Onko elämä pettänyt sinut?

Kannattaa lukea se pienellä präntätty teksti siinä aviolupauksessa, "niin myötä- kuin vastoinkäymisissä."

Suurinta rakkautta on pysyä toisen rinnalla nimenomaan silloin kun jotain toiselle sattuu. Elämä ei ole helppoa eikä aina käy kuin haaveiltiin.

Mikään ei ole hirveämpää kuin katsoa vierestä kun toinen kuolee pikkuhiljaa tai sitten jos on saatu jotkin asiat kuntoon ja aletaan taas haaveilla paremmasta, niin kuolema tulee ykskaks. Aina jää syyllisyyden tunto siitä, ettei ole voinut tehdä tarpeeksi.

Nimimerkillä: kokemusta on

👍

Valitsee sellaisen puolison jolla ei ole perinnöllisiä sairauksia.
Valitsee sellaisen jolla on rahaa niin ei tarvitse töissä rehkiä muuten kun harrastusmielessä.

Tosin aina voi joku jeesustelema aiheuttaa onnettomuuden ja suunnitelmat menee uusiksi. Siksi pitää vihata uskovaisia ja heidän suojattejaan.

Heti aloituksen jälkeen oli mainos "Hylkäsikö pankki hakemuksesi". Pettymystä ja menetystä sekin, osaako ne mainostajat aiheista haistaa mitä milloinkin kannattaa esille pukata. Oli tarkoitettu kevennykseksi??
Mutta joo eipä mene elämä niin kuin odottaa, huonommin, paremmin, mutta harvoin juuri niinkuin on odottanut. Minun kokemukseni kyllä ovat tasapuoliset, kun jälkiäni mietin. On pari täysin odottamatonta onnistumista, esim. lopputyössäoloaikana kutsu elämäni työpaikkaan jossa sain olla mieluisissa tehtävissä, paremmalla palkalla 10 vuotta tietenkin myös eläkkeen määrään vaikuttaen. On ollut myös ikäviä menetyksiä, yksinäisyyttä, turhautumista ja sen sellaista.

Mitäpä jos eläisit tässä ja nyt, eikä sitku...

Pettymykset johtuvat aina epärealistisista odotuksista. Tajusin varhain, että elämä on elettevä tässä ja nyt, eikä sitten joskus. Sairaudet yms. vastoinkäymiset ovat osa normaalia elämää ja niiden todennäköisyys lisääntyy loogisesti iän mukana. Itsesääli on maailman hyödyttömin harjoitus. Elämää vastaan on turha potkia.

Elämä on valitettavasti arpapeliä. Ihminen vaan itsekkyydessään helposti sortuu säälimään itseään .

Aika tyypillistä on myös se, että niitä suunnitelmia ja odotuksia ladataan juuri sinne "sitten jos kun ollaan eläkkeellä" eikä oteta siinä huomioon, että vanhuus ja sairaus kuuluvat usein yhteen ja toki sairaus voi tulla jo ennen tuotakin . Aika harva saa elää elämänsä niin, että lähtee satavuotiaana terveenä kuin pukki saappaat savessa.

Kannattaa siis toteuttaa niitä suunnitelmia jo aikaisemmin kuten tuossa joku totesi , elää enemmän hetkessä eikä sitten joskus . Puolison sairaus ei kyllä ole mikään syy häntä hylätä ja tuohan ei tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi jaksaa puolisonsa loppuun asti kotona hoitaa. Suurinta rakkauttahan on se, että ymmärtää milloin tulee luopumisen aika . Hyväksyy realiteetit , ettei omat voimat riitä perushoidon antamiseen . Tuohan ei estä sitä, etteikö aikaa voi viettää yhdessä ja monesti tuo aika onkin "hedelmällisempää" koska sitä, ei ole kuormittamassa nuo hoidolliset asiat.

Ei kannattaisi odottaa eläkeikään, ennen kuin alkaa toteuttamaan haaveitaan.

Elämä?

Ihmiset ovat pettäneet, sen kun ovat ehtineet. Persreikiä on riittänyt ja ilmeisesti riittää jatkossakin.