sitoutumiskammo

Omat kokemukseni tökkimisestä ja suhteen päättymisestä liittyvät siihen, että suhteessa ei ole ollut riittävästi omaa tilaa ja vapautta. Vesimiehen velvollisuutena on elää oman näköistään elämää, omista peloistaan ja ympäristön vaatimuksista ja arvostelusta huolimatta. Vesimiehen on ehkä muita merkkejä vaikeampaa rakentaa elämäänsä oman näköisekseen? Omalla kohdallani olen päätynyt tekemään erilaisia ennakkoluulottomia tulevaisuuden suunnitelmia ja tunnustelemaan että mihin suuntaan lähtisi...koko loppuelämä yksin, koko loppuelämä kahdestaan isättömän lapsen kanssa jne. Tällä hetkellä en koe itseäni yksinäiseksi vaan ajattelen eläväni jonkinlaista välivaihetta. Löysin tätä nykyistä vaihettani varten evääksi kaksi runoa:
Täällä kaukana kallioiden keskellä asuisin yksin ja tietymättömissä miettisin asioita.

Mikään tuuli ei ole oikea, ellet tiedä, mihin satamaan olet purjehtimassa.

N

olen itse naispuolinen vesimies ja mullakin on jonkinlainen sitoutumiskammo. musta tuntuu että meillä vesimiehillä on vaikeaa asettua aloilleen ja sitoutua vaikka kuinka haluaisi. vaikka kuitenkin tietysti siihen vaikuttavat muutkin asiat kuin pelkkä horoskooppi...olisi typerää syyttää pelkästään sitä... silti itsekin välillä olen miettinyt että mistä johtuu sitoutumiskammoni kun kaikki tuntuu menevän hyvin, jätkä todellinen löytö ja olo onnellinen...

jokaisen vesimiehen kun olen tavannut niin on samanlaisia vaikeuksia...elin sellaisen kanssa pari ihanaa vuotta...vesimiehet on meneviä ihmisiä ja ei tykkää nyhväilystä...

Olen 38 ja ollut n. 3 vuotta naimisissa. Sopeutuva ja miellyttämishaluinen - ainakin olin. Kun sitten aloin esittää omia halujani ja harrastaa omia juttuja suuremmassa määrin, tuore aviosiippani ei siitä tykännytkään vaan laittoi kovan kovaa vastaan. useamman vuoden olen taistellut avioliiton pelastamiseksi, sillä olin aiemminkin pitkässä suhteessa ja kihloissakin, mutta sitten muutin pois ja yksin asumaan. ajattelin toimia toisin kuin ekassa vakavassa suhtteesani. Luulin löytäneeni nyttemmin miehen, jonka kanssa elän elämäni loppuun asti. Nyt alkaa kuitenkin näyttää, ettei tämäkään juttu toimi. On herännyt siihen, että minulla on oikeus saada rakkauttakin. En tunnista itsessäni sitoutumispelkoa, mutta sen tunnistan, että omaa tietä vesimiehen täytyy saada kulkea. Millainen mies sitten olis oikeanlainen? Mahtaako sellaista löytyä. Vesimies kun ei mihin tahansa tyydy.

Niin on käynyt mullekin vaikken ole vesimies vaan oinas. Löydän aina ne nössöt miehet joiden kanssa tuntuu siltä että itessä on enemmän miestä. Kaikki tollanen herkkyys ja tunteilu tappaa aina mun jutut kun miehestä ei saa vastusta. Lisäks ne on heti kuukauden seurustelun jälkeen haluamassa lapsia joita mä en ole edes ajatellu hankkivani kun en niistä pidä. Haluaisin löytää sielunkumppanin, jonka kanssa olisi mukava tehdä kaikkee yhdessä eikä maata sohvalla. Mun miehet ovat halunneet sitoa mut heti kotiin, jolloin kyllästyn huippunopeesti.
Tunnen olevani yksinäinen ilman sitä ihmistä vaikka ystäviä on paljon. Jotenkin tuntee että se toinen puolisko puuttuu. No, on sellainen mies jonka kanssa tunsin sitä kaivattua sielujen sympatiaa, mutta hän on varattu eikä varmaan tule koskaan olemaan mun. Molemmat itkemme toistemme luo, mutta hän on päättänyt elää suhteessa jossa ollaan vain yhteisen lapsen takia. En suostu olemaan mikään kakkonen, mutten haluu hänen lastaankaan saman katon alle joten se siitä. Tuntuu että olen loppuelämäni yksin. Se vaan on parempi vaihtoehto kuin ahdistavassa suhteessa jossa masennun kun en saa tilaa hengittää.
Eikä se naimisiin meno nyt ole se onni ja autuus kun on eräiden ihmisten perhehelvettiä seurannut. Ja nykyään suurin osa pareista eroaa, joten on hyvä ettei mene naimisiin heti vaan kattelee rauhassa josko joskus tulis eteen se joku.
Josko etsimme väärän tyyppisiä ihmisiä? Olen huomannu että minuun tarttuvat aina ne masentavat nössöt, yleensä kalat ja ravut. Niitä olen oppinut välttämään. Haluan tosi miehen, joka vie eikä vikise. Kai siihen joskus sit jossain törmää. Turha on hakemalla hakea. Tsemppiä sulle, toivotaan että joskus kolahtaa!

Olen nuori ja menevä vesimiesnainen. Monesti ihmiset ihmettelevät miksei minulla ole ketään kumppania, koska ulkokuoreni on "hurmaava" ja muutenkin olen seurallinen ihminen. Minulla ei ole takana kovin pitkiä suhteita. Haaveilen monesti "suuresta romanssista" mutta sellaista en ole vielä antanut tapahtua. Asun yksin, enkä mitenkään voisi kuvitella asuvani kenenkään kanssa. Siksi kai en tahdo sitoutua

Täytyypä tänne perään vastailla, kun en kehtaa uutta keskustelua samasta aiheesta aloittaa. Elikkä minulla on ilmennyt nyt aivan yhtäkkiä sama oire. Jotenkin kun asiat alkavat mennä vakavammalle tasolle, kaikki sujuu ja kun pitäisi puhua tulevasta alkaa pelottaa. En kyllä tiedä mitä pelkään ja miksi on alkanut tuntua siltä, että en saa tarpeeksi tilaa ja tuntuu kuin minut olisi kahlittu. En halua tehdä liian äkkinäisiä ratkaisuja isoissa asioissa, esimerkiksi yhteenmuutossa. Toinen osapuoli tahtoisi, mutta itse en tunne olevani valmis. En varsinkaan näin lyhyen seurusteluajan jälkeen (n. vuosi). Muutenkin kun tällaiset asiat on nostettu esille olen alkanut miettiä, että onko tämä miespuolinen ihminen minulle aivan väärä. Voisiko meillä pidemmän päälle edes toimia yhteiselo ja tuntuu etten vain osaa rakastaa. Tarkoitan sitä sisällä olevaa polttavaa tunnetta, kun saa toisen tavatakin. En ole koskaan tuntenut sitä aivan täydellistä "hullaantumisen" tunnetta kyseisen ihmisen kanssa, en edes seurustelun alku aikoina, vaikka muuten ihan antoisa suhde onkin ollut. Ei sinäällään mitään valittamista, mutta silti tuntuu, että jotain puuttuu. Edellisen seurustelukumppanin kanssa tuli sama tunne ja silloin lähdin omille teilleni. Pelottaa, että nyt tapahtuu pian samoin. En tahtoisi aina vain etsiä parempaa ja minulle sopivampaa, mutta oikeasti tahtoisin, että olisin aivan 100% varma haluanko jakaa vielä vuodet monet tuon samaisen ihmisen kanssa. Tiedän, että toinen osapuoli on mukana sata lasissa ja tahtoisin olla itsekin. Jos en voi olla, niin katson parhaaksi lopettaa koko suhteen. Olisiko kenelläkään mitään neuvoja tai muuten vain joitain ajatuksia liittyen aiheeseen?

Mulla ainakin on niin että olen kiinnostunut miehestä niin kauan kuin tämä on saavuttamattomissa. Heti kun uros alkaa osoittaa hullaantumisen merkkejä minä alan epäröidä... Tuntuu että olisi kauhea saalistamisen halu koko ajan. :D
Miehessä täytyy olla jotain salaperäistä että mä sitoudun. Viime suhteesta onkin kulunut jo aikaa puoltoist vuotta.
Kaverit valittaa että kohtelen miehiä liian viileästi, kukaan ei uskalla lähestyä?

Olen 21v mies. Minulla ei ole koskaan ollut yhtään tyttöystävää :( eikä varmaan tule koskaan olemaankaan. En mielestäni ole niin hirvittävän näköinen.

veit jalat suusta hampaiden kera:)...kyl vesimies taitaa olla aika "jalat irti" -maasta oleva horoskooppi- tai ihmistyyppi:). Mullakin pari pitkää suhdetta takana, jotka olen itse päättänyt. Edelleenkin luulen, ettei sitä sielunkumppania tahdo löytyä...peiliinkin olen katsonut useita kertoja, mutta oikestaan aika vaikia tunnistaa, että kuka sieltä takasin katsoo:)

sitoutumiskammoinen voi löytää sen oiekan, mutta on tajuttava että se oikea tulee vastaan- vaikka ahdistaisikin. olen tavannut oikean, silti ahdistaa ja pelottaa voiko suhde toimia ja kestänkö asua yhdessä. on opeteltava. on paljon turvallisempaa haikailla kotona entisten perään tai uusien perään. pelottavampaa kohdata se oikea ja toimia sen mukaan ja alkaa elää yhdessä. sitoutumiskammo voi sekoittaa näkemästä sen kuka on se oikea. taistelemaan!

mus on varmaan jotain vikaa ja paljon. olen 27-vuotias vesimies-nainen ja olen nyt viimeisen vuoden tapaillut unelmieni miestä, johon en kuitenkaan ole sitoutunut ainakaan humalassa. olen nyt neljästi herännyt toisen miehen kainalosta "tyttöjen viikonlopun" päätteeksi, minkä jälkeen olen kokenut kauheaa moraalista krapulaa. Deittini ei seikkailuistani tiedä, ainakaan vielä ja hyvä niin. miksi teen näin, koska heti tapahtuneen jälkeen tajuan ja paheksun itseäni enkä halua olla tekemisissä kenenkään muun kuin deittini kanssa.
olen seurusetllut aiemmin vuosia, mutta loppuajan suhteesta petin häntä useasti ja sinkkuaikanani pyöritin montaakin miestä useasti ja särjin monen sydämmen. olenko vaan niin paskamainen, etten vaan osaa olla kunnolla vaikka haluisinkin. en tiedä mikä tilanne olisi, jos olisimme päättäneet deittini kanssa, että seurustelemme. täytyykin varmaan kysyä, mitä hän haluaa, koska näin en pysty jatkaamaan. muuten kohta sattuu jotain ja paljon, mua sattuu jo...

Itse olen huomannut että pienet asiatkin voivat saada mut lopettamaan suhteen. Esimerkiksi viimeisin suhde loppui siihen että kun suutelin exän kanssa sen suu maistui pahalta ja sit hän oli liian tylsä mulle. Jotenkin hän halusi myös liikaa hellyyttä mun mielestäni! Siis syyt voi olla meille vesimiehille tosi pieniä ja juuri tämän takia suurikin rakkaustarina voi jäädä kokematta.:( Kyllä mä kuitenkin loppujen lopuksi uskon, että parisuhteessa on parempi olla kuin yksin.

Kaupustelu parisuhteen ehdoista on saanut minut haluttomaksi parisuhteeseen.

Olen aina hyvin keskeneräinen ihminen, "vaiheessa", sekä minulla on hirveästi omia pikku projekteja elämäni suhteen. Siinä vaiheessa kun tunnen, että pystyn hallitsemaan itseni ja elän sellaista elämää kun haluan, niin olen valmis ottamaan toisen ihmisen lähelleni. Haluan esim. oman kodin, hyvän opiskelupaikan ja sitä kautta hyvän työpaikan, haluan olla hyvä siinä mitä tahansa teenkin, haluan tienata hiukan rahaa, niin että rahallisia huolia ei olisi, löytää "oman juttuni" ja omat harrastukset jne. Tällä hetkellä tuntuu vain siltä, että persoonani muuttuu jatkuvasti samalla kun etsin itseäni. Olisi väärin toista kohtaan, jos nyt löytäisin valittuni, koska vuoden päästä saattaisin olla täysin eri ihminen ja kumppanini kyseli, että mihin se nainen katosi, johon tutustuin vuosi sitten. Muutun jatkuvasti ja silloin kun tämä "kehitys" pysähtyy ja löydän sen tasapainon ja kultaisen keskitien, niin olen valmis rakkaudelle ja parisuhteelle.

terveisin veskarinainen :)

Parempi yksin kuin huonon kaverin kans!

Täytyy elää tässä ja nyt, jos ei ole kaveria löytynyt, tehdä oma ainutkertainen ja ainutlaatuinen elämänsä niin mukavaksi kuin osaa, harrastaa mitä mieli tekee, jakaa osaamistaan ja taitojaan ja työskennellä ahkerasti. Jos ja kun se sielunkumppani tulee meidät löytäneeksi, joka vastaa lottoarvonnan pääpottia, ihana asia sekin. Joka taas ei meitä ole löytänyt, hän ei ole meitä ansainnut. Kuljemme edellä ajatuksissa ja suunnitelmissa, vapaus on kaiken A ja O, sielunvapaus, tehdä mitä haluaa ja toteuttaa itseään ja omia periaatteitaan. Sitä ei voi sietää, että joku tulee sanaleen mitä saa tehdä ja mitä ei, järki on annettu ja sitä käytetään, keskinäinen luottamus pitää olla ennenkuin onnistuu. Tarkkailkaamme tarkasti ja harkiten, meistä saa todella uskollisen ja rakastavan puolison, tarvitsemme vain omaa tilaa ja omaa lupaa... ja aikaa harkita....

Voin kirjoittaa saman sanasta sanaan kuin sinä. En tiedä mistä johtuu minun sitoutumiskamoni.. tästä merkistä vai ensimmäisestä rakkaudestani, joka petti minut kolme kertaa aivan täysin. Kyseessä oli vesimies(M) hän oli kylmä ja kyyninen.. täysi P*ska! Sen jälkeen en ole oiken kyennyt mihinkään.. en luota pätkääkään.. olen vainoharhainen.. "JOs "Mauno" menee sinne ja siellä on tuo nainen.. se on kauniimpi kuin minä.. "Mauno" varmaan rakastuu siihen." tätä se on suurinpiirtein koko ajan. Yritin parisuhdetta tässä vähän aikaan sitten... se kesti huiman viikon verran... Sitten alkoi toisen läheisyys oksettaa, tuntui kuin olisi painava pallo jalassa eikä siitä pääse eroon. Tuntui kuin olisi sitoutunut kuolemaansa asti siihen ihmiseen, ja sitten jos huomaisikin ettei pidä ihmisestä niin ei pääsisi irti vaan se olisi lopullista. Pelkään aina suhteen alussa sitä että mitä jos en pidäkkään hänestä oikeasti, vaan siitä huomiosa ja hellyydestä mitä hän antaa?! Sitten kun laittaa miehen lähölle niin sitä kaipaa kuitenkin toista ihmistä siihen lähelle, jonka kanssa jakaa arjen ilot ja surut.. ja olla vain. Itse olen sellainen ihminen joka tarvitsee ohjausta ja neuvoja... pelkään koko ajan tekeväni jotain väärin ja loukkaavani jota kuta. Mutta uskon ja luotan siihen että kun se oikea ihminen osuu kohdalle niin se on sitten menoa. Eikä tätä perus sontaa mitä joutuu käymään läpi... "Kun olen pari suhteessa en halua olla toisen lähellä, kun olen yksin niin kaipaa kuitenkin jotain ihmistä viereen"

-Vesimies(N)