hei miltä tuntuisi jos SINUN äitisi kuolisin kun olet 7 vuotta vanha mitä teksisit minulle on käynyt näin ja viellä mitä minulle valehdeltiin äitini kuolemasta mamma ja pappa sanoivt aina: äitisi kuolli sairaalassa ja pah! sain tietää totuuden olen ollut aina alla päin ja rupesin lihomaan kun äitini oli kuoolut! ensi viiko oli vaihe yksi 1:pelko ikävä suru sitten tuli vaihe 2: itse sääli lopulta vaihe 3. itse viha mutta olen mekein toipunut tästä kirjoiakaa mieli piteitänne!
äititön
angel-fani
91302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tekisi takuulla yhtä pahan olon kuin noin täynnä kirjoitus- ja kielioppivirheitä olevan tekstin lukeminen aiheuttaa.
ei ole suakan ressua paljon tunneälyllä varustettu. toivon sulle todella huonoo jatkoa kun olet noin kylmäkiskoinen pelle,idiootti.
Hei! Mun äiti kuoli kun olin 7-vuotias, joten tiedän miltä se tuntuu, todella pahalta! Äiti on lapselle maailman tärkein ihminen ja se on todella kamalaa kun pieneltä lapselta otetaan elämän tärkein ihminen pois.
Nyt olen 21-vuotias ja vieläkin olen katkera siitä kun äitini kuoli minun ollessani niin pieni.
tiedän miltä susta tuntuu vaikka oon vasta 12 samalta kun multa :(
Isäni kuoli kun olin kuusi. Minulle ei koskaan ole kerrottu syytä hänen kuolemaansa. Nyt olen 15 ja sattuu, kun äitini ei ole vieläkään kertonut mitään. Tiedän kuitenkin, (en ole tyhmä..) että isä teki itsemurhan. Millä tavalla? En tiedä, enkä haluakkaan tietää.. Tämän asian kanssa olen kamppaillut, ja taidan olla tappiolla. On päiviä, jolloin tuntuu kaikki turhalta, ja lähellä on ollut sama ratkaisu kuin isällä.. Mutta se vain tuntuu niin itsekkäältä teolta, että toivon etten siihen ajaudu. Kenenkään ei pitäisi.
______________________________________
#Elämään kyllästynyt -89 poika
Luin sun viestin aika vakavana. Nimittäin siitä näkee miten ihminen on myös vanhempiensa tekojen tulos eikä pelkästään oma itsensä. Kuule, jaksa niin pitkään että susta kasvaa sinä itse. Se vie vähän aikaa, etenkin kun joutuu painimaan vanhempiensa ongelmat ensin. Jos sun äidillä olis rohkeutta kertoa sulle, sulla olis kyllä suru mutta eri suru, ja jos isäs olis jaksanut elää, olis joitain huolia mutta eri huolia. Voi kun sä jaksaisit painaa noiden huolten läpi ja löytää mitä sä itse olet, sen jälkeen kun sun vanhempien ongelmat on kuorittu pinnalta! Jaksamista!
Ja kaikkea hyvää sinun elämääsi nuori nainen.Olet rohkeasti tuonut oman kipusi esiin täällä keskustelussa ja viis kirjoitusvirheistä =))
Olet ollut todella pikkuinen tyttö, kun menetit äitisi.On siinä ollut todella käsittelemistä, itkua ja vihaakin, miksi näin piti käydä. Mutta olet selviytyjä ja sinulla on vielä elämä edessä. Hyvä elämä.Toivon sinulle kaikkea hyvää, oikein runsaalla mitalla.
osoitteeseen: [email protected]
kiitos mutta mulla on jo tuki piirmi mut voin sut siihen liitää ei mun elämä olen kyl milläään ruusuilla tanssimista koulussakin menee aika päin kuusta xD mut en jaksa välitää yritän vai parastaa tapojani ja hakeudun hyvään suraan toisin silon kun olin 10 xD yritän kirjoitaa sulle :)