Äitini kuolema on vienyt minut tolaltaan ja olen itkenyt itseni kuivaksi kuin korppu. Miten surusta voi selvitä miten jaksaa eteenpäin kun sydän huutaa tuskaa ja ajatuksen vievät kaiken voiman.
voimaton
ikävä
4611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
otan osaa suruusi.tiedän ettei maailmassa ole sanoja,jotka voisivat lievittää suruasi mutta yritä jaksaa....en osaa muuta sanoa,sillä tiedän kokemuksesta että aika on ainut asia mikä auttaa...
aika ja tosiaan suru vain paras apu ja puhuminen muiden kanssa, aina kun tarvitset sitä.
Ja tämä omani: kun aikaa mennyt vilkuta taivaaseen, se tuo outoa tunnetta..kokemus sanoo.
Ja ajallaan se menee ohi..vilkuttaminen.
Joo...ymmarran tunteesi. Mutta ajattele asia NAIN:
Kaikkien tulee lahtea joskus...enemmin tai myohemmin. Joku paiva myos sina lahdet ja silloin saat taas nahda rakkaasi...!
Aitisi nakee ja kuulee sinut nytkin - usko pois.
Han myotaelaa omalla tavallaan sinun elamaasi...
Tiesitko myos, etta "edesmenneet sukulaiset" voivat myos halutessaan auttaa paljon maanpaalla olevia sukulaisiaan?
Olen varma, etta saat rukouksen ja/tai ajatuksen voimalla yhteyden aitiisi, jos haluat.
Tsemppia sinulle.:)
jäikö sulle muuta perhettä jotka voivat jakaa surua kanssasi? otan osaa.