Miten odottamatta ja järkyttävästi jäimmekään orvoiksi! Näinä päivinä ihmiset itkevät hiljaa yksinään, mutta eivät kaihda antaa valtaa kyynelilleen muidenkaan nähden. Näinä päivinä lasten ja naisten kirkkaat kyynelhelmet vuotavat miehisten kitsaiden kyynelten myötä. Ja ollessamme etäälläkin, me kaikki näemme puolitankoon lasketut suruliput, tuorein kukkasin ympäröidyn arkun ja niin läheiset ja rakkaat, jokaiselta piirteeltään, pienimpiä ryppyjä myöten tutut, mutta samalla jo kuoleman meistä erottamat kasvot... Voi, jospa hänen elonpäiviään olisi voitu jatkaa! Elämäni olisin sen puolesta antanut, empimättä! Aina ja kaikkialla olet kanssamme, rakas isä. Jää hyvästi! -Kommentteja?-
Suurmiehen muistolle.
Epitaph
6570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Unohtui mainita, että teksti ei ole omani, vaan osittainen lainaus Mihail Sholohovin kirjoituksesta, joka julkaistiin Pravda -lehdessä 8.3.1953 ja jonka suomennos löytyy Neuvostoliitto -lehdestä no. 214 maaliskuulta 1953. Ajattelin, että tuo kaunis teksti kuvaisi hyvin monen katolisen tuntoja nyt, vaikka se onkin kirjoitettu Josef Stalinin muistolle.
olipa kaunis teksti, mitä väliä mistä lainattu..kaunis teksti omistettuna nyt paaville.
todella kaunissti tehty.
"Miten odottamatta ja järkyttävästi jäimmekään orvoiksi!"
Isätön on orpo.
Kumpi on isäsi tai Isäsi?
Miksi kysyt sitä? Sitä sinä et viisaudesta kysy.
säälittävää....
Konnichi-va, Ranma! Doo des ka? Itsumono toori yoroshu gosarimas. (Se oli japania).