Mun sydämeen sattuu, se on kaukana sust. Oot sisällä mus, tippunu lehti sun luota. Sanallasi lupasit suojella, huolehtiville olla suopea, pysyä heikkojen puolella, ylpeillen taas tuonne tuonelaan. Menneet kelat keloiks, varotoimet teemoiks, valinnoiks paremman palapelin ku mitä ympäristö kalasteli.
Sä tiiät mis mä asun, millä kadulla kadun, tiiät lopun ja alun, maailma on sun hallus mitä haluut tapahtuu, tunnet mun ajantajun, tiiät sydämeni laadun.
Liian kauan pois sun luota, yksin tilassani ihan liian ikävissäni milloin missäkin tiedostan sun kadottaneeni. Valmis tulee sun luo kunhan vaa paljastat ensin mihin lensit, täällä mä oon, vieläkin, edelleenkin sun renki.
Ennenki henki ahtaas tilas mut nyt koko olemus kipeänä, eksyneenä osote hukassa majakat sumusta pimeänä. Miten on voinu päästää niin paljon hyvää mun käsistä lipeämään, vaikka mä koin sun läsnäolon en pysty sua mitenkään imeämään. Monet on tiet mut mitä jos vaa tää kivulias vie ytimen, pitääkö repiä sielunsa verilleen jotta voi kivuista kivuta erilleen? Ikäväni virtaa vuolaana kyyneljokena merille, vesi tuokoon sen totuuden miten muodoton löytää perille.
Niin ikävä, koitetaa pitää se kaikki meiän sisällä, tiedetää ettei se tuu toimii ikinä, ikävä, niin kauan kunnes oon takas sun tykö.
Sä tiiät mis mä asun, millä kadulla kadun, tiiät lopun ja alun, maailma on sun hallus mitä haluut tapahtuu, tunnet mun ajantajun, tiiät sydämeni laadun.
Liian kauan pois sun luota, yksin tilassani ihan liian ikävissäni milloin missäkin tiedostan sun kadottaneeni. Valmis tulee sun luo kunhan vaa paljastat ensin mihin lensit, täällä mä oon, vieläkin, edelleenkin sun renki.
Ennenki henki ahtaas tilas mut nyt koko olemus kipeänä, eksyneenä osote hukassa majakat sumusta pimeänä. Miten on voinu päästää niin paljon hyvää mun käsistä lipeämään, vaikka mä koin sun läsnäolon en pysty sua mitenkään imeämään. Monet on tiet mut mitä jos vaa tää kivulias vie ytimen, pitääkö repiä sielunsa verilleen jotta voi kivuista kivuta erilleen? Ikäväni virtaa vuolaana kyyneljokena merille, vesi tuokoon sen totuuden miten muodoton löytää perille.
Niin ikävä, koitetaa pitää se kaikki meiän sisällä, tiedetää ettei se tuu toimii ikinä, ikävä, niin kauan kunnes oon takas sun tykö.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.