pitää ja ilojuomaa nauttia, pössytelläkin. Jokainen saisi riittävän paljon ja usein laatuseksiä halujen ja suuntautumisen mukaan, jota voidaan vaihtaa kulloisenkin tarpeen mukaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tule kertomaan jos mikä yhteiskunta ekana kekkaa homman.
Vähemmin ei voi tuntea aihetta, josta kuvittelee tietävänsä kaiken.