Miten odottamatta ja järkyttävästi jäimmekään orvoiksi! Ihmiskuntaa ei vielä ole kohdannut näin raskas, mittaamattoman raskas menetys. Menetimme kaikkien isän, ja milloinkaan unohtumattoman menetyksen myötä suuri suru aloitti kuulumattomin askelin vaelluksensa ympäri maan tunkeutuen kaikkivoittavana joka taloon, joka perheeseen. Suru ja tuska polttavat sydämiämme! Jääköön niihin pysyvästi asumaan pyhä suru luotamme poistuneesta isästä, opettajasta, johtajasta ja ystävästä sammumattoman rakkautemme häneen kuivatessa silmiemme kyynelet! Jää hyvästi, isä!
Jäähyväiset suurmiehelle.
Epitaph
2137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Unohdin mainita, ettei teksti ole omani. Se on osittainen lainaus Neuvostoliitto -lehden numerosta 214 maaliskuulta 1953. Alun perin sen kirjoitti Mihail Sholohov Pravda -lehteen 8.3.1953 Josef Stalinin kuoltua. Ajattelin, että tuo kaunis teksti kuvaa varmasti monen kristikuntaan kuuluvan tunteita juuri nyt.
osoittaa nyt avoimesti myötäjuoksijan asenteensa katolisen kirkon äärikonservatiivisuudelle, pappien selibatisoimiselle, abortin vastustamiselle ja lisäksi kaikenlaiselle taikauskolle kuten tavallista. Kristikunnan todelliset kasvot ovat irvokkaat. Jatkanette nyyhkimistänne, uskikset.